Ymmärsin juuri, että av:n mukaan olen luuseri:

sama ketä syyttää vai syyttääkö ketään. Minä en ole koskaan syyttänyt ketään ongelmistani ja silti olen persoonallisuushäiriöisenä ollut täysin kyvytön tekemään elämästäni onnellista. Ja näin jälkeenpäin ajatellen ei olisi ollut mitään keinoa onnistua siinä, koska kaikki psyykessäni oli ihan väärin. Vasta traumojen purkamisen myötä mulle on tullut jotain työkaluja elämäni ja tunteideni "hallintaan".

Vai etkö kykene? Missä muissa elämänkokemuksissasi valehtelit ja kiusasit toista?



Huomaatko, että täällä on useampi, jotka ymmärtävät 19, mutta ei sinua?

jos et itse ole ollut rajatila, et voi tietää mitä se elämä on. Mulla itselläni on huomattavasti vähemmän vakava persoonallisuushäiriö jossa oli jonkin verran rajatilan piirteitä ja jo se elämä on täydellistä helvettiä, vaikka elämässä ei ollut mitään "oikeita" vaikeuksia. Noh, yritin aivan veren maku suussa parantaa elämääni, mutta eihän se onnistunut... Koko ajan asiat meni vain huonommin. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin asiani ovat jo niin hyvin että voi ehkä sanoa että parin vuoden sisään ehkä en täytä en persoonallisuushäiriön kriteerejä. Olen ollut onnekas. Mutta sen sanon, ettei kaikki ihmiset pysty noin vaan tekemään elämästään onnellista, kun pelkkä oleminen jo käy täydestä työstä ja on tuskaa täynnä.

Olen iloinen puolestasi, että elämäsi on menossa parempaan suuntaan! En väittänytkään, että kaikki ihmiset voisivat tehdä elämästään onnellista halutessaan, vaan sanoin että suuri osa voisi, jos haluaisi. Kaikki masentuneet eivät kuitenkaan ole rajatila tapauksia. Sinä et kuitenkaan ole täällä valittamassa ja syyttelemässä muita elämäsi vaikeuksista, vaikka vaikeaa on varmasti ollut. Jaksamista sinulle jatkossakin!

Jos on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, on hakattu, koulukiusattu tai työelämässä kohdeltu huonosti, sinä KÄSITÄT TAMÄN ASIAN NIIN, ETTÄ SYYTTÄÄ VAIKEUKSISTAAN MUITA! Mikä helvetin kusipää olet? Olet kuvottava.

Jos olet lukenut koko ketjun, niin olet kyllä huomannut, että olen itse läpikäynyt juuri manitsemasi asiat. Enkä silti syytä vaikeuksistani muita. Annoin esimerkin, että huonoistakin lähtökohdista voi ponnistaa korkealle. Eikö sinun mielestäsi 19 / 28 syytä muita?

Äsken oli 2 keskenmenoa tapahtunut viime kuukausien aikana, nyt niistä on vuosia.

tietty toivoitte kun sait ne keskenmenot. My bad.

Keskenmenoistakin on jo useampia vuosia, mutta koiratkin olivat jo sitä ennen eli pahoittelen, en hankkinut niitä itseäni lohduttamaan.

Tarkoitin että kaksi niistä VIIMEISIEN kuukausien aikana, en VIIMEISTEN kuukausien aikana. Eli synnytin siis kuolleet lapset, koska viimeisillään raskaana olevalle ei tehdä enää kaavintaa, ainakaan minulle. En tarkoittanut, että olisin ollut raskaana viimeisien kuukausien aikana. En tajunnut ennen kuin kirjoitit asiasta, että kirjoittamani saattaa ymmärtää noinkin. Pahoittelen epäselvää ilmaisuani! Mutta en tosiaan ole ollut raskaana moneen vuoteen.

lasit päässä eikä tietäisi sitä. Kunnon laseilla varustetut ihmiset sanovat että katso, tuolla on muurissa aukko, mene siitä, siinä on ratkaisu! Helppoa kuin heinänteko. Persoonallisuushäiriöinen lähtee pontevasti kohti aukkoa ja lasit vievät vinoon, ja pää kopsahtaa voimalla muuriin. Sitten persoonallisuushäiriöinen soimaa itseään kun taas sattui eikä päässytkää muurista läpi ja mikä minussa on vikana! Ja eikun uutta yritystä ja taas kopasahtaa ja sattuu... Loputtomasti ihminen ei jaksa.

jos et itse ole ollut rajatila, et voi tietää mitä se elämä on. Mulla itselläni on huomattavasti vähemmän vakava persoonallisuushäiriö jossa oli jonkin verran rajatilan piirteitä ja jo se elämä on täydellistä helvettiä, vaikka elämässä ei ollut mitään "oikeita" vaikeuksia. Noh, yritin aivan veren maku suussa parantaa elämääni, mutta eihän se onnistunut... Koko ajan asiat meni vain huonommin. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin asiani ovat jo niin hyvin että voi ehkä sanoa että parin vuoden sisään ehkä en täytä en persoonallisuushäiriön kriteerejä. Olen ollut onnekas. Mutta sen sanon, ettei kaikki ihmiset pysty noin vaan tekemään elämästään onnellista, kun pelkkä oleminen jo käy täydestä työstä ja on tuskaa täynnä.

Olen iloinen puolestasi, että elämäsi on menossa parempaan suuntaan! En väittänytkään, että kaikki ihmiset voisivat tehdä elämästään onnellista halutessaan, vaan sanoin että suuri osa voisi, jos haluaisi. Kaikki masentuneet eivät kuitenkaan ole rajatila tapauksia. Sinä et kuitenkaan ole täällä valittamassa ja syyttelemässä muita elämäsi vaikeuksista, vaikka vaikeaa on varmasti ollut. Jaksamista sinulle jatkossakin!

Jos on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, on hakattu, koulukiusattu tai työelämässä kohdeltu huonosti, sinä KÄSITÄT TAMÄN ASIAN NIIN, ETTÄ SYYTTÄÄ VAIKEUKSISTAAN MUITA! Mikä helvetin kusipää olet? Olet kuvottava.

Jos olet lukenut koko ketjun, niin olet kyllä huomannut, että olen itse läpikäynyt juuri manitsemasi asiat. Enkä silti syytä vaikeuksistani muita. Annoin esimerkin, että huonoistakin lähtökohdista voi ponnistaa korkealle. Eikö sinun mielestäsi 19 / 28 syytä muita?

Käynyt läpi väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, mesennuksen, itsemurha yrityksen jne. kuten aiemmissa viesteissäni olen kertonut.

Käynyt läpi väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, mesennuksen, itsemurha yrityksen jne. kuten aiemmissa viesteissäni olen kertonut.

tai sitten olet niitä vahvuuteen sairastuneita. Pikkasen tuo sun alkuperäinen julma tyyli kirjoittaa viittais jälkimmäiseen. Kovasti olet myöhemmin koettanut paikkailla mutta pikkasen meni uskottavuus heti kättelyssä.

et ole saanut. Vielä ei ole ehkä ole myöhäistä. Kun sivistät itseäsi esim lääketieteellä, ehkä voit näytellä sydämen sivistystäkin.

jos et itse ole ollut rajatila, et voi tietää mitä se elämä on. Mulla itselläni on huomattavasti vähemmän vakava persoonallisuushäiriö jossa oli jonkin verran rajatilan piirteitä ja jo se elämä on täydellistä helvettiä, vaikka elämässä ei ollut mitään "oikeita" vaikeuksia. Noh, yritin aivan veren maku suussa parantaa elämääni, mutta eihän se onnistunut... Koko ajan asiat meni vain huonommin. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin asiani ovat jo niin hyvin että voi ehkä sanoa että parin vuoden sisään ehkä en täytä en persoonallisuushäiriön kriteerejä. Olen ollut onnekas. Mutta sen sanon, ettei kaikki ihmiset pysty noin vaan tekemään elämästään onnellista, kun pelkkä oleminen jo käy täydestä työstä ja on tuskaa täynnä.

Olen iloinen puolestasi, että elämäsi on menossa parempaan suuntaan! En väittänytkään, että kaikki ihmiset voisivat tehdä elämästään onnellista halutessaan, vaan sanoin että suuri osa voisi, jos haluaisi. Kaikki masentuneet eivät kuitenkaan ole rajatila tapauksia. Sinä et kuitenkaan ole täällä valittamassa ja syyttelemässä muita elämäsi vaikeuksista, vaikka vaikeaa on varmasti ollut. Jaksamista sinulle jatkossakin!

Jos on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, on hakattu, koulukiusattu tai työelämässä kohdeltu huonosti, sinä KÄSITÄT TAMÄN ASIAN NIIN, ETTÄ SYYTTÄÄ VAIKEUKSISTAAN MUITA! Mikä helvetin kusipää olet? Olet kuvottava.

Jos olet lukenut koko ketjun, niin olet kyllä huomannut, että olen itse läpikäynyt juuri manitsemasi asiat. Enkä silti syytä vaikeuksistani muita. Annoin esimerkin, että huonoistakin lähtökohdista voi ponnistaa korkealle. Eikö sinun mielestäsi 19 / 28 syytä muita?

Käynyt läpi väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, mesennuksen, itsemurha yrityksen jne. kuten aiemmissa viesteissäni olen kertonut.

Vai etkö kykene? Missä muissa elämänkokemuksissasi valehtelit ja kiusasit toista? Huomaatko, että täällä on useampi, jotka ymmärtävät 19, mutta ei sinua?

Vastasin jo keskenmeno asiaan. En ole valehdellut yhdessäkään asiassa, vaan kertonut oman elämäni hankaluuksista rehellisesti. En ole hakemassa täältä ymmärtämystä sinulta tai muiltakaan. Kirjoittelen edelleen kahdesta syystä, koska ei nukuta vieläkään ja koska minusta on mielenkiintoista huomata kuinka monesta ihmisestä on kamalaa, jos joku ei ole taputtelemassa päähän heti jos toisella menee huonosti. Se, etten toimi niin ei tarkoita ettenkö toivoisi toisille hyvää.

Käynyt läpi väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, mesennuksen, itsemurha yrityksen jne. kuten aiemmissa viesteissäni olen kertonut.

tai sitten olet niitä vahvuuteen sairastuneita. Pikkasen tuo sun alkuperäinen julma tyyli kirjoittaa viittais jälkimmäiseen. Kovasti olet myöhemmin koettanut paikkailla mutta pikkasen meni uskottavuus heti kättelyssä.

En ole hakemassa täällä uskottavutta keneltäkään, eikä minulla ole mitään tarvetta paikkailla kuvaani. Minusta tälläinen keskustelu on todella mielenkiintoista. Ihan normaalina arkena ei tule juteltua näin vakavista aiheista.

Vai etkö kykene? Missä muissa elämänkokemuksissasi valehtelit ja kiusasit toista? Huomaatko, että täällä on useampi, jotka ymmärtävät 19, mutta ei sinua?

Vastasin jo keskenmeno asiaan. En ole valehdellut yhdessäkään asiassa, vaan kertonut oman elämäni hankaluuksista rehellisesti. En ole hakemassa täältä ymmärtämystä sinulta tai muiltakaan. Kirjoittelen edelleen kahdesta syystä, koska ei nukuta vieläkään ja koska minusta on mielenkiintoista huomata kuinka monesta ihmisestä on kamalaa, jos joku ei ole taputtelemassa päähän heti jos toisella menee huonosti. Se, etten toimi niin ei tarkoita ettenkö toivoisi toisille hyvää.

Sen halusin vaan sanoa näillä jaarituksillani että olen tämän oman sairauteni aikana kokenut niin monta vaihetta. Myös sen (alkuaikoina), kun saaranasin muille positiivisesta ajattelusta ja elämän ottamisesta omiin käsiin. Vieläkin posket punehtuu häpeästä kun ajattelenkin yhtä tilaisuutta jonne menin varta vasten puhujaksi viisastelemaan kuvitellessani löytäneeni viisasten kiven. Aaargh. Tämä keskustelu on tuonut monia muistoja mieleen, tuonkin asian olin jo armeliaasti unohtanut. Sittemmin elämä on opettanut nöyryyttä ja sen, että olen pystynyt vaikuttamaan asioihin paljon vähemmän kuin olisin nuorena ikinä pystynyt kuvittelemaan. Toki olen sitkeästi yrittänyt ja nyt olen tässä, mutta siinäkin on ollut paljon tuuria mukana. En ikinä tuomitse niitä jotka ei onnistu, kun tiedän miten hirvittävän vaikeaa se on.

Kyllä ihminen voi aika paljon ohjata omaa elämäänsä omalla asenteellaan. Jos tyytyy uhrin osaan ja oikein piehtaroi siinä ei elämällä ole paljon tarjottavaa. Mutta jos keskittyy hyviin asioihin ja yrittää kaikesta huolimatta ajatella myönteisiä asioita, sillä niitäkin on aina vaikka kuinka vaikeassa elämäntilanteessa, niin elämä alkaa parantaa itse itseään. Niin vain tapahtuu.

Pitää jaksaa uskoa että elämä kantaa, pysyä toiveikkaana ja rakastaa kaikesta huolimatta. Siinä on avaimet onneen.

Tsemppiä kaikille, niin 37 ja 19 kuin muutkin.

T. Entinen luuseri

Vastasin jo keskenmeno asiaan. En ole valehdellut yhdessäkään asiassa, vaan kertonut oman elämäni hankaluuksista rehellisesti. En ole hakemassa täältä ymmärtämystä sinulta tai muiltakaan. Kirjoittelen edelleen kahdesta syystä, koska ei nukuta vieläkään ja koska minusta on mielenkiintoista huomata kuinka monesta ihmisestä on kamalaa, jos joku ei ole taputtelemassa päähän heti jos toisella menee huonosti. Se, etten toimi niin ei tarkoita ettenkö toivoisi toisille hyvää.

et ole ottanut edes lääketieteellisiä seikkoja huomioon. Keskustelua ei ole se, ettei kykene ottamaan toisten taustoja huomioon.

Käynyt läpi väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, mesennuksen, itsemurha yrityksen jne. kuten aiemmissa viesteissäni olen kertonut.

tai sitten olet niitä vahvuuteen sairastuneita. Pikkasen tuo sun alkuperäinen julma tyyli kirjoittaa viittais jälkimmäiseen. Kovasti olet myöhemmin koettanut paikkailla mutta pikkasen meni uskottavuus heti kättelyssä.

En ole hakemassa täällä uskottavutta keneltäkään, eikä minulla ole mitään tarvetta paikkailla kuvaani. Minusta tälläinen keskustelu on todella mielenkiintoista. Ihan normaalina arkena ei tule juteltua näin vakavista aiheista.

Mutta jos keskittyy hyviin asioihin ja yrittää kaikesta huolimatta ajatella myönteisiä asioita, sillä niitäkin on aina vaikka kuinka vaikeassa elämäntilanteessa, niin elämä alkaa parantaa itse itseään. Niin vain tapahtuu.

Mt-ongelmaisella asia on huomattavasxti monimutkaisempi.

et ole ottanut edes lääketieteellisiä seikkoja huomioon. Keskustelua ei ole se, ettei kykene ottamaan toisten taustoja huomioon.

Käynyt läpi väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, mesennuksen, itsemurha yrityksen jne. kuten aiemmissa viesteissäni olen kertonut.

tai sitten olet niitä vahvuuteen sairastuneita. Pikkasen tuo sun alkuperäinen julma tyyli kirjoittaa viittais jälkimmäiseen. Kovasti olet myöhemmin koettanut paikkailla mutta pikkasen meni uskottavuus heti kättelyssä.

En ole hakemassa täällä uskottavutta keneltäkään, eikä minulla ole mitään tarvetta paikkailla kuvaani. Minusta tälläinen keskustelu on todella mielenkiintoista. Ihan normaalina arkena ei tule juteltua näin vakavista aiheista.

Olen yrittänyt keskustella vastaamalla mahdollisimman moneen viestiin. Lääketieteellisiin faktoihin en voi ottaa kantaa, koska en ole sen alan ihminen. Totesin vain, että suuri osa ihmisistä kykenisi parantamaan elämäänsä, jos haluaisi. En sanonut kaikki, koska vaikken lääketietellisen läpikäynyt olekaan, niin tiedän että kaikilta se ei onnistu. Enkä voi ottaa toisten taustoja sen enempää huomioon, mitä he täällä kertovat. 19 kertoi kuitenkin viestissään 28, että hänellä on ollut rankka lapsuus ja hyviä kortteja ei ole hänelle jaettu. Minusta tuo kuulostaa muiden syyttelyltä, toteamalla että kortit ovat olleet niin huonot alusta alkaen. Sinä ehkä ymmärrät lauseen eri tavalla. Olen linjoilla enää hetken jos haluat vielä sanoa jotakin, mutta pian poistun ja se saa ilmeisen monet onnelliseksi :)

Mutta jos keskittyy hyviin asioihin ja yrittää kaikesta huolimatta ajatella myönteisiä asioita

Ihmiselämä on sellaista niinkuin kaikilla olisi ohjekirja josta ne yrittää tavata miten elää. Toisten ohjekirja on parempi kuin toisten ja joillakin on ihan katastrofaalisen huono. Sellaiset jotka elää hyvän ja "todellisuutta" vastaavan ohjekirjan kanssa on paljon helpompi keskittyä hyviin asioihin, koska hyvät asiat korreloi sen kanssa mitä suurin osa käsittää hyviksi asioiksi. Jos sen sijaan on huono ohjekirja, elämä on yhtä ristiriidassa elämistä.

Vaikka nyt yksin ja erossa olemisen kokemus. Toisen ohjekirjan mukaan se on suorastaan virkistävää, tavoiteltavaa omaa aikaa, mutta toisen ohjekirjan mukaan hirvittävän vaarallinen ja faktisesti kovan ahdistuksen aiheuttava tilanne.

Mikä on hyvää ja positiivista jälkimmäisen ohjekirjan omistajalle? Se, ettei tarvitse olla yksin, mutta toisenlaisen ohjekirjan omistajan näkökkulmasta tämä on aivan hirvittävän roikkuvaa ja riippuvaista käytöstä. Kumpi on oikeassa? Kumpi on se joka joutuu ponnistelemaan enemmän saadakseen itselleen hyvän kokemuksen? Joka ei lopulta edes ole suhdetta rakentava asia, koska suurimman osan ihmisistä ohjekirjoissa ei lue että vältä vaarallista yksioloa hinnalla millä hyvänsä.

Hienoa, että olet selvinnyt, mutta tyylisi kuulostaa kylmältä. Sanoit selvinneesi syövästä. En voi sille mitään, että minulle tulee mielikuva siitä, että olisit sitä mieltä, että omasta mielestäsi selätit syövän tahtosi avulla. Koetko näin?



Tarkoitan, että kun olet sitä mieltä, että persoonallisuusäiriöisen tulisi kantaa vastuunsa ja homma tuntuu aina olevan asenteesta kiinni.



Muuten olen kyllä siinä samaa mieltä, että onnellisuuskin voi olla valintakysymys. Mutta ehkä ymmärrät, ettei tyylisi herätä sympatiaa.