Omituinen, mutta kiehtova mies. Jaksaisitko tällaista käytöstä?
Olen tapaillut vähän yli kuukauden(omista työkiireistäni johtuen harvakseltaan) miestä, joka vaikutti ekoilla treffeillä tosi lupaavalta: meillä on paljon yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, hän on verbaalinen, fiksu, hyvintoimeentuleva ja ns. kunnollinen. Toisilla treffeillä jo olin vähän epäileväinen, sillä hän oli jotenkin kovin negatiivinen ja näsäviisas. Tavallaan varmaan huumoria, mutta jotenkin oudon tosikkoäänellä tyyliin "minkäs ikäinen olitkaan kun et saa sitä auki" "jaa tuntui kauppareissulla aiemmin lämpimämmältä, eikös kaupoissa yleensä ole lämmitykset?". Välillä oli taas paljon mukavampi ja vaikutti olevan tosissaan kiinnostunut, kyseli tulevaisuudenhaaveistani ym. Toisaalta muuten ei ole vuorovaikutuksessa kovin kyseleväinen, vaan enemmän puhuu omista tai yleisistä asioista. Vetovoimaa välillämme kuitenkin riittää ja hellyyttä. Nyt on taas ollut pari tapaamista jatkuvaa sanomisiini tarttumista ym.( "etkö tiedä että pysäköiminen ja parkkeeraus on eri asioita""menitkö heti peilistä tarkistamaan kun sanoin että nenäs punottaa") ja naureskelua, suorastaan raivostuttavaa...Tämä tuntuu korostuvan jos sanon jonkun pienenkin kriittisen kommentin häntä kohtaan. Olen miettinyt johtuisiko alun epävarmuudesta, jota peittelee tällä sarkastisella roolillaan. Voisikohan vähentyä jatkossa? Toisaalta olen miettinyt, lähenteleekö tämä jo jotain narsismin tyyppistä? Toisaalta ei ole myöskään imarrellut minua, minkä olen kuullut kuuluvan perusnarsistin hurmaamistapoihin. Tämä positiivisen huomion puute häiritsee myös. Voiko kokemuksenne mukaan lisääntyä jatkossa, jollei ole alussa sanonut mitään muuta kohteliaisuutta kuin "oli tosi kiva nähdä"? Kaikki aiemmat miehet ovat vähintään jonkin kohteliaisuuden sanoneet ulkonäöstäni. Tästä negatiivisuudesta huolimatta tuntuu vaikealta ajatella, etten enää tapaisi häntä, kun on niin samanlaiset tulevaisuuden haaveet, harrastukset ym. Pitäisikö silti vain unohtaa tyyppi, kun on välillä hänen tapaamisensa jälkeen tosi kurja tai jopa raivostunut olo?
ap
Alkuun kohtelias, että saa tapaamaan uudelleen. Sitten paljastuu sovinistiseksi tai ihmiseksi, joka ei pohjimmiltaan näe juttuja mahtavina?
Kiinnostavasti eräs kaunis ja töissä ihan hyvin menestyvä kommentoi, että hänellä parisuhteiden alussa ja töiden alussa ihmiset ovat käyttäytyneet huonosti. Varmaan seksuaalinen vetovoima taivuttelee muita kiinnostumaan, mutta samalla ärsyttää, jos viehättävässä ei kuitenkaan muuten ole mitään niin ihmeellistä, että toinen häntä alkaisi liehittelemään ja miellyttämään, ellei sattuisi olemaan viehättävä. Eli ruma tavis ei saisi jutuilleen samaa arvostusta.
Ulkonäkö on epäilemättä siivittänyt uraa hänellä, mutta ajanvietteissä on pinnallisuutta. Ulkonäkö kertoo, että ihmissuhteilla on päästy eteenpäin. Töissä asema saa muut kunnioittamaan, ja varmaan tottumus arvostamaan. Mutta ulkonäöllä saatu asema usein tarvitaan, jotta kohdellaan muuten kuin seksuaalinen viehätys edellä.