Lue keskustelun säännöt.
Olen alakoulun ope ja mielestäni monet adhd:t yms ovat...
28.12.2010 |
vain kasvatuksen tulosta. Urani aikana (10 v) olen kohdannut vain VIISI "oikeaa" tapausta. Omilla luokillakin on ollut näin wannabe-adhd:ta ja kun asiaa on ruvennut kaivelemaan, on taustalta paljastunut aina (!) koti, jossa ei ole kuria, ei syy-seuraus-suhteita, ei johdonmukaisuutta, ei aikuisuutta.
Että näin.
Kommentit (153)
se on niin totta, että opettajat yrittävät vielä samaa kuin joskus 70 ja 80 luvulla... mutta hei, ajat muuttuu... opettajien pitäisi myös. Mutta kun on ne normit.. ei ihme, että kohta joka toinen on ylivilkas ja erikois/erityisluokille kova tunku...niin, että vuosien jonot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap koskaan miettinyt kumpi oli ensin, muna vai kana? Kumpi on ollut ensin, huonosti käyttäytyvä tottelematon lapsi vai vanhemmat, jotka eivät jaksa/ osaa/ halua hoitaa ja kasvattaa lastaan? Tiedätkö, että erityislapsen kasvattaminen on ERITTÄIN haastavaa? Vaikka miten yrität niin paskaa tulee niskaan joka puolelta. Ehkä useimmat vanhemmat ovat tehneet parhaansa jo vuosia, mutta siinä vaiheessa kun lapsi tulee kouluikään, ovat jo uupuneita ja väsyneitä yrittämään?
etteikö keskivertokoululuokassa olisi muutamaa lasta, joiden kotona ei ole kunnollisia rajoja?
Jos lapsi on kohtuullisen eläväinen luonnostaan, saa rajattomuus aikaiseksi luultavasti juuri levotonta, hervotonta ja tottelematonta käytöstä koulussa. Eli kun ei ole tapoja ennestään, eikä sääntöjä ole totuttu noudattamaan, on hyvinkin todennäköisesti seurauksena töhöttävä "adhd"-lapsi.
Eli uskon itse ap:n olevan oikeilla jäljillä. Oikeastaan vanhemmat saavat varmaan tänä päivänä aika helposti "synninpäästön" niin itseltään kuin muiltakin tällaisella diagnoosilla. Ei tarvitse katsoa peiliin, kun ajatellaan, että sillä on se adhd.
tunnen aika paljon oepttajia ja kukaan ei väitä mitään noin typerää kuin ap sanoi.
yliopistollisissa sairaaloissa diagnoosin rakentaa useat eri lääkärit yhdessä psykologien, toimintaterapeuttien ja erityisopettajien kanssa.
Mitä tulee syy-seuraussuhteisiin, se on taudin kuvaan kuuluva ominaisuus ADHD lapsilla. Se, että kotona olisi äärimmilleen viritetyt rangaistusjärjestelmät, ei auta mitään, koska lapsi ei voi ymmärtää syytä ja sen seurausta.
Kyllä toki psykoosipotilaillekin sanottiin ennen, että älkää kuunnelko niitä ääniä, mutta ei sekään kovin tehokas ohje ollut.
En usko sinun olevan opettaja ap. Opettajan perustiedot pitäisi olla paremmat, ellet sitten ole ammatistasi todella jälkeenjäänyt ja kehno alasi edustaja
mahdollista olla hyvä vanhempi kaikille lapsille, mutta on paljon helpompaa olla hyvä vanhempi temperamentiltaan helpolle kuin temperamentiltaan vaikealle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvattajina ovat naiset, joiden mielestä hiljaiset ja kiltit pikkutytöt ovat se normi, johon kaikkien lasten käytöstä verrataan.
Miksi poikien ei pitäisi istua hiljaa koulussa ja kuunnella opettajaa ja noudattaa sääntöjä? Millainen koulusysteemi vähentäisi diagnooseja?
Miksi tuon ekan kirjoituksen kirjoittajan mielestä normi ei ole lapsi, joka kykenee keskittymään, vaan sellainen, joka ei kykene?
Ja tuossa kommentin kritisoijan kirjoituksessa tulikin ilmi aika hyvin myös se, että toiminnallisuuden lisääminen voi paremminkin lisätä töhötystä sen sijaan, että auttaisi yhtään ketään oppimaan. Voin itse yhtyä tuohon näkemykseen ihan omien tavisäiti-kokemusteni myötä. Usein, kun lapset lähtevät liikkeelle, katoavat korvat ihan tavallisiltakin lapsilta.
Voin kuvitella, että itse toimiminen ei keskittymisongelmaisten kanssa ole kuitenkaan se paras tapa oppia - ellei nimittäin jokaisella oppilaalla voi olla oma opettaja kädestä pitäen pitämässä huolta siitä, että pysytään asiassa ;)
moniammatillisessä ryhmässä ja kyllä niitä diagnooseja repaistaan aika keveästi toisinaan. Jos on tarpeeksi tiukka äiti tai isä niin saa kyllä periksi ja diagnoosin lapselleen.
Toki oikeitakin on. Mutta olen nähnyt kyllä, kuinka kirjansa lukeneet vanhemmat jyrää.
Paljon saataisiin aikaiseksi kunnon rytmillä, kurilla ja sillä, ettei annettaisi pelata 8 tuntia putkeen.
ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.
että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?
juuri näin on, että lääkärit diagnosoivat liian helposti, ihan samanlailla kun antavat antibiootteja liian helposti. On paljon helpompaa antaa diagnoosi, kuin ruveta etsimään oikeaa syytä kotoa ja samalla kehottaa vanhempia katsomaan peiliin. Siinähän saa vanhemmat niskaansa ja huonoa mainetta. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moniammatillisessä ryhmässä ja kyllä niitä diagnooseja repaistaan aika keveästi toisinaan. Jos on tarpeeksi tiukka äiti tai isä niin saa kyllä periksi ja diagnoosin lapselleen.
Toki oikeitakin on. Mutta olen nähnyt kyllä, kuinka kirjansa lukeneet vanhemmat jyrää.
Paljon saataisiin aikaiseksi kunnon rytmillä, kurilla ja sillä, ettei annettaisi pelata 8 tuntia putkeen.
ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.
että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?
juuri näin on, että lääkärit diagnosoivat liian helposti, ihan samanlailla kun antavat antibiootteja liian helposti. On paljon helpompaa antaa diagnoosi, kuin ruveta etsimään oikeaa syytä kotoa ja samalla kehottaa vanhempia katsomaan peiliin. Siinähän saa vanhemmat niskaansa ja huonoa mainetta. ap.
voisitko nyt tämän ryhmän jäsen kertoa, missä roolissa työskentelet tässä ryhmässä? Mitä tutkimuksia teit näissä tapauksissa, joissa diagnoosi tuli syyttä? Miten normaali aivosähkökäyrä ohitettiin? Mitä muita ammattiryhmän edustajia ryhmään kuuluu?
JA KUKA MYÖNTÄÄ; ETTÄ HALUAISI LAPSELLEEN ADHD- TAI MINKÄÄN MUUNKAAN DIAGNOOSIN??? vain siksi,että saisi selityksen huonolle käyttäytymiselle? KYllä poikkeuksetta diagnoosi on vanhemmille vaikea paikka, ei sitä kukaan omaksi ilokseen hae. IDIOOTIT
Mutta pienestä asti pidimme tarkan järjestyksen. Kunnon yöunet, hyvä ruoka, ulkoilua tarpeeksi, tiukat rajat ja paljon hyväksyntää ja rakkautta.
Kummasti on poika pärjännyt ja olen saanut palautetta, että lapsesta näkee, että on hyvät kotiolot. Tukiopetusta on saanut aina tarvittaessa.
Oireet ovat lieventyneet ja osaltaan poistuneetkin turvallisen ja järjestelmällisen kasvatuksen ansiosta. Vaatii vain vähän enemmän töitä, mutta se kyllä kannattaa.
Olen sitä mieltä, että säännöllinen elämä, järjestys, epävarmuustekijöiden poistaminen, ajan antaminen ja koulunkäynnin tukeminen saa paljon aikaiseksi.
Minulla on työvuosia noin 10 takana, ja kaikenlaista "kulkijaa" on oppilaisiini mahtunut. Vasta yhteen sellaiseen adhd-tapaukseen olen tutustunut, jossa koti-/kasvuympäristö oli normaalin rajoissa. Nytkin luokallani on tarkkaavaisuus- yms. häiriödiagnoosin saanutta lasta, ja kaikilla sellaiset kotitaustat, että ei ole ihmekään kun diagnooseja sataa. Vanhempia ei kiinnosta tipan tippaa lasten touhut, lapsia tehdään aina vaan uusien puolisoiden kanssa lisää, näitä vanhempia lapsia hoidetaan "vasemmalla kädellä", vaatetetaan tosi huonosti, ei käydä vanhempainilloissa tai opettajan kanssa keskustelemassa vaikka aihetta olisi. Mielestäni nämä minun diagnosoidut häirikköoppilaat ovat lähinnä kuria ja huolenpitoa vailla olleita. Nyt ei paljon ole enää tehtävissä, kun ikää on karttunut. Kun kuri ja huolenpito ovat uupuneet varhaislapsuudessa, on tulos tässä. Tosi harmi, että kuka tahansa saa lisääntyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vanhemmat niin haluaa.
t. se moniammatillisessa työryhmässä työskentelevä
moniammatillisessä ryhmässä ja kyllä niitä diagnooseja repaistaan aika keveästi toisinaan. Jos on tarpeeksi tiukka äiti tai isä niin saa kyllä periksi ja diagnoosin lapselleen. Toki oikeitakin on. Mutta olen nähnyt kyllä, kuinka kirjansa lukeneet vanhemmat jyrää. Paljon saataisiin aikaiseksi kunnon rytmillä, kurilla ja sillä, ettei annettaisi pelata 8 tuntia putkeen.
ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.
että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?
juuri näin on, että lääkärit diagnosoivat liian helposti, ihan samanlailla kun antavat antibiootteja liian helposti. On paljon helpompaa antaa diagnoosi, kuin ruveta etsimään oikeaa syytä kotoa ja samalla kehottaa vanhempia katsomaan peiliin. Siinähän saa vanhemmat niskaansa ja huonoa mainetta. ap.
voisitko nyt tämän ryhmän jäsen kertoa, missä roolissa työskentelet tässä ryhmässä? Mitä tutkimuksia teit näissä tapauksissa, joissa diagnoosi tuli syyttä? Miten normaali aivosähkökäyrä ohitettiin? Mitä muita ammattiryhmän edustajia ryhmään kuuluu? JA KUKA MYÖNTÄÄ; ETTÄ HALUAISI LAPSELLEEN ADHD- TAI MINKÄÄN MUUNKAAN DIAGNOOSIN??? vain siksi,että saisi selityksen huonolle käyttäytymiselle? KYllä poikkeuksetta diagnoosi on vanhemmille vaikea paikka, ei sitä kukaan omaksi ilokseen hae. IDIOOTIT
ja edelleen sinä moniammatillisessa ryhmässä toimiva, kerro nyt jo mikä olet ammatiltasi?
Meillä muuten kun lapsi sai lähetteen neurolle, tuo aivosähkökäyrä otettiin ihan ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pienestä asti pidimme tarkan järjestyksen. Kunnon yöunet, hyvä ruoka, ulkoilua tarpeeksi, tiukat rajat ja paljon hyväksyntää ja rakkautta.
Kummasti on poika pärjännyt ja olen saanut palautetta, että lapsesta näkee, että on hyvät kotiolot. Tukiopetusta on saanut aina tarvittaessa.
Oireet ovat lieventyneet ja osaltaan poistuneetkin turvallisen ja järjestelmällisen kasvatuksen ansiosta. Vaatii vain vähän enemmän töitä, mutta se kyllä kannattaa.
Olen sitä mieltä, että säännöllinen elämä, järjestys, epävarmuustekijöiden poistaminen, ajan antaminen ja koulunkäynnin tukeminen saa paljon aikaiseksi.
Minulla on työvuosia noin 10 takana, ja kaikenlaista "kulkijaa" on oppilaisiini mahtunut. Vasta yhteen sellaiseen adhd-tapaukseen olen tutustunut, jossa koti-/kasvuympäristö oli normaalin rajoissa. Nytkin luokallani on tarkkaavaisuus- yms. häiriödiagnoosin saanutta lasta, ja kaikilla sellaiset kotitaustat, että ei ole ihmekään kun diagnooseja sataa. Vanhempia ei kiinnosta tipan tippaa lasten touhut, lapsia tehdään aina vaan uusien puolisoiden kanssa lisää, näitä vanhempia lapsia hoidetaan "vasemmalla kädellä", vaatetetaan tosi huonosti, ei käydä vanhempainilloissa tai opettajan kanssa keskustelemassa vaikka aihetta olisi. Mielestäni nämä minun diagnosoidut häirikköoppilaat ovat lähinnä kuria ja huolenpitoa vailla olleita. Nyt ei paljon ole enää tehtävissä, kun ikää on karttunut. Kun kuri ja huolenpito ovat uupuneet varhaislapsuudessa, on tulos tässä. Tosi harmi, että kuka tahansa saa lisääntyä...
kuka voi väittää että olisi saanut diagnoosin jos olisi halunnut? tuossa vaiheessa luulisi olleen jo kaikki tutkimukset tehtynä. Lisäksi sitä diagnoosia ei edes anneta ensimmäisen tutkimusjakson päätteeksi. Eikä ainakaan meille kukaan sanonut että "haluatteko tätä diagnoosia, ai ette, no ei sitten mitään, heippa"
Olen puheterapeutti.
Olen työssäni huomannut vähän samanlaisen ilmiön: näitä tarkkaavaisuushäiriö- ja ylivilkkausdiagnooseja annetaan toisinaan kovin heppoisesti. Tiedän useita tapauksia, joissa vanhemmat ovat vaatineet lapsilleen diagnoosin, jotta vapautuisivat "kasvatusvastuusta". Diagnoosi on siis helpotus, jonka perusteella huono kasvatus ei olekaan syynä.
Itse perustan väitteeni ihan vaan kokemukseen. Itse tapaan vastaanotollani käyvien lasten vanhempia melko usein, kerta viikkoon siis yleensä. Kotioloista saa hyvän käsityksen esim. sen perusteella, kuinka kiinnostuneita vanhemmat ovat lapsen puheterapiasta. Tehdäänkö kotiläksyjä. Perutanko käyntejä vai jätetäänkö vaan tulematta jne. Ja tietysti vähän tulee tuntumaa myös siitä mitä lapset juttelee, vaikka siihen täytyy aina suhtautua kriittisesti.
Ja ymmärtäkää nyt ketjun lukijat se, mistä ap:kin aloitti. KAIKKI tapaukset EIVÄT ole vääriä diagnooseja. Niitä ihan oikeitakin on, paljon. Ei teidän ADHD-lasten vanhempien tarvitse heti nousta takajaloilleen puolustuskannalle. Kyllä te itse tiedätte, kuinka paljon olette lastenne hyväksi tehneet.
Mutta ihan kliinisen kokemuksen perusteella sanoisin, että useammassa kuin yhdessä tapauksessa ihan vaan säännöllinen elämänrytmi ja riittävä uni pelastaisi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puheterapeutti.
Olen työssäni huomannut vähän samanlaisen ilmiön: näitä tarkkaavaisuushäiriö- ja ylivilkkausdiagnooseja annetaan toisinaan kovin heppoisesti. Tiedän useita tapauksia, joissa vanhemmat ovat vaatineet lapsilleen diagnoosin, jotta vapautuisivat "kasvatusvastuusta". Diagnoosi on siis helpotus, jonka perusteella huono kasvatus ei olekaan syynä.
Itse perustan väitteeni ihan vaan kokemukseen. Itse tapaan vastaanotollani käyvien lasten vanhempia melko usein, kerta viikkoon siis yleensä. Kotioloista saa hyvän käsityksen esim. sen perusteella, kuinka kiinnostuneita vanhemmat ovat lapsen puheterapiasta. Tehdäänkö kotiläksyjä. Perutanko käyntejä vai jätetäänkö vaan tulematta jne. Ja tietysti vähän tulee tuntumaa myös siitä mitä lapset juttelee, vaikka siihen täytyy aina suhtautua kriittisesti.
Ja ymmärtäkää nyt ketjun lukijat se, mistä ap:kin aloitti. KAIKKI tapaukset EIVÄT ole vääriä diagnooseja. Niitä ihan oikeitakin on, paljon. Ei teidän ADHD-lasten vanhempien tarvitse heti nousta takajaloilleen puolustuskannalle. Kyllä te itse tiedätte, kuinka paljon olette lastenne hyväksi tehneet.
Mutta ihan kliinisen kokemuksen perusteella sanoisin, että useammassa kuin yhdessä tapauksessa ihan vaan säännöllinen elämänrytmi ja riittävä uni pelastaisi paljon.
uskomattoman surullista kuultavaa. Että ihan tosissaan ajatellaan noin.
Minä käyn lapseni kanssa puheterapiassa. Järkytys on ollut kova, että lapseni ei olekaan "normaali". Sopeutuminen on edelleen kesken. En kauheasti kysele puheterapeutilta mitään, hänellä saattaa myös olla ajatus ettemme tee "kotiläksyjä". Koksa aina emme teekään. LApsella on alkanut tukitoimenpiteinä päivähoitoa, toimintaterapiaa ymsyms. Toisellekin lapselle pitää yrittää järjestää aikaa. Ei todellakaan ole kyse siitä ettei asia kiinnostaisi.
Ja meillä on ihan normaalia elämää, aika rauhallista. Emme juokse harrastuksissa mutta kotona ei myöskään pelata tietokonepelejä kuin tunti viikossa, eikä tämä pienempi siis ollenkaan. Hän oli erilainen heti pienestä, vanhempi lapsi on ihan normaali.
Olen puheterapeutti.
Olen työssäni huomannut vähän samanlaisen ilmiön: näitä tarkkaavaisuushäiriö- ja ylivilkkausdiagnooseja annetaan toisinaan kovin heppoisesti. Tiedän useita tapauksia, joissa vanhemmat ovat vaatineet lapsilleen diagnoosin, jotta vapautuisivat "kasvatusvastuusta". Diagnoosi on siis helpotus, jonka perusteella huono kasvatus ei olekaan syynä.
Itse perustan väitteeni ihan vaan kokemukseen. Itse tapaan vastaanotollani käyvien lasten vanhempia melko usein, kerta viikkoon siis yleensä. Kotioloista saa hyvän käsityksen esim. sen perusteella, kuinka kiinnostuneita vanhemmat ovat lapsen puheterapiasta. Tehdäänkö kotiläksyjä. Perutanko käyntejä vai jätetäänkö vaan tulematta jne. Ja tietysti vähän tulee tuntumaa myös siitä mitä lapset juttelee, vaikka siihen täytyy aina suhtautua kriittisesti.
Ja ymmärtäkää nyt ketjun lukijat se, mistä ap:kin aloitti. KAIKKI tapaukset EIVÄT ole vääriä diagnooseja. Niitä ihan oikeitakin on, paljon. Ei teidän ADHD-lasten vanhempien tarvitse heti nousta takajaloilleen puolustuskannalle. Kyllä te itse tiedätte, kuinka paljon olette lastenne hyväksi tehneet.
Mutta ihan kliinisen kokemuksen perusteella sanoisin, että useammassa kuin yhdessä tapauksessa ihan vaan säännöllinen elämänrytmi ja riittävä uni pelastaisi paljon.
uskomattoman surullista kuultavaa. Että ihan tosissaan ajatellaan noin.
Minä käyn lapseni kanssa puheterapiassa. Järkytys on ollut kova, että lapseni ei olekaan "normaali". Sopeutuminen on edelleen kesken. En kauheasti kysele puheterapeutilta mitään, hänellä saattaa myös olla ajatus ettemme tee "kotiläksyjä". Koksa aina emme teekään. LApsella on alkanut tukitoimenpiteinä päivähoitoa, toimintaterapiaa ymsyms. Toisellekin lapselle pitää yrittää järjestää aikaa. Ei todellakaan ole kyse siitä ettei asia kiinnostaisi.
Ja meillä on ihan normaalia elämää, aika rauhallista. Emme juokse harrastuksissa mutta kotona ei myöskään pelata tietokonepelejä kuin tunti viikossa, eikä tämä pienempi siis ollenkaan. Hän oli erilainen heti pienestä, vanhempi lapsi on ihan normaali.
No teillä kuulostaisi olevan kotiasiat ihan kunnossa. Se, minkä vaikutelman perheestä saa on monien asioiden summa. Ei pelkästään sen, että unohtuuko joskus kotitehtävät tekemättä.
Yritin tällä kirjoituksellani siis sanoa, että minun mielestäni, siis kokemukseni perusteella, kasvatuksesta johtuvat tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden ongelmat ovat lisääntyneet.
Sen sijaan en yritä sanoa, että kaikki lapsilla ilmenevät neurologiset häiriöt johtuisivat vanhemmista, päinvastoin, suurin osa on ihan oikeasti sitä neurologista alkuperää.
tässäkin näemme että asiantuntijat löytyvät aina ja vain ja ainoastaan tältä palstalta!neuvoa saa vaikkei kysykkään...hohhoijaaa!kiva lukea tällasta paskaa,varsinkin niitten vanhempien jotka todella kärsivät sairaan lapsen kanssa!Kun noitten normimuksujenkin kanssa tarpeeksi työtä!voimia teille!ps.Ap kiva ettet ole mun pojan ope,te naisopet ootte turhanpäiväsiä vinkujia,onneks on mies !!!!
tässäkin näemme että asiantuntijat löytyvät aina ja vain ja ainoastaan tältä palstalta!neuvoa saa vaikkei kysykkään...hohhoijaaa!kiva lukea tällasta paskaa,varsinkin niitten vanhempien jotka todella kärsivät sairaan lapsen kanssa!Kun noitten normimuksujenkin kanssa tarpeeksi työtä!voimia teille!ps.Ap kiva ettet ole mun pojan ope,te naisopet ootte turhanpäiväsiä vinkujia,onneks on mies !!!!
vaikea ymmärtää, että osa diagnooseista on ihan turhia ja ongelmat johtuvat vanhempien kyvyttömyydestä kasvattaa lasta? Ilmeisesti asia koskee jotenkin sinua, kun joudut noin takajaloillesi ihan asiallisesta kommentista. Jos komentit eivät koskisi sinua ja liipaisi läheltä, ei rektiosi olisi tuollainen.
Minä olen myös tehnyt opettajansijaisuuksia ja olen ihan samaa mieltä ap:n ja puheterapeutin kanssa.
kuule minäkin olen nähnyt vähän enemmän elämää kuin sinä,asunut ulkomailla ja tutustunut monenlaisiin ongelmaperheisiin kotimaassa.Minulla on 2 ihanaa lasta ja onneksi lapseni ovat terveitä!!Ja olenpa minäkin tehnyt sijaisuuksia luokilla 1-9 eli älä nyt sinäkin anna sieltä diagnoosia heti=)tätä juuri tarkotiun!olette huvittavia!
että 15-20% oppilaista on psyykkisiä ongelmia (lähteenä Suomen mielenterveysseuran opasvihko), ikävää jos ope ei tällaista tunnista.
Tottakai joukosta löytyy myös näitä mamman mussukoita, mutta näiden varjolla ei saisi vähätellä todellisia ongelmia - joita on nykyään todella paljon.
Taitava ope tiedostaa tämän.
Myös adhd oireet on jaksottaisia, johtuen välittäaineista.
Ärsykkeet laukaisee oireet.
Meillä vasta siis dysfasia diagnoosi.
Poika käy neuropsykiatrisessa terapiassa ja siellä vain kolme lasta.
Terapian jälkeen poikani kiipee aulassa pöydälle ja liukuu penkin alle, on sekaisin.
Kaupungissa törmää ihmisiin, jos en ohjaa.
Adhd ei ole käyttäytymis sairaus, vaan ihan muuta.
Lapseni käyyttäytyy hyvin vieraissa, kotona.
Ongelmat ihan muunlaisia.
Levottomuutta ajoittain, kärsimätön, toiminnallinen, energinen. Saa jatkuvasti raivareita.
Ärsykkeitä ja muutoksia ei saisi tulla ollenkaan.
Ei adhd lasta voi kokonaan kahlita kotiin.
Vain osa adhd lapsista on yliaktiivinen pörrääjä.
Meillä lapsi ei hakkaa mummoja, vaan purkaan kodin siivoukseen toiminnallisen vaiheen ja silloin lasta ei saa estää, koska tämä vaihe on ohjattu hyvään asiaan.
Poika kohta 7v.