Mihin se tissimaito yhtäkkiä loppuu??!!

Kiitos Jumala, että ap sentään osaa elää oikein.

itsellä hyvin sujunut imetys esikoisen kanssa, nyt kakkosen kanssa takkkuaa ihan totaalisesti.



Ikinä ei voi tietää, mitä toisten imetyksissä tapahtuu, joten en kävis minäkään kommentoimaan. Syyllisyyttä ja epäonnistumisia koetaan ihan ilman imetyspoliisejakin, joten miksi pitää lisää syyllistää ja päteä. Varsinkin kun se imetyksen onnistuminen ei riipu aina pätkääkään itsestä, vaan sillä vauvalla on sanansa sanottavana tässä asiassa. Miks ei vaan voi olla onnellinen, jos imetys onnistuu ja olla sättimättä muita.



Ja vielä ap:lle tiedoksi, että kyllä se maito vaan voi loppua yhtäkkiä. Näin esim mulla esikoisesta, kun tuli raju yrjötauti lapsen ollessa n. 5kk. Maito väheni ja lasta ei kiinnostanu pätkääkään yhteistyö, jotta maitomäärää olis saanu nostettua. Onneksi korvike sopi, eikä tullu pahempia vatsanväänteitä tämmöisestä yhtäkkisestä käänteestä.



Kiitos ja näkemiin.

Oma paremmuus? Tarve saada pulloäideiltä tunnustus, että ovat paskoja, laiskoja ja epäonnistuneita? Tarve saada itselleen tunnustus, että olen onnistunut ainakin jossain, olen parempi kuin tuo naapurin pullottaja? Ilkeily? Ei tuo tunnu niin kamalasti surevan, vaikka imetys epäonnistui. Pitää saada se itkemään asiaa kunnolla...

No, ap, valitsepa nyt se omasi. Totuushan on, että et voi tietää toisten perheiden tilanteita etkä myöskään mitään toisten äitien tisseistä. Ihan kiva, että oma tissimaitosi ei lopu. Ei varmaan koskaan. Ikinä. Minä taas toivon, että sinulle käy niin kuin minulle ja seuraavan lapsesi imetys epäonnistuu. Antaa vähän perspektiiviä sinullekin siitä, mitä kannattaa arvostella ja mitä ei.

Imetys epäonnistuu lukuisista syistä. Lähes kaikissa tapauksissa (ihan muutamaa prosenttia lukuunottamatta) äidit ovat tehneet imetyksen onnistumisen eteen enemmänkin kuin vain kohauttaneet olkapäitään. Useimmat kokevat syyllisyyttä sinun kaltaistesi valopäiden takia. Itsekin tunnen niin vieläkin, vaikka omasta epäonnistumisestani on jo 8 kk ja lapsi tosiaan on voinut hyvin imetyksen loppumisen jälkeen.

Kyllä se maito tietysti loppuu jonkin syyn takia, mutta nämä syyt eivät näy välttämättä päällepäin eikä niitä ehkä havaitse äiti itsekään. Usein syinä ovat äidin sairastumiset, hormonivaihtelut, allergiat, stressi, valvominen (esim. tilanne, jossa vauva ei saa tarpeeksi maitoa selkeillä imetysväleillä ja heräilee siten vähintään tunnin välein tankkaamaan, ruokkii äidin väsymystä ja stressiä, jolloin se maito todellakin vähenee, vaikka vauva käy imemässä koko ajan. JOskus tilanne saattaa laueta sillä, että vauvalle annetaan esim. illalla pumpattua maitoa tai korviketta, äiti saa pidemmän pätkän levättyä ja maitoa alkaa taas tulla, kun stressitaso pienenee. JOskus se vauva hylkää sen rinnan, kun maitoa tulee helpommin pullosta).

Nämä asiat ovat herkkiä monille äideille enkä ymmärrä, miksi sellaisten, joilla imetys sujuu, pitää pähkäillä toisten imettämättömyyttä. IHan oikeasti, ap, elä vaan sitä omaa elämääsi ja yritä kehittää itsellesi suvaitsevaisuutta ja empatiaa toisten ratkaisuja kohtaan. Et koskaan voi tietää täydellisesti toisen perheen tilanteita, eikä sinun kuulukaan tietää. Et ole mikään imetyspoliisi, joka jakelee tuomioita muille äideille. On tosiaan totta, että 10 vuoden päästä ei mistään huomaa, että meidän vauva oli pullovauva ja sinun ei. Paitsi siitä, että sinä todennäköisesti jaksat jankuttaa asiasta. Säälittävää. Keksi itsellesi muita onnistumisen tunteita.

niin asiallista ja myötäelävää tekstiä. itselläni imetys epäonnistui ja koen siitä valtavaa syyllisyyttä. julkisilla paikoilla lapsen juottaminen pullosta on kova paikka edellen. en tiedä, katsovatko ihmiset oikeasti pahasti, varmaan itse syyllisyyttäni tulkitsen vain katseet paheksuviksi.

minusta pulloäidit leimataan virheellisesti laiskoiksi. itse olisin ainakin päässyt huomattavasti helpommalla, jos lapsi olisi oppinut imemään rintaa. 2 kk yritin opettaa ja pumpata-pumpata-pumpata samalla, päivällä syötin lapsen 2-3 h välein lapsentahtisesti ensin imettämällä, sitten pullolla omalla maidolla ja sitten pumppasin vielä ja sitten olikin aika aloittaa kaikki alusta. päälle vielä pullojen ja tuttien ja lypsyvehkeiden pesu ja keitto. kuka kehtaa väittää, että olisin laiska!?

onneksi lapseni on sentään hyvä nukkumaan, alusta saakka väh. 4-5 h putkeen öisin ja 3 kk iästä jo 6-8 h.

Kuin Raamattua, plus erilaisia vaistovanhemmuus-aiheisia kirjoituksia. Siitä tuli vähän sellainen uusi harrastus, kun kaikki vauvoihin ja lapsiin liittyvä oli uutta. Jotkut hurahtaa tietty myöhemmin, esim neljännen kohdalla.



Sitten kuuntelin vähän näitä uusimpia allergiapäivien luentoja imetyksestä ja lisäruoasta ja kyseenalaistin sitten, miksi nähdä niin järjettömästi vaivaa siihen, ettei lapsen suuhun mene lusikallistakaan muuta kuin rintamaitoa ja d-vitamiinia ennen 6kk ikää. Tulin siihen tulokseen, että ei järkeä pingottaa kuin kyse olisi uskonnosta. Tai jostain omasta huippusuorituksesta, tyyliin "juoksin maratonin" - "täysimetin 6kk". Ymmärrän kyllä, että osalla äitejä 6kk imetys sujuu suht ongelmitta, vauva kasvaa ja pissaa hyvin, on tyytyväinen, satunnaisia lisäimun kausia ja esim. nuhaa/hampaiden puhkeamista lukuunottamatta.



Itselleni imetys on ollut suht helppoa ja mukavaa, vauvat ovat kasvaneet hyvin ekat 3kk. Sen jälkeen pikkuhiljaa on alkanut tulla levottomuutta, joka ei ole tankkauksilla parantunut. On saanut alkaa tarkkailla pissavaippojen määrää. Viimeistään 5kk iässä vauva on suorastaan itkenyt nälkäänsä, vaikka kuinka olisin imettänyt ja maitoa koko ajan herunut mukavasti. Sitten olen alkanut tarjoilla muutakin ruokaa säännöllisesti. Vauva on rauhoittunut ja rinta on kelvannut hyvin lusikkasyömisenkin jälkeen. Pissaa on tullut paremmin. Varsinaisia rintaraivareita ei yhdelläkään vauvallani ole ollut.



Toinen uskonto, mitä en ihan ole hiffannut, on kovin tiukka "minun lapseni ei ole koskaan juonut tuttipullosta". Siis tyyliin että mieluummin antaa lapsen olla vähällä nesteellä imetyksen lopettamisen jälkeen kuin tarjoaa tuttipullosta, jos vauva ei vielä nokkiksesta osaa juoda.



Ehdottomuus on joillekin kai tuomassa varmuutta, mutta kun en omalla kohdallani ole huomannut, että "sääntöjen" noudattaminen olisi sen suurempaa autuutta tuonut.



Varsinaisesta maidon loppumisesta sanon, että monella äidillä kai kyseessä on herumispulma. Tai vauva ei vain ime tarpeeksi.