Kerro jokin kiva muisto, kun olet auttanut tuntematonta tai saanut itse apua.

Avaan ovia ihmisille, kysyn tarvitseeko apua, nostan pudonneen lapasen jne.



Moni mummo on ollut mielissään kaupassa kun ovat kovasti tiirailleet numerolappuja mm. banaaneista ja olen heille sen numeron kertonut ja jopa punninnut.

seisoskelin odottelemassa ratikkaa. Pysäkillä oli pari spugea mörisemässä ja yksi näistä alkoi pummata multa rahaa. Ei ollut kuulemma syönyt moneen päivään, se tavallinen tarina. Sanoin, että rahaa en anna, mutta ruokaa voin ostaa. Kävin läheisestä Alepasta hakemassa muutaman karjalanpiirakan, pasteijoita, jugurttia ja muuta sellaista. Sen spurgun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Harvoin on yhtä suuri kiitollisuus paistanut kenenkään kasvoilta.

Myöhemmin samana iltana törmäsiin häneen uudestaan. Joku äijä yritti käydä vähän liian tuttavalliseksi, joten tämä spurgu nosti jätkän rinnuksista seinälle ja sanoi, että tuota tyttöä ei ahdistella. Kun teet hyvää, saat hyvää :)

Tässä sen juuri huomaa: kun itse tekee hyvää, se hyvä tulee takaisin jossakin muodossa!

..lähti etsimään oikeaa omistajaa ja löysikin läheltä hätääntyneen oloisen mummelin. Tämä purskahti itkuun kun sai rahansa takaisin :). Minun mieheni on siis mallia "korsto"...



Itse olen mm. soittanut ambulanssin kusipäänaapurille, joka oksenteli hissiin, huudatti musiikkia ja uhkaili hakata miehenikin. Löysin hänet rapun edestä, oli humalapäissään kompastunut ja lyönyt päänsä pahasti, verta aika paljon. Säikähdin mutta soitin hätäkeskukseen ja odotin koko puoli tuntia miehen vierellä, joka marttyyrimaisesti määki jotain siitä että olen tullut hänet nyt kostoksi ryöstämään...:O Lopulta purskahti itkuun ja pyysi anteeksi käytöstään. Ambulanssi tuli, mies yritti tavoitella lompakkoaan ja maksaa minulle. Kieltäydyin ja lähdin pois. Muutimme myöhemmin tuosta talosta koska vaikka osa metelistä lakkasikin, mies hakkasi tyttöystäväänsä rajusti eräs talviyö ja jossen olisi soittanut poliisia paikalle, en tiedä olisi kys. nainen enää edes hengissä...juoksi pakkaseen puolialasti, luojan kiitos poliisit saapuivat juuri silloin.



Lukuisia kertoja olen soittanut ambulanssin jollekin juopolle, muut eivät ole välittäneet. Minua kauhistuttaa ihmisten välinpitämättömyys; itse kasvoin alkoholistiperheessä ja veljenikin on juoppo, mutta en voisi jättää toista ihmistä pahassa tilanteessa ilman apua!

Itse viimeksi menin kaverin perheeseen täisavottaan. Hommasin omille lapsille lapsenvahdin ja kävin perkaamassa parista pikkupäästä ja yhdestä isommasta saivareita :) Kaveri olisi varmasti selvinnyt yksinkin lapsista, mutta ei oikein omastaan.

Autostani hajosi starttimoottori. Olin paikallisen ostarin luona, muistaakseni äitini kanssa. Ystävälliset Alkon edessä aikaansa viettäneet pultsarit sitten tulivat työntämään, että sain auton käyntiin. On jäänyt mieleen!



Laitapuolen kulkijoista toinen tarina, kun metrossa joskus ihmisten ryysiessä hulluna sisään toisten yrittäessä ulos, känniläinen sanoi kovaan ääneen, "ensin ulos ja sitten vasta sisään". Ei varsinaista auttamista, mutta olipa oikein sanottu.



Ihan vasta kävi niin, että käsilaukkuni varastettiin. Pikkujoulut oli, mutten kännipäissäni laukkua kadottanut. Uusi nuori työkaveri ystävällisesti otti minut samaan taksiin ja antoi rahat joilla maksaa matka kotona. Vannotin, että laittaa tilinumeronsa mulle, että voin maksaa takaisin ja maksoinkin koko summan ilomielin (oltiin sovittu, että maksan puolet).



Pieniä auttamisia harrastan myös itse jatkuvasti. Viime kesänä autoin myös kahta teinityttöä jotka oli kaatuneet skootterilla ja toinen oli ihan shokissa. Yksi nainenkin oli jo auttamassa.

Oltiin kävelemässä pysäkille, poika alle 2v oli rattaissa, kun ohitin lauman poikia ehkä 10-12 vuotiaita. Neljä poikaa teippas yhtä ulkomaalaistaustaista poikaa pakkausteipillä kaiteeseen kiinni. Mä älähdin heti ajattelematta, että nyt tuo loppuu ja heti. Pojat vaan inttämään, ettei se yksi mitään välitä, että siitä se on hauskaa. No musta näytti siltä, että se yksi itki. Kun mä rupesin kyselemään kenen kanssa keskustelen ja mistä tavoittaa vanhemmat, pojille tuli kiire, luikkivat kiireen vilkkaa pakoon ja jättivät sen yhden teipattuna siihen kaiteeseen. Mä sain pojan irti, ja kiitollinen ilme silmissään hän lähti toiseen suuntaan kuin muut pojat. Vasta jälkikäteen aloin miettiä, että onneksi eivät pojat keksineet tehdä mitään mun pojalle kostoksi. Sen verran jäin asiaa pohtimaan, että en uskaltanut jäädä siihen viereiselle pysäkille metsän reunaan vaan kävelin kaupan edessä olevalle pysäkille.



Toinen tapaus ilahdutti mua, ja kertoo, että meillä päin on myös hyvätapaisia pikkupoikia. Mä menin kauppaan mukanani pari palautuspulloa. Satuin kaupan ovelle poikien kanssa, joilla oli jätesäkillinen pulloja mukanaan. Yksi pojista aukaisi oven ja toinen sanoi muille, että päästetään tuo rouva edelle, kun meillä menee kauemmin aikaa. Ihania poikia ja sai mut hyvälle tuulelle.

Kiva huomata, että on näinkin paljon tullut kokemuksia!



Itse juuri eilen autoin erästä huononäköistä vanhaa miestä kaupassa valitsemaan oikean maustepussin, kun hän ei itse nähnyt tekstiä kunnolla. Tälläisistä pienistä teoista tulee hyvä mieli itselle, ja toivottavasti toisellekin.



Ap