Mitä tekisit: 3,5-vuotias ei suostu pukemaan päällysvaatteita eikä anna myöskään pukea niitä.

Joskus niitä tilanteita tulee, että lapsi ei halua, uhma-ikä, sellaistahan se on.

Minä olen näissä tilanteissa todennut rauhallisesti, että ne vaatteet puetaan, halusitpa tai ei, koska nyt on pakko lähteä.



Puen siis väkisin, kyllä on meillä jokainen oppinut kerralla, parilla, että ihan sama vaikka huutaisi tai rimpuilisi, niin silti puetaan. Ei ne jaksa kovin monesti kokeilla, se on nimittäin lapsellekin aika rankka kokemus huomata, ettei auta vaikka kuinka kiukuttelee. Rauhassa vaan puetaan, ja kerrotaan samalla miksi näin tehdään, voimia kysyy, mutta onnistuu aikuiselta.



kolmen äiti ja pph

jossain vähemmän tärkeässä voi sitten neuvotella. Eli väkisin päälle jos ei muuten onnistu

puen väkisellä jos ei itse halua eikä anna auttaa.

Tässä minun menetelmät samassa tilanteessa lapsen kanssa. Ensin yritän jutustella ihan muista juttuja, kuten "mitäs me nähtiinkään eilen puistossa, muistatko?" tai jotain vastaavaa. Joskus lapsi rupeaa juttelemaan ja samalla voi huomaamatta sitten pukea lapsen. (hämäys)



Joskus voi ruveta epäilemään, ettei lapsi taida osata pukea haalareita vielä, jolloin hän haluaa näyttää että osaapas! sitten voi kehua kauheasti miten hienosti sujui. Tai sitten ihailla kuinka hienosti hän osasi laittaa sukkahousut ja pohtia onnistuisiko jo haalarin pukeminenkin (ihailu)



Hienosta pukemisesta voi myös yrittää lahjoa esim tarralla ja sitten saa jotain mukavaa, kun tarroja on tullut tarpeeksi. Tai että jos pukeminen sujuu hyvin, pääsee autolle reppuselässä tms. hauskaa (lahjonta)



Ja näin joulun alla voi tietenkin myös kertoa tontuista jotka tarkkailevat käytöstä tai jotain vielä ikävämpää kuten että jos ei pukeminen suju, ei sitten voi lähteä pulkkamäkeen tms. muuhun hauskaan joka tapahtuu ulkona (uhkailu)



Jos näistä ei mikään keino toimi, niin sitten vaan puen vikuroivan lapsen ja sillä selvä. Nopeasti ulkona kuitenkin rauhoittuu. En ole vielä menettänyt malttiani, koska tiedän että minä kyllä olen lapseani päättäväisempi. Eli ensin kokeilen hauskasti, sitten lopulta ikävämmällä tavalla. Lapsi kyllä tietää että kiukuttelu ei tietyissä tilanteissa auta. Tietenkin välillä kiukuttelee silti, koska on lapsi. Sellasta se on.

Lapset oppivat aika pian , että aikuiset ovat tosissaan. Mutta vain silloin, kun aikuinen on tosissaan.

Tämän kun kaikki vanhemmat tajuaisivat!

ulos (nytkin pakkasella) pelkässä haalarissa. En voi alkaa siellä tarhassa hänen kanssa tappelemaan muiden lasten nähden. Ulkona laitan sitten kengät, tumput ja hatun. Lämpimämmällä olen autoon asti kantanut ilman. Ei raivoavalle lapselle vaatteita väkisin saa, jos vähänkään on ytyä. Jos saa toisen kengän, niin toinen on jo potkittu pois.



Onneksi tekee näin vain joskus tarhasta haettaessa, ei viedessä. Ja miehelle näin ei teekään, äiti-kullalle vain. Huuooh.



Tämä kullanmuru on 3. lapsemme, että on noita kikkakolmosia sikäli jo hallussa, en ota stressiä, loppuhan tuo jossain vaiheessa..



Niin se neuvo siis: jatka samaa mallia, jos kerran edes ulkona antaa pukea :)

3,5 iso tyttö, eiköhän tuo pian opi sisälläkin pukemaan.

omani pelkissä päällysvaatteissa pakkaseen, jaksoi olla noin ½ sekuntia, ja sitten halusi sisälle pukemaan. Yritti uudestaan vinkua, niin ritti kun uhkasin laittaa ulos, pukeminen jatkoi.



Myöhemmin on riittänyt, kun olen muistuttanut, että äiti on oikeasti niin ilkeä, että myös toteuttaa uhkauksensa.



Meillä saa sitä mitä tilaa, jokainen tasapuolisesti. Yleensä pyrin tilaamaan auringonpaistetta, ja kyllä sitä meillä piisaakin.

Meillä riitti äidin piirtämä merkki, siis mikä tahansa pieni kuva jossain paperissa, vaikka hymynaama, tai joka kerta eri kuva. Kaverillani toimi rasti paperilla!

Puhu järkevästi lähtien oletuksesta, että lapsi ymmärtää rauhallisen, loogisen perustelun. Jos ei edelleenkään ymmärrä, anna kokeilla, miltä kylmä tuntuu ja kehota palaamaan pukemaan. Totea, etteivät muutkaan välttämättä pidä pukemisesta, mutta se on välttämätöntä. Hanki vain helposti puettavia vaatteita. Älä toppaa liioitellun paljon vaatetta, jos lapsi on lämminverinen ja liikkuvainen.

puen väkisellä jos ei itse halua eikä anna auttaa.

lapselta ensin puetaanko väkisellä vai osallistuuko hän. Useimmiten siinä vaiheessa päättää osallistua.

Joskus olen antanut vaihtoehdoiksi talvihaalarin tai makuupussin. Noista on talvihaalari ollut aina mieluisampi ja pukemin onnistunut lopulta asiallisesti. Olis vissiin noloa mennä makuupussissa päiväkotiin ;)

että puen väkisin. Me puemme sään mukaan ulkoiluvaatteet ja se koskee jokaista lasta. Jos lapsi ei halua pukea itse eikä halua että autan, niin otan hänet syliin ja käytän sääriä apua ja pidän lasta paikoillaan ja puen vain väkisin. Kyllä se siitä. Lapsi huomaa, että ei hän määrää teillä.

t. 3 lapsen äiti

Neiti on muutaman päivän tehnyt hyvin selväksi, että häntä on ihan turha yrittää pukea. Ei auta muu kuin pitää jaloilla kiinni ja yrittää saada ulkovaatteet kiskottua päälle, kun ei voida sisälläkään 24/7 olla. Olen totaaliyh ja välillä on pakko käydä kaupassa tms., niin lapsi tulee mukaan, huvitti sitä tai ei.

Oikeesti, ei lapsi mene rikki siitä, että mamma vääntää väkisin ne toppavaatteet päälle. Ehkä ette ole olleet tytön kanssa riittävän jämäköitä ja olette aina tulleet "pelastamaan" ruokailujen, vessajuttujen sun muiden kanssa, eikä tyttö ole saanut tilaisuutta opetella iän mukaisia taitoja. Ei muuta kuin pakolla vaatteet päälle, vaikka lapsi on jo voimakas. Pipo ja hanskat sun muut pienet voidaan laittaa vaikka ulkona, mutta lattialla pyörimistä vaativat toppavaatteet ja kengät puetaan sisällä, piste.



Sitten kun lapsi ei haraa vastaan, annetaan vuolaasti kiitosta ja kehutaan isoksi lapseksi. :)

Oudompaa se muille lapsille on nähdä, että joku saa lähteä pelkässä haalarissa, kun ei halua pukea ....

ulos (nytkin pakkasella) pelkässä haalarissa. En voi alkaa siellä tarhassa hänen kanssa tappelemaan muiden lasten nähden. Ulkona laitan sitten kengät, tumput ja hatun. Lämpimämmällä olen autoon asti kantanut ilman. Ei raivoavalle lapselle vaatteita väkisin saa, jos vähänkään on ytyä. Jos saa toisen kengän, niin toinen on jo potkittu pois.

Onneksi tekee näin vain joskus tarhasta haettaessa, ei viedessä. Ja miehelle näin ei teekään, äiti-kullalle vain. Huuooh.

Tämä kullanmuru on 3. lapsemme, että on noita kikkakolmosia sikäli jo hallussa, en ota stressiä, loppuhan tuo jossain vaiheessa..

Niin se neuvo siis: jatka samaa mallia, jos kerran edes ulkona antaa pukea :)

3,5 iso tyttö, eiköhän tuo pian opi sisälläkin pukemaan.

ulos (nytkin pakkasella) pelkässä haalarissa. En voi alkaa siellä tarhassa hänen kanssa tappelemaan muiden lasten nähden. Ulkona laitan sitten kengät, tumput ja hatun. Lämpimämmällä olen autoon asti kantanut ilman. Ei raivoavalle lapselle vaatteita väkisin saa, jos vähänkään on ytyä. Jos saa toisen kengän, niin toinen on jo potkittu pois.

Onneksi tekee näin vain joskus tarhasta haettaessa, ei viedessä. Ja miehelle näin ei teekään, äiti-kullalle vain. Huuooh.

Tämä kullanmuru on 3. lapsemme, että on noita kikkakolmosia sikäli jo hallussa, en ota stressiä, loppuhan tuo jossain vaiheessa..

Niin se neuvo siis: jatka samaa mallia, jos kerran edes ulkona antaa pukea :)

3,5 iso tyttö, eiköhän tuo pian opi sisälläkin pukemaan.

Keijo Tahkokallio jossain kirjoitti, että mitä jos lapsi ei suostu millään järkiperusteella ym. laittamaan hanskoja käteen, niin sitten ne runtataan käteen :) En minäkään ala lapsilta kyselemään, mitä vaatteita ulos haluavat, vaan ne on valmiina lattialla odottamassa. Menevät sitten hyvällä, pahalla tai tosi pahalla. No mieluiten hyvällä, enkä väkivaltainen ole. Mutta neuvottelemaan en ala.

Laitoin vaatteet olohuoneesta eteiseen pitkäksi letkaksi siinä järjestyksessä kuin ne piti pukea päälle. Sitten lapsi itse puki kaikki vaatteet pikkareista rukkasiin - ei siis tehty eroa sisävaatteiden ja ulkovaatteiden välillä, vaan kaikki puettiin kerralla. Lapsi on edelleen koululaisena erittäin suoristuskeskeinen ja kilpailuhenkinen, joten meillä tuli vaaterataan hänen ehdotuksestaan mukaan "paikoillenne - valmiit - nyt" -lähdöt ja ajanotot, aina piti saada uusi enkka syntymään.

Tätä ei olekaan meillä vielä kokeiltu - ehdottomasti menee testaukseen.

(Huvittavia nuo "kyllä meidän lapsi oppi että äiti on tosissaan, kun kerran puin väkisin!" -uhoajat. Voi kun tietäisitte...)

Mua taas huvittaa eniten noi "loogisen järkipuheen kannattajat" - sen sopii ehkä varsin viileällä temperamentilla varustettuihin lapsiin... Varmaan niitäkin on - että kun kerran perustellen sanotan niin lapsi oppii. Lapset ovat erilaisia. Mutta tästä ketjusta päätellen näitä voimakkaan uhmaisia on aika paljon

Laitoin vaatteet olohuoneesta eteiseen pitkäksi letkaksi siinä järjestyksessä kuin ne piti pukea päälle. Sitten lapsi itse puki kaikki vaatteet pikkareista rukkasiin - ei siis tehty eroa sisävaatteiden ja ulkovaatteiden välillä, vaan kaikki puettiin kerralla. Lapsi on edelleen koululaisena erittäin suoristuskeskeinen ja kilpailuhenkinen, joten meillä tuli vaaterataan hänen ehdotuksestaan mukaan "paikoillenne - valmiit - nyt" -lähdöt ja ajanotot, aina piti saada uusi enkka syntymään.

Tätä ei olekaan meillä vielä kokeiltu - ehdottomasti menee testaukseen.

(Huvittavia nuo "kyllä meidän lapsi oppi että äiti on tosissaan, kun kerran puin väkisin!" -uhoajat. Voi kun tietäisitte...)

Mua taas huvittaa eniten noi "loogisen järkipuheen kannattajat"

Ei auta järkipuhe, vaikka lapsi on muuten ihan hyvin kehittynyt ja ymmärtää pitkiäkin tarinoita. Ei vain kiinnosta mutsin selostukset.

Rangaistuksiin kommentoidaan, että "no ei se mitään". Huutamiseen vastataan huudolla, ja väkisin pukemiseen rimpuilulla ja hakkaamisella. Ja niin edelleen. Kun ei huvita totella, niin ei huvita.

Meillä ovat pukemiskilpailut kaverin kanssa tuoneet parhaan tuloksen, mutta pikkuveli on vielä liian pieni kilpakumppaniksi. Siksi tuo sekuntikello voisi hyvinkin toimia; ei ole tullut itselle mieleen.

että pehmeät keinot tietysti kokeillaan aina ensin (ystävälliset pyynnöt, pelleilyt yms), mutta kaikuvat kuuroille korville. t. edellinen

Mua taas huvittaa eniten noi "loogisen järkipuheen kannattajat"

Ei auta järkipuhe, vaikka lapsi on muuten ihan hyvin kehittynyt ja ymmärtää pitkiäkin tarinoita. Ei vain kiinnosta mutsin selostukset. Rangaistuksiin kommentoidaan, että "no ei se mitään". Huutamiseen vastataan huudolla, ja väkisin pukemiseen rimpuilulla ja hakkaamisella. Ja niin edelleen. Kun ei huvita totella, niin ei huvita. Meillä ovat pukemiskilpailut kaverin kanssa tuoneet parhaan tuloksen, mutta pikkuveli on vielä liian pieni kilpakumppaniksi. Siksi tuo sekuntikello voisi hyvinkin toimia; ei ole tullut itselle mieleen.

Minä ajattelen, että jos lapsi puetaan väkisin, ei hän suinkaan ajattele, että nyt äiti olikin tosissaan ja seuraavalla kerralla puenkin itse. MUTTA kun ne vaatteet on puettava ulos mennessä, ne on puettava. Ei tarvitse lapselle alleviivata, että minä kasvatan nyt sinua, vaan voi elää sillai arkisesti, että nyt on puettava, koska me menemme ulos. Ja silloin voi ihan hyvin väkisin pukea, ei siitä mitään pedagogista ongelmaa tarvi tehdä. Ja jonain päivänä lapsi onkin paremmalla päällä ja pukee itse, kun sellainen nyt on ollut tapana ulos mennessä. En suosi koirakoulukasvatusta, mutta kyllä se lapsikin pulassa on, jos äiti hätääntyy joka kerran, kun lapsi ei halua totella. (En kohdistanut tätä moitetta ap:een, yleisesti totesin.)