Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä mieltä 18-vuotiaista äideistä?

Vierailija
13.12.2010 |

Ystäväni 18v tyttö on raskaana. Mä olen niin järkyttynyt asiasta, etten tiedä mitenpäin olisin ystäväni kanssa. Häiritsee asia kokoajan, haluttaisi sanoa ystävälleni pari valittua sanaa, eikö hän opettanut tyttärelleen, että ehkäisee?

Oma tyttäreni on myös 18v, en voisi ikinä kuvitella että hän olisi raskaana. Miten kehtaisin sanoa ystävälleni, että eikö hän tajua kuinka pilalla hänen tyttärensä ja tulevan lapsen elämä nyt on?

Kommentit (69)

Vierailija
61/69 |
13.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuorilla on niin kova kiire tekemään kaikenlaista oman elämänsä kanssa, etteivät kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan. Siksi jääkin sitten imetykset, läsnäolo ja päihteetön odotus vain puheeksi.



Aika useinhan teinivanhemmat elättävät kuvaa "ihanasta pikku vauvelista", mitä voi sitten hoitaa oman kultamussukkapoikaystävän kanssa, jonka kaa on seukannu jo 3kk!!!11



Sitten kun vauva onkin ihan oikea vauva ihan oikeine tarpeineen, huudetaankin taas lapsena omat vanhemmat apuun ja palataan siihen nuorten elämään. -Ja taas pieni lapsi kärsii.

Vierailija
62/69 |
13.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että 64:n kuvailemat ihmiset ovat aivan samanlaisia vielä 30 vuotiainakin, oli niitä lapsia tai ei. sellaisille ei lapsia pitäisi siunaantua koskaan. ei se kusipäisyys siitä iän myötä itsestään katoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/69 |
14.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että 64:n kuvailemat ihmiset ovat aivan samanlaisia vielä 30 vuotiainakin, oli niitä lapsia tai ei. sellaisille ei lapsia pitäisi siunaantua koskaan. ei se kusipäisyys siitä iän myötä itsestään katoa.


ja mummo saa olla rauhassa.

Itse en kommentoisi sitä imettääks teiniäidit vai ei. Se ei liity mielestäni asiaan mitenkään

Vierailija
64/69 |
14.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

raskausaikana päihteitä enemmän. Usein päihteidenkäyttö jatkuu myös lapsen synnyttyä esim. viikonloppuisin.

Imettämisestä voi mielestäni myös puhua, sillä mielestäni lapsella on oikeus rintamaitoon, mikäli sille ei ole fyysisiä esteitä. Lapselle imetyksellä on valtavan suuri merkitys muutenkin kuin ravinnon kannalta. Jos imetyksen kokee turhana tai vastenmielisenä, en suosittele lastenhankintaa ollenkaan.



Ei ole ennakkoluuloisuutta todeta, että nuorilta vanhemmilta puuttuu kyky vastuunottoon, kun he eivät ole siitä kokemusta saaneet.

Teini, joka on asunut vanhemmillaan ja tehnyt korkeintaan kesätöitä, ei voi tietää mitä oman kodin, parisuhteen ja lapsen kasvattamisen yhteensovittaminen edellyttää. Teini-ikäisen psyykkinen kehitys on vielä niin kesken, että lapsen saaminen ei herätä ehkä samanlaisia reaktioita kuin vanhemmilla äideillä herättäisi.



Teiniäitien kohdalla raskaus saattaa olla myös kapinaa tai itsensä etsimistä. Tiedänpä yhden teiniäidin, joka antoi lapselleen korviketta heti synnäriltä päästyään, koska anoppi oli niin paljon vouhottanut imetyksen tärkeydestä. Eli tuhosi lapsensa suoliston bakteerikannan ihan protestina anopilleen.

Lisäksi lapsen saamisen jälkeen voidaan alkaa kapinoida yleisiä normeja vastaan esim. juuri toimimalla suositusten vastaisesti tai bilettämällä "mä en ainakaan ole mikään tanttaäiti"-asenteella. Lisäksi kaikki varmasti tietävät teini-ikäisten parisuhdesotkut. Siihen bonuksena kehittyvä lapsi kärsimään, niin halleluja vaan.



Seuraukset ovatkin sitten karmeat.

Vierailija
65/69 |
14.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että 64:n kuvailemat ihmiset ovat aivan samanlaisia vielä 30 vuotiainakin, oli niitä lapsia tai ei. sellaisille ei lapsia pitäisi siunaantua koskaan. ei se kusipäisyys siitä iän myötä itsestään katoa.


ja mummo saa olla rauhassa.

Itse en kommentoisi sitä imettääks teiniäidit vai ei. Se ei liity mielestäni asiaan mitenkään

Jos ei muuten, niin rahallisesti..Mun mielestä ikä on sivuseikka. Persoona merkitsee eniten. Joistakin tuntemistani 18-vuotiaista en järkyttyisi ollenkaan jos saisivat lapsen, suurimmastaosasta kyllä. Myös joistain 30-vuotiaista tuttavista järkyttyisin jos saisivat lapsen. Mielestäni ei voi sanoa että onko joku valmis vanhemmaksi, koska kukaan ei koskaan ole täysin valmis. Vanhemmuuteen kasvetaan joka tapauksessa, sai esikoisen 18- tai 40-vuotiaana.

Vierailija
66/69 |
14.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on riippuvainen vanhemmistaan vielä 50 vuotiaanakin. ja kun tätä palstaa lukee, niin huomaa kyllä ettei se "aikuisuuden autuus" nyt ihan sitä ole mitä kirjoissa kerrotaan. jotkut ovat todella kiinni vanhemmissaan tai anopeissaan tai kuka nyt missäkin. (kuinkahan monta aloitusta täällä on ollut jossa valitetaan siitä että vanhemmat vierailevat 5 kertaa viikossa, eikä heille osata laittaa rajoja).

18 vuotias on aikuinen, ja mikäli mummoa ei kiinnosta hoitaa lapsensa asioita siinä vaiheessa, niin mikään ei estä antamasta potkuja persaukseen, jolloin kukaan ei ole enää riippuvainen kestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/69 |
14.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teiniäitien kohdalla raskaus saattaa olla myös kapinaa tai itsensä etsimistä. Tiedänpä yhden teiniäidin, joka antoi lapselleen korviketta heti synnäriltä päästyään, koska anoppi oli niin paljon vouhottanut imetyksen tärkeydestä. Eli tuhosi lapsensa suoliston bakteerikannan ihan protestina anopilleen.

Lisäksi lapsen saamisen jälkeen voidaan alkaa kapinoida yleisiä normeja vastaan esim. juuri toimimalla suositusten vastaisesti tai bilettämällä "mä en ainakaan ole mikään tanttaäiti"-asenteella. Lisäksi kaikki varmasti tietävät teini-ikäisten parisuhdesotkut. Siihen bonuksena kehittyvä lapsi kärsimään, niin halleluja vaan.

Seuraukset ovatkin sitten karmeat.

Musta tulee kohta itsestäni äiti, olen 19-vuotias eli teini. Itse koen juuri noiden oletusarvojen vuoksi paineita näyttää ympäristölle, että pärjään. Mikä on mielestäni silti hyvä asia.

On totta, että moni nuori äiti jättää imettämisen jopa siksi, että saisi tupakoida.

Itse haluan imettää niin pitkään kuin vain maitoa riittää. En koe olevani millään muotoa ongelmatapaus. Tähän voi vaikuttaa sekin, että olen pikkutytöstä asti odottanut milloin saisin ikioman lapsen ja suunnitellut jo 15-vuotiaana millainen vanhempi haluaisin omalle lapselleni olla. Ehkä tämän takia neuvolassa ja ultrassakin ovat olleet ihmeissään et olen tosiaan niin nuori.

Mulle on loppupeleissä kuitenkin aivan sama mitä muut sanovat valinnoistani, itse olen tämän tien valinnut ja olen tulevasta lapsestani onnellinen ja ylpeä. Tiedostan sen, että nuoria äitejä yleisesti paheksutaan, mutta mielestäni sen voi kääntää positiiviseksi voimavaraksi itselleni, et kun ympäristö paheksuu, tulee halu hoitaa asiat vielä paremmin. Onneksi en ihan näin nuorelta vaikuta, eli voin ehkä jopa välttyä niiltä paheksuvilta katseilta sitten kun pientä lastani kadulla työntelen. :-)

Vierailija
68/69 |
14.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihania yleistyksiä, toki joskus ne pitävät paikkansa, ihan totta. On niitä nähty. Itseni kohdalla niin ei ole.



Mun äitini oli 38-vuotias esikoisen saadessaan, eli minut. Hänellä on useita ammatillisia tutkintoja ja pari yliopistotutkintoakin, oli hyvin tienaava mies ja tienasi itsekin hyvin, kiva omakotitalokin ja niin pois päin. Sitten alkoi vähän ahdistaa, ja alkoi ottaa alkoholia ja lisäksi vähän nappia, ensin ihan sivistyneesti ja sitten vähän vähemmän sivistyneesti. Yhtäkkiä hän olikin raskaana, kun niiden nappailujen ja ottamisten vuoksi unohtui se ehkäisypuoli, ja kun isänkään henkilöllisyydestä ei ollut varmaa tietoa, se rikas mieskin otti ja häipyi. Samalla meni talot ja muukin omaisuus, ja äiti muutti sellaiseen pahamaineiseen lähiöön, jossa kaikki vaan joi ja rellesti yötä päivää. Äiti muiden mukana.



Neuvolassa äitini ei käynyt, joten hänelle tuli täytenä yllätyksenä, kun minä synnyinkin 10 viikkoa ennen laskettua aikaa. Äitiyden alkutaival oli helppo, kun minä olin sairaalassa eikä tarvinnut yhtään huolehtia lapsenvahdista - tämän on äitini kertonut itse. Rankkaa tuli, kun vauva piti tuoda kotiin ja sitä piti hoitaa itse, ja mummot ja naapurit hälytettiin apuun. No, siinä vaiheessa kun minä pääsin sairaalasta, oli äitini jo uudestaan raskaana, tulevan pikkusiskoni isästä oli yhtä paljon havaintoja kuin mun isästäni, eli ei mitään tietoa.



Sama meininki jatkui, ja jatkui vielä useita vuosia. Lapsia tuli lisää, kaiken kaikkiaan viisi seuraavan 6 vuoden aikana, eli äitini ollessa 38-44 -vuotias. Meillä oli alkoholia, huumeita, väkivaltaa, itkua, verta, kusta ja paskaa pitkin nurkkia yötäpäivää. Äiti puhutteli meitä usein "vitun idiooteiksi", "paskapäiksi" ja "samanlaisiksi persläviksi kuin isämmekin". Lopulta meidän lapset otettiin huostaan ja vietiin kotoa, taivaan kiitos.



Minusta tuli äiti 20-vuotiaana, eli en ihan ollut teiniäiti. Hyvin erilainen äiti kuitenkin, kuin mitä oma, ei-tosiaan-mikään-teini -äitini oli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/69 |
14.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä 30 vuotiaita



ja ei äitiyttä mitata sillä imettääks vai ei. Ei tutkimuksiin voi luottaa. Itse asun ulkomailla ja tähän kulttuuriin ei kuulu imettäminen. Ihan hyvin kansa on korvikkeella pärjänny.



En silti suosittele teiniäitiyttä. Opi ensin hoitamaan itsestäsi