Te, jotka aloitatte uusperheen tms.

Minä olin eronnut 3 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Ero oli jo käsitelty jne siinä kohtaa.



Ottaen huomioon, että "entisestä" on mukana koko ajan kaksi lasta :), eipä tuota niin vaan maton alle lakaistaisikaan.

en ole uusperheessä enkä siihen aiokaan näillä näkymin ehkä ikinä. Mutta seurustelen kyllä ja se alkoi jo pari viikkoa eropäätöksestä.



En minä mitään entistä ole unohtanut. Kaikki tunteet exää kohtaan olivat kuolleet, nyt kaikki on taas toisin :) Joten miksi ei pystyisi.

äidin valokuvia aikaisemmasta avioliitosta, hääkuviakin. Sitä miestä he eivät ole koskaan tavanneet tai sukua siltä puolen. Monta juttua olen kertonut (hauskoja kommelluksia ja muuta elämää) ja useasti, miksi tästä miehestä ei tullut heidän isänsä, vaan löysin paljon paremman! :)

Mutta ei myöskään jäädä itsesäälissä kieriskelemään, vaan jatketaan elämää.

Vai olla vain rakentamatta uutta elämää?



Tottakai asiaa on varmasti hankala käsittää, jos juuri tällä hetkellä ei omalle kohdalle osaa edes kuvitella eroa.

kun muutimme nykyisen miehen kanssa yhteen. Myös hänellä on takanaan pitkä avioliitto, erosta aikaa yli 4 vuotta. Me keskustellaan entisestä elämästäkin, se ei ole tabu.



Kumpikaan meistä ei ole unohtanut entistä elämää. Se on vain mennyttä, mutta ei unohdettua.

Eksä osoittautui niin kauheaksi ihmiseksi, lupasi hoitaa vastuun ja muuta läsynlässyä, mutta toisin kävi. Onneksi pääsin eroon siitä, lapsetkin kärsi. Miten olin voinut olla niin sokea?

Sitten löysin uuden ihanan miehen ja elämä alkoi :D

Menneisyys on osa minua hautaan asti. Mutta kyllähän muisto ex-puolisosta tietysti viidessä vuodessa sen verran haalistuu, ettei enää ole joka päivä mielessä. Niin kauan minulla kesti tulla valmiiksi ja löytää uusi alku.