Olen ruvennut kärsimään siitä, ettei mulla ole omistusasuntoa

Ainakin täällä etelässä isossa kaupungissa, kun asuntojen hinnat on kovia. Olemme keskituloisia ja ainoa mahdollisuus oli ostaa vanha rivari. Siihen sitten alkoikin rahaa palaa remontteihin... Teimme pinnat siistiksi ja myimme pois. Nyt asumme asumisoikeusasunnossa, jossa reilusti enemmän neliöitä, uusi, sijainti erittäin hyvä! Emme ikinä pystyisi ottamaan niin isoa lainaa, että voisimme ostaa vastaavan.



Olemme olleet tosi tyytyväisiä tähän ratkaisuun! Kun lapset lähtevät kotoa on suunnitelmissa pitää vuorotteluvapaa maailmaa kierrellen ja vaihtaa sitten pienempään asoasuntoon vaikka ihan kaupungin keskustaan.



Omistusasunnossa tulee AINA muitakin kuluja kuin ne lainanlyhennykset. Ja jos joskus saa sen lainan maksettua onkin todennäköisesti remonttilainan aika. Nyt asuminen on tosi huoletonta, ei tarvitse murehtia mahdollisia ongelmia jotka aina liittyy asunnon myymiseen.

Me ostettiin tämä eka oma asunto mieheni kanssa n.2,5 vuotta sitten, minun 19-vuotissyntymäpäivänäni muutettiin omaan asuntoomme. Mieheni oli 24v, tyttäremme 7kk. Lainaa otettiin ihan 100% eli 106 000e, nyt sitä on jäljellä 93 000e. Silloi minun tuloni olivat n. 300e/kk ja mieheni bruttona 1800e/kk, nyt minun tuloni ovat 1200e/kk bruttona ja miehen 3000-4000e/kk bruttona.



Tämähän ei ole se lopullinen asunto mihin jäämme, tämä on 65 neliön paritalon puolikas, uudehko, mutta ideana onkin että laina otettiin mahdollisimman aikaisin koska on järkevämpää maksaa rahaa itselleen kun jollekin toiselle. Olimme tätä ennen vuokralla vuoden ajan, kun etsimme sopivaa.



Muutaman vuoden päästä olemme makselleet lainaa jo sen verran pois että voimme alkaa katsella sitä lopullista asuntoa, eli omakotitaloa. No toki saisimme siihen lainan jo nyt, mutta emme haluaisi pyytää sukulaisia takaajiksi joten olisi kiva että osan pystyisi maksaa itse. Tämän asunnon takuutena on miehen perimä mökkitontti, jonka arvo noin 20 000e.

Miestä ei haittaa, tulomme ovat surkean pienet -lähinnä miehen ammatinvalinnan vuoksi. Kyllä meitä muitakin on, vaikka vähiin käy... Olen koittanut nauttia vuokra-asuntomme hyvistä puolista ja ennen kaikkea huolettomuudesta. Pikkulapsiaikaan taitaa olla muutakin huolenaihetta kuin homevauriot ja lumityöt. Onnea hyvästä asunnosta, kyllä vuokra-asuntokin koti on.

mikäli kaikki raha pitäisi ihan omin kätösin raapia kasaan eikä olisi mitään perintöjä tai vastaavaa, jolloin asiasta tulisi helpompaa.



Ei meilläkään ole varaa. Ei puhettakaan. Molempien nettopalkat satoja euroja alle 2000 euroa ja kuluja kuitenkin riittää kolmen lapsen taloudessa.

Miksi ihmeessa asumislidän saajana suunnittelet tuollaista? Miten suoriutuisit lainasta jos vuokranmaksuunkin tarvitaan veronmaksajien apua? En sijassi paljon kehtaisi ylpeillä asunnon tasokkuudella, kun et itse siitä kokonaan maksa.



Olen muutaman vuoden vanhempi, vuokran maksan kokonaan itse ja säästöjä on. Omistusasuminen ei vain nyt ole sopiva ratkaisu. En ajattele asiaa statuskysymyksenä.

se, kun tulee joskus eläkeikään ja jos ei vielä silloinkaan ole omistusasuntoa niin miten riittää eläke vuokraan ja muuhun tarpeelliseen. Ja olen jo 44, eikä vieläkään omistuasuntoa.



Tosin kesäasunto on ja vähän pankissa ja perintöjä joskus tulee, mutta riittääkö nämä sitten edes pieneen yksiöön pääkaupunkiseudulla. Kotiseudullekaan ei tekisi mieli palata, kun lapset kuitenkin asettuvat tänne pääkaupunkiseudulle asumaan.

Huhtikuun vaalien jälkeen saattaa tulla hyvinkin ikäviä uudistuksia. On ollut keskustelua, että asumistukea saisi vain tietyllä alueella sijaitseviin asuntoihin / tietyn tasoisiin asuntoihin.



Tässä kohtaa ei ole kovinkaan kivaa, kun sossu ohjaa sinne Moskeijan viereen asumaan, jossa asuminen halvempaa.

opiskelen. Sitä ennen maksoin vuokran ihan itse. Mulla olisi varaa ottaa laina, jos lopettaisin opiskelut ja tekisin taas täyttä työpaivää. Ja jos muuttaisin pois Helsingistä. Mitä ihmettä puhut ylpeilystä? Totesin, että nyt on hyvä asunto laadukkailla materiaaleilla. Tämäkö ihan kehumista? Olisiko pitänyt mennä siihen Jakomäen luukkuun, jotta en vain joutuisi nyt nostamaan mitään tukia?



ap

Alkuun pääsee jos sillä, että laittaa sivuun muutaman kympin kuukaudessa. Mutta vaikka summa olisi isompikin, niin siihen menee vuosia, että saa edes jonkinlaisen osan asunnon tai talon hinnasta säästettyä.

Tällä hetkellä kun opiskelen, käytän verorahoja ihan hyvin omintunnoin hyödykseni. Ap

pitkään sitä mietittiin ja kun viimein se ostettiin ja ensimmäistä vuotta asuttiin huomasimme kuinka taloustilanteemmekin helpotti asunnon oston myötä ja tunsin itseni tyhmäksi kun en asuntoa aiemmin ostanut.



Minä kyllä kehottaisin vakaasti miettimään asunnon ostoa, mutta samalla kehoitan tarkoin laskemaan että saat asunnon maksettuakin.



Ostat perheasunnon pitkällä maksuajalla. Kun lapset muuttavat pois kotoa myyt asunnon ja laitat pienemmän. Saat asunnon maksettua ennen eläkevuosia ja edullinen asuminen on ainakin turvattu eläkevuosiksi ellet sitten päätä myydä asuntoa ja käyttää rahat loppuvuosina elämiseen.