Rohkaiseva tarina: lapsella monimuotoinen kehityshäiriö (F83)

painottuen kielelliselle alueelle. Puhe nyt 6-vuotiaana n. 3-vuotiaan tasolla. 4-6 vuoden iässä puhe mennyt terapioitten ansiosta paljon eteenpäin mutta erityisluokalle menevät kuitenkin ja pidennetty oppivelvollisuus.



Vilkkaita nuo on, impulsiivisia eikä vaarantajua. ADHD piirteitä on mutta vielä ei olla saatu lääkitystä vaikka ollaan sitä kokeiltavaks toivottu. Ehkä sitten kun menevät kouluun. Rankkaa tämä välillä on kun ei mitään voi tehdä kuten normaalien lapsien kans mutta asiat voisivat olla huonomminkin. :) Mistä sitä tietää minkälaista elämä on 10 vuoden päästä.



Tämä kannattaa lukea:

http://www.kotiaidinsotaromaani.fi/index.php

Joo, tiedän, että meillä on todella käynyt ihmeellisen hyvin. Minäkin aikoinaan jo odotin kehitysvammadiagnoosia ja vaikka mitä.



Nyt näyttää siltä, että AD(H)D on se lapsen perimmäinen ongelma, silti vieläkään ei olla saatu tarkempaa diagnoosia. Kriteerit ei kuulemma täyty...



Sinä joka kirjoitit, että harmittaa kun kehitysvammadiagnoosia pantattiin niin pitkään, mulla vähän sama fiilis, että lääkärit on todella liiankin varovaisia antamaan mitään "lopullista" diagnoosia. Kurja juttu jos sen takia jää lapselle kuuluvat tuet saamatta! Meillä ei todellakaan enää täyty nuo f83 kriteerit, mutta sillä vaan mennään edelleen, koska minkään muunkaan oireyhtymän kriteerit ei täyty. Ja jotain häikkää kehityksessä selvästi kuitenkin on, eli jonkun diagnoosin lääkärit haluaa antaa, huoh...



Meilläkään ei mitään poikkeavaa ole löytynyt magneettikuvissa tai kromosomitesteissä. Aika useinhan tämän tyyppiset kehityshäiriöt jää ilman selitystä.



"Kotiäidin sotaromaani" kannattaa tosiaan lukea! Rohkaiseva kirja.



Jaksamista kaikille erityisten lasten vanhemmille!

ja lapsi on nyt 13-vuotiaana koulussa luokkansa parhaita :)

ton diagnoosin. On loppuvuodesta syntynyt, joten aloitti koulun vuotta myöhemmin kuin muut. Toimintaterapiassa kävi 2vuotta ja puheterapian aloitti 3vuotiaana ja lopetti sen 8v täytettyään.



Pyöräilemään oppi ilman apupyöriä 8vuotiaana ja luistelu ei suju vieläkään, mutta toi nyt on pientä. Tällä hetkellä on just täyttänyt 12v, käy viidettä luokkaa ja keskiarvo oli keväällä 8,7, eli tosi hyvin on kuitenkin koulussa pärjännyt. Ikäsekseen ehkä vielä lapsellisempi kuin muut ikätoverinsa.

TIETENKIN on hyvä, että lapsi saa kuntoutusta heti jos näyttää siltä, että on sen tarpeessa. Ja ilman sitä moni varmaankin jäisi kehityksessä pysyvästi jälkeen muista.



Mutta välillä tuntuu, että nykyään kova tarve antaa heti joku diagnoosi jos vähänkin poikkeaa muista.



Eikö tarvittavia terapioita ja muita tukitoimia todellakaan saa ilman diagnoosia? Kyllähän se väistämättä lyö leiman lapseen, jos on joku diagnoosi. Siitä voi olla haittaakin!

Mulla on 16 v jolla on laaja ja monimuotoinen kehitys ja oopimisviivästymä tai sanotaan ,että tolla nimellä se kulki kunnes täytti tuon 16v jolloin ns lennettiin pois lastenlinnasta.Ja nyt on diagnoosi lievästi kehitysvammainen eli saa nuoren vammaistukea.Tämä 16 v on suoraan sanoen on taistelua ja kysymyksiä ja tappelua lääkäreitten kanssa ja kelan kanssa.Pojan lukutaito vastaa noin 4 luokkalaisen taitoa.Muuten hyvin sosiaalinen.Osaa kulkea kouluun ja esim ajaa mopoa;)) Mutta mopokorttia kun haettiin niin pääsi vasta kolmannella kertaa kirjallisista läpi.Tässä elämän vaiheessa tarvitaan tukia ym että nuori pärjää tulevaisuudessa!!!

Ihana kuulla, miten nuorukaisenne niin osaava, vaikka onkin lievä kehitysvamma! Pienen erityislapsen äitinä aina miettii, että miten lapseni pärjää isompana... Muutenkin ihana lukea näitä rohkaisevia kehitystarinoita! Lähes kaikki lapset kehittyvät, toiset enemmän, toiset vähemmän. Aika harvinaista lienee se, että kehitys lähtee menemään huonompaan suuntaan, tietysti mahdollista sekin.

Ei ole heti tarvetta saada diagnoosia mutta niin se vaan menee että lapsi/nuori ei välttämättä saa mitään apuja jos ei ole tuota dagnoosia.Kun lapsi on pieni ja huomaa että nyt on jotain häikkää.Näin mietin ainakin minä silloin 16 vuotta sitten.Ja onneksi myös lääkärit.(persoonaliset kasvopiirteet,liikkuminen ja puheen ymmärtäminen ym).Sain olla onnellinen,että poika sai pienenä toimintaterapiia,puheterapiaa ja pääsi pieneen luokkaan mikä oli tälläiselle lapselle hyväksi.Nyt kun hän täytti tuon 16 niin halusin että meillä on jatkossakin tukiverkosto mutta ei se olekkaa niin yksinkertaista.Poika ei kuulu enään lastenlinnaan ja nyt vaan odotellaan mikä on se taho mikä jeesaa poikaa jatkossa.

Tosiaan meidän kevät oli yjtä helvettiä ,kun tajusin ,että hei kuka meitä auttaa jatkossa.Otin TAAS yhteyttä lastenlinnaan ja vaadin että kokoonnutaan.Opettaja oli kirjoittanut todella hyvän lausunnon lääkärillr.Poika kävi kolme kertaa neuropsygologissa testeissä ja siitä kait lähti asiat rullaa eteenpäin.Sanoin lääkärille että haluan uudestaan perinnöllisyyslääkärille koska edellisestä on aikaa.Hän totes että sinne ei ole nyt tarvetta.No otin itse yhteyttä lastenlinnan perinnöllisyys puolelle ja poika pääsi uusiin tutkimuksiin.Ja kuinka ollakkaan pojalta löytyi neurofibramatoosi.Eli tässä opin taas että taistelen lapseni puolesta.

se on kyllä huomattu.



Samaa mieltä siitä, että tarvitseeko heti lätkäistä lapseen joku diagnoosi, jos hieman poikkeaa keskiarvosta? Älytöntä, ettei tarvittavaa tukea saa muuten! Mä en pidä yhtään siitä, että lapsestani etsitään koko ajan jotain vikaa - eikä mitään "oikeata" vikaa ole koskaan löydetty! Hyvin on ottanut ikäisiään kiinni kuntoutuksen ansiosta. Normaalikoulussa on. Eri asia, jos selvästi jotain isompaa häikkää, kuten 16v kehitysvammaisen äiti kirjoittaa!

ja lapsi on nyt 13-vuotiaana koulussa luokkansa parhaita :)

Onko lapsi ihan tavallisella luokalla? Hieno juttu joka tapauksessa!

aina se jättää jälkensä.

Meillä kaksi lasta ja kummallakin ollut tuo diagnoosi.

Esikoisella nykyään kehitysvamma ja kuopus on samankaltainen, kuin ap:n lapsi.

Diagnoosin varmasti saatte, kun lapsesi ongelmat näkyvät vasta, kun levottomuus esiintyy oppimisessa.

Tarinasi on aivan normaalia adhd lapselle. Kielelliset ongelmat usein väistyvät ennen kouluikää ja vasta koulussa ne oikeat ongelmat tulee esille.

Kaikki lapset hötyy kuntoutuksesta, erityisesti kehitysvammaiset.

ns jotain eli tarvitsevat tukea? Erityisopettajista on pulaa siis pätevistä ja onko tarpeeksi avustajia luokkiin?Poikani aloitti aikoinaan harjaanntumisluokalla ja sillon oli hyvät avustjat ja jopa samassa koulussa oli puheterapeutti.Eli ei tarvinnut lähteä kesken kolupäivän kuskaa poikaa minnekkään.Nyt on mukautetussa.Loistava ope.Ens vuonna sitten ysille ja se onkin sitten arvoitus mihin poika hakee/pääsee.Kovasti häntä kiinostaa puutyöt ja siinä hän onkin hyvä.Mutta arvaatka äidit mitä erlaista on tän 16 nuoren kanssa tämä ikä kuin ns sanotusti terveitten kanssa??Mulla on jo kaksi aikuista poikaa ja kun he olivat tuon ikäsiä niin sai aina soitella perään ,että nyt kotiin ja oli sitä tätä käden vääntöö;)) ja tietenkin oli jo pojilla tyttöystävät silloin:DD Tämän nuoren kanssa on erilaista mutta ihanaa.Tietenkin pientä murkkua on....esim iltasin kun pitäis mennä nukkuu:)) ja osaa se vähän korottaa mulle ääntä mutta ei usko pukkiin enään;))

Poika päätti juuri 1.luokan. Hän opiskelee yleisopetuksen luokassa. Luokka on aivan tavallinen siis, mutta pieni (onnellinen sattuma -koulussa on reilu 30 ekaluokkalaista, niin heistä muodostettiin kaksi sryhmää :)). Luokassa on myös koulunkäyntiavustaja.



Poikamme dg:a on tarkennettu ja se on tällä hetkellä add ja as-piirteet. Oma erityinen itsensä edelleen, erottuu muista mutta pärjää, ja onneksi koulussa tukitoimet kunnossa. Ns. akateemiset taidot hänellä hyvin hallussa. Motoriikassa ja sosiaalissa taidoissa eniten ongelmia. Työskentelytaidoissa myös haastetta, mutta myös keskittyminen on parantunut hurjasti.



t.ap

Meillä 5 vuotias poika.Todettu sama diagnoosi.Aloitti päiväkodissa varhennetun esikoulun.Nyt pitäisi päättää meneekö syksyllä normaaliin esikouluun vaiko erityisryhmään.

Jos suuri ryhmä niin keskittyminen häiriintyy.

Haluaisin tietää miten keskustelun aloittajan tytöllä koulu lähti alkuun.

meillä on autistinen tyttö, jolla oli myös kauan f83. Puheterapia ja toimintaterapia ovat myös tehneet ihmeitä. Puheen kehityksen vaikeuksien vuoksi hän käy erityiskoulua ja suorastaan loistaa muilla kuin kielellisiä kykyjä vaativissa tehtävissä.



Puhevammalle ei paljoa voi, mutta sekin kuntoutuu hitaasti ja varmasti. Puhekin on jo lausetasoista, vaikka hän sanoi ensimmäisen sanansa vasta 6-vuotiaana.

nykyinen diagnoosi on määrittelemätön kehitysvamma ja lapsuusiän autismi. Kontakti on erikoinen ja puhetapa, mutta muuten terve kuin pukki. Vamma on voimakkaasti painottunut nimenomaan puheen alueen ongelmiin, silti magneettikuvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, myös geenitestit olivat normaalit.

kun lapsella todettiin tuo sama diagnoosi, sukulaiset ja tutut toitotti että kyllä voi vielä kiriä kouluikään menessä normaaliksi jne ja kyllä voikin kuten todistat, mutta kun se on niiiin äärettömän harvinaista kuitenkin. Tai että kummin kaiman Villekin oppi vasta 4-vuotiaana puhumaan, mutta nyt on lääkäri. Miksi lapsi, joka on 3v ikään mennessä oppinut kaiken paljon hitaammin kuin muut, oppisi sitten yhtäkkiä nopeammin kuin kukaan muu. Ja varsinkin kun meillä pojalla löytyi isot aivovauriot magneettikuvassa.

Teillä kävi hyvin, tuo f83 kun tarkoittaa sitä että "ei me nyt oikein tiedetä mikä tätä vaivaa".



Ei aihetta loukkaantua, niin se vaan on.



Eli tosiaan, sen dg:n jälkeen edessä voi olla mitä vaan, voimia ja jaksamista kaikille!!

minua taas harmitti se, kun kehitysvammadiagnoosia pantattiin ja pantattiin eikä saatu sen takaamia palveluita kuin vasta 7-vutoiaana.