Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella lapsen saa huostaanottoon?
26.12.2010 |
En kaipaa mitään jeesustelua tai muutakaan huttua... Toki sitäkin tulee, mutta kuitenkin. Millä perusteella lapsi huostaanotetaan tai sijoitetaan johonkin toiseen perheeseen?
Meillä elämä on ollut aina kenties "hieman" normaalia haastavampaa. Pelkästään tukiperheen saaminen kerran kuussa oli työn ja tuskan takana. Lapsella on terapioita, psykologin ja psykiatrin tapaamisia jne. Elämä kotona on kaikkea muuta kuin ihanaa. En todellakaan koe, että "lapset olisivat elämän suola". Haluaisin sitä enemmän kuin mitään, mutta aina näin pitkien lomien (joulu, kesälomat jne) tulee olo, etten todellakaan pysty tähän. Pelkään, että menetän järkeni ja vielä enemmän pelkään, että lapsi tulee vielä enemmän aggressiivisemmaksi ja ilkeämmäksi, kuin mitä nyt jo on, ellei pääse johonkin muualle, tai saa toisinaan hoitoa jossain muualla kuin kotona. Isovanhempia tai muita tukiverkkoja ei ole. Itkettää, sillä joulukin on ollut taas pelkkää lyömistä, potkimista ja muuta satuttamista.
Nyt siis tukiperhekin vedetään meiltä pois, sillä terapioiden pitäisi nyt olla tukitoimena riittävä - en voi ajatella, miltä tuntuu, kun ollaan taas päivästä toiseen toistemme kanssa. Onneksi sentäs käymmä työssä sekä päiväkodissa, mutta silti.
Rakastan toki lastani, mutta useimmiten viha (voiko omaa lastaan vihata...?) ja epätoivo tuntuvat päällimmäisiltä tunteilta. Tuntuu, etten jaksa... :( Eikä lapsikaan varmasti nauti ainaisesta negatiivisten tunteiden sekamelskasta... joita joutuu purkamaan ulos ja kun äiti ei varmasti enää ole paras mahdollinen (=rauhallinen...) vastaanottaja.
Kommentit (45)
oli hyvin, paitsi että vauva itki kokoajan. Tai ei oikeastaan itkenyt, huusi. Ensimmäisen kerran lähes kolme vuotiaana tajusin lapsen itkevän, kun joku oli tarhassa sanonut 'pahasti'. Itkin myös, sillä en ollut aiemmin nähnyt lapsen vuodattavan kyyneliä. Huutanut ja raivonnut kyllä oli koko sen ajan, mutta pahaa mieltä en ollut huomannut.
On ollut aina huono nukkumaan (myös vauvana), huono syömään (nytkin ollut 2pv syömättä, en ole sinällään huolissani, koska kuitenkin juo), mutta kaiken maailman ongelmaa kyllä piisaa tuon kanssa. Ongelmista pahin on kuitenkin tuo kokoaikainen raivoaminen ja toisten satuttaminen. Eikä kukaan tunnu ymmärtävän, aina vain sanotaan, että "kyllähän lapset toisiaan tönii". Niin, tämä vain ei ole tönimistä, vaan tahallista satuttamista. Satuttaa myös itseään.
On ainoa lapsi, ja ainoaksi jääkin. En ole valmis ottamaan riskiä, jotta toinen olisi samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle voi soittaa missä asiassa vain lasta koskien. Josko hänen kauttaan voisi saada jo olemassa olevat tukitomista päättäjät uskomaan missä mennään? Voimia kovasti!
Menkää terveyskeskukseen ja pyytäkää klähete psykiatriseen sairaalaan tutkimusjaksolle. Ei tuollainen lapsi ole normaali. Vanhemmat kuulostavat oiukein hyviltä vanhemmilta, joten olosduhteissa ei ole vikaa. "Vika" on lapsen pään sisällä. Jos lapsi on tuollainen, hänellä on äärettömän paha olla.
Olen ollut töissä lastensuojelussa, tukihenkilönä yms. Yksi tuettava lapsi oli juuri tuollainen. Tutkittiin kovasti, mutta diagnoosia ei aller kouluikäisenä saanut. Lopulta lääkäri heitti ilmaan epäilyn skitsofreniasta (sitä oli suvussa). Tuolloin lapsi oli 8-vuotias.
ADHD-lääkityksellä mentiin kuitenkin, vaikka mitään diagnosia ei ollut. Ilman lääkitystä lapsi oli niin mahdoton, ettei äiti olisi mitenkään jaksanut.
ja menisin yksityiselle neurologille perusteellisiin tutkimuksiin. Tuo kuulostaa jo joltain rakenteelliselta, kenties synnynnäiseltä vialta. Ei ole psyykkistä minun mielestä jos on jo vauvana tehnyt noin. Vika voisi löytyä jostain ihan muualta kuin aivoistakin, esim korvista tms. Ota kunnolla asioista selvää jostain, aavistat jo itsekin että kaikkea ei ole tutkittu.
tää on just tätä. Teidän vanhempien pitää alkaa ryyppäämään, niin sitten tulee apua.
Mun ongelma on masennus, välillä kävi perhetyöntekijä sen takia. Oon monesti ajatellu, että jos oisin alkkis, saisin enemmän apua kuin nyt, kun mulla ei ole "kunnolla" ongelmia. huoh.