Miksi sinä hankit lapsia?

niin hommattiin sitten pari lisää.

Eli olemme mieheni kanssa yli 30-vuotiaita, taloudellisesti hyvin toimeentulevia, kaikin puolin vakaassa tilanteessa olevia onnellisia ihmisiä. Mutta olemme päättäneet ainakin nyt horisontissa näkyvään tulevaisuuteen saakka pysyä lapsettomina. Perimmäinen syy on se, että olemme - kuten sanottu - onnellisia näin emmekä koe, että elämässämme puuttuu mitään. Tykkäämme matkustella, ottaa rennosti, harrastaa paljon myös yhdessä, nukkua pitkään, tehdä extempore juttuja, mennä ja tulla miten halutaan. Nyt meillä on siihen sekä varaa että aikaa, joten lapsen hankinta muuttaisi kaiken kertarysäyksellä. Kammoamme rutiineja ja etukäteen suunnittelua. Siksi lapset eivät meidän laiskaan elämäntyyliimme sovi.

-halusin jakaa elämäni lapsen kanssa

-on seksikästä, että meillä on yhteisiä lapsia (=mieheni herätti viettini)

- pidän lapsista ja ihmisistä yleensä. Olen saanut lapsia erilaisissa elämäntilanteissa jo 24-vuotiaasta alkaen. Pidän lapsiperhearjesta niin paljon, että pian saan neljännen lapsen. Olen myös matkustellut ja ollut töissä - ja minulla on myös aikuisystäviä. Elämäni ei kuitenkaan aina ole helppoa, sillä lapsista on työtä kyllä. En vaihtaisi silti.

Kyllä tähän lapsettomatkin saa vastata. Ja kiitos muillekin jo vastaamaan kerenneille. Erityisesti kuitenkin toivon vastauksia niiltä, joiden perheeseen ensimmäinen lapsi on tullut harkinnan jälkeen. Ne perusteet lapsien hankkimiselle tai hankkimatta jättämiselle kiinnostavat.



Meidän tämänhetkinen tilanne on kuin toisena vastanneen, mutta joku pieni kaihertava aukko elämässä kuitenkin tuntuu olevan. Semmoinen, johon mahtuisi pieni sekoitus meitä.



Ap

Haluatko lapsen, vaikka tämä olisikin vammainen? Haluatko lapsen, vaikka hän ei olisikaan biologinen lapsesi. Älä hanki lapsia, jos haluat vain terveitä, biologisia lapsia.

(lisää toivomme jossain vaiheessa)



Syitä päätökselle yrittää saada lapsi:



- Työtilanne juuri sopiva

- Taloudellisesti suht tasapainoinen tilanne

- Vankka tunne, että nyt on oikea hetki

- Oikea ihminen rinnalla

- Olemme aina halunneet lapsen/lapsia



Kolme viimeistä syytä on painokkaimmat, hetki tuntui kaikkinensa kypsältä.



Itse en ole jäänyt lapsen vuoksi mistään paitsi, päinvastoin! Elämä on rikastunut valtavasti, ollaan mielettömän onnellisia että saadaan olla vanhempia ihanalle tytöllemme. Myös matkustelu on meillä onnistunut, tyttö nyt 2v. :)

Haluatko lapsen, vaikka tämä olisikin vammainen? Haluatko lapsen, vaikka hän ei olisikaan biologinen lapsesi. Älä hanki lapsia, jos haluat vain terveitä, biologisia lapsia.

Minä en missään tapauksessa haluaisi vammaista lasta enkä adoptoisi. Haluan lapsen joka on miehen ja minun yhteinen, jos siis haluan lapsen. Miksi näillä vastauksilla ei saisi hankkia lasta?

Koska olen aina halunnut lapsia. Välillä lapsiperhe elämä on kyllä niin rankkaa, että en suosittele ryhtymään siihen vain koska jotain puuttuu. Ottakaa mielummin lemmikkieläin.



Vanhempana joutuu jatkuvasti ylittämään oman mukavuusrajan ts. tekemään asioita, joita ei haluaisi (mennä pyyhkimään lapsen pyllyä kesken ruokailun jne.), vanhemmuus koettelee myös parisuhdetta, rasittaa taloutta ja todellakin tekee kuilua lapsettomiin ystäviin.



Silti minulle lapset olivat vain itsestään selvyys, jos niitä saadaan ja kolmehan noita on. Ihania kaikki ja kasvattaneet minua enemmän kuin minä heitä.

Haluatko lapsen, vaikka tämä olisikin vammainen? Haluatko lapsen, vaikka hän ei olisikaan biologinen lapsesi. Älä hanki lapsia, jos haluat vain terveitä, biologisia lapsia.

Minä en missään tapauksessa haluaisi vammaista lasta enkä adoptoisi. Haluan lapsen joka on miehen ja minun yhteinen, jos siis haluan lapsen. Miksi näillä vastauksilla ei saisi hankkia lasta?

Lapsen hoitaminen on joskus sen verran raskasta, että jos lapsi on hankittu pätemistarkoituksessa eikä osata rakastaa epäitsekkäästi, voimat loppuvat. Lapsi siitä kärsii joka tapauksessa, jos hän kelpaa nimenomaan tiettyjen ominaisuuksiensa perusteella eikä vanhempien rakkaus ole epäitsekästä. Tällä en tarkoita, etteikö lapsista saisi olla myös pollea.

nyyttisi syliin niin ymmärrät miksi ihmiset haluaa lapsia. On uskomatonta kuinka paljon rakkautta heitä kohtaan voi tuntea. Äidiksi tuleminen on ainakin minulle parasta maailmassa.

Olin naimisissa miehen kanssa, joka tuntui sopivalta isäksi. Mies halusi lapsia. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan.

Niin sitten tuli kaksi lasta perheeseen.

Meille syntyi tänä vuonna esikoinen, ollaan molemmat 25. Miehen kanssa ollaan pidetty yhtä kohta kahdeksan vuotta, josta pari vuotta on oltu naimisissa. Ennen häitä juteltiin siitä, että molemmat haluaa yhteiseltä tulevaisuudelta mm. lapsia. (Oltiin siis tilanteessa, jossa mietittiin, että jos jatkamme yhdessä, on syytä "ottaa seuraava askel".) Sitten mun piti lopettaa hormonaalinen ehkäisy migreenin takia, ja ajateltiin, että miksei sitten se lapsi voisi tulla nyt, kun molempien opinnot on ohi. Ja aika pian tärppäsikin. Miehelläni on vakityö, minulla ei, mutta taloudellisesti toistaiseksi on pärjätty. Mitään voimakasta vauvakuumeilua ei meillä kummallakaan ollut.



Elämänmuutosta ei voinut etukäteen oikein tajuta - toisaalta vauva koettelee parisuhdetta, toisaalta lujittaa sitä. Ajankäyttöä on pitänyt miettiä uusiksi, jotta jäisi parisuhdeaikaa, ikiomaa aikaa ja perheaikaa. Meidän tyttö nukkuu kohtuuhyvin, joten iltaisin on jäänyt yhteistä tai sitten ikiomaa aikaa, kun lapsi on nukahtanut. Suurin "ongelma" minulle on ollut se, ettei lapsi syö pulloa --> en voi kovin kauaa olla poissa, kun pitää olla ruokana. Se on ollut ehkä rankinta. Mutta se lienee ohimenevää. En oikein enää muista, mitä arjelta odotin, mutta olen nauttinut tästä vauva-ajasta ja kotiäiteilystä enemmän kuin uskoin. Aikuiskontakteja saa esim. harrastuksista, eikä ystävyyssuhteet ole vauvan takia katkenneet, toki yhdessäolon luonne on erilaista, jos vauva on mukana. (Enemmän on oikeastaan erottanut työ, jonka takia ystävät ovat hajaantuneet pitkin Suomea.)



Minusta paljon on itsestä ja omasta asenteestakin kiinni - osa esim. reissaa pientenkin lasten kanssa tosi paljon, osan mielestä se on vaivalloista eivätkä he tee sitä. Paljon muusta itse en ole kokenut joutuvani luopumaan, kuin punaviinin enemmästä nautiskelusta! :D (Ja toistaiseksi pitemmistä omista menoista, joita siis imetys rajoittaa..enkä mä kyllä raskiskaan olla kovin kauan vauvan luota pois.)





Kannattaa kyllä pohtia asiaa, ja kuten joku täällä sanoikin, on aina mahdollista, ettei syntyvä lapsi ole terve tai ettei biologista lasta saa. Niistäkin jutuista kannattaa puolison kanssa jutella etukäteen. Ja jokainen lapsi on erilainen: jos lapsi esim. nukkuu huonosti, se on rankkaa tai kärsii vaikka maitoallergiasta, niin siinä on omat juttunsa. Mutta niin kliseistä kuin se onkin, enemmän olen ihmisten kuullut vanhana harmittelevan lasten puutetta kuin sitä, että ne tuli hankittua. Vaikka olisi ollut rankkaakin lasten kanssa. (Ja itse haluaisin kyllä joskus olla mummo, se vaikuttaa hauskalta!)



Minusta on ihan fiksua kyllä pohtia etukäteen tätä juttua, ja hauska nähdä noin asiallinen keskustelun aloitus!

Minulle se oli voimakkaasti selkäydinjuttu. Sen vain tietää järkeilemättä, että niin kuuluu tapahtua. Vähän niin kuin kutsumusammatin kanssa.

mitään fiksua syytä, miksi lapsia halusin.



Halu vaan oli kova, vauvakuumettako se sitten on?



Mutta kyllä on monasti kaduttanut.

-oli vahva biologinen tarve lapseen ( en olis halunnut adoptoida)

-antaa rakkautta lapselle ja meillä on paljon hyvää tarjottavaa lapselle

-halusin ettei elämäni ole itsekeskeistä oman navan ympärillä oloa, lapsi poistaa sitä toden totta-

tervettä itsekkyyttä haluta oma lapsi :)

-kai sitten jotain sellaista sukupolvine jatkumista, halusin jatkaa sukua (vaikkei geenimme mitään erikoisia olekaan)

yhdelle lisätyypille



-kauan sitä saatiinkin odottaa

jos ryhtyy lapsen hankintaan, se on totta, mutta itse en olisi halunnut adoptiolasta koska haluan lapsen, jonka kanssa olen ollut alusta saakka (eli vaikuttanut hänen persoonaansa varhaisen vuorovaikutuksen kautta). Minusta tämä ei ole pätemistä. Halusin lapsia, koska halusin kokea äitiyden, ja minusta isoin osa äitiyttä on se, että on hoivaa lasta alusta saakka ja sillä tavoin kasvaa yhteen lapsen kanssa.

Jos saisin adoptiolapseksi pienen vauvan, se olisi minulle aivan sama kuin itse synnyttämäni lapsi, mutta vauvojahan ei käytännössä adoptioon tule.

Haluatko lapsen, vaikka tämä olisikin vammainen? Haluatko lapsen, vaikka hän ei olisikaan biologinen lapsesi. Älä hanki lapsia, jos haluat vain terveitä, biologisia lapsia.

Minä en missään tapauksessa haluaisi vammaista lasta enkä adoptoisi. Haluan lapsen joka on miehen ja minun yhteinen, jos siis haluan lapsen. Miksi näillä vastauksilla ei saisi hankkia lasta?

Lapsen hoitaminen on joskus sen verran raskasta, että jos lapsi on hankittu pätemistarkoituksessa eikä osata rakastaa epäitsekkäästi, voimat loppuvat. Lapsi siitä kärsii joka tapauksessa, jos hän kelpaa nimenomaan tiettyjen ominaisuuksiensa perusteella eikä vanhempien rakkaus ole epäitsekästä. Tällä en tarkoita, etteikö lapsista saisi olla myös pollea.

"hankkinut". Lapset ei ole hankintoja. Meille niitä vaan tuli 3 kpl. :)

oli sellainen, jossa alkoi tuntua, että nyt tehdään lapsi :) Eli oltiin naimisissa, talo ostettu ja molemmilla vakituiset työt.



Lapsi muutti kaiken. Lapsettomat ystävät etääntyivät ja itse ei jaksanut lähteä joka päivä liikkeelle. Matkustelut väheni 90% ja rutiinit valtasivat päivät.



Monet päivät voisin vaihtaa pois, mutta lapsistani en luopuisi ikinä! Näin suurta rakkautta en tiennyt olevankaan.

Jos sinun pitää muilta kysellä, miksi lapsia kannattaisi hankkia, niin ehkä kannattaa vielä miettiä. Lapsia ei ole mikään pakko hankkia ja vastuuta ja hommaa niissä riittää. Minusta sen vain tietää, jos joskus lapsia haluaa - haluaa siis perustaa perheen ja elää kaikkea sitä mitä sen mukana tulee.



Varmasti joitakin asioita pitää heivata omassa elämässä pienempään rooliin ainakin joksikin aikaa. Harvoja asioita pitää kuitenkaan kokonaan lopettaa jos ne ovat itselle tärkeitä.



Ei se mitään monimutkaista ole ja jos sitä pitää hirveästi analysoida ja laskea plussia ja miinuksia, niin jätä väliin :) Jos lapsen oikeasti haluaa, ymmärtää sen, että se kaikki on sen arvoista - ne raskaatkin ajat ja asiat.