Lue keskustelun säännöt.
Ei musta ole äidiksi >:(
19.12.2010 |
Olen yrittänyt ja yrittäny eikä tästä mitään tule. Joku toinen oli AIVAN varmasti parempi äiti lapselleni. Kestäisi itkut sun muut, minä en osaa kuin raivostua ja huutaa.
Lapsi on 10 kk ja harkitsen taas vakavasti sen antamista adoptioon. Olin kaksi viikkoa koulussa ja lapsi oli hoidossa ja voi helvetti, miten oli hyvä olla erossa siitä! En edes päivän mittaan muistanut, että mulla on lapsi. Illalla sitä jaksoi vähän paremmin, mutta nyt kun on taas ollut kaksi päivää putkeet tuon kanssa, niin pinna palaa pienestäkin rääkäisystä. Nyt ei suostunut nukahtamaan vaan itki vaan sängyssä, otin se istua töröttämään tuohon olohuoneen lattialle. Olkoon siinä.
Voi perkele, että olen väsyny ja poikki ja kaikkea. Inhoan tuota lasta enkä ole tänä aikana oppinut sitä rakastamaan. Olen niiiiin täysin yksin ja yksinäinen!!! :(((((
Huomenna ois neuvola, sielläkään ei voi puhua, kun se täti on vaan kuivasti hymyilevä makeilija.
Enkä edes haulua puhua, haluan olla rauhassa, ihan täysin rauhassa!! :(((
Kommentit (96)
niin anna ihmeessä adoptioon. Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että sen kanssa on pakko olla jos sitä ei opi rakastamaan. Hän voi saada paljon rakastavammat vanhemmat ja siten paremman tulevaisuuden muualta. Seuraavalla kerralla vain harkitset tarkkaan jos meinaat tehdä uudestaan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä joka kehoitit ap:tä antamaan lapsen adoptioon,että tämä ketju on aloitettu n.6kk sitten?Ja että ap tuli kertomaan mitä kuuluu nyt,ja hyvinhän siellä sujuu! Tsemppiä ap jatkoon! :D
mitä tälle viestin lopulle on tapahtunut... ei näy kuin 2 sivua?
No ei se vieläkään nuku koko yötä kuin tukki, itkee tutin perään pari kertaa yössä niin että minäkin herään. Mutta siihen on tottunut.
Yösyönnin lopetti muistaakseni jo 8 kk:n iässä, mutta on aina ollut _todella_ levoton nukkuja.
Mutta nykyään tuntuu jo, että saan useimpina öinä tarpeeksi unta!
Aborttia en olisi pystynyt tekemään enkä pystyisi vastaisuudessakaan. Mutta toista lasta en hanki, en enää IKINÄ halua joutua tällaiseen prässiin, jossa aiheuttaa viattomille osapuolillekin ikävyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka samaan malliin... ja nyt muut ette enää hauku Ap:tä,tyoi ketju aloitettu 2010 ja nyt on vuosi 2011 ja tilanne on toinen.
jotka sanotte että anna adoptioon tms miks teit lapsen... Lukekaa ensin ketju.
Ap:lle: hienosti tsempattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka samaan malliin... ja nyt muut ette enää hauku Ap:tä,tyoi ketju aloitettu 2010 ja nyt on vuosi 2011 ja tilanne on toinen.
ja todella mukava kuulla,että nyt menee paremmin!
tsemii jatkoon!
Tiettäkö kukaan miten ap:n lopulta kävi? Väsynyt äiti ja 10kk lapsi ei oo paras yhdistelmä, mutta toivon, että asiat selvisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, joku on nostanut tämän ketjun :) Voi kun tulee hyvä mieli, että joku välittää ja on kiinnostunut. Juuri nyt en ehdi kirjoittaa, päivitän tilannettamme illalla kun lapsi käy nukkumaan :)
Näitä juttuja kun lukee niin tulee tosi kiitollinen olo siitä, että itellä ei ole muksua. En oo koskaan ymmärtäny penskojen päälle yhtään mitään enkä käsitä sitä lässy-lässy höpötystä jota 99 prosenttia naisista pitää aina muksuja nähdessään. Sit se on ihmisille jotenkin niin kummallista kun sanoo ettei halua lapsia, "kyllä se mieli muuttuu" kuuluu vaan. Pisteet vaan teille jotka kestätte sitä rääkymistä, kiukuttelua ym. Mutta -no thanks tähän osoitteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on palstalla? Miten heillä nyt mahtaa mennä?
on palstalla? Miten heillä nyt mahtaa mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olisi kiva tosiaan kuulla kuulumisia. Viestien perusteella minulle ainakin tuli sellainen vaikutelma, ettei ap ole mikään sosiopaatti. Voi olla että se adoptio on ihan hyvä ratkaisu, jos tilanne tuntuu mahdottomalta, mutta sitä ennen toivottavasti muut yhteiskunnan tukitoimet käydään läpi. AP:lla ei varmastikaan ole helppo tilanne sikäli että jos on ensinnäkin yksin, jo henkisesti valmistautunut elämään lapsettomana ja sitten vahingossa raskautuu, niin lähtökohta on vaikea. Syitä siihen miksi nyt tuntuu niin vaikealta, on varmaan synnytyksen jälkeisessä masennuksessa, ehkä univajeessakin?
En usko että on montakaan vanhempaa maailmassa, jotka ei joskus olisi kiristelleet hampaita ja käyttäytyneet kylmästi itkevää lasta kohtaan. Minulla on helppo, toivottu lapsi ja lapsella osallistuva isä, sekä muutakin sosiaalista verkostoa myös, ja itsekin olen aika lehmänhermoinen, ja silti joskus juuri tuossa n. 1 vuoden iän paikkeilla se omaan sänkyyn nukuttaminen tuntui olevan jotenkin valtava asia, minulle siis. Yritin aina pysyä tyynenä, ja yleensä se onnistuikin, mutta jossain vaiheessa väsyneenä alkoi kuitenkin kiukku nousta. Muistan myös yhden "iloisen ulkoilun pakkassäässä", kun lapsi ei halunnut kävellä, ei olla sylissä, ei istua pulkassa, ja olin jo pitkän matkan häntä puoliksi kantanut, puoliksi houkutellut kotiin päin. Havahduin sitten hetken päästä siihen, että yrittäväni vihaisena survoa jäykkänä huutavaa lasta väkisin pulkkaan istumaan, tarpeettoman kovakouraisesti. Turha arvaillakaan, onko oma hermostuminen ikinä missään tilanteessa noin pienen kanssa auttanut asiaa millään tavalla... Nukuttaminen on seuraavalla kerralla entistä vaikeampaa, jos se on kerran päässyt hysteeriseen itkuun asti, ja siitä pulkkatilanteesta päästiin kotiin vasta kun rauhoituin itse, otin (väsyneen ja nälkäisen) lapsen syliin ja kannoin kotiin asti.
Ei nuo ole mitään vanhemmuuden tähtihetkiä, niitä ei soisi tapahtuvan, ja ihan selvää että siinä on oma kontrolli lipsunut. Tuollaisistakin epäonnistumisista voi kuitenkin oppia, jos niitä osaa jälkikäteen käydä läpi. Mitä tapahtui, oliko tilanne jotenkin poikkeava, miksi sillä kertaa oli niin vaikeaa, millaisella ajatuskululla itse oikeutin hermostumiseni, millaisella ajatuskululla koitin pysyä rauhallisena, mikä oli se ratkaiseva hetki, miten lapsi reagoi, miten tilanne ratkesi, mitä tästä voimme oppia... Yhtä oppimistahan tämä vanhemmuus on jokaiselle, se on hyvä jos ap osaa analysoida tekemisiään. Liika on tietysti liikaa, koska jos ajatukset kiertää vaan mustaa ympyrää, voi kyse olla muustakin kuin pienestä stressistä. Toivottavasti ap ja lapsensa on saanut apua!
Voisiko lapsen isä antaa rakkautta lapselle? Entä lapsen isovanhemmat? Se olis nyt tosi tärkeetä että lapsi sais kokea rakkautta.
että se nukkuminen tekee ihmeitä!!!
Nykyään lapsi herättää kerran tai pari yössä, ja olo on todella erilainen. Jaksaa kummasti paremmin. Joskus jos on ollut huono yö, tai olen omien murheitteni takia valvonut, niin osaan ottaa sen huomioon seuraavana päivänä. Heh, olen tehnyt laiskuudesta hyveen :D
ap