Mieheni kuioli eikä minun anneta osallistua mihinkään...

Ei ap saa hautajaisia järjetettäväkseen eikä edes osaansa kuolinpesästä, ellei ole testamenttia. Lakimies sanoo saman kuin palsta eli avovaimolla ei ole aviovaimon oikeuksia ja että kuolinpesä maksaa hautajaiset ja että lähiomainen (tässä vainajan äiti) saa tehdä päätökset ap:ta kuulematta.



Toki voi maksaa laikimiehelle tuhansia euroja, jos haluaa. Tyhjästä.

ja myönnän suoraan, että se on vituttanut minua suunnattomasti.

menettäisit sen jos sinut vihittäisiin uudelleen.

että olen mennyt kerran naimisiin, mutta mieheni kuoli onnettomuudessa. En halua mennä uudelleen naimisiin, se on minun tapani kunnioittaa minun ja edesmenneen mieheni avioliittoa. Ja samalla myös edesmennyttä miestäni. Olin itse samassa onnettomuudessa, mieheni ei ollut ainut joka menehtyi. Nuo ajat olivat erittäin raskaita, vaikka olen niistä yli päässytkin. Naimisiin menemisessä ei ole mitään "hirveää".

Me olemme tätä mieltä. :) Joko sinä nyt tahallasi provosoit, en ymmärrä miksi sinua tai Wikipediaa niin häiritsee, että onko meillä kihlat sormissa vaiko ei. Toki sinä olet oikeutettu mielipiteeseesi, en minä sitä yritä muuttaa. Toivoisin sinulta vain ajatusta "no he voivat olla tuota mieltä, vaikka minä en". Mitäs siihen sanot, että pappi "siunasi" tämän meidän kihlauksemme kihlajaisten yhteydessä? Sama pappi, joka oli läsnä mieheni hautajaisissa. Ei tämä pappia haitannut lainkaan.

Miehellä on lapsi ekasta avioliitosta ja kaksi yhteistä. Hommahan on ihan selvä: miehen perii hänen kolme lastaan ja minut nuo kaksi. Ei tässä mitään testamentteja tarvita vaan kuolemantapauksessa perinnöt menee kuten kuuluukin.

Enkä mä sitä paitsi edes haluisi miehen omaisuutta kuollessa eikä mies mun. Kummallakin on omaa ihan tarpeeksi jo valmiiksi ja talo on ostettu yhteisiin nimiin. Mitään lesken oikeutta asua talossa en ymmärrä muutenkaan. Tottakai lapset tarvii perintönsä, enkä voisikaan kuvitella istuvani heidän omaisuutensa päällä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Pienempikin riittäisi mulle, jos lapset olisi isoja. Nyt jo tuo tapahtuisi, niin maksaisin perikunnan ulos tästä talosta, koska haluaisin sitten omistaa tämän yksin. Musta se olisi epäreiluakin miehen aikuista lasta kohtaan, että minä köllisin hänen rahojensa päällä, kun itsekin niitä tarvisi.

Toivottavasti on testamenttiasiat kunnossa ;)

avoliittolaisia! Te olette varustettu niin huonolla itsetunnolla, että teidän arvonne riippuu siitä, että "suostuuko mies viemään alttarille". Eipä kovin nykyaikaista. En ymmärrä, että nykyään mies pitäisi jotenkin "jujuttaa" alttarille, vaikka näitä naisiakin vielä on. Yhtä hyvinhän se voi olla mies, joka haluaa naimisiin ja nainen ei.

Ainakin mun mies pitää meidän avoliittoa erittäin vakavana suhteena. Haluaa viettää mun kanssa loppuelämänsä ja ei todellakaan halua enää pitää mitään takaportteja mihinkään suuntaan auki. Hänellä on kaksi avioliittoa takana ja kumpaankin on puoliksi painostettu. Nyt kuulemma ekaa kertaa haluaisi mennä naimisiin oikeasti, mutta minäpä en halua, koska en välitä avioliitosta pätkän vertaa. Ja vielä vähemmän haluan samaistua näihin tämänkin palstan sillä pullisteleviin rouviin. Yöks. Minä elän elämäni kuten haluan.

En jaksa kahlata viestejä.

Oletteko naimissa?

Jos olette ja teillä ei ole avioehtoa niin peritte miehenne kanssa toisianne ja lapset sitten jakaa loppuosaa.

yleistää sitä ajattelutapaa mikä pätee miehiin jotka on hakemassa panoa baarista.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten. Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo" Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

miehet ei katso edes tarvitsevansa olla uskollisia kun ovat vain avoliitossa ja sehän ei ole sitova suhde kun ei ole tavattu sitä oikeaa.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten. Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo" Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

pettävät ihmiset tekevät sitä, olivat avo- tai avioliitossa, papin aamen ei moralittomuutta poista.

Kauhea tilanne. Toivottavasti anoppi joskus tulee järkiinsä.

[i

[/quote]

Mistä ihmeestä tämän keksit? Lapset saavat päättää hautajaispaikan, et sinä. Periaatteessa anoppi voi vaatia "uskotun miehen" samantien valvomaan lasten oikeuksia ja samalla sitä, että et pääse tärvelemään omaisuutta. Avovaimo ei päätä edes hautajaispaikkaa, vaikka olisi perijöiden äiti. Testamentista voi kieltäytyä, samoin perinnöstä. Mutta miten ihmeessä luulet, että sinulle avovaimona maksetaan jotain korvausta, jos pesässä ei ole kuin velkaa?

[/quote]

miehen vaatteetko? Kaikki omaisuus on minun nimissäni, en luule saavani jotain korvausta, mutta enpä myöskään maksaisi tuon monttubileitä.Anoppi saa survoa uskotunmiehen hanuriinsa,olisi sielläkin joskus jotain..

Kauhea tilanne. Toivottavasti anoppi joskus tulee järkiinsä.

Mies on kuollut, eikä suhteesta ole lapsia, eikä miehen äiti edes ole anoppi. Eihän noiden ihmisten tarvitse enää ikinä olla tekemisissä keskenään.

Miehen äiti sitäpaitsi varmaan myös maksaa haudan hoidon yms. joten ap:n ei tarvitse siitäkään huolehtia.

Kauhea tilanne. Toivottavasti anoppi joskus tulee järkiinsä.

Mies on kuollut, eikä suhteesta ole lapsia, eikä miehen äiti edes ole anoppi. Eihän noiden ihmisten tarvitse enää ikinä olla tekemisissä keskenään. Miehen äiti sitäpaitsi varmaan myös maksaa haudan hoidon yms. joten ap:n ei tarvitse siitäkään huolehtia.

Oikeesti, te sairaat avioliittojankuttajat, menkää jo muualle. Voitte tapella ihan keskenänne siitä mitä avoliitto merkitsee tai ei merkitse, mut älkää tehkö sitä ketjussa, jonka aloitti suurta surua elävä nainen.

En jaksa kahlata viestejä. Oletteko naimissa? Jos olette ja teillä ei ole avioehtoa niin peritte miehenne kanssa toisianne ja lapset sitten jakaa loppuosaa.

Mistä ihmeestä tuon keksit?

Ihan uskomatonta jankkausta taas tässäkin ketjussa. Antaa kaikkien kukkien kukkia, avo- tai avioliitossa.



Mä näen avioliiton vähän sellaisena epätoivoisen, kovaa vauhtia rupsahtamassa olevan naisen viimeisenä toivona saada se ukko sidottua itseensä keinolla millä hyvänsä. Muutenhan se mies voisi pettää, ottaa ja lähteä! Hui! Mutta annas olla kun saadaan se pallo jalkaan myös juridisessa mielessä, sitten voi vaimo rupsahtaa, repsahtaa ja lihoa muodottomaksi sotanorsuksi. Koska eihän kukaan mies tietystikään avioliitossa petä, ainoastaan avoliitossahan tämä vaara vaanii: niinhän pari avioliiton puolestapuhujaa on tässäkin ketjussa jo naiivisti väittänyt...

tai avioliitolla on pettämisen suhteen. Itseasiassa kaverillani on ollut vuosia suhde mieheen, joka meni juuri naimisiin. Mies vielä sanoi suoraan: "eihän se muuta mitään meidän välillä." Joo, mielenkiintoinen asenne.



Mikään omassa elämänkokemuksessa ei kyllä viittaa siihen, että avoliitossa petettäisiin herkemmin kuin avioliitossa olettaen, että suhteet on samankaltaiset muuten. Avioliitto ei muutenkaan sitoutumisena ole kovin merkittävä mielestäni nykyään. Eroaminen on helppoa ja ainakin omassa tuttavapiirissä lasten tekeminen on se suurin pointti mietittäessä suhteen sitoutumisastetta. Itselläni on lapseton avioliitto takana ja niin helppo se oli purkaa. Ei mitään ongelmia. Sen kun halusi erota, kun siltä tuntui. Nyt tämän avoliiton "purkaminen" olisi paljon vaikeampaa, kun on kaksi lastakin. Paljon enemmän täytyisi miettiä ja harkita.

uusperhekuvioissa avoliitto onkin ihan ok, ettei mene lapsilta perinnöt sivusuun.

Pointti nyt kuitenkin on se, että oli kummassa liitossa vain, niin perintöasiat kannattaa miettiä. Tehän olette miettineetkin, joten hyvä niin :)

Miehellä on lapsi ekasta avioliitosta ja kaksi yhteistä. Hommahan on ihan selvä: miehen perii hänen kolme lastaan ja minut nuo kaksi. Ei tässä mitään testamentteja tarvita vaan kuolemantapauksessa perinnöt menee kuten kuuluukin.

Enkä mä sitä paitsi edes haluisi miehen omaisuutta kuollessa eikä mies mun. Kummallakin on omaa ihan tarpeeksi jo valmiiksi ja talo on ostettu yhteisiin nimiin. Mitään lesken oikeutta asua talossa en ymmärrä muutenkaan. Tottakai lapset tarvii perintönsä, enkä voisikaan kuvitella istuvani heidän omaisuutensa päällä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Pienempikin riittäisi mulle, jos lapset olisi isoja. Nyt jo tuo tapahtuisi, niin maksaisin perikunnan ulos tästä talosta, koska haluaisin sitten omistaa tämän yksin. Musta se olisi epäreiluakin miehen aikuista lasta kohtaan, että minä köllisin hänen rahojensa päällä, kun itsekin niitä tarvisi.

Toivottavasti on testamenttiasiat kunnossa ;)

avoliittolaisia! Te olette varustettu niin huonolla itsetunnolla, että teidän arvonne riippuu siitä, että "suostuuko mies viemään alttarille". Eipä kovin nykyaikaista. En ymmärrä, että nykyään mies pitäisi jotenkin "jujuttaa" alttarille, vaikka näitä naisiakin vielä on. Yhtä hyvinhän se voi olla mies, joka haluaa naimisiin ja nainen ei.

Ainakin mun mies pitää meidän avoliittoa erittäin vakavana suhteena. Haluaa viettää mun kanssa loppuelämänsä ja ei todellakaan halua enää pitää mitään takaportteja mihinkään suuntaan auki. Hänellä on kaksi avioliittoa takana ja kumpaankin on puoliksi painostettu. Nyt kuulemma ekaa kertaa haluaisi mennä naimisiin oikeasti, mutta minäpä en halua, koska en välitä avioliitosta pätkän vertaa. Ja vielä vähemmän haluan samaistua näihin tämänkin palstan sillä pullisteleviin rouviin. Yöks. Minä elän elämäni kuten haluan.

ettet saa selville hautajaispäivää tai päätät muuten olla menemättä, niin mitä sitten? Oikeasti. Haluatko mennä hautajaisiin, joihin sinua ei haluta ap.



En tarkoita nyt sitä, etteikö sinulla olisi oikeutta osallistua ja olla paikalla hautajaisissa. Minulle avo tai aviovaimo rinnastuvat kyllä tässä asiassa. Tarkoitan vaan sitä, haluatko ylipäänsä mennä pilaamaan suruprosessisi tuonne anopin organisoimaan tilaisuuteen? Hyvästit voit jättää muutenkin - sytytä kynttilä kotona miehesi kuvan viereen, kutsu lähimmät ystävät teille kotiin miestäsi muistelemaan, käy teille läheisissä paikoissa, muistele miestäsi jne. Miehesi on valitettavasti jo poissa. Eikä muistotilaisuudessa tarvitse olla maallisia jäännöksiä.



Ja kirkkoonhan saa mennä kuka vaan, jos ajankohta selviää. Mutta uskotko, että anoppisi antaa sinun siellä mennä etupenkkiin, laskea kukat jne. Ties minkä kohtauksen järjestää? Kannattaisiko laittaa vaan kylmästi välit poikki.



Otan osaa & toivotan jaksamista (jos tämä tarina on totta).

Surullinen tilanne, kaikin puolin. Toki AP:lla on oikeus olla miehensä siunaustilaisuudessa läsnä vaimon ominaisuudessa. Sitä oikeutta ei voi elämäänsä kypsynyt anoppikokelas pois viedä vaikka kuinka katkeruuden kourissa niin tahtoisikin. Vaikka anoppi ei AP:ta sinne haluaisikaan, on miehellä muutakin sukua ja ystäviä, jotka varmasti odottavat AP:ta paikalle.



Toivottavasti AP on ehtinyt järjestellä omaisuusasioita esim. kodin irtaimiston suhteen: hautajaisten jälkeen (jos ei jo nyt) saattavat haaskalinnut tulla tonkimaan kaappeja ja nurkkia perinnön toivossa. Kaikki miehen nimissä (rahat, auto) oleva omaisuus menee Suomen lain mukaan lähiomaisille (siis tässä tapauksessa vanhemmille), mutta vaikeampi heidän on todistaa kiinteää omaisuutta ainoastaan miehelle kuuluvaksi. Turvaa AP oma tulevaisuutesi parhaimpasi mukaan!

koska heillä ei ollut avioehtoa. Leski saa aina puolet kaikesta ilman AVIOEHTOA.

Surullinen tilanne, kaikin puolin. Toki AP:lla on oikeus olla miehensä siunaustilaisuudessa läsnä vaimon ominaisuudessa. Sitä oikeutta ei voi elämäänsä kypsynyt anoppikokelas pois viedä vaikka kuinka katkeruuden kourissa niin tahtoisikin. Vaikka anoppi ei AP:ta sinne haluaisikaan, on miehellä muutakin sukua ja ystäviä, jotka varmasti odottavat AP:ta paikalle. Toivottavasti AP on ehtinyt järjestellä omaisuusasioita esim. kodin irtaimiston suhteen: hautajaisten jälkeen (jos ei jo nyt) saattavat haaskalinnut tulla tonkimaan kaappeja ja nurkkia perinnön toivossa. Kaikki miehen nimissä (rahat, auto) oleva omaisuus menee Suomen lain mukaan lähiomaisille (siis tässä tapauksessa vanhemmille), mutta vaikeampi heidän on todistaa kiinteää omaisuutta ainoastaan miehelle kuuluvaksi. Turvaa AP oma tulevaisuutesi parhaimpasi mukaan!

todistaa kuuluvaksi miehelle, koska kiinteästä omaisuudesta on olemassa rekisteri. Jos ap:n nimi ei ole siellä miehen nimen rinnalla, ei kiinteä omaisuus ole ap:n.

koska heillä ei ollut avioehtoa. Leski saa aina puolet kaikesta ilman AVIOEHTOA.

koska heillä ei ollut avioehtoa. Leski saa aina puolet kaikesta ilman AVIOEHTOA.

Tai siis oikeastaan leski saa pitää oman osansa ja saa tasinkona vainajalta, jos vainajan omaisuus oli suurempi.

lehteen oman suruilmoituksen jos olisi omasta avokista kyse, ihan vain periaatteesta!

Voimia sinulle, kuullostaa tosi rankalta, että "anoppi" haluaa omia kuolleen poikansa sinulta...! Toisaalta pääset helpommalla kun sun ei tartte ottaa osaa järjestelyihin.