Lue keskustelun säännöt.
Plaah.. Yritämme toista lasta, toisena päivänä olen innoissani, toisena en.
24.11.2010 |
About joka toinen päivä olisin hakemassa jo kierukkaa ja joka toinen olen innoissani että tärppäisi. Joka kerta testin tekiessä petyn negaan, miksi mieli heittelee tällä tavalla?
Kommentit (8)
itsekin muistan vielä hyvin, miten sitä oli aina vähän väliä valmis luopumaan ajatuksesta, että uusi lapsi saa tulla sotkemaan tututun ja hyväksi muotoutuneen elämän, toisena päivänä sitä taas ajatteli kuinka ihanaa onkaan taas pian kokea uuden elämän synnyn ihme ja tutustua uuteen ihmisenalkuun.
Nega toi joka kerta pettymyksen ja helpotuksen sekaisen tunteen ja sitten, kun raskaus lopulta alkoi iski paniikki, kuinka tästä selviää. Olen tuon tunteen ehtinyt kokea jo monta kertaa, viides lapsi syntyy lähiaikoina ja tälläkin kertaa raskautta yrittäessä ja sen aikana on eletty läpi melkoista myllerrystä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet epävarma siitä, miten jakaisitte toisen lapsen kanssa ja miten elämänne tulisi muuttumaan. Pohjimmiltasi kuitenkin haluaisit toisen lapsen.
Samoja tuntemuksia oli itsellänikin, ja onneksi tulin kuitenkin "puolivahingossa" raskaaksi. Vielä raskauden loppumetreillä aprikoin sitä oliko tämä niin hyvä juttu mutta kun lapsi syntyi sen jälkeen ei ole tuollaisia ajatuksia tullut mieleen :)
ajattelen kaiken pessimistisesti ja stressaan asioita etukäteen. Yleensä kaikki menee hyvin kuitenkin.
Esikoinen on ollut niin hirvittävän helppo lapsi, ei mitään ongelmia ja siksipä seuraava vähän hirvittääkin.. :D
Kiitos kommenteista. :)
AP.
Jos itse olisin noin epävarma, en uskaltaisi yrittää lasta. Ilmeisesti olet ihminen, jolla tuntemukset vaihtelevat ja tämä on sinulle ihan normaalia?
Jos itse olisin noin epävarma, en uskaltaisi yrittää lasta. Ilmeisesti olet ihminen, jolla tuntemukset vaihtelevat ja tämä on sinulle ihan normaalia?
Minä siis stressaan todella monesta asiasta, turhistakin.
Minä henkilökohtaisesti uskon että jos jätän kaikki itseäni mietityttävät asiat tekemättä en eläisi lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti olet ihminen, jolla tuntemukset vaihtelevat ja tämä on sinulle ihan normaalia?
Molemmat lapset jouduin "tekemään" ilman erityisempää tunteenomaista innostusta, ihan järjellä. Luulin että se olisi vain esikoinen, sillä koko imetysajan podin ihan mieletöntä vauvakuumetta, mutta imetys oli pakko lopettaa jotta voisin tulla uudelleen raskaaksi (imetin 1,5 vuotta, eikä kuukautisia vain kuulunut), ja sitten kun kuukautiset alkoivat, katosi vauvakuume.
Mutta ei se ole mun lapsiani pilannut, ihania ovat. :)
Suunnittelu vaiheessa olin ihan täysillä innoissani. Nyt kun olen raskaana niin pelottaa miten jaksan. Olen todella pahoinvoiva ja väsynyt. Miten jaksan kun on vauva jos nyt tekee vaikeeta kun olen vain yksi lapsi ja minä jolla on väsy ja pahaolo, kohta on vauva joka pahimmassa tapauksessa on itkuinen tai jopa koliikkinen, mahdollisesti väsynyt minä ja ehkäpä mustasukkainen ja uhmaikäinen esikoinen...
No, minä ainakin tiedän itsestäni, että olen luonteeltani tälläinen stressaaja ja loppujen lopuksi aina kaikki menee kivasti. On tämä kuitenkin asia jota oikeasti halusin. Jos et ole varma, niin ehkä kannattaa vielä odottaa hetki.