Mieheni kuioli eikä minun anneta osallistua mihinkään...

tulisivat myös minulle todella läheiset ystävät. Olisi myös luonnollista kutsua esim. kuolleen nuoren miehen hautajaisiin hänen tyttöystävänsä, jos suhde oli kuitenkin vakava ja pitkäaikainen sekä kaikkien tiedossa. Vaikka sitten olisikin niitä erimielisyyksiä ollut. Hautajaiset on muistotilaisuus vainajalle eikä pelkkä sukujuhla vainajan suvulle.

Luonnollista on, että asia halutaan hoitaa perhepiirissä ja siihenhän sinä et kuulu, koska ette olleet naimisissa. Minusta anoppi toimii tismalleen niin kuin pitääkin, eli tekee velvollisuutensa. Jos haluaa avioliiton oikeudet niin menee naimisiin.

Ennen hautajaiset oli iso juhla, siellä oli paljon väkeä, syötiin ja veisattiin. Nyt halutaan kaikki pitää pienesti ja nopeasti. Ei vanhuksillakaan ole ystäviä saattamassa, miksi nuorilla olisi?

menettäisit sen jos sinut vihittäisiin uudelleen.

että olen mennyt kerran naimisiin, mutta mieheni kuoli onnettomuudessa. En halua mennä uudelleen naimisiin, se on minun tapani kunnioittaa minun ja edesmenneen mieheni avioliittoa. Ja samalla myös edesmennyttä miestäni. Olin itse samassa onnettomuudessa, mieheni ei ollut ainut joka menehtyi. Nuo ajat olivat erittäin raskaita, vaikka olen niistä yli päässytkin. Naimisiin menemisessä ei ole mitään "hirveää".

Me olemme tätä mieltä. :) Joko sinä nyt tahallasi provosoit, en ymmärrä miksi sinua tai Wikipediaa niin häiritsee, että onko meillä kihlat sormissa vaiko ei. Toki sinä olet oikeutettu mielipiteeseesi, en minä sitä yritä muuttaa. Toivoisin sinulta vain ajatusta "no he voivat olla tuota mieltä, vaikka minä en". Mitäs siihen sanot, että pappi "siunasi" tämän meidän kihlauksemme kihlajaisten yhteydessä? Sama pappi, joka oli läsnä mieheni hautajaisissa. Ei tämä pappia haitannut lainkaan.

naimisiin kun ei ole tarpeeksi rahaa isoihin häihin.

On hiukan avioliiton merkitys hukassa:D

Ja niin, kyllä se naimisiin meneminen maksaa, koska haluan pitää kunnolliset häät ja haluan tehdä häistä sellaiset kun olen unelmoinut, koska häät ovat (toivottavasti) ainutkertainen juttu elämässä. En siis halua mitään maistraattinaamiaisia. Pointtini oli vaan se, että harva tämänikäinen miettii vielä tuollaisia asioita että puoliso kuolisi, koska ei se tunnu niin läheiseltä ja ajankohtaiselta. Enkä usko että monet menevät parikymppisinä äkkiä naimisiin siksi että jos puoliso kuolisi niin rahat siirtyisivät omaan käyttöön. t.59

luuletko tosiaan, että ihmiset kuolevat vain vanhuuteen? Miten voit sanoa, ettei kuolema tunnu ajankohtaiselta? Miehesi voi sairastua miljoonaan tappavaan tautiin vaikka huomenna, kuten syöpään, tai jäädä auton alle tai mitä tahansa muuta. Ihmeen naiivi olet tuonikäiseksi ihmiseksi.

Ja toiseksi, minkä ihmeen takia mun sitten pitäisi rynnätä naimisiin nopeasti kun ei meillä ole lapsiakaan enkä häviäisi taloudellisesti juuri mitään jos mieheni kuolisi. En ole naiivi, haluan ajatella asioista positiivisesti. Sua varmaankin vituttaa kun olet itse mennyt äkkiä rahanpuutteessa naimisiin maistraatissa? Ei muiden tarvitse niin toimia.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten.



Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo"



Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

Aikuisena ihmisenä parisuhde menee lapsuudenperheeni edelle. Mitäpä mammat sanotte siitä, että minulla on miesystävä, jonka kanssa en edes asu yhdessä? Minulle hän on lähin omaiseni ja tietysti tärkeämpi kuin vanhempani. Harva nuorena kuollut on tullut ajatelleeksi testamentin tekoa. Minulla ja miesystävällä sellainen on. Olen myös kirjannut ylös, että hän järjestää hautajaiseni. Ymmärrettävästi useimmilla avoliittolaisilla tällaiset asiat ovat vain jääneet hoitamatta.

jos omaisesi päättävät tehdä toisin.

Hautaustestamentti on juridisesti pitävä asiakirja.

Aikuisena ihmisenä parisuhde menee lapsuudenperheeni edelle. Mitäpä mammat sanotte siitä, että minulla on miesystävä, jonka kanssa en edes asu yhdessä? Minulle hän on lähin omaiseni ja tietysti tärkeämpi kuin vanhempani. Harva nuorena kuollut on tullut ajatelleeksi testamentin tekoa. Minulla ja miesystävällä sellainen on. Olen myös kirjannut ylös, että hän järjestää hautajaiseni. Ymmärrettävästi useimmilla avoliittolaisilla tällaiset asiat ovat vain jääneet hoitamatta.

jos omaisesi päättävät tehdä toisin.

Hautaustestamentti on juridisesti pitävä asiakirja.

kun se on käräjäoikeudessa käytetty! Muuten se on pelkkä paperi! Ja jos se on seurakunnassa säilytyksessä, ei sitä sieltä kukaan osaa etsiä, jos vainaja on eronnut kirkosta.

Hautaustestamentti ei ole juridisesti sitova, mutta millainen luonnehäiriöinen omainen jättää noudattamatta vainajan tahtoa? Uskonnoton varmistaa hautaustestamentilla, että pappi ei voi siunata vainajaa, vaikka omaiset sitä pyytäisivät.



Varsinainen testamentti on juridisesti sitova, eikä niitä ole aikoihin toimitettu käräjäoikeuteen.

Ei sitä kukaan osaakaan etsiä, ellei sitä ole tiennyt. Eiköhän ainakin perinnönsaajan ole kannattavaa ilmaista, että testamentti todella on tehty. Jos on umpihulluja sukulaisia, testamentti täytyy säilyttää niin, etteivät nämä vahingossakaan pääse siihen käsiksi. Vaikka sen edunsaajan kodissa tms

vaan että nuo naiset eivät tule toimeen keskenään. Jos aikuismaisesti toimisivat niin kumpikin sopisi samaan tilaisuuteen.

avoliittolaisia! Te olette varustettu niin huonolla itsetunnolla, että teidän arvonne riippuu siitä, että "suostuuko mies viemään alttarille". Eipä kovin nykyaikaista. En ymmärrä, että nykyään mies pitäisi jotenkin "jujuttaa" alttarille, vaikka näitä naisiakin vielä on. Yhtä hyvinhän se voi olla mies, joka haluaa naimisiin ja nainen ei.

Ainakin mun mies pitää meidän avoliittoa erittäin vakavana suhteena. Haluaa viettää mun kanssa loppuelämänsä ja ei todellakaan halua enää pitää mitään takaportteja mihinkään suuntaan auki. Hänellä on kaksi avioliittoa takana ja kumpaankin on puoliksi painostettu. Nyt kuulemma ekaa kertaa haluaisi mennä naimisiin oikeasti, mutta minäpä en halua, koska en välitä avioliitosta pätkän vertaa. Ja vielä vähemmän haluan samaistua näihin tämänkin palstan sillä pullisteleviin rouviin. Yöks. Minä elän elämäni kuten haluan.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten.

Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo"

Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

Otan osaa suruusi! Anoppisi käyttäytyy todella törkeästi. En osaa edes kuvitella, miltä minusta moinen tuntuisi. Toivottavasti tilanne jotenkin ratkeaisi.



Toivon hartaasti, että tämän palstan ilkeilyt ovat provoja. Oikeasti pahoitin mieleni niitä lukiessani, vaikkeivat ne edes kosketa minua.

Mikäli joku on ihan tosissaan kirjoittanut juuri puolisonsa menettäneelle naiselle "eihän se edes ollut sun mies vaan kaveri, parempaa onnea ens kerralla, ihmiset elää avoliitossa siks kun mies ei halua naimisiin"-tyylistä läppää, vetää tällaisen ihmisen typeryys ja pikkusieluisuus minut aivan sanattomaksi.



Tämä avioliittokouhkaus ja oman naimisissaolon hehkuttaminen kertoo sen tosiasian, ettei avioliitto ole mikään tae sitoutumisesta tai yhdessäolosta. Se on juridinen side, kyllä, mutta se ei pidä puolisoita yhdessä eikä takaa aitoa sitoutumista ja rakkautta toiseen. Uskon, että juuri tämän tosiasian tietäminen ajaa tälle "mä oon sentään hei laillinen vihitty aviovaimo"-linjalle. Oikeasti hyvässä liitossa elävällä ei ole tarvetta määritellä tuntemattomien ihmisten ratkaisujen syitä heidän puolestaan tai luokitella heitä eri kategorioihin liiton statuksen perusteella.



Ehdotan muutaman edeltäjän tavoin, että avoliitto vs.avioliitto-taistelut käytäisiin muualla ja täällä keskityttäisiin ap:n varsinaiseen ongelmaan ja kunnioitettaisiin hänen suurta suruaan. Ihmisiä kun kai sentään olemme.

Toivottavasti on testamenttiasiat kunnossa ;)

avoliittolaisia! Te olette varustettu niin huonolla itsetunnolla, että teidän arvonne riippuu siitä, että "suostuuko mies viemään alttarille". Eipä kovin nykyaikaista. En ymmärrä, että nykyään mies pitäisi jotenkin "jujuttaa" alttarille, vaikka näitä naisiakin vielä on. Yhtä hyvinhän se voi olla mies, joka haluaa naimisiin ja nainen ei.

Ainakin mun mies pitää meidän avoliittoa erittäin vakavana suhteena. Haluaa viettää mun kanssa loppuelämänsä ja ei todellakaan halua enää pitää mitään takaportteja mihinkään suuntaan auki. Hänellä on kaksi avioliittoa takana ja kumpaankin on puoliksi painostettu. Nyt kuulemma ekaa kertaa haluaisi mennä naimisiin oikeasti, mutta minäpä en halua, koska en välitä avioliitosta pätkän vertaa. Ja vielä vähemmän haluan samaistua näihin tämänkin palstan sillä pullisteleviin rouviin. Yöks. Minä elän elämäni kuten haluan.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten.

Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo"

Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten. Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo" Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

Jos mies on avoliitossa tuollainen, miksi se papin aamen sitä muuttaisi uskolliseksi? Baarissa se todennäköisesti ottaisi vihkisormuksen pois.

miehet ei katso edes tarvitsevansa olla uskollisia kun ovat vain avoliitossa ja sehän ei ole sitova suhde kun ei ole tavattu sitä oikeaa.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten. Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo" Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

pettävät ihmiset tekevät sitä, olivat avo- tai avioliitossa, papin aamen ei moralittomuutta poista.

Selvästi sinulla on tarve todistella itsellesi, että avioliitto tekee sinusta "sen oikean." Jos aidosti kokisit näin, sinulla ei olisi tarvetta vähätellä ja luokitella tuntemattomia ihmisiä nettifoorumeilla puhumattakaan siitä, että teet näin jollekin paraikaa suurta surua läpikäyvälle ihmiselle.

Se, mikä kullekin on tae aidosta sitoutumisesta, "sen oikean" löytymisestä tai uskollisuudesta, on täysin subjektiivinen ja yksilöllinen asia. Sinä et voi sitä omista lähtökohdistasi määritellä omaa tilannettasi mairittelevaksi, vaikka kuinka haluaisit. Toinen syö omenan terveellisyyden, toinen maun takia. Valintojen syitä ei voi yleistää. Todisteena tästä on niin pettävien ja paskamaisten vihittyjen puolisoiden kuin uskollisten ja hyvien avopuolisojenkin määrä. Kumpiakin löytyy.

Joudut kestämään sen, että vaikka olet "vihitty laillinen vaimo", et ole kaikkien silmissä sitä siksi, että nyt se mahtava ukko lopulta löysi sen oikean. Sekä sen, että joillekin toisille sitoutuminen ja avioliitto eivät ole synonyymeja. Tämä on varmasti rankkaa, jos sinulle merkitsee valtavasti se, miltä muiden silmissä näytät.

uudelleen ja uudelleen jankuttamaan jostain avioliitosta, kun toinen on menettänyt rakkaimpansa?

Todella ikävä homma. Olet kuitenkin elänyt miehesi kanssa monta vuotta. Ja miehesi on valinnut elämän sinun kanssasi.

mies oli ollut avoliitossa 15 vuotta. Ei halunnut naimisiin kun se ei kuulemma mitään muuta.

Nainen tämän uskoi ja pykäsi siihen pari lastakin.

Mies rakastui työkaveriinsa ja erosi avokistaan ja menivät naimisiin työkaverin kanssa parin kuukauden päästä. Perusteli, että nyt vihdoin löysi naisen, kuka on se oikea ja haluaa hänen kanssaan naimisiin.

Ovat olleet naimisissa sen työkaverin kanssa 25 vuotta. Ja tämä mies on isäni.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten. Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo" Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

Jos mies on avoliitossa tuollainen, miksi se papin aamen sitä muuttaisi uskolliseksi? Baarissa se todennäköisesti ottaisi vihkisormuksen pois.

– Avopuolisolle voidaan antaa kuolleen avopuolison jäämistöstä avustusta sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos hänen toimeentulonsa perittävän kuoleman vuoksi heikkeni ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi (ehdotettu uusi perintökaaren 8 luvun 2 §). Avustusta saava avopuoliso tulee perintöveron osalta samaan veroluokkaan aviopuolison kanssa. Toisaalta kihlakumppanin mahdollisuus tällaiseen avustukseen poistetaan ja kihlakumppani siirtyy samaan veroluokkaan vieraiden ihmisten kanssa.

ex-anoppisi on törkeä ämmä. Kauanko asuitte yhdessä ja kumman asunnossa? Itse olen ollut toistakymmentä vuotta avoliitossa ja meillä on kolme lasta, enkä koskaan miehen kanssa naimisiin menekään, koska hän on niin velkainen. Jos mies kuolisi ennen minua, niin hänet haudattaisiin tänne, vaikka anoppi onkin jo puhunut, kuinka poika haudataan parinsadan kilometrin päähän, veljensä ja hänen kanssaan. Tai sitten anoppi saa maksaa kaikki kulut.

kun mies ei halua. Hehkuttavat sitä ikuista avoliittoa sitten. Miehet ei mene naimisiin, koska haluavat katsoa, löytyisikö se oikea. Näin ainakin päättelin kun sinkkuaikana liikuin ulkona. Yleisin peruste, miksi kihlasormus sormessa oleva mies olisi voinut hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan oli se, että "mä oon vain avoliitossa, se ei nyt mitenkään vakavaa oo" Eli miehet ei pidä avoliittoa vakisuhteena vaan sellaisena, missä on ovi vielä auki.

pettävät ihmiset tekevät sitä, olivat avo- tai avioliitossa, papin aamen ei moralittomuutta poista.