Onko paikalla USAssa asuvia suomalaisia?

Jos on käteistä joku $ 300 000-450 000 osta ok talo. Nyt pankit on nihkeitä antamaan lainoja :/ vaikka talojen hinnat on alhaalla.

Ei kellaan (tai harvalla) amerikkalaisella ole tuollaisia summia lyoda poytaan ja silti taloja ostetaan joka paiva. Tyonantajakin voi auttaa pankkiasioissa.

työnantajan maksaa loput! Mutta jos itse sen kustannat maksat todellakin paaaaaljon enemmän vuodessa.

eiköhän tämä tuleva expatinkin työnantaja maksa jonkun osan? Luulisin ainakin.

http://www.ehealthinsurance.com/ehi/Alliance?allid=Goo18811&sid=022710-…





Siinä saa sitten valita kuinka paljon on ekana omavastuu ja mitä korvataan. Niistä sitten tulee isot erot maksuihin.

meillä miehen kannsa yhteensä palkka alle $60k, ja sekin on paljon enemmän kuin ka. tällä aluella :-p

Oma asunto maksaa noin $1100/kk, terveysvakuutus alle $160/kk, nuoremman päivähoito $400/kk ja vanhemman harrastus 3xvko on $45/kk, sitten jotain muita ylimääräisiä plus bensat ja ruoka tohon päälle ja silti jää rahaa jäljelle. Ja emme asu ghettossa edes vaan pöndellä. Tulkaa tänne köyhempiin osavaltioihin niin sille rahalle saa vastinettakin. Designer kauppoja ei ehkä sitten ole kulman takana, mutta eihän niitä ollut edes Helsingissä niin onko sitten suuri menetys sekään =D

Missä asut?... suurinpiirtein?

Täällähän laitetaan lapset kouluun aiemmin ja teilläkin lapset sitten iän mukaan sijoitetaan ylemmille luokille. Meillä oli vanhin 7 v kun muutettiin ja hänen olisi kuulunut mennä täällä 2lle. tämän systeemin mukaan. Suomessa aloittaa vasta ekalla. En halunnut kuitenkaan skipata K ja 1 luokkaa. Lapsi olisi joutunut jo 2 lle suoraan. Kärsi jo ihan riittävästi kun skippasi tuon K luokan, siellä opetellaa todella hyvät perustat lukemiselle!

Elä hosu lasten koulun kanssa. Kyllä ne oppii ja sopeutuu, mutta ei ole kiire päästä samaan tahtiin, vaikka muut niin väittää ja toiset suomalaiset kehuu omiensa pärjänneen niin ja niin hyvin :/

Olen nähnyt niitä reppanoita, joita sitten oma lapseni on joutunut koulussa tulkkaamaan. Vanhemmat kehuu ja lapset koulussa oo moilasena ihmettelee.

Muutto olisi Massachusettsiin, osavaltion tarkkuudella. Asuntoja olen katsonut nimenomaan sen mukaan, missä olisi hyvät koulut ja mikä ei olisi kohtuuttomn kaukana miehen mahdollisesta työpaikasta.



Meidän eskarilainen menisi USAssakin ekalla, ainakin jos oikein koulusysteemiä ymmärsin.On syntynyt loppuvuodesta ja kun katselin tuota koulusysteemiä, niin pitäisi olla elokuun viimeinen päivä 6-vuotta että olisi aloittanut koulun USAssa tänä vuonna. Meidän nykyinen akaluokkalaisen menisi ikänsä puolesta kolmannelle USAssa eli skippaisi sitten toka luokan mahdollisesti. Molemmat lapset lukee ja kirjoittaa sujuvasti suomeksi, mutta eivät osaa englantia yhtään. Tokihan sitä ehtisi vähän etukäteen oppiakin, koska muuttaisimme vasta ensi kesänä. (Mies aloittaisi työt ensin täällä Suomessa ja siirtyisi kesällä USAan) Sopimus ei olisi expat. sopimus vaan siirto suomalaisen työnantajan USAssa olevaan toimistoon. Ja siis ihan vakituinen sopimus, mutta aluksi varmaan olisimme muutaman vuoden ja katsoisimme miten viihdytään.

ap

Onko työnantajan USA:lainen firma vai esim. Suomalaisen firman tytäryhtiö? Itse olin aikoinaan suomalaisen firman tytäryhtiön palveluksessa jenkeissä ns. lähetettynä työntekijänä. Tällöin sosiaaliturva säilyi suomessa, mutta työnantaja maksoi vakuutuksen suomalaisen vakuutusyhtiön kautta.



Hankkiiko työnantaja työluvat?

Mietittiin toki myös asunnon ostamista. Jos myytäisiin asuntomme Suomessa, niin emme tarvitsisi lainaa paljoakaan. Eri asia sitten on, kannattaako asunto ostaa, jos ei tiedä, kauanko aikoo maassa olla.



Mun käsittääkseni USAn asuntomarkkinat ei nyt vieläkään oikein vedä, joten asunnon saisi varmaan suhteellisen edullisesti, mutta pääsisikö siitä sitten halutessaan eroon onkin eri asia. Eli ei ainakaan heti oltaisi asunoa ostamassa, vaan laitettaisiin meidän Suomen asunto vuokralle ainakin aluksi ja asuttaiisiin USAssa vuokralla. Jos sitten päätettäisiin jäädä pidemmäksi aikaa, niin varmaan ostettaisiinkin oma ja myytäisiin Suomen asunto.

No, tuossahan tulikin yhtäaikaa vastaus et olisitte siis tod. näk. lähetettyjä työntekijöitä jos on suomalaisen työnantajan Usan toimistoon.



Työluvat taitavat mennä käytännössä niin, että vakituinen muutto ei ihan noin vain onnistukaan. Työluvan voi saada vain noin 2,5 vuodeksi kerrallaan ja sitä voi uusia kerran, eli 5 v max. Sen jälkeen täytyisi olla Green Card.

Onko työnantajan USA:lainen firma vai esim. Suomalaisen firman tytäryhtiö? Itse olin aikoinaan suomalaisen firman tytäryhtiön palveluksessa jenkeissä ns. lähetettynä työntekijänä. Tällöin sosiaaliturva säilyi suomessa, mutta työnantaja maksoi vakuutuksen suomalaisen vakuutusyhtiön kautta.

Hankkiiko työnantaja työluvat?

Työnantaja hankkii työluvat. Mies ei olisi lähetetty työntekijä vaan kyseessä olisi pysyvä siirto USAn toimipisteeseen. Suomen sosiaaliturva ei siis säilyisi.

ole sama asia kuin englannin lukeminen ja kirjoittaminen. En suosittele luokkien skippaamista, vaikka ikä sen sallisi. Varsinkin ummikkona englanninlla opiskelu vaan ei ole ihan niin helppoa.

Oma lapseni joka ei siis skipannut on sitten ollutkin aina luokkansa parhaita :), eli ei ainakaan haittaa ollut ottaa hieman rauhallisemmin.

oppimateriaalit, joista lapsi jää jälkeen. Sanasto ja sisältö muuten. Samoin sitte tietenkin se kaikki LA sisältö.

Kiva sivu opiskella englantia

ole sama asia kuin englannin lukeminen ja kirjoittaminen. En suosittele luokkien skippaamista, vaikka ikä sen sallisi. Varsinkin ummikkona englanninlla opiskelu vaan ei ole ihan niin helppoa.

Oma lapseni joka ei siis skipannut on sitten ollutkin aina luokkansa parhaita :), eli ei ainakaan haittaa ollut ottaa hieman rauhallisemmin.

Eikö siellä voi ennen koulun aloitusta selvittää, mille luokka-asteelle lapsen olisi hyvä mennä?

En yhtään epäile, etteikö opsikelu englanniksi olisi haastavaa, jos kieltä ei osaa.

ap

Tuijottavat vaan siihen ikään ja jos ei ole itse tiukkana ja vaadi jotain muuta, sitten vaan on mentävä mihin sanotaan. MUTTA minäpä vaan pidin pääni ja lapsi ei ohittanut kahta luokkaa!

kilpailuyhteiskunta. Se alkaa jo alakoulussa. Kaikkien pitää olla parhaita. Kaikkia verrataan toisiinsa ja tähtäimenä on parhaat colleget/yliopistot. Lapsilta vaaditaan aina vaan sitä parasta suoritusta, siis vanhemmat vaatii. Ei ole yhtään hullumpaa olla hieman vanhempi luokalla, jolla paine on kova.

Me muutimme USAan viime elokuussa miehen työn perässä (työnantaja on paikallinen). Lapsia on myös kolme: kaksi koululaista ja sitten 3,5-vuotias kuopus.



Koululaiset menivät niille luokille joille olisivat Suomessakin menneet: esikoinen vitoselle ja keskimmäinen tokalle. Ovat siis vuotta vanhempia kuin luokkakaverinsa, mutta eipä se ole mitään haitannut.. tai no: kumpikin lapsi aloitti täällä jääkiekon, mutta eivät voi pelata luokkakavereidensa kanssa samassa joukkueessa koska joukkueet kootaan syntymävuoden mukaan. Mutta se on pieni ongelma :)



Esikoinen oli lukenut enkkua Suomessa vuoden (hänellä oli pitkä saksa), ja kielitaito on parantunut harppauksittain - nyt hän puhuu paremmin kuin minä vaikka sanavarasto ei ehkä olekaan yhtä laaja. Keskimmäinen puolestaan oli täysin ummikko. Aluksi hän koki jonkinlaisen shokin kielen suhteen: ei suostunut edes opettelemaan yhtään mitään ja oli aika ahdistunut.. Pikku hiljaa tilanne kuitenkin helpotti ja juttua alkoi tulla kun koulua oli käyty noin kaksi kuukautta :)



Kuopuksen laitoin pre-schooliin kolmesti viikossa että kieli tarttuisi vähän paremmin. Itselleni oli nimittäin yllätys se, että täällä meillä päin KAIKKI äidit ovat töissä eikä niitä kotiäiti kavereita lapsineen löytynytkään mulle seuraksi niin kuin luulin. Mukavasti on kuopuskin kuitenkin kieltä oppinut nyt kun pääsi leikkikouluun. Leikkikoulussa käyminen vaan on melkoisen kallista touhua täällä: kolmesta aamupäivästä viikossa pulitamme n. 350 taalaa kuussa eikä sekään kuulemma ole vielä paljoa :O



Talousasioihin en muuten taida ottaa vielä tällä kokemuksella kantaa. Meillä on siitä mukava tilanne, että mieheni työnantaja maksaa oikeastaan kaiken paitsi ruuan ja huvitukset. Ei tarvitse maksaa asumisesta, ei autoista, ei vakuutuksista.. Mikä on onni, sillä eipä me yhdellä palkalla paljon juhlittaisi. Minä kun en edes toistaiseksi saa tehdä töitä; viisumi jolla täällä oleskelen oikeuttaa vain miehen työskentelemään. Jos olemme täällä useamman vuoden, mieheni työnantaja on luvannut hankkia meille greencardin jonka turvin minäkin saan sitten tehdä halutessani töitä.

vastaan ei saa koskaan sanoa, vaikka olisi joskus aihettakin ja testejä on valtavasti. Koulu on rankka paikka. Läksyjä valtavasti ja erilaisia projekteja kotona tehtävä jatkuvasti. Koulupäivät n. 7 1/2 hr. alkaen K luokalta, jatkuu läpi lukioon asti.

koulu alkaa 5-vuotiaana, se ensimmäinen pakollinen luokka on K, joten se keskimmäinen lapsi olisi täällä jo 'ihan oikeasti' koulussa.



Oma lapseni jätti K-luokan väliin, koska muutimme kesällä ja hän oli tuolloin 6v. Meni syksyllä ekalle luokalle. Yksi haitta mikä tästä seurasi oli se että hän ei osannut keskittyä heti tunneilla ja kuunnella, koska siirtyi ekalle suomalaisesta tarhasta.



Ja toki täällä ihmiset kilpailee kovasti jne. mutta ei se nyt ihan noin brutaalia ole mitä jotkut tossa aikaisemmin on sanonut, ei ainakaan joka paikassa. Kyllä ihan normaaleja perheitäkin on, ei kaikki ole mitää avaruustieteilijöitä.