Omituinen, mutta kiehtova mies. Jaksaisitko tällaista käytöstä?

jaksaisi..ehkä ansaitsisit parempaa?

Toisaalta kukaan ei ole täydellinen. harva suomalainen mies oikeastaan osaa sanoa kohteliasiuuksia. oletko itse hälle sanonut?

tuskinpa sillä nyt mitään persoonallisuushäiriötä on (narsismi), enemmän vaikuttaa siltä ettei ole niin mielettömän kiinnostunut. Mutta ei kai tuollaistakaan voi ulkoapäin arvioida.

Olen sanonut joitain kohteliaisuuksia, kuten vaatteista tai joistain kasvonpiirteistä. Tällöin hän on hymyillyt ja näyttänyt olevan mielissään, mutta ehkä lyönyt asian vähän leikiksi. Ei ole "palauttanut" näitä kohteliaisuuksia. Mitä mieltä olette tästä?



ap

Millaista elämä olisikaan esim. viiden vuoden kuluttua hänen kanssaan? Et voi muuttaa hänen persoonaansa mihinkään.



Jos toisaalta jaksat kuunnella tuota vuosikausia... Itse en edes harkitsisi, vaikka harmittaisi tietenkin potentiaalisen suhteen menetys.

...jos tuntuu ikävältä ja pahalta aina tapaamisenne jälkeen! Kohta olet jo niin kiintynyt, ettet enää pääse irti (tiedän kokemuksesta!) miehestä.

Koettaa ottaa vallanpitäjän roolinsa vaan vähän turhan aikaisessa vaiheessa. Yleensä narsu sentäs jaksaa vähän alussa mielistellä, että saa asemansa vakiinnutettua.



Itse en jaksaisi tuollaista piilovittuilua enää kuunnella, yhdessä narsumiehessä oli riittämiin... Tosin osa tuosta "läpästä" saattaa selittyä tyypin omalla epävarmuudella tai kokemattomuudella, mutta silti turhan narsistiselle kuulostaa.

muutaman vuoden päästä. Itse lähtisin kyllä tuollaisesta suhteesta, parempiakin miehiä on tarjolla.

...jos tuntuu ikävältä ja pahalta aina tapaamisenne jälkeen! Kohta olet jo niin kiintynyt, ettet enää pääse irti (tiedän kokemuksesta!) miehestä.

Hän on kuitenkin halunnut tavata usein ja viestitellyt tosi paljon (vaikka näissä viesteissäkään ei ole ollut kohteliaisuuksia) ja hän on kysellyt tulevaisuudesta ym., minä en... Lähinnä haluaisin tietää onko tämä käytös mielestänne normaalia? Siis, että tarttuu kokoajan sanomisiin ja on ivallinen/sarkastinen toista kohtaan, muttei kuitenkaan itseironinen? Ja pitäisikö tällaista jaksaa paremman toivossa? vai olenko jo epätoivoinen, jos siedän tällaista käytöstä?



ap

tyyppi olisi helpompi unohtaa, jos hän olisi jokaisella tapaamisella ärsyttävä. Mutta suurin osa tapaamisista on kuitenkin ollut mukavampia ja olo on ollut niiden jälkeen hyvä...olen miettinyt, voisiko käytös muuttua, jos hänen ei enää tarvitsisi esittää minulle? Onko kellään kokemusta siitä, että tällainen käytös poistuisi? Kun olisi muuten niin "täydellinen" kiinnostuksen kohteiltaan, ulkonäöltään, älyltään...Harmittaa niin paljon, että taas kariutuisi tapailu,mutta kai se on parempi nyt kuin parin vuoden päästä...



ap

Isäni on sen "jalon taidon" minulle opettanut ja se on todella rasittvaa. En jaksaisi kuunnella moista tyyliä kumppaniltani. Eihän se tapa, mutta ei se lopu jos ei ihminen itse sitä halua lopettaa. Ei se ole mitään alkuhuumaa vaan elämäntapa.

Alussa olikin hyvin innokas ja kohtelias, mutta sitten viestien sävy alkoi muuttua... Niihin tuli sellainen piikittelevä ja pisteliäs ote, hän arvosteli minua. Silti hän jaksoi pommittaa minua useilla s-posteilla ja tekstareilla päivittäin. Lopulta puhalsin pelin poikki ja jätin vastaamatta koko tyypille. Ajattelin, että jos se nyt on jo tuollaista kenkkuilua, niin mitä se on sitten vuoden taikka viiden vuoden päästä.



Ap:lle neuvoksi: Jos yhtään epäilyttää, niin pistä menemään. Ansaitset parempaa.

Et jatka tota enää. Sulla on jo nyt ajoittain paha olla.



Kuuntele tunnettasi.



Mä puhun kokemuksesta. Lähe kävelemään nyt.



T. Säästyisitpä sinä. Minä en tästä enää koskaan pääse.

se että tällaiset piirteet eivät yleensä muutu jatkossa? Vai voisiko tämä olla vain rooli joka poistuu? joskus mies on ollut hiljaisempi ja ikään kuin aidommin oma itsenä...tai siltä on tuntunut, tai toisaalta mistä vielä tietäisin, mikä on hänen ominta itseään?



Ehkä pitää sitten "tyytyä" johonkin "vähemmän lupaavaan" mutta mukavampaan mieheen..?

varmasti nalkissa ja tavalliset miehet ei välttämättä jaa mitään kohteliaisuuksia, eikä normaalit naiset joka tapaamisella niitä janoa.

Olen ollut naimisissa narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan tyypin kanssa, juttumme alkoi juuri noin. En sano, että tämä kyseinen mies olisi narsisti, mutta vaaran merkit ovat olemassa. Kun sitten lopulta tipauttaa sinulle kohteliaisuuden, olet kuin sulaa vahaa hänen käsissään. "Ansaitsit hänen luottamuksensa", siltä sinusta tuntuu tai niin hän itse sanoo.Pakene vielä kun voit, nyt se vielä käy ilman suuria tuskia.

Sitä olen itse liikaa vailla joten jos on hellä sängyssä, I want him!

se että tällaiset piirteet eivät yleensä muutu jatkossa? Vai voisiko tämä olla vain rooli joka poistuu? joskus mies on ollut hiljaisempi ja ikään kuin aidommin oma itsenä...tai siltä on tuntunut, tai toisaalta mistä vielä tietäisin, mikä on hänen ominta itseään?

Ehkä pitää sitten "tyytyä" johonkin "vähemmän lupaavaan" mutta mukavampaan mieheen..?

itse voisin kuvitella olevani sarkastinen hermostuksissani. Toisaalta voi olla, että mies nyt vaan on tuollainen eikä muutu sen kummemmaksi. Vaikuttaako se hermostuneelta? Jos ei, niin ehkä hän ei vain näe naisia mitenkään vaaleanpunaisten lasien läpi eikä siksi koskaan esitä ihanaa ja huomaavaista edes suhteen alussa.

Nuo sen kommentit kuulostaa tosi turhilta ja typerilta, ma en tuollaista katselisi hetkeakaan. Olisin yhden kaljan jalkeen lahtenyt jo ensi treffeilta. Etsi itsellesi normaali ihana mies jonka tapaamisen jalkeen olo on sellainen etta elama hymyilee.



Mieti mita sun elama sitten olis kun taytyisi sita alkaa esittelemaan kavereille ja sukulaisille, ja se alkaisi vittuilemaan niillekkin! Pista tuolle tarinalle stoppi nyt heti, ihan oikeesti.