Miten aktiivisia n. 70-v vanhempanne ovat?

Vanhempani noin 70 kymppisiä eivät matkustele jne. Mutta eivät ole koskaan tykänneet matkustella, käydä ravintolassa syömässä tai konserteissa.



Nykyään äitini käy kutomapiirissä ja tapaa siellä enemmän ihmisiä kuin ennen. Muuten ei juuri käy muuta kuin kaupassa. Mutta hoitelee lapsenlapsia, hoitaa kasvimaata ja pihaa jne.



Isä katselee iltaisin televisioa paljon. Onkohan isäni katsonut jo 10 vuotta kaikki kauniit ja rohkeat jaksot.... Toisaalta käy melkein jokapäivä metsätöissä tai jollain lapsellaan töissä (kaivaa kaivinkoneella ojia, auttaa talonrakentamisessa poikaansa jolla rakennusliike jne). Isästä huomaa että vauhti alkaa hidastua kovasti mutta onneksi on tuollaista työtä mitä tehdä kun se pitää kiinni elämässä kun muut virikkeet eivät kiinnosta enää senkään vertaa kun ennen.



Mummoni eli vielä 90 vuoden iässä varsin virkeänä. Maisteli mielellään pitsaa ym. uusia ruokia mitä hänelle joskus vein. Kävi mielellään kanssani grillillä syömässä. Aina valmist kokeilemaan uusia asioita vaikka kunto ei ollut enää niin kovin hyvä.

mitä näiden tulee tehdä? Siis ap:lla on joku ylemmän tahon lupa vaatia vanhempiaan olemaan pirteitä ja reippaita, menemään ja tulemaan, että ei vain vanhuus iske ja elämä pienene.



Mutta kun se menee noin: vanhemmiten elämänpiiri kaventuu, kodista tulee suojasatama, sitä viihtyy taas pienessä ihan kuin lapsena. Mitä pahaa siinä on, että asettautuu arvokkaasti odottamaan kuolemaansa sen sijaan, että lastensa mieliksi säntäilisi ympäriinsä kuin sähköjänis.



Ap hyvä, vanhempasi ovat tyytyväisiä juuri noin. Ei se ole keneltäkään pois, jos eivät shoppaile tai ravaa elokuvissa (katsomassa mitä?) vaan ovat kaikessa rauhassa.



Eläkeläisten riennoissa viina virtaa ja tapellaan harvoista kävelykykyisistä papoista, sinne ei kannata lähteä itseään telomaan.

Jos kerran antaa itsensä jämähtää niin ehkä siitä on enää vaikea sitten lähteä?

Voipi olla että tästäkin on aika paljon kyse.

Omat vanhemmat vielä alle kuusikymppisiä mutta isosetä hankki harrastajalentolupakirjan 70+v, olivat isotädin kanssa aktiivisia silloisen kotipaikkakuntansa järjestöissä ja paljon ystäviä yms. Omista isovanhemmista 1 vaari laulaa kuorossa vielä yli 80-vuotiaana (mökkeilevät myös edelleen paljon). Toinen samanikäinen ikäinen vaari tekee myös edelleen ulkotöitä, marjastaa yms., mummu hoitanut naapurissa asuvia lapsenlapsia (serkkujani) paljon kun olivat pieniä (myös yli 70-vuotiaana).

Mutta kaikki eivät ole luonteeltaan niin aktiivisia, ehkä he viihtyvät kotonaankin. Sinänsä huolestuttavaa jos isäsi nyt jymähtää koska äitisikään ei mitään jaksa, ja myös äitisi kannalta esim. juuri muistisairauksien vaara.

84-vuotiaana, ajoi autoa saman ikäiseksi asti(ajokunto erinomainen), oli hyvin aktiivinen. Pää toimikin erinomaisesti aina kuolemaansa 87-vuotiaana asti, kroppa heikkeni loppupuolella nopeasti sairauden takia.



Oma isäni on ikävä kyllä toista maata, hän vain on sisällä, käy kaupassa ja murehtii menoa. On vasta 68-vuotias :( Äitini on sentään vähän aktiivisempi, ei ole ikinä tykännyt matkustelusta, käy kyllä sukuloimassa ja kävelyllä luonnossa, lukee ja käy joskus teatterissa.

Kummatkin syntyneet köyhiin oloihin, joutuneet aikaisin töihin, opiskeluun ei mahdollisuuksia.



Toinen pappa on lukenut koko ikänsä, matkustellut, touhunnut, ollut kaikesta kiinnostunut, harrastanut, siis ollut aktiivinen. Opetteli vielä käyttämään tietokonetta ja nettiä kasikymppiseä.



Kummatkin olivat vielä terveitä ennen 80 ikävuotta. Toinen oli sitten hyvinkin "aivokuollut" eli tuijotti vain ikkunasta ulos, toinen eli aktiivisesti, nautti elämästään.

Kummatkin syntyneet köyhiin oloihin, joutuneet aikaisin töihin, opiskeluun ei mahdollisuuksia.

Toinen pappa on lukenut koko ikänsä, matkustellut, touhunnut, ollut kaikesta kiinnostunut, harrastanut, siis ollut aktiivinen. Opetteli vielä käyttämään tietokonetta ja nettiä kasikymppiseä.

Kummatkin olivat vielä terveitä ennen 80 ikävuotta. Toinen oli sitten hyvinkin "aivokuollut" eli tuijotti vain ikkunasta ulos, toinen eli aktiivisesti, nautti elämästään.

minä ainakin nautin jo nyt reilu nelikymppisenä kun joskus saa vain tuijottaa ulos ikkunasta eikä kukaan huuda ÄITIIII tai sama töissä kun joku on kokoajan haluamassa minulta jotain.

Jopa matkustamisesta on tullut sellaista että ajattelen että katselen netistä millaista sielä on ja mietin tarkkaan jaksaako sitä lähteä kun saisi olla rauhassakin kotona.

Kummatkin syntyneet köyhiin oloihin, joutuneet aikaisin töihin, opiskeluun ei mahdollisuuksia.

Toinen pappa on lukenut koko ikänsä, matkustellut, touhunnut, ollut kaikesta kiinnostunut, harrastanut, siis ollut aktiivinen. Opetteli vielä käyttämään tietokonetta ja nettiä kasikymppiseä.

Kummatkin olivat vielä terveitä ennen 80 ikävuotta. Toinen oli sitten hyvinkin "aivokuollut" eli tuijotti vain ikkunasta ulos, toinen eli aktiivisesti, nautti elämästään.

minä ainakin nautin jo nyt reilu nelikymppisenä kun joskus saa vain tuijottaa ulos ikkunasta eikä kukaan huuda ÄITIIII tai sama töissä kun joku on kokoajan haluamassa minulta jotain.

Jopa matkustamisesta on tullut sellaista että ajattelen että katselen netistä millaista sielä on ja mietin tarkkaan jaksaako sitä lähteä kun saisi olla rauhassakin kotona.

Koska olen kuullut sellaisia asioita tämän suusta.

Asuvat omakotitalossa. Mummi käy kerran viikossa jumpalla, englannin tunneilla (aloitti viime vuonna) sekä joogassa. Vaari harrastaa ampumista ja käy metsällä aina kun on joku riistan kaatokausi menossa. Mummi reissaa vähintään 2 kertaa vuodessa ulkomailla, tällä hetkellä taitaa olla Virossa. Mummi keittelee myös mehut ja muut oman pihan marjoista ja omenoista, joita niillä on piha väärällään. Niin joo, muutama vuosi sitten mummi aloitti rullaluistelun, kun kyllästyi pyörällä ajamiseen. Varsin veikeä näky kun harmaatukkainen pieni vanhus pistää menemään rulliksilla :D



Asuvat parin tunnin ajomatkan päässä, käyvät meidän kaupungissa n. kerran kuussa. Siihen päälle vielä kaikki suvun tapaamiset, esim. synttärit ja valmistujaiset jne. Ovat siis varsin aktiivisia ja hyväkuntoisia, höperöitymisestä ei pelkoakaan.

Äiti on yrittäjä ja isä myynyt firman. Kumpikaan ei nosta palkkaa vaan eläkettä ja kulukorvauksia. Äiti tekee paljon töitä, isä harrastelee töiden kanssa, usein nukkuu pitkään aamulla ja sitten vasta lähtee. Mutta ei halua jäädä kotiin.



Ovat reippaita, isällä on rytmihäiriöitä ja äidillä jotain pienempiä kremppoja, mutta perusterveitä molemmat.

eli sillä on pari noin 40v naista, joiden luona käy säännöllisesti. Äiti käy sillä aikaa seurakunnan mummopiirissä ja ikäihmisten taidekerhossa.



Jostain syystä minusta olisi mukavampaa, että vanhemmat olisi jumittuneet kotiin kuin että isä käy naisystävänsä kanssa Tallinnassa.

Äiti on positiivinen ja aktiivinen ja nauttii eläkkeellä elämästään, kun aikaisemmin hänen elämänsä oli sellaista suorittamista ja puurtamista. Hän harrastaa ja matkustelee. Isällä on terveyskin huonompi, mutta hän on muutenkin sellainen vanhan ajan jurputtaja. Eläkkeellä hänellä ei ole paljon muuta tekemistä kuin pihatyöt, ja hänen ympärillään leijuu ankeus ja katkeruus. Ovat kai tavan vuoksi yhdessä, mutta viettävät aika eri elämiä.

fillaroi 4 km matkat mökille, hoitaa perunapeltoa, marjapuskia, tekee metsätöitä, tekee hurjasti vapaaehtoistöitä, mm. käy ulkoiluttamassa itseään 20 vuotta nuorempia "vanhuksia" :D



Anoppi ja appi olivat kanssa hyvin aktiivisia 75-vuotiaaksi asti, mutta appi on hidastunut rajusti sen ikäpyykin jälkeen. Anoppi taas on pitkäikäistä sukua ja vetreä varmaan vielä satavuotiaana kuten vanhampansakin.

Kummatkin syntyneet köyhiin oloihin, joutuneet aikaisin töihin, opiskeluun ei mahdollisuuksia.

Toinen pappa on lukenut koko ikänsä, matkustellut, touhunnut, ollut kaikesta kiinnostunut, harrastanut, siis ollut aktiivinen. Opetteli vielä käyttämään tietokonetta ja nettiä kasikymppiseä.

Kummatkin olivat vielä terveitä ennen 80 ikävuotta. Toinen oli sitten hyvinkin "aivokuollut" eli tuijotti vain ikkunasta ulos, toinen eli aktiivisesti, nautti elämästään.

Tämä on hyvä esimerkki,äitini on 70-v ja mieheni täti on samanikäinen. Äitini käy kerran kuukaudessa eläkeläisten tansseissa,kesällä tangomarkkinoiden finaalia katsomassa,kesäteattareissa,konserteissa ja samoin talvisin. On virkeä ja kiinnostunut ja aina muistaa jaksaa sanoa kuinka iloiseksi hyvä musiikki tekee. Ostan myös hänelle joulu-ja äitienpäivälahjaksi lippuja eri tapahtumiin. Mieheni täti on ihan pystyyn kuollut;käy vain kirkossa,kaupassa,pankissa ja hautausmaalla. Ei ole kiinnostunut mistään,on masentunut koko ajan,ei tapaa ketään,ei lähde minnekään,ihan täysin jymähtänyt kotiin. Kyllä se vain niin on että jos sinne kotiin jää niin masennus yms.mielenterveys ongelmat alkaa hiipiä.

mutta (ranskalaisen) mieheni vanhemmat ovat päälle 70 v. (isä 77, äiti 74).



Isä soittaa bändissä, joka esiintyy erilaisissa juhlissa ja illanvietoissa, häissä jne. Remontoi/peruskorjaa miehen äidinisän kotitaloa asuttavaan kuntoon, miehen äiti sitä sitten sisustelee. Illanviettoja harva se ilta viikossa, kylässä asuu paljon aktiivisia eläkeläisiä.



Koiraa eivät ole enää uskaltaneet hankkia, kun haluavat ison koiran, ja pelkäävät, etteivät muutaman vuoden päästä enää pärjää sille. Hankkivat sen sijaan valtavan akvaarion ja ruokkivat naapurin navettakissoja. Äiti kuopsuttelee kasvimaata ja hoitaa kanaa ja kukkoa. Kerran pari viikossa käyvät asioilla lähikaupungissa. Äiti lisäksi poikkeaa Pariisissa muutaman kerran vuodessa shoppailemassa. Ulkomailla tai muualla Ranskassa eivät sen sijaan juuri matkaile, mutta eivät ilmeisesti ole sitä juuri tehneet nuorempanakaan.

Mun appivanhemmat ovat vähän tuollaisia, vaikka ovat vasta 65.



Omat vanhempani ovat 73 ja 75, virallisesti eläkkeellä, mutta töitä tekevät silti. Haluavat. Tekevät kuitenkin kevyemmin kuin ennen, vähän kuin nautiskellen.



Matkustelevat vielä jonkin verran, eivät juuri ulkomaille (paitsi Norjaan menevät), Suomen sisällä ajavat vaikka Helsingistä Utsjoelle ja takaisin. Ovat aktiivisia, seuraavat aikaansa ja viettävät jonkin verran lastenlastenkin kanssa aikaa. Tietokonejutuista uusimmat menee yli hilseen, mutta s-postit ja surffaamiset, lippujen ostot ja muut sujuu.

Isoisäni 87-vuotias on paljon virkeämpi ja aktiivisempi kuin 60-vuotiaat vanhempani. Isä ja äiti eivät käy missään,isoisä käy kerran viikossa eläkeläisten päivätansseissa ja teattereiden päivänäytöksissä,kylpylöissä,eläkeläisyhdistysten retkillä yms. on todella virkeä ja aktiivinen. Kyllä siihen omaan elämänlaatuun voi paljon vaikuttaa.

Äiti on positiivinen ja aktiivinen ja nauttii eläkkeellä elämästään, kun aikaisemmin hänen elämänsä oli sellaista suorittamista ja puurtamista. Hän harrastaa ja matkustelee. Isällä on terveyskin huonompi, mutta hän on muutenkin sellainen vanhan ajan jurputtaja. Eläkkeellä hänellä ei ole paljon muuta tekemistä kuin pihatyöt, ja hänen ympärillään leijuu ankeus ja katkeruus. Ovat kai tavan vuoksi yhdessä, mutta viettävät aika eri elämiä.

Voisi olla minun kirjoittamaani tekstiä. Äiti välillä harmittelee isän passiivisuutta, mutta yrittää sitten toisaalta olla painostamattakaan liikaa ja puuhaa itsekseen kaikkea. Isä on aina ollut katkera ja pessimistinen, ja vuosien myötä nuo ominaisuudet ovat vain pahentuneet. Ei halua käydä missään eikä harrastaa mitään, koska kaikista kokemuksista jää päällimmäisenä mieleen vain ne ikävät jutut. Joten homehtuu sitten kotona ja erakoituu.

Äitini on "vasta" 65-vuotias, isä puolestaan jo 73. Mutta tuo ero heidän välillään on ollut aina, ja uskon äitini olevan iloinen ja aktiivinen vielä 70 täytettyäänkin, jos suinkin kunto sallii.

kuin laskea niiden tuntien määrää, jotka vanhus viettää "menossa" on arvioida elämän mielekkyyttä. Kaikki ihmiset eivät nuorempanakaan halua jatkuvasti juosta ympäriinsä. Itse viihdyn hyvin kotona ja huomaan saman piirteen jo esim. toisessa lapsessani, enkä koe, että meissä olisi mitään vikaa. Mutta en tietysti paheksu heitäkään, joille meneminen on elämän suola, ja jossain määrin tykkään itsekin käydä ihmisten ilmoilla :) Kotonakin voi vanhus harrastaa monenlaista aivojumppaa, ei se paikasta ole kiinni. Jos kuitenkin pystyy käymään kaupassa ja toimittamaan erilaisia asioita, ei varmaan ole hätäpäivää. Mutta se on asia erikseen, että moni vanhus on masentunut ja yksinäinen ja kärsii tilanteesta, eli tärkeintä olisi tietää, millä mielellä vanhus siellä kotonaan on.



Oma äitini asuu yksin ja on vähän yli 70-v. Hän käy aika vähän missään, mutta selviää arjessa hyvin. Ongelma vain mielestäni on se mieliala. Mitä vanhemmaksi äitini tulee, sitä katkerammaksi hän käy. Isän suku pilasi hänen elämänsä vuosikymmeniä sitten, eikä hän mitään sille itse voinut, ja omatkin sukulaisensa hän on jakanut hyviksiin ja pahiksiin. Edelleen hän marmattaa minulle siitä, miten sukulainen a kohteli sukulaista b joskus 18 vuotta sitten ja kiihtyy kovasti. Eli äidilleni tekisi oikein hyvää saada sisältöä elämäänsä. Asumme lähellä, mutta meillä hän ei käy kuin lasten synttäreillä. Ennen kävi ja aina valitti kaikesta mitä näki tai ei nähnyt, eikä nyt ole vuosiin muuten vain käynyt. Mieheni ja hänen sukunsa kuuluvat hänellä pahiksiin. Lapsemme viihtyvät mummolla ja käyvätkin siellä pari kertaa viikossa. Luulen, että se tekee äidilleni ihan hyvää, mutta olisi kyllä kiva kuulla joskus, että hänellä oli mukavaa lasten kanssa. Joskus mietin, jaksaako hän oikeasti lapsia, mutta todella tylyltä tuntuisi vähentää käyntejäkään, koska sitten äidilläni ei tosiaan olisi juuri mitään kontakteja. Sairauksia äidilläni on ja ymmärrän, että vauhti ei voi olla kovin kova, mutta asenteen muuttumista en oikein ymmärrä. Mieheni vanhemmat ja isovanhemmat ovat ihan eri maata. Sairastavat hekin, mutta eivät jatkuvasti valita, ja suhtautuvat lapsiinkin oikeasti niin, että he ovat ILO.

Joulu tulossa. Äitini on 70-vuotias ja isä 75-vuotias. Ovat kiinnostuneita kulttuurista ja eri asioista. Äitini käy kerran viikossa vesijumpassa. Vanhenneet siten että ovat kankeita lähtemään,se lähteminen on jotenkin iso asia. Ostin joululahjaksi kahdet teatteriliput ja yhdet konserttiliput ja ihan siksi että lähtevät sieltä kotoa ja tapaavat muita ihmisiä. Tykkäävät kyllä kunhan joku muu on järjestänyt lippuasiat ensin.