Miten kohdella ERITTÄIN itsepäistä lasta :) ?

Itsepöisyyttä on kahta tyyppiä: normaali itsepäisyys, jossa lapsi tekee mitä haluaa ja uhmaus, joka vaikuttaa itsepäisyydeltä, mutta todellisuudessa on vain halu tehdä JUURI PÄINVASTOIN kuin sanotaan.

Itse yrittäisin kesyttää huumorilla ja hellyydellä. En sano etteikö mullakin pinna palaisi, tottakai se palaisi välillä. Mutta kun olisi hyvä päivä, koettaisin vääntää vitsiä, jostain.



Tai vain sit kysyisin et miks tyttö ei halua suihkuun ja kuuntelisin vastauksen. Yleensä ihmisillä on ymmärrettävä syy. Esim että laiskottaa, tekee mieli tehdä muuta, ei ole kiva kun tukka kastuu, kylppärissä on kylmä, hiusten huuhtomiseen menee liikaa aikaa... Sit yrittäisin tulla vastaan siinä tai vain osoittaa, että selitys on ihan hyvä, mutta kyllä fiksu tyttö tietää, että pesulla pitää käydä ja äkkiäkös se on käytu, jos ei siitä sen enempää jankata.

tehoaa sinuun itseesi?

lapsi myös saa valtaa jos huomaa että saa sinut hermostumaan.



Oletko kokeillut antaa hänelle hiukan enemmän tilaa päättää itse miten tekee asiat? Esim suihkussa on käytävä, mutta saa itse päättää käykö heti vai puolen tunnin päästä.

Olen aina ollut johdonmukainen, joten siitä tässä ei ole kyse. Arki vain takkuaa jostain syystä. Yritän siis hakea keinoja, miten lapseni kokisi, ettei häntä määräillä. Mutta asiat täytyy vaan hoitaa, tykkäsi hän siitä sitten tai ei :)

Ja lopeta komentaminen. Lapsesi on ihminen, johon tehoaa paljon paremmin muut keinot kuin sinun ylivertaisuutesi osoittaminen.



Jo se, että kerrot lapselle olevasi tätä itsepäisempi osioittaa, että sinulta on vanhemmuus hukassa.

ajattelin juuri, että jatkossa kerron lapselleni, että on suihkuaika, hän voi mennä sinne joko heti, mutta VIIMEISTÄÄN 15 min päästä hänen PITÄÄ mennä sinne :)

oikeaa keskustelua?



Kun nuo asiat toimivat, niin rajoja ei niin tarvitakaan, vaan rakkaus riittää!

Olen huomannut, että jotain tarvisi tehdä, jotta arki sujuisi. En kyllä suostu uskomaan tuohon, että vanhemmuuteni olisi hukassa. :)

hänen täytyy vain omilla teoillaan että käy esim suihkussa ilman eri kehoitusta eikä häntä tarvitse patistaa kuin pikkulasta. Käytä porkkanana sitä että vauvoja pitää muistuttaa ja vahtia mutta isoja ei enää ;)

Itselläni on myös erittäin itsepäinen, voimakastahtoinen lapsi, ja nyt viimeisen puolenvuoden aikana on mennyt hiukan paremmin.

Sovittiin yhdessä säännöt joka asiasta, ja myös seuraukset, mitä sääntöjen noudattamattomudesta seuraa. Kun säännöt on sovittu, niihin on helpompi vedota.

Palsta mammallahan on suoraan luontainen auktoriteetti lapsiinsa, eikä tällaisia kasvatuskysymyksiä tarvitse edes pohtia, mutta me joilla vanhemmuus on hukassa voimme onneksi turvautua lempeämpään, ja johdonmukaisempaan KASVATUKSEEN :)

Olen huomannut, että jotain tarvisi tehdä, jotta arki sujuisi. En kyllä suostu uskomaan tuohon, että vanhemmuuteni olisi hukassa. :)

Sitähän tuossa sinun käytöksessäsi on kyse, ei suinkaan lapsen kasvattamisesta tai lapsen kanssa elämisestä. Haluat lannistaa, ja se on lapselle huonoin mahdollinen kasvupohja.

Totta on, että olen aavistuksen tikkis mutsi. Ja hermostun, jos asiat eivät mene niinkuin haluan. Tässähän tätä elämää nyt opetellaan tyttöni kanssa :)´, selkeästikkin :DD

sihkussa käynti pitää tehdä vaikeaksi ja aikatauluttaa? Tuon ikäinen tietää jo itse, milloin käy suihkussa. Jos määräilet, saat vain vastareaktion aikaan.

Minulla on kolme lasta ja vihjaan vain ohimennen, että kävisitkö tänään suihkussa. Vallankäyttö ei ole hyväksi.

Lapsellani on harrastuksia, missä hikoilee. Siksi en tyydy pelkästään vihjailemaan, että kävisitkö suihkussa...

on kausi, ettei suihku houkuttele. Menee ohi, tiedän.

Ehkä meidän elämä on vähän turhan aikataulutettua juuri näiden lapsen harrastusten takia... harjoitukset ovat illalla ja kun tulemme kotiin pitää mennä suihkuun ja iltapalalle ja nukkumaan.



Mutta sellaista meidän elämä on...lapsen pitää ehkä valita, että haluaako harrastaa tätä aikaa vievää harrastusta vai valita joku muu laji, mikä ei aikatauluta elämää näin...

lapsi voi valita. Se on vanhempien tehtävä.

Miten lapsen harrastus voi määritellä perhe-elämän kulun. Jotain on pielessä.

Suurin osa täällä vastanneista neuvottelee ja sopii asioita lastensa kanssa, kyselee "milloin haluat ja miten, vai etkö siis halua ollenkaan".



Minusta siinä juuri on menty hakoteille, että lapsille annetaan liikaa valtaa päättää asioistaan, enkä tarkoita sitä, että lapsi pitäisi lytätä auktoriteetin alle ihan tyystin.



Meillä on neljä lasta, joista 6- vuotias on erittäin määrätietoinen "en halua pesuille, en halua ulos, en halua vaihtaa puhtaita pikkareita, en halua mennä nukkumaan, en halua syödä tässä vaan iskän paikalla, en halua maitoa vaan mehua, en halua sitä en halua tätä"

Ikinä en anna periksi noille lapsen haluille kiukuttelun kautta, jos sen teen, niin tiedän, että teen sitä seuraavat kolme vuotta. Ei huvita kiitos. Mieluummin asiasta otetaan yhteen, lapsi itkee ja suuttuu, menee ovet paukkuen huoneeseensa, mutta tietää sinne mennessään että äiti on se joka määrää, ei hän.

Minä tiedän mitä lapsi tarvitsee ja yritän huolehtia niistä perustarpeista, halusi lapsi tai ei.

Lapsi ei kuitenkaan ole mikään alistettu tossukka, vaan meillä on syliä ja hellyyttä ja yhdessäoloa yllinkyllin ja koko perheemme on onnellinen perhe.



En vain halua, että perheestä se tuittupäinen, epävarma pieni lapsi sanelee säännöt.

Sen teen minä ja mieheni, toki lapsia kuunnellen, mutta loppupeleissä lapset menevät meidän pillin mukaan eikä toisin päin.

20, mitä tulee tuohon harrastusasiaan...lapseni on taitava lajissaan ja rakastaa sitä, treenejä on monta kertaa viikossa. Se kyllä kiristää meidän arkea...mutta se myös antaa ihan hirvittävästi. En osaa valita, mitä voisi tehdä toisin. Aika näyttää.



Mielestäni lapseni voi valita, vaihtaako lajia vai suostuuko sääntöihin eli siihen, että illalla mennään mm. suihkuun :). Joku harrastus pitää kuitenkin olla, ehkä ei näin sitova...