Miten kohdella ERITTÄIN itsepäistä lasta :) ?

lapsi voi valita. Se on vanhempien tehtävä.

Miten lapsen harrastus voi määritellä perhe-elämän kulun. Jotain on pielessä.

Olisiko paikallaan keskustelu siitä, että lapsella on hieno harrastus, jonka jatkaminen on hieno asia, mutta se harrastus valitettavasti tarkoittaa sitä että iltaisin ei ole aikaa kupeksia iltatoimien kanssa. Siitä tulee vain turhaa riitaa, kun molemmat olette väsyneitä. Ne iltatoimet on kuitenkin hoidettava. Joten, koska tyttö on jo "noin iso", on tilanne nyt sellainen että jos hän haluaa jatkaa harrastustaan, hänen täytyy huolehtia että hän käy itse suihkussa reippaasti, syö iltapalan ja menee nukkumaan siihen ja siihen mennessä. Äiti tietää että hän sen osaa hoitaa kyllä hienosti, jos haluaa. Jos iltatouhut ei ala sujua tai äiti joutuu viikon aikana kahteen kertaan huomauttamaan nukkumaanmenosta, harrastus jää pois ja etsitään joku mikä ei vie niin paljon aikaa. Katsotaan kaksi viikkoa miten lähtee menemään.

Sitten äiti jää seuraamaan tilannetta, antaa paljon positiivista huomiota siinä iltatoimien ohessa ja kehuu miten mukavaa on kun on niin reipas tyttö ja miten ihanaa on kun illat on niin rauhallisia, auttaa toki tarvittaessa jos menee tiukille, tai laittaa vaikka saunan tai kasvonaamion tai tuulettaa makuuhuoneen ja vaihtaa raikkaat lakanat sänkyyn, tai laittaa jotain mukavaa iltapalaa valmiiksi "palkinnoksi" itsenäisestä toiminnasta. Mutta vastuu siirtyy lapselle siitä käytännön toteutuksesta, ja hän tietää myös mikä on seuraus (ei varsinaisesti rangaistus, vaan ihan luonnollinen seuraus) siitä jos asiat ei suju. Varoituksia ei tule eikä nalkutusta, vaan jos menee yli sovitun nukkumaanmeno ajan ja äiti joutuu lähettämään sänkyyn, niin se kerta jää muistiin eikä sillä viikolla saa enää lipsua tai on harrastus automaattisesti katkolla. Pidetään sitten tarvittaessa tai viimeistään kahden viikon päästä "palaveri" ja keskustellaan tilanteesta.

Jossain tapauksessa voi olla lapselle helpotuskin, että harrastus vaihdetaan, joten älä pode huonoa omatuntoa siitä ettet ole jatkuvasti patistelemassa lasta onnistumaan. Jos hän todella haluaa sitä jatkaa, niin saatte kyllä sovittua tilanteen niin että lapsi aktiivisesti itse hoitaa iltatoimet.

Sopimalla yhteisesti nuo suihku- ym. ajat ja noudattamalla niitä. Lause "tiedän, että olet itsepäinen, mutta minä lupaan olla vielä pikkasen itsepäisempi, eli periksi en sinulle anna" ei ehkä ole maailman paras vanhemman suusta lausuttuna, koska se varmaan vain lisää lapsen uhmaa. Vai lisääkö? Sinä tiedät minua paremmin. Olettaisin kuitenkin niin.

Käy tytön kanssa läpi, mitkä ovat ne perusjutut, joita hänen täytyy noudattaa niin kauan kuin (vanhempien) kotona asuu ja sano yksinkertaistetusti, että vaikka hän kuinka haluaisi, niin hän ei voi vaikuttaa näihin itsestään selviin asioihin, kuten nyt esim. suihkussa käyntiin. Pesulla on joka tapauksessa käytävä.

Jos et muuta keksi, niin sano, että hän on viime kädessä itse vastuussa siitä, kulkeeko hän koulussa ja kavereiden keskellä likaisena vai puhtaana. Jossain vaiheessa kaverit varmaan alkaisivat huomauttelemaan, jos hän alkaisi haista...Luulisi sellaisen sanoman uppoavan suht. hyvin tyttölapseen. ;)

Hei!

Lapsi on siis tullut minuun, täysin.

On 9-v ja pistää hanttiin ihan perusjutuista. Kerroin lapselleni: "että tiedän, että olet itsepäinen, mutta minä lupaan olla vielä pikkasen itsepäisempi, eli periksi en sinulle anna".

Lapseni kertoi mm. että "en tykkää siitä, että mua komennetaan". Lapsellani on aina ollut rajat, jotka ovat pitäneet. MUTTA tällä hetkellä hänen kanssaan saa vääntää IHAN kaikesta. Joku suihkuun meneminen vie aivan sairaasti aikaa, siten, että itselläni palaa käämit lopulta ja sitten vihainen tyttö menee niskojaan nakellen suihkuun...

Antakaapa minulle, lyhytpinnaiselle, mutta rakastavalle äidille keinoja käsitellä tätä muulia :)

Totta tuokin, että lapseni ehkä käy valtataistelua kanssani siitä, kumpi on itsepäisempi. Mutta niin on, että periksi en anna, ehkä sitä ei olisi pitänyt lapselle kertoa :)

Itse tekisin kyllä raa'asti niin, että jos tyttö alkaa sopimuksen jälkeen kokeilla (varmaan alkaakin, ja varmaan on myös väsynyt illla jne) että ollaanko tässä tosissaan, niin en lähtisi riitelemään, vaan kun tulisi nukkumaanmenoaika panisin sen jäljelläolevan auktoriteettini peliin ;) ja lapsi lähtisi sänkyyn, riippumatta siitä onko käyty suihkussa tai syöty iltapalaa. Tai jos iltapala on kesken niin sitä ei jäädä mutustamaan loppuun, vaan se on sänkyyn silloin kun on sovittu, pää tyynyyn ja valot pois. Ei se yksi kerta ole niin vaarallista, itsepähän kärsii sitten pienestä nälästä tai hikisestä olosta.



Jos ei raaski kahdesta hudista lopettaa koko harrastusta, niin sitten ei saa sellaista uhkausta alkuun laittaakaan ehdoksi, vaan silloin se on joku yhdet treenit väliin tai viikon tauko tai ensi viikon kisamatka häneltä väliin, mikä sitten onkin sopiva. Pääasia että siitä pidetään kiinni jos sopimusta rikotaan.



Hyvä olisi tietysti myös että se mitä sovitaan ehdoksi, ei ole ainoa mitä voidaan tehdä, vaan jää vielä jotain mistä neuvotella... Esim. jos sovitaan se että harrastus jää kerta kaikkiaan pois, ja jos se oikeasti on lapselle tosi tärkeä asia, niin neuvottelukeinot on oikeastaan käytetty sen uhkauksen toteuttamisen jälkeen... Parempi voisi olla se että vasta vaikka neljäntenä keinona on se harrastuksen lopettaminen, varsinkin itsepäisen lapsen kanssa. Hän voi ne kolme aikaisempaa uhkausta kokeilla, mutta jos huomaa että äiti on tosissaan, ei uskalla enää venyttää sinne asti että harrastus lähtisi alta.

mutta lapsesi on vasta 9-v, ja aikuisenakin koet että elämänne on liian aikataulutettua ja harkkoja on MONENA ILTANA VIIKOSSA????

Minusta tämä on se kohta, jossa mättää, ei se suihkusta riitely, minusta se taas on ihan "normaalia" että lasten kanssa tulee vääntöä.



Mutta 9-v:kin on vielä ihan lapsi, ei edes murrosiän kynnyksellä vielä. Minusta hänellä ei ehdi olla lapsen roolia tarpeeksi jos koulun lisäksi on ns pakollisia menoja sanotaan 4 iltaa viikossa??? Koulussa ja harrastuksissa kuitenkin lapsesta esillä on se pärjäävä, menestyvä, "aikuisempi" ja järkevämpi puoli. Sille tunnepuolelle, lapsen puolelle, sanotaanko alitajunnan puolelle jää minusta liian vähän aikaa.

Vaan reaktio johonkin asiaan, esim. pakottamiseen. Ketään ei saa pakottaa. Voi olla että lapsesi käsittää asiat pakottamisena, eikä halua alistua siihen, joten luonnollisesti laittaa vastaan. Niin minäkin tekisin. Nyt sinun ap, pitää katsoa itseäsi peilistä.



Tuo että sopisitte yhdessä säännöt, niin olisi hyvä asia. Ei niin että sinä pakotat lapsen alistumaan omiin sääntöihisi. Selitä lapselle että harrastuksen jälkeen pitää käydä suihkussa, hän ymmärtää kyllä varmasti. Mutta jos sinullekin on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ottaa...

Sinun pitäisi nyt äitinä muuttua, ja kasvaa aikuiseksi, ettet tee lapsestasi samanlaista kuin mitä sinusta itsestäsi on tehty.

Anna lapselle aikaa, jousta vähän. Voihan olla että lapsesi oikeasti haluaisi suihkuun, mutta sinä tuhoat tämän oikean asian, ja laitat pakottamisellasi lapsen laittamaan vastaan.

Ja hän kaipaa vielä lapsena olemista ilman aikatauluja. Hän myös tarvitsee sitä, vaikka pitäisikin kovasti harrastuksestaan.

Vaan reaktio johonkin asiaan, esim. pakottamiseen. Ketään ei saa pakottaa. Voi olla että lapsesi käsittää asiat pakottamisena, eikä halua alistua siihen, joten luonnollisesti laittaa vastaan. Niin minäkin tekisin. Nyt sinun ap, pitää katsoa itseäsi peilistä.

Tuo että sopisitte yhdessä säännöt, niin olisi hyvä asia. Ei niin että sinä pakotat lapsen alistumaan omiin sääntöihisi. Selitä lapselle että harrastuksen jälkeen pitää käydä suihkussa, hän ymmärtää kyllä varmasti. Mutta jos sinullekin on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ottaa...

Sinun pitäisi nyt äitinä muuttua, ja kasvaa aikuiseksi, ettet tee lapsestasi samanlaista kuin mitä sinusta itsestäsi on tehty.

Anna lapselle aikaa, jousta vähän. Voihan olla että lapsesi oikeasti haluaisi suihkuun, mutta sinä tuhoat tämän oikean asian, ja laitat pakottamisellasi lapsen laittamaan vastaan.