Lue keskustelun säännöt.
Rakas anoppi yllätti taas..
27.12.2010 |
antoi nimittäin 2-vuotiaalle tytöllemme joululahjaksi sellaisen karkkiannostelijan, joka annostelee niitä pikkuisia, kovia pez-karkkeja. Niin ja antoi toki hirvittävän määrän niitä täyttökarkkeja myös.. Ja kaiken lisäksi oli paketoinut samaan pakettipaperiin, jossa viime jouluna hänelle lahjan veimme.. Paketissa luki vielä päällä "mummolle".. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa..
Kommentit (73)
on aika pelottavaa ja vaarallistakin. Väitättekö te, joiden mielestä voi ihan yhtä hyvin popsia marjoja, että elätte ihan joka suhteessa ainoastaan terveellisesti, ekologisesti ja moraalisesti oikein? Teillä ei ole mitään paheita? En oikein usko. Ja yksi syy, miksi sallin karkkien syömistä on, että haluan lasteni tutustuvani ihan kaikkiin makuihin ja myös opettaa heitä syömään terveellisesti ja järkevästi. Minusta se ei onnistu kieltämisen kautta, vaan esimerkin. Meillä todellakin arvostetaan hyvää ja terveellistä ruokaa. Mutta lapset tietävät myös miltä hampurilainen ja suklaa maistuvat. En siis kiellä heiltä mitään herkkuja, vaan opetan säännöstelemään ja tekemään itse oikeita valintoja. Olen varma, että on pitkällä tähtäimellä järkevämpää. Oletteko te ehdottomat esikoistaaperon vanhemmat miettineet, mitä tapahtuu, kun kullannuppunne hieman kasvaa? Ja voittehan hyvin jättää kotona karkit ja muut pois, mutta miksi tuomitsette kaikkia muita noin aggressiivisesti?
En kyllä usko että lapset suhtautuisivat niin fanaattisesti karkkiin ellei sitä aikuiset lapselle opettaisi. Itselläni oli lapsena karkkipäivä, ja voi sitä hyppimistä ja vinkumista että antakaa jo ne karkit, ja kauhea tappelu niiden jakamisesta. Siihenhän se meni, että kun alkoi olemaan omaa rahaa, se pistettiin kaikki tuohon himoittuun karkkiin.
En itse ainakaan kirjottanut mistää totalitaarisesta ja ehdottomasta kiellosta, vaan nimenomaan makean ehdollistumisesta juhlaan. Onhan lapsilla tutkitusti suuri mieltymys makeaan joka juontaa juurensa jo äidinmaidosta, mutta karkkiin pätee sama ehdollistuminen kuin muuhunkin makeaan herkkuun. Ei lapset kärtä kaupassa pullatiskillä nisua, eikä kakkuhyllyllä täytekakkua, vaan karkkihyllyllä karkkia. Jos karkit olisivat samanlainen osa juhlaa kuin nämä kakut ja pullat, ei niihin syntyisi samanlaista mielihyväsuhdetta kuin karkkiin jota helposti käytetään palkintona ja odottamisen arvoisena asiana, jollaiseksi se karkkipäivän kautta muodostuu.
En väitä että olisin paheeton - sitä en ole sanonut, vaan että jokainen vetää rajansa itse oman näkemystensä mukaan. Onhan hedelmissäkin runsaasti sokeria, se on vain eri muodossa ja mielummin opetan nauttimaan sokerista hedelminä ja marjoina kuin esanssimössönä karkkipussista. En missään nimessä elä ainoastaan terveellisesti, ekologisesti ja moraalisesti oikein. Ajan maasturilla, valmistan liharuokaa jotka aiheuttavat valtavat päästöt ilmastoon, esimerkiksi.
Mutta karkinsyöntiin en halua lasta opettaa. Kyllä he sokerin makuun ja herkkuihin saavat tutustua, mutta eivät arkipäiväisessä käytössä. Sen oppiminen että moiset kuuluvat juhlaan eikä arkeen, on yhtä yksinkertainen asia kuin vaikka sen oppiminen, että ulos mennessä puetaan vaatteet päälle. Elintapojen oppimista.
Kannattaa miettä sitä, että sille on oikeasti syynsä miksi kaupan karkkihyllyllä on raivareita saavia lapsia, mutta ei pullahyllyllä. Asia on opetettu ja opittu.
En minä muita tavoistaan tuomitse, mutta yhtä mieltä olen siitä että kyllä muiden pitää kunnioittaa perheen ruokavaliota eikä tuputtaa sitä karkkia sitten väkisin/salaa jos se kerran ei ole toivottua. Laittaa sitten purkin ananasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mummon ostaa mitä ostaa. Jos et halua karkkeja lapsillesi syöttää niin sitten et syötä.
Laitapa vaikka ensi vuonna lahjalista anopille, mitä haluatte ja mitä teille EI SAA tuoda. Ei sitten tarvitse valittaa jos joku erehtyy tuomaan vääränlaisia lahjoja.
Olisiko muuten samanlainen kohu jos karkit olisivat omalta äidiltäsi...?
Lapset oppii haluamaan asioita muiden esimerkin mukaisesti. Monessakin asiassa: pitää olla samat lelut, samat vihkot kynät ja kumit kuin muillakin. Niistä asioista tulee himoittuja ja haluttuja ja kiinnostavia, koska niistä tehdään sellaisia.
Samaa tapaa opetetaan lapsille karkin suhteen. Mummolassa on piilossa aski tai pussi, josta mummo salaa sujauttaa lapselle karkkia. Karkilla palkitaan (jos olet kiltisti niin saat karkkia) ja sen haluttavuutta nostetaan myös uhkailemalla (jos et käyttäydy menetät karkkipäiväsi) jolloin karkista tehdään TODELLA suuri asia lapsen elämässä. Siitä opetetaan pitämään ja sitä opetetaan haluamaan.
Jos karkkia olisi aina tarjolla, tuollaista ongelmaa ei ehkä olisi. Karkki olisi yhtä kiinnostava asia kuin haarukat haarukkalaatikossa (joskin paremman makuinen asia ;) mutta sen merkitys olisi aivan toinen. Toisaalta taas jos koko karkista ei tee numeroa ollenkaan - kuten esimerkiksi pasteijoista kahvipöydässä - suhde karkkiin olisi taas toisenlainen. Sitä on juhlapöydässä tarjolla, on se ihan hyvää, mutta eipä se juuri sen enempää kiinnosta.
Kai se riittää 'makuun tottumiseen' eikä sitä tarvitse pienelle tuputtaa. Tai kenellekään.
AINA niitä lapsia löytyy sitten vähintään se kolme kipaletta:DDDD vaikka kaikesta paistaa läpi se, että kyseessä on esikoinen. Onko se jotenkin niin noloa ettei voi myöntää..
Ja ne karkkihyllyillä raivareita saavat lapset ovat juuri niitä, joilta karkit kielletään. Meillä ei ole karkkipäivää, vaan minä äitinä päätän milloin meillä syödään karkkia. Ja siitä ei todellakaan tehdä sirkusnumeroa. Ja meillä voi olla aivan hyvin karkkikippo pöydällä, eikä kukaan todellakaan syö sitä tyhjäksi. Ja totuus nyt kumminkin on se, että me eletään yhteiskunnassa, jossa jokaisen lapsi näkee ja kohtaa karkkeja jatkuvasti, myös ne jotka eivät kotona saa karkkia. Mielummin totutan kotona järkevään karkkikulutukseen. Samoin aion myöhemmin tehdä alkoholin kanssa, en siis osta muksuille bilekaljat, vaan maistaminen toteutetaan kotona valvotusti ja järkevästi.
Enkä mäkään rehellisesti sanottuna voi uskoa, että ap kolmen lapsen äitinä jaksaa vielä hermostua moisesta. Taitaa vähän muutella tarinaa. Tai sitten on oikeasti äärimmäisen vaikea ihminen. Niitäkin on ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomuutta harrastaa varmaan jokainen jossain määrin. Oma pienokaiseni on vielä vatsassa, mutta silti olen jo määritellyt ehdottomia rajoja: lapselle ei kofeiinia, ei saa maistaa alkoholia aikuisten lasista, ei saa olla tupakansavussa, herkkuja kuten sipsejä ja karkkeja ja kakkuja ei kanneta kotiin, vaan lapselle ne tulevat olemaan osa juhlaa, ei arkea. Tekee omat päätöksensä sitten kun alkaa käyttämään itsenäisesti rahaa, mutta mallia en ainakaan mihinkään mässyttelyyn aio antaa. Tuskin olisin itse oppinut vetämään mässyä telkkarin edessä, ellei sitä olisi ihan lapsesta asti opetettu että viikonloppuna sitten kun lastenohjelmat pärähtää ruutuun istutaan karkkikippo sylissä töllöä tuijottamassa. Toivoisin ainakin pystyväni opettamaan lapselle hyvin välinpitämättömän suhteen makeisiin. En mitään mustasukkaista karkinhaalimista ja ahmimista, varsinkaan karkilla lahjomista. Sokeri on äärimmäisen koukuttavaa - ja epäterveellistä. Aika näyttää miten tulen tässä tavoitteessa onnistumaan, mutta en näe sitä sen äärimmäisempänä kuin esim. sitä, että wiipelien sijasta niitä sulkkiksia ja tenniksiä harrastettaisiin yhdessä ja oikeilla pelivälineillä eikä telkkarin kanssa ;) Kai se sitten jonkun mielestä on äärimmäistä :D minusta ne on terveitä elämäntapoja.
Tyypillinen esikloistaan odottava kontrollifriikki. No kyllä ne ehdottomuudet siitä karisee kun lapse kasvaa ja elinpiiri laajenee äidin helmoista pois :DDDD
saada raivarit karkkihyllyllä, jos ei edes tiedä, että karkkeja pitäisi haluta?
#35
Ja ne karkkihyllyillä raivareita saavat lapset ovat juuri niitä, joilta karkit kielletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tullut kyllä täysin posketonta soopaa siitä, miksi lapsen pitäisi saada karkkia. Että oppisi makuja :´D Voi luoja... Minä pyrin syöttämään LAPSILLENI (kyllä, niitä on kolme.. ja kaikki syövät yhtä vähän karkkia) mahdollisimman aitoa ja vähän käsiteltyä ruokaa, jossa on kaikki aidot maut tallella. Lapsieni ei tarvi oppia lisä-aineiden eri makuvivahteita.. Laskin, että parivuotiaani sai karkkiannostelijan lisäksi 18 täyttöpötköä karkkia. Paljonko noissa on? 8-10 karkkia kipale? Laskekaa siitä kauanko aikaa kuluu noiden karkkien syömiseen jos syö vaikka pötkön viikossa? Tai puolikkaan? Mikä järki ostaa noin hemmetin paljon karkkeja noin pienelle!? Meillä saa syödä myös karkkia. Varsinkin synttäreiden ja juhlien aikaan. Todellakaan en mitään totaalikieltoa ole puolustamassa. Kohtuus kuitenkin kaikessa, varsinkin alle 5-vuotiailla joiden elimistö ei osaa käsitellä niin suurta määrää lisä-aineita kuin karkkipussissa on. Pari nakkiakin saattaa olla jo liikaa pienelle ihmiselle. Se kannattaa muistaa. Ja vanhemman tehtävä on valvoa lapsiaan, myös karkinsyöntiä. Joku oli sitä mieltä, että karkkia tulee antaa lapsille koska se maistuu niin hyvältä. Tupakoitsijan mielestä tupakka tuottaa hänelle mielihyvää. Tuskin kukaan täällä kuitenkaan kannustaa lastaan tupakoimaan mieliihyvän vuoksi? Ihminen ei tarvitse valkoista sokeria. Sillä on ainoastaan haittavaikutuksia ja se aiheuttaa riippuvuutta.. (vrt. tupakkaan..) Ja tärkein asia: Jos minä sanon, että meidän lapset ei syö karkkia, niin ei se mummokaan saa heille karkkia ostaa!! Piste!!
Jos niitä on 18 kipaletta niin karkkia on 180g. Jos sun lapsesi syö nyt vaikka vuoden sisään nuo 180g niin eihän se ole yhtään mitään.
Löysää pipoa ja rajusti.
saako lapsi raivarin karkkihyllyllä vai ei, sillä on väliä, jos vanhemmat palkitsevat moista käytöstä ostamalla sitä karkkia. Ihan ýhtä hyvin sun lapsi voi saada raivarin luomuporkkanahyllyllä. Kaikki lapset kokeilevat rajojaan joskus. Minusta karkit sopivat nimenomaan yllätyksiksi, eli tilanteeseen, jossa lapsi ei osannut itse sitä pyytää. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapset saavat mummolassa herkkuja (eivät todellakaan ole siellä päivittäin), mutta siitä en tykkäisi, jos mummi palkitsisi huonoa käytöstä karkilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja saa usein muulloinkin pari karkkia.
onpa kamalaa.
Ehdottomuutta harrastaa varmaan jokainen jossain määrin. Oma pienokaiseni on vielä vatsassa, mutta silti olen jo määritellyt ehdottomia rajoja: lapselle ei kofeiinia, ei saa maistaa alkoholia aikuisten lasista, ei saa olla tupakansavussa, herkkuja kuten sipsejä ja karkkeja ja kakkuja ei kanneta kotiin, vaan lapselle ne tulevat olemaan osa juhlaa, ei arkea. Tekee omat päätöksensä sitten kun alkaa käyttämään itsenäisesti rahaa, mutta mallia en ainakaan mihinkään mässyttelyyn aio antaa. Tuskin olisin itse oppinut vetämään mässyä telkkarin edessä, ellei sitä olisi ihan lapsesta asti opetettu että viikonloppuna sitten kun lastenohjelmat pärähtää ruutuun istutaan karkkikippo sylissä töllöä tuijottamassa.
Toivoisin ainakin pystyväni opettamaan lapselle hyvin välinpitämättömän suhteen makeisiin. En mitään mustasukkaista karkinhaalimista ja ahmimista, varsinkaan karkilla lahjomista. Sokeri on äärimmäisen koukuttavaa - ja epäterveellistä. Aika näyttää miten tulen tässä tavoitteessa onnistumaan, mutta en näe sitä sen äärimmäisempänä kuin esim. sitä, että wiipelien sijasta niitä sulkkiksia ja tenniksiä harrastettaisiin yhdessä ja oikeilla pelivälineillä eikä telkkarin kanssa ;)
Kai se sitten jonkun mielestä on äärimmäistä :D minusta ne on terveitä elämäntapoja.
Noh, odotetaan 10 vuotta ja katsotaan. Veikkaan että välinpitämätöntä suhtautumista makeaan ei vain opeteta juuri noin. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että anoppi nimenomaan luuli kunnioittavansa teidän tapoja? Eli jos on ymmärtänyt, että et halua lastesi arkena syödä karkkia ja siksi päätti ilahduttaa lasta nyt juhlahetkellä? Etkö itsekin sanonut, ettet vastusta karkkia totaalisesti ja hyväksyt ne syntymäpäivinä? Mistä mummo voi tietää, että Jeesuksen syntymäpäivää ei lasketa?
Tyypillinen esikloistaan odottava kontrollifriikki. No kyllä ne ehdottomuudet siitä karisee kun lapse kasvaa ja elinpiiri laajenee äidin helmoista pois :DDDD
Lapsi tekee omat päätöksensä kasvaessaan tästä elinpiiristämme pois, niinhän tuossa kirjoitin, mutta huonoa esimerkkiä en aijo antaa. Mielestäni elintapatottumusten pohtiminen etukäteen ei ole missään tekemisissä kontrollifriikkiyden kanssa. Esikoinen tai ei - asioita ja asenteitaan on hyvä pohtia etukäteen. Ja noista asioista mitä ehdottomina esitin - ne eivät tule karisemaan. Ne, tai pikemminkin niiden loistaminen poissaolollaan, kuuluvat tämän perheen elintapoihin ja tulevat aina kuulumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, odotetaan 10 vuotta ja katsotaan. Veikkaan että välinpitämätöntä suhtautumista makeaan ei vain opeteta juuri noin. :-)
No, jos on yhtään lasta elämässään kasvattanut ja oppimisteorioihin tutustunut, niin juuri noin (ehdollistamalla) asioita lapsille opetetaan.
"Kattelemalla" asioita ei opi eikä opeta. Mielestäni tuossa on asenne hyvin kohdallaan. On tavoitteita ja pyrkimyksiä ja suunnitelma sen toteuttamiseksi, mutta ei mitään turhan äärimmäistä. Eikö sen puolesta tässä lähes kaikki olekin puhumassa?
ei varsinkaan tuo 2-vuotias.. Ja anoppi kyllä tietää sen, yrittää sotia vastaan. Oikeasti, syöttääkö joku tuon ikäiselle karkkia?? Ja antaa vielä joululahjaksi?? ap.
kaikkiruokainen poitsu, jonka hampaat on erinomaisessa kunnossa. On myös kasvanut oikein hienosti, painoa on just sopivasti pituuteen nähden. Ei ole karkki siis pilannut lasta.
.. saa varmaan ensijouluna lahjaksi lihaa, koska itse olen kasvissyöjä. Kovasti taas tentattiin joulupöydässä että kai lapsi tulee lihaa saamaan. Paskaakos se muille kuuluu mitä jälkikasvulleni syötän.. Kyllä ihan ihmetyttää miten jotkut jaksaa kokoajan kytätä mitä muut syö ja sitten ollaan esim. tuputtamassa karkkia kun on 'epänormaalia' että lapsen ruokavalioon ei makeisia sisällytetä. Perskeles.
Toivottavasti saa lihaa, se mitä itse syöt on oma asiasi, mutta lapsella on oikeus kaikkeen hyvään ravintoon.
Miksi sitä karkka pitää sitten syödä? Eihän se hyvää tee lapsille eikä aikuisille. Parempaakin herkkua löytyy, esim marjat ja hedelmät. Miksi pitää vääntää makeisia ja pillimehuja ja jätskiä ja kakkua? En tajua.
Tietenkin itsekin tuomitsisin jos lapselle tyrkytettäisiin tuollaista moskaa.
Kai sitä parempaakin tekemistä on, vaikka nukkuminen. Ilman seksiäkin pärjää vallan mainiosti. Tuomitsen turhan seksin harrastamisen, sitä saa harrastaa vain silloin kun on vauvaa yrittämässä ja silloinkin vain ovulaation lähellä. Muu seksi on aivan turhaa.
ekalla päättää käyttää kaikki viikkorahat karkkiin, niin et ota siitä vastuuta, koska sinähän et sitä mallia hänelle antanut? Minusta on fiksua miettiä kasvatusta etukäteen, mutta on vaarallista lyödä asioita lukkoon. Siinä on sitten vaarana, että kaikki tuntuu aina vaan raskaalta ja kokee epäonnistuneensa jne. Parempi olisi kyetä hieman myös mukautumaan tilanteen ja muuttuvien olosuhteiden mukaan, kasvatusasioitahan täytyy pohtia koko ajan ja päivittää aina matkan varrella! Kuulutko myös niihin, jotka ovat päättäneet, että eivät koskaan nukuta lasta vanhempien sänkyyn/rinnalle jne? Aika vaikeeta tulee olemaan, jos ei suostu luopumaan yhdestäkään sinänsä "hyvästä" päätöksestä... Mä en edelleenkään ymmärrä sitä, että jos haluat antaa lapsellesi mallia, mutta et syö kotona ikinä mitään herkkua, niin mitä muuta mallia, kuin absoluuttinen karkittomuus se on? Mistä lapsesi silloin voi oppia järkevän karkin/herkkujen kulutuksen? Uskotko oikeasti, että lapsesi ei vanhempana syö karkkia, jos kotona ei ikinä syödä? Ja miksi ne karkit on kaikkien mielestä nyt niin pahoja? Tai tietokonepelit? Niiden väärinkäyttö/liikakäyttö on pahaa, mutta karkkia voi syödä myös "järkevästi" ja Wii-peliä voi pelata rajallisen ajan vaikka koko perheen kesken. Ei se rajaa pois sitä, ettei syötäisi terveellisesti tai ulkoiltaisi koko perheen voimin? Hyvä vanhemmuus on hieman monimutkaisempi juttu, kun antaako karkkia vai ei.
anoppisi versio tästä jututsta, vois olla, että anopin näkökanta veis täällä voiton;-)
en ole koskaan joutunut kieltämään lastani syömästä "mättöä", sillä meillä ei sitä kukaan muukaan syö. "Karkkikielto" kulkee molempien vanhempien puolelta suvussa, joten sukulaisetkaan eivät noin pienelle lapselle karkkeja tarjoa tai osta. Huomioithan, että puhun nyt todellakin parivuotiaasta lapsesta, en leikki-ikäisestä.
Eikös sun logiikan mukaan lapset opi, että esim. vessanpytyn vesi on jotain tosi ihmeellistä, jos he eivät saa sitä edes maistaa...
#35