Sodista puheenollen: tiedätkö missä ja milloin (iso)isoisäsi taisteli ja miten hänelle kävi?

kun Suomessa oli kurjaa. Näin siis sanottiin.



Toinen isoisä oli pommikoneen pilotti, toinen menetti hermonsa nähtyään liikaa raakuuksia, ja kotiutettiin ennen sodan päättymistä.



Kaikki elivät pitkän ja kohtalaisen hyvän elämän sodista huolimatta. Jättivät jälkeensä ihan kivan suvun :)



Rauha heidän muistolleen.

sodassa eli myös Lapin sodassa, aliupseeri, ei halunnut upseerikouluun vaikka sitä suositeltiin, sai kunniamerkin josta seuraava olisi ollut Mannerheimristi. Oli jatkosodan aikaan myös kaukopartiomiehenä. (Hassua sinänsä, koska ukki ei ollut lainkaan sotaisi, päinvastoin, kiltti, kunnollinen, esim. raitis eikä tupakoinut, lapsirakas yms.)



Toisesta ukista tiedän vain, että oli jatkosodassa sotilaspoliisina, johon sai siirron sen vuoksi, että kaksi sen veljeä kuoli talvisodassa ja ukki oli ainoa elossa oleva poika, maatalosta, joten siirrettiin pois rintamalta että jäisi joku taloa pitämään.

Isäni oli niin pieni lapsi ettei kunnolla muista isäänsä, hänestä ei oikeastaan koskaan puhuttu.

joten pääsin tarkistamaan, missä on ollut. On siis talvisodan aikaan ollut armeijassa eikä ehtinyt rintamalle mutta jatkosodassa siis jo mukana. Oli siis aluksi pari kuukautta Kannaksella (kuva Viipurin linnasta valtauksen jälkeen), sitten syyskuussa siirto Itä-Karjalaan ja sen jälkeen kuvissa on sellaisia paikkoja kuin Äänislinna, Suoju, Maaselkä ja Syväri. Oli etulinjassa, mutta eihän siellä kamalasti tapahtunut vuosina 42-43, joten kaikki kuvat melkein viihdytysjoukoista... Toki sitten palavista kaupungeista jne. On muuten kuvat Hitleristä ja Mannerheimistakin vuodelta 42, kun Hitler kävi onnittelemassa Mannerheimia. Paikaksi on merkitty Immola.



Papalle kävi juuri tuolloin 1944, että sai osuman luodista päähän ja kaverit luulivat kuolleen, joten kiskottiin vain se tunnistuslevy irti ja jätettiin sinne linjojen taakse. Luoti oli kuitenkin pysähtynyt siihen kypärään ja vetänyt vaan tajuttomaksi, joten pappa sitten harhaili siellä linjojen takana aika kauan. Pääsi sitten kevääksi 44 kokonaan lomalle, kun oli luultu kuolleeksi, ja ne, jotka sen tunnistelevyn nappasivat luulivat siis kuolleeksi, joten pappa on päässyt siihen kuolleiden listaan ja on kaikissa asiakirjoissa merkitty kuolleeksi. En tiedä, missä pappa on ollut tuon pahan kesän 44, kun ei ole ainuttakaan kuvaa, mutta eiköhän siellä Kannaksella eikä siinä pikajuoksussa varmaan kuvia kerennyt napata...



Äidinisä oli myös jatkosodassa mukana, mutta ei ole ikinä siitä suostunut puhumaan ja oli alkoholisti sen jälkeen. Ei siis ollut kivat kokemukset.



Tuli muuten mieleen, kun joku puhui junasta, joka oli pommitettu ja siinä oli lomalle lähteviä sotilaita. Mun isänisän veli oli siinä junassa ja kuoli (tai jossain vastaavassa junassa, kun en tiedä, millä asemalla).

Minäkään en ole varma tästä juna-asiasta, mutta muistelen, että vaari olisi tuolloin ollut Pieksämäellä... Tai sitten ei.



T: se, jonka vaari säästyi junan pommitukselta.

alle 10-vuotias pikkupoika. Isän isä meni 17-vuotiaana Lapin sotaan, selvisi hengissä ja toi mukanaan morsiamen. Isoisoisien sotaretkistä ei harmainta hajua, olleet kaikki kuolleena jo kauan ennen syntymääni.

molemmat ovat kuolleet. Toinen isoisä kertoi usein sotamuistojaan. Hyviä ja todella kauheita. Toinen ei juuri koskaan maininnut mitään, ja piti sotaa pahana asiana ja oli jollain tavoin katkera siitä että oli joutunut sotaan. Toinen isoisä haavoittui ja hengenlähtö oli lähellä.

molemmat ovat kuolleet. Toinen isoisä kertoi usein sotamuistojaan. Hyviä ja todella kauheita. Toinen ei juuri koskaan maininnut mitään, ja piti sotaa pahana asiana ja oli jollain tavoin katkera siitä että oli joutunut sotaan. Toinen isoisä haavoittui ja hengenlähtö oli lähellä.

Päättelin vain tuosta joukkojen sijoituspaikoista.. Taitaa munkin pappa ollut samoilla tienoilla eli etulinjassa.

joten pääsin tarkistamaan, missä on ollut. On siis talvisodan aikaan ollut armeijassa eikä ehtinyt rintamalle mutta jatkosodassa siis jo mukana. Oli siis aluksi pari kuukautta Kannaksella (kuva Viipurin linnasta valtauksen jälkeen), sitten syyskuussa siirto Itä-Karjalaan ja sen jälkeen kuvissa on sellaisia paikkoja kuin Äänislinna, Suoju, Maaselkä ja Syväri. Oli etulinjassa, mutta eihän siellä kamalasti tapahtunut vuosina 42-43, joten kaikki kuvat melkein viihdytysjoukoista... Toki sitten palavista kaupungeista jne. On muuten kuvat Hitleristä ja Mannerheimistakin vuodelta 42, kun Hitler kävi onnittelemassa Mannerheimia. Paikaksi on merkitty Immola. Papalle kävi juuri tuolloin 1944, että sai osuman luodista päähän ja kaverit luulivat kuolleen, joten kiskottiin vain se tunnistuslevy irti ja jätettiin sinne linjojen taakse. Luoti oli kuitenkin pysähtynyt siihen kypärään ja vetänyt vaan tajuttomaksi, joten pappa sitten harhaili siellä linjojen takana aika kauan. Pääsi sitten kevääksi 44 kokonaan lomalle, kun oli luultu kuolleeksi, ja ne, jotka sen tunnistelevyn nappasivat luulivat siis kuolleeksi, joten pappa on päässyt siihen kuolleiden listaan ja on kaikissa asiakirjoissa merkitty kuolleeksi. En tiedä, missä pappa on ollut tuon pahan kesän 44, kun ei ole ainuttakaan kuvaa, mutta eiköhän siellä Kannaksella eikä siinä pikajuoksussa varmaan kuvia kerennyt napata... Äidinisä oli myös jatkosodassa mukana, mutta ei ole ikinä siitä suostunut puhumaan ja oli alkoholisti sen jälkeen. Ei siis ollut kivat kokemukset. Tuli muuten mieleen, kun joku puhui junasta, joka oli pommitettu ja siinä oli lomalle lähteviä sotilaita. Mun isänisän veli oli siinä junassa ja kuoli (tai jossain vastaavassa junassa, kun en tiedä, millä asemalla).

Aika kuulemma paha paikka. Taistelujen päätyttyä, suomalaisten vyörytettyä omat linjat takaisin oli venäläistä potilasta kuulemma juoksuhautojen pohjalla kahdessa, kolmessa kerroksessa siten, ettei jalalle vapaata sijaa löytynyt, eikä päätä voinut nostaa. Liekinheittimillä piti kuulemma viimeiset bunkkerit varmistaa kun ei muu auttanut.



Tilanteen rauhoituttua muiden nuorten miesten lailla junalla kohti pohjoista, Kemiä jne.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Nietj%C3%A4rven_taistelu

Onko sun sukujuuret Keski-Suomesta? Päättelin vain tuosta joukkojen sijoituspaikoista.. Taitaa munkin pappa ollut samoilla tienoilla eli etulinjassa.

joten pääsin tarkistamaan, missä on ollut. On siis talvisodan aikaan ollut armeijassa eikä ehtinyt rintamalle mutta jatkosodassa siis jo mukana. Oli siis aluksi pari kuukautta Kannaksella (kuva Viipurin linnasta valtauksen jälkeen), sitten syyskuussa siirto Itä-Karjalaan ja sen jälkeen kuvissa on sellaisia paikkoja kuin Äänislinna, Suoju, Maaselkä ja Syväri. Oli etulinjassa, mutta eihän siellä kamalasti tapahtunut vuosina 42-43, joten kaikki kuvat melkein viihdytysjoukoista... Toki sitten palavista kaupungeista jne. On muuten kuvat Hitleristä ja Mannerheimistakin vuodelta 42, kun Hitler kävi onnittelemassa Mannerheimia. Paikaksi on merkitty Immola. Papalle kävi juuri tuolloin 1944, että sai osuman luodista päähän ja kaverit luulivat kuolleen, joten kiskottiin vain se tunnistuslevy irti ja jätettiin sinne linjojen taakse. Luoti oli kuitenkin pysähtynyt siihen kypärään ja vetänyt vaan tajuttomaksi, joten pappa sitten harhaili siellä linjojen takana aika kauan. Pääsi sitten kevääksi 44 kokonaan lomalle, kun oli luultu kuolleeksi, ja ne, jotka sen tunnistelevyn nappasivat luulivat siis kuolleeksi, joten pappa on päässyt siihen kuolleiden listaan ja on kaikissa asiakirjoissa merkitty kuolleeksi. En tiedä, missä pappa on ollut tuon pahan kesän 44, kun ei ole ainuttakaan kuvaa, mutta eiköhän siellä Kannaksella eikä siinä pikajuoksussa varmaan kuvia kerennyt napata... Äidinisä oli myös jatkosodassa mukana, mutta ei ole ikinä siitä suostunut puhumaan ja oli alkoholisti sen jälkeen. Ei siis ollut kivat kokemukset. Tuli muuten mieleen, kun joku puhui junasta, joka oli pommitettu ja siinä oli lomalle lähteviä sotilaita. Mun isänisän veli oli siinä junassa ja kuoli (tai jossain vastaavassa junassa, kun en tiedä, millä asemalla).

Pappa oli kotoisin Loimaalta.

Haudattiin ensin sankarihautaan, mutta sen jälkeen jokin taho päätti ettei ukko mikään sankari olekaan ja hänet siirrettiin tavalliseen hautaan. Kolme vuotta myöhemmin häntä pidettiin taas sankarina joten hänet siirrettiin jälleen sankarihautaan, jossa nyt siis on haudattuna.

.

isani oli vapaaehtoisena 17-vuotiaana. Kuulin tasta ihan vasta ja olen aika jarkyttynyt. Itse oon vasta 3-kymppinen. Isa kuollut aikoja sitten

Äitini isoisä oli jonkin sortin lentäjä. Putosi Venäjän puolelle ja paleltui. Selvisi kuitenkin hengissä, mutta kuoli neljä vuotta sodan jälkeen("saamiinsa vammoihin"). Haudattiin ensin sankarihautaan, mutta sen jälkeen jokin taho päätti ettei ukko mikään sankari olekaan ja hänet siirrettiin tavalliseen hautaan. Kolme vuotta myöhemmin häntä pidettiin taas sankarina joten hänet siirrettiin jälleen sankarihautaan, jossa nyt siis on haudattuna. Äitini mummi ei edes mennyr viimeisiin hautajaisiin...

Jos lentäjänä ollessaan oli ampunut pari neuvostokonetta alas, niin ei sitten jotkut suomalaiset uskaltaneet kutsua sankariksi, mutta kun tiukka tilanne vähän helpotti (valvontakomissio poistunut Suomesta yms.), niin sitten taas uskallettiin kutsua sankariksi.

ainakin 40-luvulla, en tiedä josko jo aiemmin. Toinen on ollut tarkk'ampuja ja toinen upseerina. Muistan nähneeni ton ampujan taistelupaikkojen nimiäkin jossain paperissa mutta en muista niitä. Hän on ehkä hiihtänyt myös kaukopartioissa. Osa tiedoistaan on (ollut?) salaisia. Upseerina palvelleen ukkini tiedän hävenneen sotimistaan myöhemmin ja tunteneen huonoa omaatuntoa.

isoisäni sodanaikaisia papereita, missä kertoi kaveristaan (nimeltä) ja kuinka tämä kaatui ja saivat kaapia tämän suolia jne. kokoon. Perheelle ilmoitettiin että kuoli nopeasti ja urheasti taistellen. Nuo paperit voisi joskus kirjoittaa puhtaaksi ja katsoa onko niistä muisteloksi.

Kyllä olivat molemmat ukit jatkosodassa. Siellä meni niiden nuoruus. Äidinisä taisteli Vienan Karjalassa ja isänisä Karjalankannaksella. Isänisä sai vain pieniä haavereita, ei vammautunut. Äidinisä on 80 % sotainvalidi.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2011 klo 12:50"]

mukana v. 1939-1944, sen olen kuullut että oli Rukajärven suunnalla Rapolassa, ja mm. purkamassa Mannerheimin metsästysmajaa (joka on nykyisin Lopella), mutta hän kuoli sydänkohtaukseen 40-veenä ja isäni ei ollut silloin 13 v. vanhempi, niin ei ole paljon sen enempää tiedossa. Valokuva löytyy, jossa hän on haavoittuneena sairaalassa.

Ukkini, Karjalan evakko kuoli viime keväänä, hän oli mm. Tali-Ihantalassa niinkuin ap:n pappa, JR 50 tai 51 riveissä, sitä numeroa en nyt muista tarkkaan. Selvisi muuten ehjänä, sai palovammat kun panssarinyrkin käyttöä neuvottiin huonosti ja se löi tulilieskan taaksepäin. On kertonut tuhonneensa venäläinen panssarivaunun ja näyttänyt siitä (ja venäläisten ruumiista) kuvankin, ei olisi itse ottanut mutta joukkueenjohtaja otti. Sai siitä urhoollisuusmitalin, jota ei suuremmin arvostanut.

Sisällisota: Keskisuomalainen isoukkini, 6 lapsen isä, piileksi sekä punaisia että valkoisia mettissä, ja karjalainen isoisoukkini, joka "pagisi venättä" kierteli naimattomana suutarina Muurmanskia ja Aunusta, eikä osallistunut siihen rytinään ollenkaan. Ylitti uuden rajan omin luvin. Isänisän isästä ei ole tietoa. Isänäidin isästä en ole muistanut kysyä, pitääpä soittaa mummolle.

[/quote]

Oho, munkin ukki oli Repolassa Marskin Maja-asioissa! :O

Molemmat isoisät olivat oikeastaan jo yli-ikäisiä, mutta isänisä oli armeijan palveluksessa ja siksi edelleen "remmissä" varusvaraston hoitajana. Hän haavoittui Suojärvellä ja kuoli sotasairaalassa saamiinsa vammoihin. Hänet haudattiin Terijoen sankarihautausmaahan. Terijoki oli perheen entinen pitkäaikainen asuinpaikka, mikä selittää valinnan, vaikka koko perhe asui silloin Suojärvellä.

oma pappani taisteli jatkosodassa, lähti 18 vuotiaana 4 kuukaudeksi armeijaan "harjoittelemaan" ja sitten rintamalle. oli vuosi -42. joskus tein historiantuntia varten pienen esitelmän, sain papan muistiinpanot ja tämä innoissaan selitti kartan kanssa. :) edelleen on hengissä ja asuu yksin ilman kotihoitoa tms apua, täyttää syksyllä 90 vuotta.