Olen alakoulun ope ja mielestäni monet adhd:t yms ovat...

ADHD lapset on tupakoivan äidin lapsia. Tästä oli jo tutkittua tietoakin että on osasyy, tietysti poikkeuksiakin on.

ADHD ON TARKKAAVAISUUS ONGELMA JA YKIAKTIIVISUUS TÄYTTYY, JOS PYLLY LIIKKUU KOULUN PENKILLÄ.

ja asiaan perehtynyt, jos et tiedä että adhd kun ei puhkea kasvatuksen puutteesta. eikä diagnoosia anneta kotiolojen perusteella. Kyllä opettajienkin pitäisi mielestäni perhetyä asiaan.

ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.

että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?

juuri näin on, että lääkärit diagnosoivat liian helposti, ihan samanlailla kun antavat antibiootteja liian helposti. On paljon helpompaa antaa diagnoosi, kuin ruveta etsimään oikeaa syytä kotoa ja samalla kehottaa vanhempia katsomaan peiliin. Siinähän saa vanhemmat niskaansa ja huonoa mainetta. ap.

Tuskimpa vain lääkärit diagnosoivat liian helposti. Täällä ei ole tainut kukaan kirjoittelija viitsinyt perhetyä ja lukea adhd:sta. Ensinnäkin diagnoiosia ei saa helposti. Meillä tutkimukset kestivät 5 vuotta, ennenkun edes lääkäri vilautti sanan adhd. Sitä ennen mieletön sairaala, psykiatri psykologi rumba, johon kukaan tervejärkinen ihminen ei lähde, jos lapsella ei todellakin ole jokin hätänä.

Viikkojaksoja osastolla, verikokeita, lääkekokeiluja, jatkuvaa ravaamista ympäriinsä viiden vuoden ajan.Kotona käy kaikenmaailman sosiaali ihmiset katsomassa kotiolot, myös sairaalan puolesta. Myös lapsen olessa kotona oli työntekijä useaan otteeseen tarkkailemassa lapsen käytöstä perheen askareissa (tällä suljetaan pois muut syyt, esim. juuri ne huonot kotiolot) Diagnoosin jälkeen sama jatkuu, läääkärinseurannalla kerta viikossa, terapia kerta viikossa, avustajat koulussa ja kotona aamuisin lasta kouluun laittamassa. Pelkät terapiat maksavat meille vanhemmille yli 1000 euroa kuussa + taksikyydit terapiaan 80 euroa/viikko.

Tosiasia on se, että meilläkin opettajat koulussa olivat täysin tietämättömiä adhd:sta kunnes vein rehtorille kattavan lukupaketin aiheesta. Onneksi jakoivat sen opettajille.

Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että adhd diagnoosi on mukava vanhemmille, saavat syyn lapsen käytökseen. Itse en asiaa niin koe, vaan halusin apua lapselle. Meillä on neljä mutuakin lasta, jopista kellään muulla ei ole minkään näköistä häiriökäyttäytymistä. En ole elämässäni tupakkaa polttanut.

Ja osaan jo nyt arvata, että minua sanotaan puolustelijaksi. Onneksi olen oppinut elämään lapsen sairauden kanssa, ja kestämään kaikki tietämättömien ja ajattelemattomien ihmisten typerät kommentit.

Olen pitkälti samaa mieltä kuin ap. Tietysti oikeita adhd-tapauksia on, ja omalla opettajan urallani olen kyllä varmasti tavannut heitä paljon. Toisaalta olen täysin vakuuttunut siitä, että osa adhd-tapauksiksi diagnosoiduista lapsista on vain vilkkaita ja liian vapaasti kasvatettuja. Koska luokanopettajana olen paljon tekemisissä vanhempien kanssa, olen myös välillä tavannut vanhempia, joilla on pakkomielle saada lapsilleen mahdollisimman paljon eri diagnooseja. Niinpä ihan tavallinen lapsi saattaa rampata lääkärissä harva se päivä - ja kun tarpeeksi tutkitaan, niin ainahan sitä jotain löytyy.

Tiedän kolme adhd tapausta. Hoitiin pikkuserkkuani pari vuotta ennen kuin meni ekaluokalle. Koulussa sanottiin että on häiriökäyttäytyjä =) Minä yritin selitää että sillä on varmasti adhd, käytös oli sen verta erikoista. Poikkesi häiriökäyttäytymisestä ihan selvästi (itse olin häirikkö XD ). Pikkuserkullani ja hänen äidillään sitten diagnosoitiin jälkeen päin adhd.

Monet eivät ole tavanneet ihmistä jolla oikeasti on adhd. Kuvitellaan jos lapsi on kuriton niin sillä on TOTTAKAI adhd =D.

Kyllähän se nyt on ihan selkeesti erinlaista omasta tahdosta riippumatonta käyttäytymistä adhd:ssa. Kun tarpeeksi kauan on seurannut tällaista lasta läheltä niin sen kyllä tunnistaa. Keskittymiskyky yhteen asiaan on aika kortilla =D

Lisäksi kahdella kaverillani on adhd. Toinen on valitettavasti poistunut tästä maailmasta =(.

Elossa oleva kuomaseni on kans hauska välillä kun adhd pilkahtaa esiin. Toisinaan on suht rauhassa, toisinaan taas mikään ei pysy käsissä paikollaan tai muistissa ja asiat levahtaa kuin jokisen eväät.

Se että tahallaan käyttäytyy huonosti on pikkusen eri asia kuin oikea adhd, huh, huh.

Käytöstavat lähtevät kotikasvatuksesta. Jos opettaja joutuu 7-vuotiaalle opettamaan, että kiusaaminen ja tunnilla mölyäminen on kielletty, kotikasvatus on ollut puutteellista.



Kotona lasta pitää opettaa sietämään tylsiä hetkiä. Televisiot ja pelit kiinni. Auto- tai junamatkoille ei mitään dvd-laitteita viihdyttämään. Lapsia käytettävä pienestä pitäen museoissa, kirjastoissa ja kirkoissa (, jos kirkkoon kuulutaan). Kaksivuotiaskin oppii olemaan hiljaa ja sietämään tylsyyttä, jos huoltajat luovat kotiin ja kasvuolosuhteisiin oikeanlaista ilmapiiriä.



ADHD on tietenkin oma sairautensa, mutta nykyaikana aivan terveistä lapsista jopa 20 prosenttia käyttäytyy huonosti esim. oppitunneilla. Tämä ei johdu opettajan kyvyttömyydestä vaan kotikasvatuksen puutteesta.



Tokihan oikein hyvä opettaja saa pahimmankin möykkälauman aisoihin oppi- ja välituntien ajaksi. Mutta tällaisen opettajan on pistettävä luu kurkkuun myös huoltajien kurkkuun. Osa lasten huoltajista on sitä mieltä, että terve lapsi ei voi olla rauhassa esim. sitä 45 minuuttia, jonka oppitunti useimmiten kestää.



Nykylapsilla on aivan liikaa härpäkkeitä ja virikkeitä. Koulu on ensimmäinen paikka, jossa asia nimeltä TYLSYYS tulee monia lapsia vastaan. Ja silloin on jo myöhäistä oppia sietämään sitä, että elämä ei ole räiskettä, räimettä ja rokkenrollia 24/7.

Mokatessa pyydetään anteeksi ja kärsitään rangaistus, esim. jäähy, jälkiruuatta jääminen, liikkumisvapauden rajoittaminen (kotiaresti, omalta pihalta poistumiskielto, kaupungilla vaikkapa kädestä kiinni pitämisen pakko) jne.

Aika erikoista, että virheen tekemistä täytyy pyytää anteeksi ja että siitä rangaistaan.

Tarkoittaako tämä sitä, että mokaaminen (epäonnistuminen, virheen tekeminen) on pahasta ja, että ihminen ei saa epäonnistua?

Oiva tapa nujertaa lapsen itsetunto.

Mulla on vilkkaamman puoleinen, vailla diagnoosia oleva tyttö, jonka kanssa on toimittava erilailla kuin ihan tavis lapsen.Kyllä varmaan saisin neidin herran pelossa kasvatettua vähemmän riehakkaaksi, mutta samalla ne kaikki hyvät ominaisuudet kuten luovuus, avoimuus ym. tukahtuisivat.

Mokatessa pyydetään anteeksi ja kärsitään rangaistus, esim. jäähy, jälkiruuatta jääminen, liikkumisvapauden rajoittaminen (kotiaresti, omalta pihalta poistumiskielto, kaupungilla vaikkapa kädestä kiinni pitämisen pakko) jne.

Mokatessa pyydetään anteeksi ja kärsitään rangaistus, esim. jäähy, jälkiruuatta jääminen, liikkumisvapauden rajoittaminen (kotiaresti, omalta pihalta poistumiskielto, kaupungilla vaikkapa kädestä kiinni pitämisen pakko) jne.

Aika erikoista, että virheen tekemistä täytyy pyytää anteeksi ja että siitä rangaistaan.

Tarkoittaako tämä sitä, että mokaaminen (epäonnistuminen, virheen tekeminen) on pahasta ja, että ihminen ei saa epäonnistua?

Oiva tapa nujertaa lapsen itsetunto.

ADHD ilman ylivilkkautta, eli ADD?

Käytöstavat lähtevät kotikasvatuksesta. Jos opettaja joutuu 7-vuotiaalle opettamaan, että kiusaaminen ja tunnilla mölyäminen on kielletty, kotikasvatus on ollut puutteellista.

Kotona lasta pitää opettaa sietämään tylsiä hetkiä. Televisiot ja pelit kiinni. Auto- tai junamatkoille ei mitään dvd-laitteita viihdyttämään. Lapsia käytettävä pienestä pitäen museoissa, kirjastoissa ja kirkoissa (, jos kirkkoon kuulutaan). Kaksivuotiaskin oppii olemaan hiljaa ja sietämään tylsyyttä, jos huoltajat luovat kotiin ja kasvuolosuhteisiin oikeanlaista ilmapiiriä.

ADHD on tietenkin oma sairautensa, mutta nykyaikana aivan terveistä lapsista jopa 20 prosenttia käyttäytyy huonosti esim. oppitunneilla. Tämä ei johdu opettajan kyvyttömyydestä vaan kotikasvatuksen puutteesta.

Tokihan oikein hyvä opettaja saa pahimmankin möykkälauman aisoihin oppi- ja välituntien ajaksi. Mutta tällaisen opettajan on pistettävä luu kurkkuun myös huoltajien kurkkuun. Osa lasten huoltajista on sitä mieltä, että terve lapsi ei voi olla rauhassa esim. sitä 45 minuuttia, jonka oppitunti useimmiten kestää.

Nykylapsilla on aivan liikaa härpäkkeitä ja virikkeitä. Koulu on ensimmäinen paikka, jossa asia nimeltä TYLSYYS tulee monia lapsia vastaan. Ja silloin on jo myöhäistä oppia sietämään sitä, että elämä ei ole räiskettä, räimettä ja rokkenrollia 24/7.

Moni lukion ja ammattikoulun opettajista painii saman asian kanssa. Paitsi että kasvatettavat häiriköt ovat kaksi päätä pidempiä ja törkeämpiä, kuin ne seitsenvuotiaat :(

kaksoisnäpäytyksellä saadaan tehtyä kaikki. Mitään ei tarvitse miettiä eikä hikoilla.



Huomasin miten kärsimätön olin arjenaskareiden kanssa, kun olin vielä töissä. Työttömäksi jouduttuani lopetin myös luonnollisesti useiden tuntien tietopäätteen käytön. Nykyään käytän konetta vain tunnin päivässä.



Keskittymiskyky on parantunut huomattavasti. Kykyä voi testata lukemalla kirjaa ajatuksella. Jos ei onnistu lukemaan edes ensimmäistä sivua, on oltu liikaa ATK-LAITTEISTOILLA. Kärsivällisyys ei ole pysyvä ominaisuus vaan sitä on varjeltava ja kehitettävä jatkuvasti tai se kärsii.

Tieten tahtoen tehdään näitä provoja. Itsekkin uskon olevan väärin diagnosoituja tapauksia, ei siinä mitään. Mutta tällä tyylillä mitä AP ja kaltaisensa viljelevät, ne oikean diagnoosin saaneet lyödään samaan kastiin.



AP:lla siis myös neurologian lääkärin koulutus?



Ihmettelen syvästi ettei muka perheiten kasvatustapaa ym tutkita ennen kuin diagnoosi annetaan.



Alan olla vakuuttunut että diagnoosin varmistaminen pitäisi siirtää täysin yliopistollisen sairaalan tehtäväksi. Siellä ommat ammattitaitoiset yksiköt. Näin jäisi pois nämä AP:n kuvaamat "wannabeet".



Tietääkö kukaan minkälaisista lääkäreistä näitä diagnooseka annetaan? Riittää esim. käynnit yksityisellä jossa muutenkin joka vaivaan annetaan tabletti?



Onneksi AP ei opeta oman lapseni luokkaa. Omakohtaisesti koska toivon open olevan suvaitsevainen, ymmärtäväinen, viisas ja kannustava.

Nykyään naiset kasvattavat lapset. Mies ei juurikaan osallistu, hän vain parhaimmillaan pitää saman linjan kuin äiti. Niin on neuvottu.





Tuloksena on kriminaalit. Kriminaalit, jotka eivät välitä säännöistä. Vaan ainoastaan itsestään. He eivät ota huomioon muita. Heillä ei ole mitään hävittävää mikäli opettaja poistaa luokasta. Mitään sanktioita ei ole.



Nykyajan nuoriso on naisten kasvattamaa. En nyt väitä että mies kasvattaisi paremmin. Tasapaino olisi löydyttävä. Kultainen keskitie.



Väkivalta saattaa olla ainoa keino saada suurikokoiset murrosikäiset pojat kuriin. Kasvatustyö on silloin liian myöhäistä. Heitä ei saa enää puhumalla kuriin.



Olisi hienoa jos molemmat vanhemmista osallistuisi kasvatukseen jo pienestä pitäen. Opettajan työ on opettaa. Hän ei ole lapsen vanhemmat. ADHD tapauksia on oikeasti olemassa. Käytöshäiriöisiä heitteelle jätettyjä lapsia ei pidä sekoittaa adhd lapsiin.