Tympäsee miehen suku

Muslimi kulttuurissa mitään vaihtoehtoa ei ole

minä en välitä minä en tykkää minä en halua.. entäs muut teidän perheessä?

Joulutunnelmasta ei voi uneksiakaan. Ruokaa lämmitetään mikrossa, rosollit laatikoissaan jos muistetaan pöytään heitää.



Oli viimeinen joulu siellä.

muutu mihinkään täällä parjaamalla. Muuta omaa suhtautumistasi heihin, älä lähde mukaan anopin temppuiluihin. Ehkä haluaa vain korostaa omaa tärkeyttään toimimalla noin.



Kyseesä miehesi äiti ja suku, pientä kunnioitusta voisi olla.

en edes tiennyt olevani muslimi??? Apua.



ap

minusta kunnioitus ei tule automaattisesti, kyllä sekin pitää pitkällä tähtäimellä ansaita.

En kunnioita ihmisiä jotka ei ota toisten tunteita huomioon, kuten anoppi.

ap

Pakko purnata tänne, miehellekään en viitsi enempää ettei pahoita mieltään. Minua raivostuttaa mieheni suku, tai osa siitä, ja nyt anoppi meinaa että pitäisi kokoontua koko porukalla. Minä taas en näe syytä kokoontua väkisin ihmisten kanssa joista en todellakaan välitä pätkääkään, miksi pitäisi? Mieluummin vietän aikani ihmisten kanssa joista pidän. En muutenkaan ymmärrä tätä velvollisuudesta toimimista, ei kai sukulaisiakaan tarvi sietää jos ne ovat moukkia joilla ei ole perus käytöstapoja ja muutenkin tylyjä tärkeilijöitä. Omasta mielestään muka parempia ja lukeneempia kuin muut ihmiset. Voi haukotus. Ja anopistakin sen verran, omasta mielestään tekee kaiken aina paremmin kuin muut, siksi ottaa joka juhliinkin aina kaikki omatekemät syötävänsä eikä tietty koskekaan muiden leipomuksiin, kuinka epäkohtelias ihminen voi olla???? Jos sanot ettei tarvi tuoda mitään, tuo kuitenkin ja haukkuu muiden tuotokset mennen tullen ja palatessa. Vituttaa koko sakki. Kiitos.

ennenkuin avioiduit miehesi kanssa? Ei se suku siita miksikaan muutu, olet tiella jonka olet itse valinnut.

Taitaa olla vaan leipomuksista kiinni koko juttu.

kunnioitusta tule olemaan niin kauan kuin suhtaudut noin kielteisesti anoppiisi. Anna hänen olla, mikä on. Muuksi ei muutu.

että vähemmän koulutetuilla on aina kova tarve osoitella sormella koulutetumpia ja listata heidän synneikseen koulutuksella isottelun, tärkeilyn, empatian ja käytöstapojen (yleensä muodossa "sydämen sivistys") puutteen?

kunnioitusta tule olemaan niin kauan kuin suhtaudut noin kielteisesti anoppiisi. Anna hänen olla, mikä on. Muuksi ei muutu.

kunnioitusta tule olemaan niin kauan kuin suhtaudut noin kielteisesti anoppiisi. Anna hänen olla, mikä on. Muuksi ei muutu.

että vähemmän koulutetuilla on aina kova tarve osoitella sormella koulutetumpia ja listata heidän synneikseen koulutuksella isottelun, tärkeilyn, empatian ja käytöstapojen (yleensä muodossa "sydämen sivistys") puutteen?

johtuu omanarvontunteen vähyydestä.

En muutenkaan ymmärrä tätä velvollisuudesta toimimista, ei kai sukulaisiakaan tarvi sietää jos ne ovat moukkia joilla ei ole perus käytöstapoja ja muutenkin tylyjä tärkeilijöitä. Omasta mielestään muka parempia ja lukeneempia kuin muut ihmiset. Voi haukotus.

15 vuotta nielin kiltisti velvollisuudentunteesta, mutta en enää, nyt loppu. Viimeisen vuoden olen viitannut kintaalla koko porukalle.



Ja ps. ihan yhtä koulutettuja ollaan, eli ei harmita sekään =)

Minä, minä, minä en halua, minun ei ole pakko jne.



Hohhoijaa. Voin kertoa, että on hyvä tunnelma, kun ei tarvi katsella sitä vi**rallaan olevaa naamaa enää sukukahvilla. Elämässä on velvollisuuksia, 15 vuoden jälkeenkin.



Miksi ihmeessä eläydyt tuollasiin tilanteisiin niin paljon ja alat kokea turhanaikaista stressiä? Elämässä joutuu tekemään paljon asioita, jotka ei tarkkaan analysoituna ole niin kauhean mukavia. Aamulla lähdetään töihinkin ajattelematta, mikä fiilis just sillä hetkellä on. Onko liikaa vaadittu 2 tuntia joulupyhinä miehen suvun kanssa? Meillä aluksi ihmetytti ja loukkasikin veljen vaimon ilmiselvä dissaus. Nyt siitä ei kukaan enää välitä ja ei kysy ilkeyttään enää edes mitään perään. Olkoon pois. Hän on valinnut tien, jossa ei halua olla meidän kanssa edes kahta kertaa vuodessa kahvipyödässä, koska ollaan ikäviä ihmisiä, kai. Loukattu ei ole ja ei olla muutenkaan mitenkään epäsivistyneitä ihmisiä. Normaalia perusjengiä kuten tämä nainen itsekin. Ajattelisi vaan veljeäni. Veljeäni tilanne harmittaa. En minä haluaisi loukata miestäni sillä, etten voi äiteinpäivänä käydä hänen äidillään kahvilla...

En ymmärrä yhtään mikä on ongelmasi. Mitä sillä on väliä mitä anoppisi syö tai on syömättä. Miksi annat oman alemmuudentunteesi tuottaa ongelmia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Rennosti vaan! Ne ihmiset ovat sinun miehesi sukulaisia ja sinun tehtävänäsi on oppia tulemaan toimeen heidän kanssaan. Miten voi viitata kinttaalla oman miehensä perheelle? Minun mielestäni se kuulostaa törkeältä. Jos oma mieheni tekisi niin, en usko, että kestäisin sitä. Eihän sinun joka päivä tarvitse olla sukulaisten kanssa tekemisissä?

Minä, minä, minä en halua, minun ei ole pakko jne.

Hohhoijaa. Voin kertoa, että on hyvä tunnelma, kun ei tarvi katsella sitä vi**rallaan olevaa naamaa enää sukukahvilla. Elämässä on velvollisuuksia, 15 vuoden jälkeenkin.

Miksi ihmeessä eläydyt tuollasiin tilanteisiin niin paljon ja alat kokea turhanaikaista stressiä? Elämässä joutuu tekemään paljon asioita, jotka ei tarkkaan analysoituna ole niin kauhean mukavia. Aamulla lähdetään töihinkin ajattelematta, mikä fiilis just sillä hetkellä on. Onko liikaa vaadittu 2 tuntia joulupyhinä miehen suvun kanssa? Meillä aluksi ihmetytti ja loukkasikin veljen vaimon ilmiselvä dissaus. Nyt siitä ei kukaan enää välitä ja ei kysy ilkeyttään enää edes mitään perään. Olkoon pois. Hän on valinnut tien, jossa ei halua olla meidän kanssa edes kahta kertaa vuodessa kahvipyödässä, koska ollaan ikäviä ihmisiä, kai. Loukattu ei ole ja ei olla muutenkaan mitenkään epäsivistyneitä ihmisiä. Normaalia perusjengiä kuten tämä nainen itsekin. Ajattelisi vaan veljeäni. Veljeäni tilanne harmittaa. En minä haluaisi loukata miestäni sillä, etten voi äiteinpäivänä käydä hänen äidillään kahvilla...

Mitäpä jos antaisit muiden aikuisten ihmisten tehdä tavallaan, ja mitäpä jos tajuaisit että oikeastaan sullehan kuuluu lähinnä vain se, mitä se sun oma aikuisena muodostettu perheesi tekee. Se mitä itse päätät tehdä. Mitä sä sorkit muiden aikuisten varmaan aika pitkällisestikin harkittuja valintoja ja valitat niistä? Aika tyrannilta ja päsmäriltä vaikutat, jos ihan suoraan sanon.

Miten sinä täydellinen ihminen olet valinnut miehesi sellaisesta surkeasta suvusta? Olet erehtymätön, vaatimaton ja viisas. Heillä on varmaan tosi huono olla lähelläsi, kun olet niin uskomattoman upea ihminen. Yritä ymmärtää heitä, että he kaikki haluaisivat olla kuin sinä. Hyvä päätös, ettet tapaa heitä enää, koska he eivät ole sinun arvoisiasi. Voisivatpa miehesi sukulaiset saada edes murto-osan hyväsydämisyydestäsi, älykkyydestäsi ja käytöstavoistasi, niin sinun ei tarvitsisi kärsiä.

Tuoda nyt omat eväät mukanaan toisten juhliin... *hirnuu ja hohottaa*

itse näe omassa toiminnassaan mitään väärää tai noloa, viedä nyt omat kakut toisten synttäreille "nämähän voi olla tässä vierekkkäin" tai laittaa omat pullansa pöytään kun "meidän suku on tottunut saamaan minun pulliani". Apua. Minusta tuo on sama kuin sanoisi erttä muut eivät osaa leipoa kuin minä.

Ajatteleeko hänkään muiden tunteita??

Mieheni on ihanna ja kiltti, täysin eri maata kuin suurin osa suvustaan.Suvun kesken kun ollaan, mutu ei osaa lukea oikeita kirjoja, äänestävät väärin, hyväntekeväisyyskohteet on valittu väärin...kaikki on huonoa. Mutta, jokainen tyylillään ja minä olen nyt valinnut oman tyylini.

Joku jo mainitsikin ettei tarvi mennä näyttämään naamaansa jolka on viturallaan, nimenomaan, jätän sen tästä lähtien hyvillä mielin kotiin. Mieheni voi mennä lapsemme kanssa kahvittelemaan jos haluaa, minä en estele.