Lue keskustelun säännöt.
Olen alakoulun ope ja mielestäni monet adhd:t yms ovat...
28.12.2010 |
vain kasvatuksen tulosta. Urani aikana (10 v) olen kohdannut vain VIISI "oikeaa" tapausta. Omilla luokillakin on ollut näin wannabe-adhd:ta ja kun asiaa on ruvennut kaivelemaan, on taustalta paljastunut aina (!) koti, jossa ei ole kuria, ei syy-seuraus-suhteita, ei johdonmukaisuutta, ei aikuisuutta.
Että näin.
Kommentit (153)
Tiedätkö, että erityislapsen kasvattaminen on ERITTÄIN haastavaa? Vaikka miten yrität niin paskaa tulee niskaan joka puolelta. Ehkä useimmat vanhemmat ovat tehneet parhaansa jo vuosia, mutta siinä vaiheessa kun lapsi tulee kouluikään, ovat jo uupuneita ja väsyneitä yrittämään?
Totta! Toisella lapsellani on adhd, hän todellakin syntyi vilkkaana, jopa vaippojen vaihto oli haaste. Neuvolassa huomasivat, että jotain oli pielessä. Itse tajusin sen vasta kun toinen lapseni syntyi, hän oli rauhallinen ja tasapainoinen. Olen itse opettaja ja olin monta kertaa aivan ymmälläni kun vanhempi lapseni oli niin vaikea kasvatettava. Mikään muu kuin lyhyt komennus, "tule, mene, istu jne" ei mennyt perille. Kyllä on koko perheen pinna ollut kireällä monta kertaa adhd-käyttäytymisen, varsinkin sen impulsiivisyyden takia. Onneksi olemme jaksaneet ja onneksi lapsi, nyt on jo murrosiässä, on aina pärjännyt hyvin koulussa. Luulen että adhd-lapset ovat usein hyvin lahjakkaita ja pärjääviä kunhan vain saavat oikeata apua. Valitettavasti jotkut luulevat että adhd tarkoittaa samaa kuin riitapukari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos he siitä huolimatta olisivat toistensa kimpussa, olisin sanonut tiukasti (en huutanut), jos sekään ei olisi auttanut olisin erottanut lapset toisistaan.
Ja tuo oli vain yksi esimerkki. Kerran yksi lapsista painoi toista oven väliin, niin että toinen oli vyötäröstään siinä kiinni pääsemättä liikkumaan tai työntämään ovea auki. Äiti tuli paikalle, avasi ovea niin että toinen lapsista pääsi sieltä välistä pois, ja sanaakaan sanomatta äiti lähti tilanteesta pois.
-30
Sorry, impulsiivisuuden, ei syyden...:(
Onhan myös olemassa vanhempia jotka haluavat olla "erikoisia". Minulla eräs tuttu on tällainen, lapsessa ei vikaa vaan kasvatuksessa ja sitten äiti voivottelee ADHD:ta?! tässä tosin lähinnä kysymys siitä, että vanhempi saisi huomiota ja "sääliä", kun hänellä on niin vaikea lapsi jne jne.. näitäkin on.
ennen ei paljoa ADHD:ta ollut ja nykyään sitä tulee joka tuutista ja jokainen väittää omaavansa adhd lapsen :P
miten muuten adhd tutkitaan??? Veljelläni on sperger ja ainakin hän juoksi pitkään lasten psykiatrilla ja lastenlinnassa ennen diagnoosia. onko adhd tutkimus sama? ainakin tuolla kallonkutistajalla puhuttiin paljon kodista ja ympäristöstä ja suljettiin pois se, ettei kotona ole "vikaa".
Onhan myös olemassa vanhempia jotka haluavat olla "erikoisia". Minulla eräs tuttu on tällainen, lapsessa ei vikaa vaan kasvatuksessa ja sitten äiti voivottelee ADHD:ta?! tässä tosin lähinnä kysymys siitä, että vanhempi saisi huomiota ja "sääliä", kun hänellä on niin vaikea lapsi jne jne.. näitäkin on.
ennen ei paljoa ADHD:ta ollut ja nykyään sitä tulee joka tuutista ja jokainen väittää omaavansa adhd lapsen :P
miten muuten adhd tutkitaan??? Veljelläni on sperger ja ainakin hän juoksi pitkään lasten psykiatrilla ja lastenlinnassa ennen diagnoosia. onko adhd tutkimus sama? ainakin tuolla kallonkutistajalla puhuttiin paljon kodista ja ympäristöstä ja suljettiin pois se, ettei kotona ole "vikaa".
ensin rampattiin kaiken maailman terapeuttine luona hakemassa lausuntoja (oli psykologijakso, toimintaterapiajakso, puheterapeuttijakso jne), pyydettiin lausunnot myös päivähoidosta, mentiin (neuvolan lähetteellä) neurologille jossa tehtiin testejä ja noiden testien ja ammattilaislausuntojen + vanhempien täyttämien arviointien perusteella neurologi antoi diagnoosin.
Adhd:ta ei ole ennen diagnosoitu, heidät tulkittiin "häiriköiksi". Mutta ihan yhtä paljon heitä oli ennenkin. Olivat vain jossain syrjäytyneinä, koulussa tarkkiksella, ajautuivat huumeisiin jne kun eivät saaneet apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapis saa niitä paljon, ongelmat löytyy varmasti.
ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.
että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?
tehdäänhän virhediagnooseja lähes kaikista sairauksista.
t. lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat ylivilkkaita ja yhdelle on lääkitys. Mies kuoli nuorena jäi yksin ei kuria ei sääntöjä. Alkoholikin on kuvioissa.
Can food dye cause hyperactivity?
A recent study by the United Kingdom’s Food Standards Agency in 2007 showed that the consumption of foods containing dyes could increase hyperactive behavior in children. In the study of 3- 8- and 9-year-olds, children were given three different types of beverages to drink. Then their behavior was evaluated by teachers and parents.
One of the drink mixtures contained artificial food colorings, including:
sunset yellow (E110)
carmoisine (E122)
tartrazine (E102)
ponceau 4R (E124)
It also contained the preservative sodium benzoate. The second drink mixture included:
quinoline yellow (E104)
allura red (E129)
sunset yellow
carmoisine
It also had sodium benzoate. The third drink mixture was a placebo and contained no additives.
The researchers found that hyperactive behavior by the 8- and 9-year-olds increased with both the mixtures containing artificial coloring additives. The hyperactive behavior of 3-year-olds increased with the first beverage but not necessarily with the second. They concluded that the results show an adverse effect on behavior after consumption of the food dyes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Can food dye cause hyperactivity?
A recent study by the United Kingdom’s Food Standards Agency in 2007 showed that the consumption of foods containing dyes could increase hyperactive behavior in children. In the study of 3- 8- and 9-year-olds, children were given three different types of beverages to drink. Then their behavior was evaluated by teachers and parents.
One of the drink mixtures contained artificial food colorings, including:
sunset yellow (E110)
carmoisine (E122)
tartrazine (E102)
ponceau 4R (E124)
It also contained the preservative sodium benzoate. The second drink mixture included:quinoline yellow (E104)
allura red (E129)
sunset yellow
carmoisine
It also had sodium benzoate. The third drink mixture was a placebo and contained no additives.The researchers found that hyperactive behavior by the 8- and 9-year-olds increased with both the mixtures containing artificial coloring additives. The hyperactive behavior of 3-year-olds increased with the first beverage but not necessarily with the second. They concluded that the results show an adverse effect on behavior after consumption of the food dyes.
..ja muut lisäaineet. Mm aspartaami ja E621 ovat hyvin epäilyttäviä. Plus että koko lisäainecocktailin yhteisvaikutuksista ei ole mitään tietoa. Lapsikin voi syödä kilotolkulla lisäaineita vuodessa - aineita, joilla elimistö ei tee yhtään mitään, mutta jotka häiritsevät vielä kasvu- ja kehitysvaiheessa olevaa herkkää mieltä ja kehoa.
Muutamassa tutkimuksessa on todettu, että lisäaineiden nagatiiviset vaikutukset ovat yhteisvaikutuksena moninkertaiset verrattuna yksittäisten lisäaineiden vaikutuksiin (siten miten lähinnä lisäaineita testataan, yksitellen). Aikamoisen riskin valtaosa ihmisistä ottaa kun ei yhtään kyseenalaista, mitä suuhunsa (tai lastensa suuhun) laittavat. Vaikutukset näkyvyät jo nyt ja erityisesti viiveellä esim. hedelmällisyyden laskemisena.
Minulla eräs tuttu on tällainen, lapsessa ei vikaa vaan kasvatuksessa ja sitten äiti voivottelee ADHD:ta?!
Mainitsin tässä aikaisemmin että toisella lapsistani on adhd. Muistan hyvin kun olin sanotaan vaikka kauppareissulla niin sain kuulla jopa viereilta että "onpa tottelematon lapsi"= lue huono vanhempi, siis lapseni oli niin vilkas ja impulsiivinen, vain lyhyet käskyt menivät perille jos nekään. No sitten kun menin sen ei-adhd-lapseni kanssa kauppaan tms niin kyllä ihasteltiin, sekä hyvinkasvatettua lasta että hyvää kasvattajaa (minua). Joten mitä tästä opimme, niitä johtopäätöksiä ei kannata vetää kovin nopeasti. Adhd on vamma joka ei näy ulospäin, tiedätkä että rullatuolissa istuva lapsi aiheuttaa vanhemmillensa vähemmän stressiä kuin adhd-lapsi, sillä sen rullatuolissa istuvan lapsen äiti/isä/huoltaja voi yleensä ennakoida tilanteen. Adhd-lapsen kanssa ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää, siksi jatkuva stressi vanhemilla.
Nyt on lapseni jo murrosiässä, menestyy hyvin sekä koulussa että ystäväpiirissä ja on oppinut elämään vammansa kanssa. Kiitos diagnoosin ja varhaisen avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomessa haetaan diagnoosia usein liian helposti. Tunnen yhden lapsen, joka on vanhempiensa mukaan adhd-lapsi aivan selvästi ja aikovat suomesta hakea hänelle diagnoosin. Kotimaassaan (ulkomailla) on vaan lääkärit sitä mieltä, että lapsi ei nuku tarpeeksi (nukkuu 6 tuntia yössä), syö liikaa makeaa, pelaa liikaa tietokonepelejä, katsoo liikaa televisiota, liikkuu liian vähän ja hänelle ei pidetä minkäänlaista kuria. Että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antiikin aikuisen koulusysteemin tulosta. Pojat eivät osaa istua hiljaa vaikka nuoret neitoset (opettajat) kuinka haluaisivat, sen sijaan tytöt kyllä osaavat. Joten pojat on sitten adhd-tapauksia, kun opet ei osaa muuta keinoa opettaa kuin perinteinen vanha istukaa hiljaa paikoillaan -tyylisesti. Ja tämä on alkanut jo päiväkodista lähtien, jossa kasvattajina ovat naiset, joiden mielestä hiljaiset ja kiltit pikkutytöt ovat se normi, johon kaikkien lasten käytöstä verrataan.
Minusta varmaan ajatellaan juuri noin: väärä diagnoosi, lepsu äiti. Lähinnä äiti yrittää selvitä elämästä lapsen kanssa edes jotenkin, käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapselle on annettava PALJON huomiota. Jos se on hemmottelua, olkoon. Ehkä olin "huonosti raskaana" myös, lapseni kun oli erittäin vaativa jo vauvana. Nuorempi onkin ihan eri tekoa, helppo, viihtyy myös yksin, keskittyy jo alle vuoden iässä paremmin leikkeihin kuin isosisaruksensa. Että olen vissiin kasvattanut eri tavalla?
että adhd:seen kuuluu usein univaikeuksia? Kurinpitoon en ota kantaa, mutta ainakin minä (etenkin lomilla) annan lapsen katsoa enemmän tv:tä mitä muutoin antaisin, se nyt on vain ainoa tilanne kun saan hetken rauhan.
57
suomessa haetaan diagnoosia usein liian helposti. Tunnen yhden lapsen, joka on vanhempiensa mukaan adhd-lapsi aivan selvästi ja aikovat suomesta hakea hänelle diagnoosin. Kotimaassaan (ulkomailla) on vaan lääkärit sitä mieltä, että lapsi ei nuku tarpeeksi (nukkuu 6 tuntia yössä), syö liikaa makeaa, pelaa liikaa tietokonepelejä, katsoo liikaa televisiota, liikkuu liian vähän ja hänelle ei pidetä minkäänlaista kuria. Että silleen.
57
- tunne-elämänhäiriö on kasvatuksen tulosta
ps "adhd ym" on aika epämääräinen määritelmä- se "ym" voisi sisältää ihan mitä vaan
Minusta varmaan ajatellaan juuri noin: väärä diagnoosi, lepsu äiti. Lähinnä äiti yrittää selvitä elämästä lapsen kanssa edes jotenkin, käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapselle on annettava PALJON huomiota. Jos se on hemmottelua, olkoon. Ehkä olin "huonosti raskaana" myös, lapseni kun oli erittäin vaativa jo vauvana. Nuorempi onkin ihan eri tekoa, helppo, viihtyy myös yksin, keskittyy jo alle vuoden iässä paremmin leikkeihin kuin isosisaruksensa. Että olen vissiin kasvattanut eri tavalla?
Yksi adhd, josta aina karmeaa palautetta päivähoidosta, kotoa jne. ja toinen, jonka kasvatuskeskustelut menee näin, että "ei meillä ole mitään huolta ja ei tuosta lapsesta ole mitään ikävää sanottavaa". Usein myös kakkosta kehutaan sosiaalisista taidoista, siitä, ettei ole mikään prinsessa, joka alkaa kaikesta ulista ja itselleen vaatisi, osaa kuitenkin pitää puolensakin, on rohkea, suvaitseva, vähään tyytyvä, iloinen... ja se on ihan tuon adhd:n ANSIOTA: kakkonen on joutunut tulemaan toimeen oikeasti erilaisen ja erityisen kanssa.
Minulla on se helpotus tässä arjessa, että adhd-lapseni ei ole väkivaltainen. Aggressiivisuus lisäisi vaikeusastetta vanhempien ja sisaruksen kannalta varmaankin hirveästi.
jostain syystä nykyisessä populääritiedekirjoitelussa Suomessa esitetään paljon katteettomia väitteitä kaiken geneettisyydestä. Kaikelle annetaan sairauden nimi, mutta kunnollisia erotteluja, syitä ja seurauksia ei esitetä. Yksinkertaistetaan kaikki. Tämä tekee hallaa kaikille, sekä niille oikeasti suurissa määrin perinnöllisistä taipumuksista kärsiville että suurimmaksi osaksi muista syistä kärsiville.