Päästäisitkö tyttäresi yhdeksännen luokan jälkeen kaupunkiin lukioon
ja yksin asumaan?
Mä harkitsisin jos lapseni olisi vastuuntuntoinen ja omaisi jonkun taipumuksen jonka takia erikoislukioon mutta meidän huithapeli jolla koulunkäynti on toisella sijalla, ei omista juuri minkäänlaista vastuuntuntoa eikä osaa suunnitella tekemisiään järkevästi, haaveilee menosta lukioon 100km:n päähän ja yksin asumisesta. Suhtaudun erittäin negatiivisesti ajatukseen. Onneksi on vasta kasilla joten asiasta ehditään vääntää vielä moneen kertaan
Kommentit (25)
Itse menin heti yläasteen jälkeen ammattikouluun, joka oli ihan toisella paikkakunnalla. Eli muutin siis omaan asuntoon.
IB-lukiossa. Kulkee tosin matkan päivittäin bussilla. Päivät vaan venyy pitkiksi 6:15-18:00. Ainakin vielä tähän mennessä jaksanut matkustella.
omalla paikkakunnalla ei ole lukiota.
Mielelläni en päästäisi, 15-16 v nuoren paikka on vielä kotona.
omalla paikkakunnalla ei ole lukiota. Mielelläni en päästäisi, 15-16 v nuoren paikka on vielä kotona.
Lisäksi naapurikunnassa, 40km:n päässä on myös lukio jossa pystyisi käymään kotoa päin.
Mutta epäilen että asiassa painaa enemmän muut asiat kuin lukion monipuolisuus =)
Eihän lapselta voi koulutusta kieltää jos lahjoja on. Oletan kuitenkin teidän tapauksessanne kotipaikkakunnallakin olisi lukio.
Kysypä tytöltä, miten hän on ajatellut yksin asumisensa ja elämisensä rahoittaa?
Minun lapseni ovat vielä niin nuoria ettei kotoa muutto ole ajankohtainen, mutta tosi fiksun voisin päästää. En kuitenkaan yksin asumaan, mutta vaikka johonkin asuntolaan. Tai jos asuisi yksin, pitäisi kaupungissa olla sukulaisia tai muita luottoaikuisia.
Eihän lapselta voi koulutusta kieltää jos lahjoja on. Oletan kuitenkin teidän tapauksessanne kotipaikkakunnallakin olisi lukio. Kysypä tytöltä, miten hän on ajatellut yksin asumisensa ja elämisensä rahoittaa? Minun lapseni ovat vielä niin nuoria ettei kotoa muutto ole ajankohtainen, mutta tosi fiksun voisin päästää. En kuitenkaan yksin asumaan, mutta vaikka johonkin asuntolaan. Tai jos asuisi yksin, pitäisi kaupungissa olla sukulaisia tai muita luottoaikuisia.
Elikkä erittäin epärealistinen
Eihän lapselta voi koulutusta kieltää jos lahjoja on. Oletan kuitenkin teidän tapauksessanne kotipaikkakunnallakin olisi lukio. Kysypä tytöltä, miten hän on ajatellut yksin asumisensa ja elämisensä rahoittaa? Minun lapseni ovat vielä niin nuoria ettei kotoa muutto ole ajankohtainen, mutta tosi fiksun voisin päästää. En kuitenkaan yksin asumaan, mutta vaikka johonkin asuntolaan. Tai jos asuisi yksin, pitäisi kaupungissa olla sukulaisia tai muita luottoaikuisia.
kustantamaan elämisen vielä tuossa vaiheessa, vaikka muualla asuisikin. Meillä tulee käymään juuri noin, eli tyttö ei mene lähilukioihin vaan kauemmas.
mutta miksi ap:n tyttö haluaa juuri siihen lukioon, onko joku niin erityinen että on pakko päästä, vai haluaako muuttaa itsekseen ja käyttää tuota vain tekosyynä.
toisaalta omani ei varmaan edes haluasi muuttaa kotoa pois
en tyttö enkä poikaa.
Lapsi tarvitsee perheen ja aikuisia rinnalleen, on ihan liian raskas taakka nuorele sysätä selkää tuollainen vastuu. Jos paikkakunnalla asuisi mummo tms, joka ottaisi luokseen, tämä olisi ok.
Lukion käynnistä kaupungissa tulee moninverroin kalliimpaa kuin lukion suorittamisesta kotona asuen.
Ei vanhemmat ole velvollisia maksamaan kaikkea mitä nuoren päähän pälkähtää
Eli poika nyt ysillä. On aina käynyt ruotsinkielistä peruskoulua, mutta nyt aikoo mennä ammattikouluun. Ja se ruotsinkielinen on n. 50 kilsan päässä huonoilla yhteyksillä, eli joutuis asumaan siellä viikot.
Ollaan päätymässä siihen, että menee suomenkieliseen ammattikouluun, mikä on n. 10 kilsan päässä kotoa. Poika tosin täysin kaksikielinen, mutta olisihan se mieluummin samalla kielellä jatkanut, kun on vielä lukihäiriökin riesana...Ja kaverit muuttaa moni sinne kauemaksi, jotka ei voi ajatella vaihtavansa opiskelukieltä...
Mutta tuntuu tosi nuorelta yksin asumaan, vaikka onkin omatoiminen. Minäkin painotan tässä enemmän sitä, että opiskelu voisi olla +- 0 siellä etäämäpänä. Nyt säilyy vielä jonkinlainen kontrolli...
siis tämä on mun diagnoosini.
On nyt niin umpimielisessä iässä ja me ikävät vanhemmat rajoitamme ja asetamme tyhmiä sääntöjä.
ap =)
toiselle paikkakunnalle. Pärjäsin koulussa ja minulla oli kavereita, mutta silti kokemus oli sen verran rankka, että haluaisin säästää omat lapseni samalta. Ehtiihän sitä myöhemminkin...
Lukion käynnistä kaupungissa tulee moninverroin kalliimpaa kuin lukion suorittamisesta kotona asuen. Ei vanhemmat ole velvollisia maksamaan kaikkea mitä nuoren päähän pälkähtää
So simple.
on yleensä vaikea päästä. Pääsisikö edes tyttösi kyseiseen erikoislukioon, jos kerran koulunkäynti on toisella sijalla ja on muutenkin huithapeli?
itse lähdin ysiluokan jälkeen -90-luvun alussa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, pikkukaupunkiin. Asuin kaksi ensimmäistä vuotta oppilaitoksen asuntolassa ja kuljin junalla viikonlopuiksi kotiin. Vaikka olin hyvin tunnollinen ja ehkä ikäistäni vanhemman oloinen, tuli monta tilannetta vastaan, jossa olisi hyvä vanhempien olla ollut lähellä. No, nythän on kännykät, niin että voi soittaa ja viestitellä, silloin soitin puhelinkioskista ehkä kerran viikossa ja äiti soitti kerran viikossa asuntolan puhelimeen. Kyllä voin myöntää, että koti-ikäväkin vaivasi usein. Toki pärjäsin hyvin ja varmasti nuo vuodet kasvattivat minusta nopeammin aikuisen, mitä olisi tapahtunut kotona asuessa. Voihan tyttäresi aikuistua tuosta vielä paljonkin, aikaahan tuohon lukion aloittamiseen on vielä, mutta toki, jos et voi luottaa hänen pärjäävän, älä päästä häntä. Kyllä äidinvaisto on useimmiten oikeassa (oletan, että olet äiti etkä tytön isä). Ja muuten, muistan, että monella ikäiselläni oli silloin juuri vaikeuksia asua pois kotoa ja tehdä päätöksiä yksin kaukana kotoa. Eräskin tuhlasi opintolainansa kokonaan vaatteisiin, toinen kulki kaupungilla joka päivä aamuöihin asti jne. Tsemppiä asian kanssa!
on yleensä vaikea päästä. Pääsisikö edes tyttösi kyseiseen erikoislukioon, jos kerran koulunkäynti on toisella sijalla ja on muutenkin huithapeli?
MUTTA jos olis erikoistaipumuksia ja pyrkisi erityilukioon, voisin harkita. Nyt en edes harkitse. Olen lähes varma että jos tuo lähtee kaupunkiin elämään ilman minkäänlaista valvontaa, koulunkäynnistä ei tule mitään, rahat menee jäätelökakkkuihin ja karkkeihin jne.
ap
Et voi elää tyttäresi elämää hänen puolestaan.
on yleensä vaikea päästä. Pääsisikö edes tyttösi kyseiseen erikoislukioon, jos kerran koulunkäynti on toisella sijalla ja on muutenkin huithapeli?
MUTTA jos olis erikoistaipumuksia ja pyrkisi erityilukioon, voisin harkita. Nyt en edes harkitse. Olen lähes varma että jos tuo lähtee kaupunkiin elämään ilman minkäänlaista valvontaa, koulunkäynnistä ei tule mitään, rahat menee jäätelökakkkuihin ja karkkeihin jne.
ap
on pahinta mitä voit kuvitella yksin asumisessa????
:=DDDDDDDDDDDDDDDD
Poikaani en vastaavasti uskaltaisikaan :)
Niin ovat erilaisia.