Lue keskustelun säännöt.
Oletko opettanut lapsestasi (lapsistasi) nirson ruokailijan?
Kommentit (50)
Lapsena mut pakotettiin syömään kaikkea. Ällöä lihakastiketta, jossa läskikimpaleitakin... Ja syömään vaikkei olisi nälkä.
Kun aloin itse voida päättää, olen sen jälkeen syönyt sitä, mikä maistuu. Tein aika paljon työtä ruokasuhteeni eteen, olin jossain vaiheessa nuorena lähellä sairastua bulimiaan ja sitten anoreksiaankin.
Mun lapsille tarjotaan hyvää ruokaa, tavallista terveellistä ruokaa, ja saavat syödä mitä haluavat siitä. Heillä ei onneksi ole ollut ruokasuhteessa ongemia (vanhin on jo 18v tyttö). Jossain vaiheessa päiväkodissa yksi poika oppi sipulin olevan yök, mutta nyt koululaisena syö sitä taas ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole pakko syödä mitään. Toisaalta ruokaa ei tarjoilla koko ajan vaan on ruoka-ajat eikä esim. makeita saa milloin vain. Olisin enemmän huolissani siitä, että lapset syövät liikaa kuin että joskus ei jokin maistu. Kyläilytilanteissa käyttäytymisestä en vetäisi kovin varmoja päätelmiä lapsen tavallisesta arkikäytöksestä. Liikunnan määrä vaikuttaa ruokahaluun selvästi. Jos ei ole ulkoiltu, lapsi syö vähemmän. Jos jännittää, ei maistu ehkä sen takia kylässä jne.
Minäkään en muuten syö perunaa juuri ollenkaan, lapsena sitä oli aina... Ja lihasta syön vaan "hyvää lihaa".
opettanut nirsoilemaan, tuntuu tulevan ihan luonnostaan, etenkin sen jälkeen, kun kouluelämä alkoi.
Tosin, olen itsekin aika nirso, ja etenkin merkkiuskollinen :)
Vielä en ole koskaan kuullut, että lapseni olisivat missään sanoneet, yök-juttuja.
Kolmen lapsen kokemuksella uskallan näin väittää. meillä on tehty ruokia laidasta laitaan ja osa syö toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla se just ja just menee, vaikka onkin suunnattoman ärsyttävää, mutta miehillä on se on täydellinen turn off. Niin neitimäistä kuin voi olla! Oikeasti fiksukin mies alkaa vaikuttamaan täysin epäkiinnostavalta, jos se säätää ruuan kanssa.
miksi olisin?
Meillä syödään monipuolista ruokaa, useimmiten tehdään itse, mutta syödään myös ravintolassa, joten 1,5v on myös tottunut syömään erimakuisia ruokia. Tietysti lapsillakin on omat suosikkinsa, meillä taaperolle maistuu kaikki kalaruoat parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille ei kelvannut mikään mitä tarjottiin. Eivät suostuneet edes maistamaan. Tarjottiin: - Makkaraa (vääränmerkkista, vain Hiillosmakkara olisi kelvannut) - kinkkua -lanttulaatikkoa -nakkeja (väärää merkkiä) - perunasalaattia - muusia - vihersalaattia - jälkiruoaksi marjarahkaa ja joulutorttuja ap
Muttei ne olekaan mitään inisijöitä
Ei ole munkaan lapset inisioita, mutta kun ovat Aasiassa syntyneet ja kasvaneet, niin ruokatottumukset ovat vahan erilaiset. Eli, tosta listalta.... ehka nakit, kinkku ja toinen ehka suostusi maistamaan joulutorttua...
Kolmen lapsen kokemuksella uskallan näin väittää. meillä on tehty ruokia laidasta laitaan ja osa syö toiset ei.
Toinen on innokas edes maistamaan lahes kaikkea, toinen ei. Aina ollaan kohdeltu samallalailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen olisi tarjotuista ruoista syönyt:
-nakkeja (jos kylminä ja tutun makuisia)
- vihersalaattia
- joulutorttuja
Kuopus olisi syönyt:
- Makkaraa
- kinkkua
-nakkeja
- muusia
- jälkiruoaksi marjarahkaa ja joulutorttuja
Samaa ruokaa tarjottu kotona ja hoitopaikoissa. Kumma kyllä tuon ruokailun perusteella esikoisen ruokavaliota kehutaan esim. koulussa, koska hän pitää vihanneksista ja kalasta ja täyttää siis lautasensa salaateilla. Kuopus taas on "peruslapsi" joka on tyytyväinen lihapullat ja muusi -linjalla. Vihanneksiin hän ei juurikaan koske. Esikoinen pitää oliiveista, homejuustosta ja graavilohesta. Kuopus ei todellakaan sellaisia laita edes suuhunsa hajun perusteella.
Aika taitavasti olen siis kasvattanut näin erilaiset syömätavat. Me vanhemmat olemme kaikkiruokaisia. Itse olin lapsena nirso.
Kolmen lapsen kokemuksella uskallan näin väittää. meillä on tehty ruokia laidasta laitaan ja osa syö toiset ei.
Toinen on innokas edes maistamaan lahes kaikkea, toinen ei. Aina ollaan kohdeltu samallalailla...
Tosin kukaan ei varmaan väitä, etteikö lasta voisi ns. opettaa nirsoilijaksi ja rohkaista nirsoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti äitinsä on sellainen, ettei keskustele ruuasta vaan syötävä on, mitä tarjotaan. Mutta on se jotenkin luontaistakin. Jo 7-vuotiaana otti aina kaikkea ja mieltyi kummallisiinkin ruokiin lasten mittapuulla. Esimerkiksi smetana-mäti-sipuli -leivät oli oikein makuun. Tehtiin kerran itsellemme ja halusi kanssa maistaa. Me epäiltiin, ettei tykkää, mutta niinpä meni alas ja tykkäsi valtavasti. Samoin 6-vuotiaana tykkäsi homejuustoperunoista, vaikka tarkoituksella jätin laatikon reunaan tavallisempaa poikaa varten.
Meidän yhteinen tyttö on samanmoinen ja epäilen, että on miehen geeneissä.
Meillä mies on sellainen, että syödään tai parutaan ja syödään ja nyt kun pojat ovat jo vanhempia niin ovat kyllä loistavia syöjiä. Molemmat pojat sai oikein erikoismaininnan päiväkodissa kun söivät kuulemma aina niin kiltisti kaiken kitisemättä. Nyt toinen on koulussa ja syö monipuolisesti ja terveellisemmin kuin äitinsä, puhumattakaan äidin vanhemmista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en halunnut samaa omille.
En kyllä sanoisi nirsoiksi, mutta pakko ei ole syödä sellaista, josta ei tykkää.
Koska syön itsekin lähes kaikkea, en vaan ole ikinä pakottanut niitä syömään enkä edes maistamaan mitään, mitä eivät ole halunneet.
Ovat saaneet totutella ihan rauhassa erilaisiin makuihin ja ruokiin.
Lapsille ei kelvannut mikään mitä tarjottiin. Eivät suostuneet edes maistamaan.
Tarjottiin:
- Makkaraa (vääränmerkkista, vain Hiillosmakkara olisi kelvannut)
- kinkkua
-lanttulaatikkoa
-nakkeja (väärää merkkiä)
- perunasalaattia
- muusia
- vihersalaattia
- jälkiruoaksi marjarahkaa ja joulutorttuja
ap
Ja kyllä vatuttaa.
Omien allergioideni takia lähinnä. En tehnyt kaksia ruokia.
Hieman asiaan vaikutti myös se, että kun tenava oli pienempi exäni pakotti hänet syömään. Seuraus: lapsi laattasi useampaankin kertaan lautaselle.
olen nirso vaikka vanhempani pakottivat minut syömään kaikkea ruokaa. Esim. perunaa en vieläkään saata syödä missään muodossa, vaikka lapsena ja nuorena se oli pääasiallinen ruokani. Sitä oli ihan varmasti joka aterialla, ja pakko oli syödä :/
Onneksi nykyään karppaus on kovasti in niin ei hirveästi tarvitse selitellä perunatonta ruokavaliotaan =)
Lapsista nuorempi on nirso, vanhempi ei.
Vanhempikin oli kyllä nirso vielä parisen vuotta sitten, joten saattaa se nuoremmallakin jossain vaiheessa ohi mennä.
Tarjotaan kummallekin monenlaisia ruokia, mutta ei pakoteta syömään.