Rohkaiseva tarina: lapsella monimuotoinen kehityshäiriö (F83)

Mielenkiintoista keskustelua. Meidän (kehitysiältään) 2½ vuotiaalla keskospojalla diagnosoitiin tällä viikolla tuo F83 ja sensorisen integraation ongelmat. Muita diagnooseja on vaikka muille jakaa, kaikki ongelmat johtuvat keskosuudesta (syntyi rv 27+4).



Onneksi saatiin diagnoosi jo näinkin aikaisin, jotta päästään terapioihin ja voidaan auttaa lasta kaikin mahdollisin tavoin, jotta hän mahdollisesti saavuttaisi kehityksessä muita ikätovereita.



Tiedonjano tästä asiasta on suuri ja google onkin ollut hyvä kaveri tässä viimeiset pari päivää.

Oma mieli kun on maassa lapsen takia.

t: eräs jonka lapsella epäillään autismia

Eilen neurologisella ekaa kertaa,autismin piirteitä ja puheenkehityksen viivästyminen. Itkettää ja harmittaa,huolestuttaa mitä tulossa...

monimuotoinen kehityshäiriö, koska mitään varmaa ei osata vielä sanoa. Kehittynyt on nyt hyvin puheterapian alettua. Nyt uskaltaa jo ajatella tulevaisuudesta positiivisemmin. :)

lieväksi kehitysvammaksi. Autistisia piirteitä ei ilmeisesti ollutkaan tarpeeksi. No täytyy vaan hyväksyä...

se jonka lapsella epäiltiin autismia ja mieli oli maassa.

Paljon kiitoksia sinulle rohkaisusta. Pojallani (5v.) todettiin vuosi sitten F83 ja nyt odotamme uutta diagnoosia. Olemme todella hämmentyneitä tästä tilanteesta emmekä tiedä mitä pitäisi ajetlla ja voiko han parantua tai päästä joskus normaalille koululuokalle.

Lääkäri totesi vuosi sitten, että poikamme tulee tarvitsemaan koko kouluaikansa erityistukea. Se tuntui kovalta iskulta. Mutta emme halua menettää toivoa : )

Hän on käynyt erityisluokkaa koko kouluaikansa. Eniten tällä hetkellä pelottaa tuo tilanne, jota 16v pojan äiti kuvaili aiemmin. Kun täyttää 16v potkasitaan ulos kaikista seurannoista ja tuen piireistä. Mikä on jatkossa se hoitava taho? Poikamme tulee aina tarvitsemaan tukea jollain tasolla mm. opiskelut ja sijoittuminen työelämään. Helposti tällaiset laspet ja nuoret syrjäytyvät, elleivät vanhemmat taistele heidän puolestaan. Voimia kaikille meille erityislasten vanhemmille.

T: mutsi, jonka adhd-lapsen erityisopetuspäätös puretaan, koska lapsi ei enää tarvitse erityistä tukea. Niiiiin happy!!!

Oma mieli kun on maassa lapsen takia.

t: eräs jonka lapsella epäillään autismia

Oma mieli kun on maassa lapsen takia.

t: eräs jonka lapsella epäillään autismia

Ja lapsi on sama koko ajan, diagnoosi ei häntä miksikään muuta. Tsemppiä! =)

Poika sai diagnoosin F83 4-vuotiaana. Ei puhunut, tarkkaavaisuuden ongelmia, sensomotorisia ongelmia. Nyt ekaluokkalaisena ei mitään erityistä :)

Oma mieli kun on maassa lapsen takia.

t: eräs jonka lapsella epäillään autismia

Ja lapsi on sama koko ajan, diagnoosi ei häntä miksikään muuta. Tsemppiä! =)

Lapsi on tosiaan ihana ja autistiksi helppo ja sosiaalinen. :)

Oma mieli kun on maassa lapsen takia.

t: eräs jonka lapsella epäillään autismia

Eilen neurologisella ekaa kertaa,autismin piirteitä ja puheenkehityksen viivästyminen. Itkettää ja harmittaa,huolestuttaa mitä tulossa...

Oma mieli kun on maassa lapsen takia.

t: eräs jonka lapsella epäillään autismia

Eilen neurologisella ekaa kertaa,autismin piirteitä ja puheenkehityksen viivästyminen. Itkettää ja harmittaa,huolestuttaa mitä tulossa...

monimuotoinen kehityshäiriö, koska mitään varmaa ei osata vielä sanoa. Kehittynyt on nyt hyvin puheterapian alettua. Nyt uskaltaa jo ajatella tulevaisuudesta positiivisemmin. :)

Meillä poika lopetti keväällä yläkoulun 2012. Ja meni sitten ammattistarttiin ja saa siihen Kelalta kuntoutusrahaa ja matkakuluihin matkakorvauksen. Toiminut hänen kohdallaan. Mietityttää vain mikä koulutus sen jälkeen kun keväällä 2013 tuo loppuu ja käytännön aloihin ei kiinnostusta/taitoja. Asiakaspalvelua kokeillut ja saanut siitä positiivista palautetta, tykkää itsekkin siitä.

Vaikka kyseessä onkin vanha ketju, täytyy kiittää aloittajaa tästä. Täällä itku kurkussa luettuani diagnoosipapereita, joista en meinaa aina omaa lastani edes tunnistaa, tuntuu mukavalta huomata, ettei kyseessä välttämättä ole lopullinen "tuomio". Pojallani on todennäköisesti sama edessä kuin edellisellä kirjoittajalla, siis varhennettu esikoulu. Jos vain edellisen tekstin kirjoittaja satut vielä lukemaan tätä ketjua, niin kuulisin erittäin mielelläni miten teillä on sujunut. On ollut tosi vaikeaa löytää aiheesta kokemuksia. :/

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa teille kaikille erityislasten vanhemmille (varsinkin teille, joille asia on uusi ja kaikki tuntuu kovin masentavalta) tarinamme.

Meillä siis lapsi, nyt 6v, joka on vauvasta asti ollut enemmän tai vähemmän erilainen. Minusta tuntui jo varhain, että muut saman ikäiset lapset ovat niin paljon osaavampia ja omani oppii kaiken myöhässä. Asiaa alettiin kuitenkin tutkia vasta lapsen ollessa 4v. Lopulta diagnoosiksi tuli juuri tuo F83, eli neurologisen kehityksen monimuotoinen häiriö. Kielellinen kehitys 2v jäljessä, kogniitiiviset taidot monilta osin jäljessä ja keskittyminen todella vaikeaa. Nämä isoimmat pulmat.

Saimme puheterapiaa ja lapsi pääsi päiväkotiin erityisryhmään. Huomasimme itsekin, että kehitystä alkoi tapahtua. Epäilin silti, ettei lapsi tule koskaan saavuttamaan muita. En uskonut omia vaistojani!

Nyt meillä on jälleen osastojakso neurologisella takana ja lapsi on perinpohjin testattu, ensi syksynä alkavaa koulua silmälläpitäen. Ja vaikea tätä on uskoa, mutta lapsi on ottanut muita kiinni aivan uskomattomalla vauhdilla! Vuoden aikana hänen kielellinen kehityksensä on harpannut 2,5v eteenpäin, ollen nyt suurimmaksi osaksi ikätasolla. Samaten neuropsykologiset testit osoittavat, että älykkyydessä ei ole mitään vikaa, testit menivät aivan ikäodotusten mukaan. Mukautetusta opetussuunnitelmasta ei enää puhuta. Lähes ainoa ongelma nykyään on keskittymisen vaikeudet ja motorinen levottomuus. Tosin nekin ovat helpottuneet ajan myötä.

Syy miksi kerroin tämän tarinan on se, että haluan rohkaista teitä muita erityislasten vanhempia. Muistan miten epätoivoinen olen itse ollut. Mutta lapset ovat uskomattomia! Ja oikeanlainen kuntoutus tekee ihmeitä myös.

Toki tiedän, ettei kaikille käy niin hyvin kuin meille. Mutta haluan silti sanoa, että älkää koskaan menettäkö toivoanne.

Kiitos rohkaisevasta tarinasta. Meillä myös lapsi, jolla on diagnoosi. Totta, että nuo lapsuusiän  lievemmät diagnoosit voivat väistyä lapsen iän myötä, kuten joku ketjussa sanoi. Neurologin mukaan vuodet 5-7 ovat merkittäviä vuosia kehityksen kannalta. Meillä kehitystä silmin nähden nyt 5-vuotiaana koko ajan, joka hetki, joka päivä. Harjoittelemalla ahkerasti joka päivä, tekemällä arkisista asioista osa harjoittelua, ja kannustamalla lasta voi saada aikaan ihmeitä. Tähän päälle tietysti terapia ja erityisryhmä päiväkodissa. Mieluummin teen kaiken lapsen kehittymisen eteen kuin jätän yhdenkään kiven kääntämättä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Haluan kertoa teille kaikille erityislasten vanhemmille (varsinkin teille, joille asia on uusi ja kaikki tuntuu kovin masentavalta) tarinamme.

Meillä siis lapsi, nyt 6v, joka on vauvasta asti ollut enemmän tai vähemmän erilainen. Minusta tuntui jo varhain, että muut saman ikäiset lapset ovat niin paljon osaavampia ja omani oppii kaiken myöhässä. Asiaa alettiin kuitenkin tutkia vasta lapsen ollessa 4v. Lopulta diagnoosiksi tuli juuri tuo F83, eli neurologisen kehityksen monimuotoinen häiriö. Kielellinen kehitys 2v jäljessä, kogniitiiviset taidot monilta osin jäljessä ja keskittyminen todella vaikeaa. Nämä isoimmat pulmat.

Saimme puheterapiaa ja lapsi pääsi päiväkotiin erityisryhmään. Huomasimme itsekin, että kehitystä alkoi tapahtua. Epäilin silti, ettei lapsi tule koskaan saavuttamaan muita. En uskonut omia vaistojani!

Nyt meillä on jälleen osastojakso neurologisella takana ja lapsi on perinpohjin testattu, ensi syksynä alkavaa koulua silmälläpitäen. Ja vaikea tätä on uskoa, mutta lapsi on ottanut muita kiinni aivan uskomattomalla vauhdilla! Vuoden aikana hänen kielellinen kehityksensä on harpannut 2,5v eteenpäin, ollen nyt suurimmaksi osaksi ikätasolla. Samaten neuropsykologiset testit osoittavat, että älykkyydessä ei ole mitään vikaa, testit menivät aivan ikäodotusten mukaan. Mukautetusta opetussuunnitelmasta ei enää puhuta. Lähes ainoa ongelma nykyään on keskittymisen vaikeudet ja motorinen levottomuus. Tosin nekin ovat helpottuneet ajan myötä.

Syy miksi kerroin tämän tarinan on se, että haluan rohkaista teitä muita erityislasten vanhempia. Muistan miten epätoivoinen olen itse ollut. Mutta lapset ovat uskomattomia! Ja oikeanlainen kuntoutus tekee ihmeitä myös.

Toki tiedän, ettei kaikille käy niin hyvin kuin meille. Mutta haluan silti sanoa, että älkää koskaan menettäkö toivoanne.

 

 

ohis. Kielellinen kehityksen harpatessa eteenpäin lapsen kognitiviset taidot parantuvat. Puhe ja kognitiiviset taidot kulkevat käsikädessä. Suomalaisen tutkimusten mukaan lapset, joilla kielelinen kehitys on ok koulun alkaessa ei ole odotettavissa teini-iässä ongelmia koulussa. Ja niillä joilla kielellinen taso heikko koulun alkaessa, koulunkäynti teini-iässä takkuaa. 

Minun pojalla myös tuo monimuotoinen kehityshäiriö ja adhd. Hän on nyt 11 vuotias ja en olisi vuosi sitten uskonut kuinka paljon on menty eteenpäin! 3 vuotiaasta asti ravattu erilaisissa terapioissa ja eskarikin tuli käytyä kahteen kertaan.
Nyt poika on normaali luokassa eikä tarvitse avustajaakaan :) Koulu sujuu ja mietitään lääkityksenkin lopettamista kokonaan. Siis adhd lääkityksen. Ollutkin pitkiä aikoja ilman eikä mitään eroa juuri huomaa!
Tällä hetkellä menee hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Teillä kävi hyvin, tuo f83 kun tarkoittaa sitä että "ei me nyt oikein tiedetä mikä tätä vaivaa".

Ei aihetta loukkaantua, niin se vaan on.

Eli tosiaan, sen dg:n jälkeen edessä voi olla mitä vaan, voimia ja jaksamista kaikille!!

Niinpä. Meillä on lapsi koko lapsuuden ollut kaiken maailman erityisjärjestelyjen piirissä. Tuloksena täydellinen eriytyminen tästä yhteiskunnasta, joka ei ole erityinen. Nyt sitten teini on tyhjän päällä. Siksi haluaisin hieman toppuutella kaiken maailman erityisosaajia ja pieniä lapsia palveluihin sysääviä innokkaita tahoja, jotka kirkasotsaisesti ovat ehdottamassa milloin mitäkin, vedoten siihen, että varhaisella puuttumisella saadaan ihmeitä aikaan. Tyytyväinen olen siitä, että jossain vaiheessa opin vähitellen ampumaan alas eri lääkäreiden ja terapeuttien keksimiä kotkotuksia ja sanomaan EI. Mutta tilanne on kieltämättä kinkkinen, kun toisaalta sitä mielellään haluaisi uskoa siihen "mitä asiantuntijat milloinkin lausuvat". Ikävä tosiasia vaan on se, että se on pitkälti hakuammuntaa.

Meillä psykologi hoiti lasta vain psyykkisena tapauksena ja jarrutteli neurologille ja puheterapiaan pääsyä. Ei ollut F83, vaan selkeä dysfasia ja autistiset piirteet ensimmäinen diagnoosi.

Aikuisiän kynnyksellä vaihtui aspergeriksi, vaikka ei kovin tyypillinen asperger olekaan, on ei-tyypillisen tapaan hyvin empaattinen, muita ajatteleva yms eikä ole koskaan ollut suuriin raivareihin taipuvainen, vaan aika normaalin lapsen tavaan joskus tulistuva, mutta hallittavissa. Uskon, että se ensimmäinen diagnoosi oli kuitenkin oikein. Mutta kun pääsi puheterapeutille ja integroituun päiväkotiryhmään, alkoi tapahtua ja 8-vuoden iässä puhe oli ikätasolla. Erityisopetuspäätös purettiin myöhemmin - toki koko ajan kävi normaaliopetuksen tahtiin. Opiskeli normiammattikoulussa keskimääräistä paremmin ja pääsi jatko-opiskelemaan. Suurimmat ansiot saa päiväkotiryhmä ja puheterapeutti.