Rakas anoppi yllätti taas..

silloin tällöin kun aikuisetkin tai ollaan lomalla, juhlissa tms. En halua tehdä karkista sellaista kiellettyä pakkomiellettä, että sitten kun teini-ikäisenä on omaa käyttörahaa, ostaa rahoillaan karkkia ja limua ja herkuttelee aivan holtittomasti (tunnen tällaisia parikin, joilla oli karkiton lapsuus. Käy sääliksi heidän taistelunsa sokerinhimon kanssa :()



Mutta jokainen toki tavallaan ja komppaan ap:tä - tyhmä lahja. En minäkään katsoisi hyvällä jos meidän lapsemme saisi karkkia lahjaksi noin pienensä. Ja kaksivuotias vielä menee ja tukehtuu niihin pikku Pez -karkkeihin...

Jos ap olis kasvissyöjä ja sen lapsille olis tuotu lihaköntsä niin kaikki olis ap:n puolella. Mutta kun kyse on karkista niin anoppia pitäis kiitellä? Pääasia että anoppi on nyt ostanut jotain, viis siitä että se sotii ap:n perheen ajattelua vastaan.



Itselläni on muuten 5 lasta ja voin kertoa, että ihan sama rajoitatteko vai ette. Ne joko syö tai ei syö sitä karkkia, kyse on aika tavalla makuasiasta. Omistani yksi söisi kaiken mitä käsiinsä saa, yksi ei ota juuri mitään vaikka tarjolla olisi kuinka. Yksi on niin pieni ettei ole vielä saanut mitään (alle vuoden) ja kaksi syö "normaalisti" karkkia, silloin tällöin ilman ihmeellisiä intohimoja.

vaan ap:lla jotain hampaankolossa anoppia kohtaan. Ei kai nyt yhdestä ehkä vähän ajattelemattomasta lahjasta tarvii vetää hernettä nenään? Ja ei toi lihajuttu ole ollenkaan sama asia. Lihakimpale nyt on aika outo lahja kaksivuotiaalla, kun taas esim. suklaata ja herkkukoreja lahjoitetaan jouluna ihan yleisesti. Lihakimpale olisi ehkä jo hieman provosoiva lahja, mutta en edelleenkään usko, että ap:n anoppi halusi suututtaa miniäänsä, vaan aidosti ajatteli ilahduttavansa pientä. Eikä kukaan kaksvee oikeasti mihinkään pez-karkkiin tukehdu! Ehkä ne karkittomasti eläneet maissinaksuvauvat, joita äiti ei haluaisi päästä kasvamaan, mutta normaali 2v osaa kyllä syödä pez-karkkeja!

lapselle on joku älytön PAKKO syöttää niitä karkkeja, syitä on keksittävä; milloin syntymäpäivä, joulu, kylässä, päiväkerhossa, vieraat tuovat lapsille karkkeja ja ne on annettava heti lapsille....

Miksi? Mitä 2v lapsikin menettää siinä ettei syö karkkia, jos ei edes ole kiinnostunut karkeista?

Onko pakko syöttää kaikille lapsille karkkeja, että karkinsyöttäjä-vanhemmat voivat tuntea olevansa parempia vanhempia, koska kaikki toimivat samalla tavalla vai mistä on kyse?

En vain ymmärrä tätä asiaa, eihän mistään muustakaan syömisestä riidellä samalla tavalla, vaikka kaikissa perheissä ei syödä kalaa, lihaa tai hedelmiäkään.

lapselle on joku älytön PAKKO syöttää niitä karkkeja, syitä on keksittävä; milloin syntymäpäivä, joulu, kylässä, päiväkerhossa, vieraat tuovat lapsille karkkeja ja ne on annettava heti lapsille....

Miksi? Mitä 2v lapsikin menettää siinä ettei syö karkkia, jos ei edes ole kiinnostunut karkeista?

Onko pakko syöttää kaikille lapsille karkkeja, että karkinsyöttäjä-vanhemmat voivat tuntea olevansa parempia vanhempia, koska kaikki toimivat samalla tavalla vai mistä on kyse?

En vain ymmärrä tätä asiaa, eihän mistään muustakaan syömisestä riidellä samalla tavalla, vaikka kaikissa perheissä ei syödä kalaa, lihaa tai hedelmiäkään.

mikään pakko, mutta ei siitä silloin tällöin MITÄÄN haittaakaan ole. Elämä voi välillä olla hauskempaakin ja joskus juhlissa saadaan herkkuja. Itse en taas ymmärrä, miksi kaiken pitäisi aina olla niin ehdotonta.

elämä on hauskempaa ja sukulaisiin on helpompi olla väleissä, jos ei nipota kaikesta.

mutta en edelleenkään usko, että ap:n anoppi halusi suututtaa miniäänsä, vaan aidosti ajatteli ilahduttavansa pientä.

No kyllä pitää olla tosi tyhmä anoppi, jos tietää että perheessä ei anneta karkkia tuon ikäiselle ja SILTI ostaa muka "ilahduttaakseen" sille karkkia. Kyllä toi on ihan selkeetä vittuilua anopilta.

Meillä on saanut 2v joskus karkkia ja karkkipäivä on ollut kerran viikossa.



14v sanoi, että syksyllä oli hammashoitaja sanonut, ettei ole vuosiin nähnyt näin hyväkuntoisia hampaita kuin pojalla on. Ei yhtään reikää, eikä reiän alkua edes.



Poika syö edelleen tosi vähän karkkia, vaikka reppana on saanut jonkun namun jo muistaakseni vähän päälle vuoden ikäisenä.



Muutenkin elämä on helpompaa jos ei ole vainoharhainen ja mieti koko ajan, että tuokin varmaan tarkoittaa vittuilla minulle ja jotenkin pahaa. Sellaiset ihmiset ovat hankalia lähimmäisinä ja varsinkin työkavereina.



Joku terapia voisi ehkä auttaa.

On sulla jutut.



Mummolla syödään salaa nameja kohta ajattele....



Mikset sano sille sit et lopettaa ostamasta. äläkä täällä poraa.



Ihme vauhkoomista..



Meillä 4v muksu saa mässää ihan vapaasti : mehua,limua,sipsejä,karkkeja,rasvaa,hampurilaisia,keksejä,makkaraa,jäätelöö jne jne..saa syödä mitä tahtoo ja sattuu tarjolla olemaan.

Mutta ei niitä tungeta ja tuputeta sinne suuhun.



Kunnon ruokailun jälkeen sinne masuun ei paljo mitää herkkuja enää mahdukkaan.välillä ei edes huoli mitään ..vaikka tarjois päivittäin.



Ja ulkoilu ja liikunta tohon kylkeen niin lähtee noiki herkut reisistä..

Noh, odotetaan 10 vuotta ja katsotaan. Veikkaan että välinpitämätöntä suhtautumista makeaan ei vain opeteta juuri noin. :-)

No, jos on yhtään lasta elämässään kasvattanut ja oppimisteorioihin tutustunut, niin juuri noin (ehdollistamalla) asioita lapsille opetetaan.

"Kattelemalla" asioita ei opi eikä opeta. Mielestäni tuossa on asenne hyvin kohdallaan. On tavoitteita ja pyrkimyksiä ja suunnitelma sen toteuttamiseksi, mutta ei mitään turhan äärimmäistä. Eikö sen puolesta tässä lähes kaikki olekin puhumassa?

Siis jos on tavoite opettaa välinpitämätön suhtautuminen makeisiin niin, että tehdään karkista jokin juhlanumero? Sitä vain tarkoitin.

Saa toki olla tavoitteita, kuten karkittomuus, enkä kommentillani tarkoittanut mitään ilkeilyä. Sen vain näkee sitten oikeasti vuosien saatossa, mikä toimii ja millaisiin tilanteisiin joutuu reagoimaan ja miten.

Hauskinta tässä on ehkä se, että lapsetkin toimivat ennakoimattomasti. Jotkut lapset eivät ole kovin kiinnostuneita makeasta, ja näin vain on. En voi juuri ottaa kunniaa siitä, että toinen lapsistani unohtaa mummin antamat karkit jonnekin lojumaan eikä syö niitä. Toinen syö kaiken minkä saa. Sama kasvatus kuitenkin.

Kyllä mummot tietää, mistä lapset tykkää. Miten suhtaudut, jos lapsi koulussa tai kaverin synttäreillä syö karkkeja? Pitääkö lapsen valehdella sinulle, ettei syönyt, jotta sinä pysyt tyytyväisenä.

Elämä opettaa, anna vähän tilaa itsellesi ja muille. Jyrkät asenteet johtavat aina vaikeuksiin.

.. saa varmaan ensijouluna lahjaksi lihaa, koska itse olen kasvissyöjä. Kovasti taas tentattiin joulupöydässä että kai lapsi tulee lihaa saamaan. Paskaakos se muille kuuluu mitä jälkikasvulleni syötän.. Kyllä ihan ihmetyttää miten jotkut jaksaa kokoajan kytätä mitä muut syö ja sitten ollaan esim. tuputtamassa karkkia kun on 'epänormaalia' että lapsen ruokavalioon ei makeisia sisällytetä. Perskeles.

Kannattaisi keskustella asiasta neuvolassa. Vauvojen ja lasten aivot vaativat kehittyäkseen proteenia. Kasviksista sen saaminen on haasteellista jopa aikuisella, lapsista puhumattakaan. Periaateita saa olla, mutta lapsen kehitystä ei periaateiden vuoksi saa vaarantaa.

....että jopa lasten syöpäosastolla jopa 2-vuotiaat saavat syödä vain ja ainoastaan karkkia, limsaa, sipsejä suklaata jne. niin paljon kuin vain jaksavat. Tämä toki siksi, että jotain on syötävä hoitojen aikana....tämäkin ihan lääkärin ohjeistuksella. Että se siitä silloin tällöin karkin syömisestä.

tyylinayte vanhemman ikapolven arkikielenkaytosta.

että pääsi anoppiaan haukkumaan. Mua oikeasti oksettaa tällaiset kantturat. Vittu kun toivois niille oikein kivuliasta syöpää, joka tappais hitaasti. Toivottavasti elämä kostaa joku päivä oikein kovasti.