Olen alakoulun ope ja mielestäni monet adhd:t yms ovat...

t. päiväkodin ope/ 30 v alalla ollut

Muutamassa tutkimuksessa on todettu, että lisäaineiden nagatiiviset vaikutukset ovat yhteisvaikutuksena moninkertaiset verrattuna yksittäisten lisäaineiden vaikutuksiin (siten miten lähinnä lisäaineita testataan, yksitellen).

Toinen lapsistani syntyi hyperaktiivisena ja impulssiivisena. Siis hän oli ylivilkas jo vastasyntyneenä. Söin hyvin terveellisesti koko raskausajan. Syötin hänelle ihan pienestä alkaen hyvin puhdasta ravintoa, ei sokeria ei väriaineita. Mikään ei auttanut. Toiset syntyvät adhd geeneissänsä, se on vain pakko hyväksyä.

P.S. Jotkut väittävät että telkkarin katselu aiheuttaa ahdd:ta, minun lapsellani ei ollut edes kärsivällisyyttä katsella telkkaria ennen kolmea ikävuotta, senkin jälkeen vain lyhyitä hetkiä.

Minulla on ekaluokka, joiden kanssa olin etukäteen päättänyt käyttää mahdollisimman paljon toiminnallisia tehtäviä ja leikkiä. Syksyn aikana olen kuitenkin todennut, että luokkani oppilaista liian moni (poika) ei kykene toimimaan muutoin kuin pulpetin rajoittaessa liikkumista ja toiminnan suuntautuessa selkeästi esim. paperiin. Matikassa nappien avulla laskemista tosin tehtiin sitkeästi vaikka muutamalla kaverilla nappipurkki kaatui ja napit välittömästi lattialla. Monella oppilaalla on toiminnanohjauksessa suuria puutteita. Ohjeet on pilkottava pieniin osiin ja mielellään käytettävä kuvia niitä havainnollistamaan. Kun noustaan pulpeteista, muutamalla oppilaalla alkaa välittömästi kaoottinen riehunta. ja tunnetusti opettajalla(kin) on vain kaksi kättä. Kaiken huippu on, että "pahin" kaveri, joka mielestäni täyttää ADHD:n tunnusmerkit mennen tullen, pääsee tutkimuksiin vasta nyt keväällä. Näyttää siltä, että opiskelu tavallisessa luokassa ei edes suju (ainakaan ilman avustajaa). Eli minusta diagnoosia ei saa liian helposti.

Mitä tulee nykyiseen antiikinaikaiseen koulusysteemiin, mitä joku kritisoi. Miksi poikien ei pitäisi istua hiljaa koulussa ja kuunnella opettajaa ja noudattaa sääntöjä? Millainen koulusysteemi vähentäisi diagnooseja? Kuulen mielelläni vinkkejä av-mammoilta.

antiikin aikuisen koulusysteemin tulosta. Pojat eivät osaa istua hiljaa vaikka nuoret neitoset (opettajat) kuinka haluaisivat, sen sijaan tytöt kyllä osaavat. Joten pojat on sitten adhd-tapauksia, kun opet ei osaa muuta keinoa opettaa kuin perinteinen vanha istukaa hiljaa paikoillaan -tyylisesti. Ja tämä on alkanut jo päiväkodista lähtien, jossa kasvattajina ovat naiset, joiden mielestä hiljaiset ja kiltit pikkutytöt ovat se normi, johon kaikkien lasten käytöstä verrataan.

"uskomatonta tietämättämyyttä monella!"



Olet harvinaisen oikeassa. Olen aivan järkyttynyt joistakin kommenteista, että vieläkin kuvitellaan adhd:n olevan kasvatuksen tulosta.



Myös ope ja adhd-lapsen äiti

Itselläni 2 lasta, joilla epäilen jonkinlaista keskittymishäiriötä. En taida sitten osata kasvattaa lapsiani :(((

Itselläni 2 lasta, joilla epäilen jonkinlaista keskittymishäiriötä. En taida sitten osata kasvattaa lapsiani :(((

Keskustele ihmeessä neuvolan kanssa. Minulla oli vähän päinvastoin, olin työni takia tottunut kasvattaja saadessani ensimmäisen lapseni eikä mikään kuitenkaan toiminut vaikka tein kaiken "oikein". Heräsin vasta saadessani lapsen nr 2. Onneksi hain ja sain apua, lapseni sai avustajan joka "piti hänestä kiinni" ensimmäisillä luokilla ja nyt yläasteella pärjää aivan loistavasti. Varhainen apu on tosi tärkeää, huono itsetunto ja epäonnistuminen tuo lapselle lisäongelmia jotka ovat melkein vaikeampia kuin itse adhd. Pidän peukkuja!

Välillä sitä miettii, että miten vaikeaa VOI olla pitää perusasiat kunnossa. Ravinto, uni, kodin ilmapiiri ja käytössäännöt esim. Ei pitäisi olla mahdotonta, mutta ihmeen vaikeaa se vaikuttaa joillekin olevan.

mutta rajaton kasvatus lisää oireilua, jonka takia tarvitaan diagnoosi.



Eli vaikka olisikin syntyjään adhd, ei välttämättä oleellisesti vaikeuta elämään, jos kasvatuksen avulla lasta on saatu tuettua oikeaan suuntaan.



Eli kyllä sillä kasvatuksella on suuri merkitys!!



T:erityisluokanopettaja

Meidän yhdellä lapsella on ongelmana ettei tämä jaksa tehdä esim. koetta koulussa loppuun, koska ei jaksa keskittyä. Samalla hän on opettajan mielestä vetäytyjä, liian hidas jne.

Hän ei edes telkkaria katso, koska ei jaksa ikinä katsoa ohjelmia loppuun asti.

Kotona on ongelmana, että tekee tuhat asiaa kerralla. Esim. ulos lähtiessä ei vaan pue vaan samalla tönii sisaruksiaan, ravaa ympäriinsä jne.

Opettaja kehuu hurjan fiksuksi, mutta mitä se auttaa, kun ei jaksa keskittyä tehtäviin ja lukemiseen. Hänellä ei ole mitään diagnoosia.

Ei varmaan saisi edes ADHD diagnoosia, koska on rauhallisesti käyttäytyvä ja tottelee hyvin koulussa. Silloin kun ei jaksa keskittyä, niin vaan istuu pulpettinsa ääressä tekemättä mitään.

mutta rajaton kasvatus lisää oireilua, jonka takia tarvitaan diagnoosi.

Eli vaikka olisikin syntyjään adhd, ei välttämättä oleellisesti vaikeuta elämään, jos kasvatuksen avulla lasta on saatu tuettua oikeaan suuntaan.

Eli kyllä sillä kasvatuksella on suuri merkitys!!

T:erityisluokanopettaja

Eli kyllä sillä kasvatuksella on suuri merkitys!! T:erityisluokanopettaja

Totta kai kasvatuksella on merkitys, mutta adhd-lasten kasvattaminen on vanhemille todella suuri haaste. Mainitsin täällä jo aikasemmin että adhd-lasten vanhempien tilanne on vaikea juuri sen takia että lapsen käyttäytyminen on niin arvaamatonta. Se aiheuttaa perheen sisällä jatkuvaa stressiä. Jos olet erityisluokan opettaja niin tiedät varmaan myös sen että adhd:ta on eri asteista, lievää ja vaikeaa. Vaikea adhd rajoittaa hyvin paljon perheen elämää. Ei lähdetä esim. pikavierailuille tms vaan kaikki perheen tekemiset täytyy suunnitella tarkoin ja hyvissä ajoin.

Olen myös vahvasti sitä mieltä että adhd-lasten pahin ongelma ei ole itse adhd vaan huono itsetunto joka saattaa aiheuttaa häirikkökäyttäytymistä. Varhainen apu on tärkein!

voivat pahentaa oireilua.



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1300166/adhd_on_neur…

Meidän yhdellä lapsella on ongelmana ettei tämä jaksa tehdä esim. koetta koulussa loppuun, koska ei jaksa keskittyä.... Silloin kun ei jaksa keskittyä, niin vaan istuu pulpettinsa ääressä tekemättä mitään.

Lapsi voi olla rauhallinen mutta kärsiä keskittymishäiriöistä, jos keskittymishäiriöt ovat pahoja, sanotaan että lapsella on add (h=hyperaktiivisuus ei kuulu ongelmankuvaan), siis se add on myös diagnoosi.

Valitettavasti keskitymishäiriöiset lapset saavat vielä vähemmän apua koulussa kuin ylivilkkaat sillä ne hiljaiset eivät häiritse opettajaa.

Ensin täytyy aina tarkastaa että perusasiat on kunnossa, siis lapsi nukkuu ja syö hyvin. Jos kaikki on ok kotona mutta lapsella on pahoja keskittymishäiriöitä, kannattaa hakea apua.

Huonot kasvuolot pahentavat kaikenlaista oireilua huolimatta siitä mikä se ongelma/sairaus on.

Kotona on rakkautta ja tiukat rajat, molemmat vanhemmat läsnä ja parisuhde hyvä. Pojalla on omaa tilaa, ikätasoisia leluja, hän syö tasapainoista ruokaa ja liikkuu paljon (niin ulkona kuin sisällä). Annan hänelle kalanmaksaöljyä, D-vitamiinia jne. sillä tutkimusten perusteella niistä on apua ylivilkkaalle lapselle. Kaikkemme teemme, tämä vahvistettu myös perheneuvolasta- mutta lapsi ei rauhoitu...



Minusta tässäkin ketjussa menee puurot ja vellit sekaisin; normaali lapsi voi olla huonokäytöksinen ja tätä kautta koheltaa kuin ylivilkas, olematta lähelläkään tätä diagnoosia. Samoin ylivilkas voi olla oikeasti hyväkäytöksinen mutta "seota" ympäristössä, joka ei hänelle sovi (juuri näin kävi lapsemme kanssa kun siirtyi isompaan eskariryhmään). Osa on tietysti vain kurittomia ja vailla rajoja.

paremminkin kasvatuksen puutteen tulosta!



Olen NIIN samaa mieltä sun kanssa, nykyään lapsille ei pidetä minkäänlaisia rajoja, muka kielletään ensin, mutta sitten hetken kinuamisen jälkeen annetaan periksi, ei opeteta toisten lasten ja ihmisten huomioon ottamista yms.



Se on niin ärsyttävää, kun itse yrittää kasvattaa lapsistaan sivistyneitä toiset huomioivia aikuisia ja sit osa kasvattaa näitä "mulle heti kaikki tänne nyt" narsisteja, huoh. Millainenhan maailma mahtaa olla sitten kun nämä lapset ovat aikuisia?



Tämä kyvyttömyys ottaa toisia huomioon, tuli tosi selkeesti esiin taannoisessa uimahalli ketjussa. Olen poikien äiti, eikä tulisi mielen viereenkään viedä kouluikäistä poikaa uimahallissa naisten puolelle toljottelemaan! Sen verran pitää ajattelukykyä ja hienotunteisuutta olla meillä poikien äideillä myös tyttöjä kohtaan.



Samassa ketjussa tuli esiin poikien tuijottelu pukkareissa ja suihkussa, hei haloo mammat, lapselle voi kauniisti opettaa, ettei toisten tuijottaminen kuulu sivistykseen ja se on epäkohteliasta, eihän lapsi voi sitä automaattisesti ymmärtää, jos ei sitä opeteta..



terv: kolmen "sisäsiistiksi" kasvatetun pojan äiti

vain kasvatuksen tulosta. Urani aikana (10 v) olen kohdannut vain VIISI "oikeaa" tapausta. Omilla luokillakin on ollut näin wannabe-adhd:ta ja kun asiaa on ruvennut kaivelemaan, on taustalta paljastunut aina (!) koti, jossa ei ole kuria, ei syy-seuraus-suhteita, ei johdonmukaisuutta, ei aikuisuutta. Että näin.

Näin minäkin olen asian nähnyt.

Lasten tapellessa keskenään niin että yksi potkii maassa makaavaa ja toinen tunkee naamaan lunta niin että maassa makaava tuskin saa hengitettyä, äiti "komentaa" normaalilla äänellä "no pojat" ja vähän naurua päälle. Tosin yleensä äiti kääntää vaan päänsä pois kun lapset mättävät toisiaan.

Mutta pakko puolustautua. Meillä on myös tällaiset pojat ja voin sanoa aivan vilpittömästi, että ihan sama mitä niille tekee, nujuaminen ei lopu.

Ainoa mitä uskoisivat on selkäsauna, ja sitä en ole antanut. Kaikki sallitut rangaistukset ja psyykkauspuheet on käytetty, mutta kun poikien suosikkileikki on karate niin ei sille äiti oikein mitään voi. Ellen seiso vieressä koko ajan, niin tappeluksihan se menee.

Ja kieltämättä koulussakin on toisella pientä levottomuutta vaikkei mitään diagnooseja ole saanutkaan.

Ehkä jos olisi ainoa lapsi, voisi olla rauhallisempi.

Adhd on ja pysyy ainakin teini-ikään asti, joillakin se pikkuhiljaa häviää, suurimmalla osalla pysyy koko elämän. Lapsen on opittava elämään sen kanssa.



Yrittäkää saada avustaja kouluun, adhd-lapsi tarvitsee tukea ja apua jaksaakseen "tylsät rutiinit". Jo pelkästään paikalla istuminen vaatii paljon energiaa. Lapsesta tulee helposti silmätikku jos apu ei ole lähellä sillä opettaja ei ehdi tehdätai nähdä kaikkea.



Meillä on nyt todella hyväkäytöksinen ja fiksu adhd-nuori joka pärjää oikein hyvin koulussa. Tie on ollut pitkä ja kivinenkin, mutta palkkio sitäkin mahtavampi, kun vain jaksaa.



Kun tavallinen lapsi oppii asian kerran tai parin sanomisen jälkeen niin adhd-lapsi tarvitsee sata. Vanhemmuus kuluu kasvattamiseen, täytyy sanoa, toinen lapseni on jäänyt kasvattamatta, kun kaikki energia on mennyt adhd-lapseen.Onneksi se ei-adhd on luonteeltaan niin mukava että on kuitenkin pärjännyt loistavasti.



Nostan hattua itselleni ja kaikille muille adhd-lasten vanhemmille. Olemme todellakin sen arvoisia.

Ap sanoo, että hänen uralleen on sattunut vain 5 oikeaa diagnoosia, muuta diagnoosit ovat olleet vääriä. Mihin hän perustelee väitteensä? Ap sanoo, että kotona ei saada kuria. Oletko ihan oikeasti opettaja? Kyllä sinun pitäisi akateemisen koulutuksen pohjalta kyetä vähän pidemmälle menevään syys-seuraus -suhteiden pohtimiseen. Mikä on siis syy ja mikä seuraus? Tulkintasi on samaa tasoa kuin väittämä, jonka mukaan vanhojen ihmisten kuolleisuus on todennäköisempää kuin nuorten. Pieleen menee.



On totta, että osa adhd tuloksista voi olla vääriä, koska eri paikkakunnilla on käytettävissä erilaisia menetelmiä. Adhd:tä voidaan tutkia esim. siten, että lapsen aivojen toimintaa seurataan laitteilla samalla kun lapselle näytetään erilaisia kuvia tai ääniä. Aivokuvasta nähdään, kykenevätkö aivot suodattamaan ja valikoimaan tärkeän informaation muusta informaatiotulvasta. Tutkimukset eivät ole siis pelkästään lääkärin mutu-tuntumalla tehtyjä, ja tutkimuksissa käydään useita kertoja.



Totta kai kasvatus vaikuuttaa aina lapsen käyttäytymiseen, mutta adhd-lasta ei kasvateta ihan samalla tavalla kuin muita lapsia. Tavallisen opettajankoulutuksen käyneen taitokaan ei siihen riitä. Tiedän tämän varmuudella, koska olen itse opettaja, ja minun piti selvitellä asioita melkoisen paljon erityisammattilaisten kanssa, ennen kuin kykenin oman lapseni kasvattamaan kunnon koululaiseksi. Harvalla vanhemmalla on mitään kasvatusalan koulutusta. Vanhempien syyllistäminen on siis turhaa, eikä johda mihinkään hyvään.