Päästäisitkö tyttäresi yhdeksännen luokan jälkeen kaupunkiin lukioon
ja yksin asumaan?
Mä harkitsisin jos lapseni olisi vastuuntuntoinen ja omaisi jonkun taipumuksen jonka takia erikoislukioon mutta meidän huithapeli jolla koulunkäynti on toisella sijalla, ei omista juuri minkäänlaista vastuuntuntoa eikä osaa suunnitella tekemisiään järkevästi, haaveilee menosta lukioon 100km:n päähän ja yksin asumisesta. Suhtaudun erittäin negatiivisesti ajatukseen. Onneksi on vasta kasilla joten asiasta ehditään vääntää vielä moneen kertaan
Kommentit (25)
kuin ap:lla, ei mitään järkeä, kun ei tyttö ole edes tosissaan koulun suhteen, ainoa tarve on päästä kotoa ja tehdä omia tyhmyyksiä.
ammattiopistoon 200 km:n päähän, kun halusi yhdelle tietylle linjalle eikä sitä kotipaikkakunnan amiksessa ollut. Hankittiin vuokra-asunto ja huithapeli kyllä yllätti: päättyneistä kursseissa saanut kaikista 3 eli parhaan mahdollisen, poissaoloja vain 2 päivää sairauden vuoksi ja kämpänkin on pitänyt ihmeen siistinä, ruokaakin on opetellut itse laittamaan. Täytyy kyllä sanoa, että poika on aikuistunut kovasti puolessa vuodessa. Positiivinen yllätys!
*ylpeä äiti*
kuin ap:lla, ei mitään järkeä, kun ei tyttö ole edes tosissaan koulun suhteen, ainoa tarve on päästä kotoa ja tehdä omia tyhmyyksiä.
ja tietysti se, että kukaan ei pääse määräämään
on yleensä vaikea päästä. Pääsisikö edes tyttösi kyseiseen erikoislukioon, jos kerran koulunkäynti on toisella sijalla ja on muutenkin huithapeli?
MUTTA jos olis erikoistaipumuksia ja pyrkisi erityilukioon, voisin harkita. Nyt en edes harkitse. Olen lähes varma että jos tuo lähtee kaupunkiin elämään ilman minkäänlaista valvontaa, koulunkäynnistä ei tule mitään, rahat menee jäätelökakkkuihin ja karkkeihin jne. ap
on pahinta mitä voit kuvitella yksin asumisessa???? :=DDDDDDDDDDDDDDDD
Jos eläisin kuplassa, mun ei tarvitsisi edes miettiä päästänkö vaiko en. Mä päästäisin. Mutta koska en elä kuplassa vaan tunnen tyttäreni aika hyvin, en päästä
Vähän kulunut klisee jota suurimmaksi osaksi käyttää WT-mutsit.