Annoitko vauvasi synnärillä hoitajille yöksi?

Annoin vauvan hoitajille muistaakseni 2 ensimmäisenä yönä osaksi yötä. Hoitajat tulivat herättelemään minua kun vauvaa piti imettää (sokeriarvojen takia väh. 2 tunnin välein) Ihan aluksi kun vauva nukkui vieressäni, en saanut nukuttua vaan torkahtelin koko ajan. kävin vähän ylikierroksilla enkä olisi saanut nukuttua jos vauva ei olisi ollut osaa yöstä hoitajilla.



En koe mitään huonoa omaa tuntoa siitä, että vauva oli hoitajilla. Olen saanut hoitaa vauvaa kyllä ihan tarpeeksi kotona ja jo sairaalassakin päivisin. Mielestäni hoitajien työhön kuuluu myös vauvan hoito tarvittaessa. Nopeamminhan äitikin paranee ja pääsee sairaalasta kotiin, kun saa levättyä.

Pienemmissä yksiköissä kuten Jorvissa saattaa olla tyhjää tai täyttä. Mutta usein toista lasta (tai kolmatta jne) synnyttävä saa olla aikalailla itsekseen, ellei äidin/vauvan voinnissa ihmeitä. Apua pitää pyytää, sitä ei tarjota.



Itse söin ja nukuin aina kun lastenhoitaja kylvetti ;)

Meillä ovat kyllä ottaneet vauvan suihkun ajaksi jne. mutta yöstä en tiedä, en ole kysynyt. Hirveästi tuntuu riippuvan henkilöstä, joku tarjoutuu heti että pyydä sitten apua/tuo vauva kansiliaan jos haluat käydä kahvilla tai nukkua tms. Toiset taas on ihan nuivia. Mulle osui kolmannen synnytyksessä kohdalle extranuiva tapaus :)



Kolmannen lapsemme syntyessä menetin suht paljon verta ja mm. pyörryin synnytyssalissa kun olin menossa suihkuun ja lopulta mut kärrättiin sängyllä osastolle. Kahdella aikaisemmalla kerralla olen kävellyt ja olisin halunnut kantaa vauvankin muttei annettu. Kuvastaa siis kuntoa tuossa vaiheessa :( Osastolla en pysynyt menemään edes vessaan koska jalat ei yksinkertaisesti kantaneet ja huimasi aivan järkyttävästi, en päässyt suihkuun ennen kuin reilusti vuorokausi synnytyksen jälkeen. Kysyin siinä vähän aikaa osastolle pääsymme jälkeen lounasaikaan hoitajalta että voisiko joku tuoda mulle ruoan kun en pysty ylittämään edes käytävää sinne vessaan ilman tukea, saati kävelemään pitkää käytävää ruokalaan ja kantamaan tarjotinta takaisin. Hoitaja tokaisi tosi tylysti että kyllä täällä pitäisi ihan itse pystyä liikkumaan että toipuminen lähtee käyntiin tai jos ei pysty niin mies sitten apuun (oli just kiireessä lähtenyt hoitamaan kahden vanhemman lapsen hoitoa, joille oli hälytetty hoitaja keskellä yötä lähtiessämme synnyttämään).

En sitten syönyt. Ei tuon kokemuksen jälkeen kauheasti viitsinyt apuja pyytää vaan mielessä oli kotiin pääsy niin kiireesti kuin ikinä. No, toinen hoitaja sitten keksi mittauttaa HB:n kun olin aivan valkea ja voipunut ja sen tuloksen jälkeen alkoikin sitten tapahtua.



Iki-ihana Keski-Suomen keskussairaala :)

jotka ei saa unta, jos vauva ei ole vierellä... Ei kyllä mitenkään kauheaa univelkaa ollut ehtinyt kertyä kumpaakaan synnyttäessä ja vointi ihan hyvä. Tokassa menetin paljon verta, mutta olo silti yllättävän hyvä, ehkä plasmanlaajentajan ansiota. Esikoisen aikana mies meni tytön kanssa katsomaan aulaan telkkaria, jotta nukahtaisin rauhassa, vaan toisin kävi. Meinasin hermostua täydellisesti, kun vauva ei ollut vierellä ja pyysin tulemaan takaisin. Mä voin vaan kuvitella miten rankkaa sen täytyy olla, jos vauva joutuu erilleen esim. valvontayksikköön. Kuolisin varmaan huoleen ja ikävään. Onneksi meillä kummatkin olleet hyväkuntoisia ja terveitä, todellakin arvostan sitä.

antaa, mutta vauva sairastui ja joutui lastenosastolle :((

vaikka ehkä olisi pitänyt edes hetkeksi. en ollut nukkunut pariin päivään ja sitten vielä pari pvä lissä valvomista synnytyksestä.



mutta eipä sitä mulle ehdotettujkkaan vaikka hupomasivat kuinka väsynyt olin. sanoivat vaan että yrittäpä nyt nukkua, mutta mitenkäs nukut kun vauva kaipaa tissiä koko aika. ensimmäinen on lapsi on. kerran oli n.15min että pääsin kunnolla suihkussa käymään.

Sain itse nukuttua ja kerättyä voimia - suosittelen.

tahtonut antaa mutta lapsi joutui illalla lastenosastolle sokereiden takia.

Seuraavana aamuna vasta (sektio iltapäivällä) sain luvan nousta sängystä ja mennä suihkuun. Sitten pääsin katsomaan vauvaa. Syömään ja yöksi piti palata osastolle.

Kaksi yötä vauva oli lastenosastolla ja seuraavat kaksi minun kanssa. Hyvin sain ne yöt nukkua, hoitaja tuli meitä herättelemään pari kertaa yössä että pitää imettää. Suihkun ajaksi vein vauvalaan jos isä ei ollut tullut vielä sairaalaan.

aikaa ja oli tosi unelias ja huono syömään. Ottivat ensimmäiseksi yöksi tarkkailuun vauvalaan (ei edes annettu vaihtoehtoa) mutta kävin itse syöttämässä kahden tunnin välein kuten ohje kuului.



Kaksi nuorempaa ovat olleet vierihoidossa alusta saakka.

Saimme mieheni kanssa perhehuoneen, joten olimme kaikki siellä.

Kuopuksen aikaan annoin hänet vauvalaan ensimmäisenä yönä. Toivat hänet kyllä syömään nälän iskiessä.

Ensimmäisenä yönä annoin. Synnytys tapahtui illalla klo 19.30. En ollut nukkunut pariin vuorokauteen. Olin niin väsynyt, ettei minusta olisi ollut hoitamaan vauvaa. Hoitajien kanssa oli sovittu, että tuovat vauvan syömään rinnalle, mutta olivat päätyneet antamaan maitoa pullosta koska olivat nähneet väsymykseni. Ei haitannut minua, koska kunnon unet tulivat tarpeeseen.

Molemmat lapseni olen synnyttänyt TAYS:ssa ruuhka-aikaan. Öisinkään ei yksinkertaisesti ollut mitään hoitajaa istuskelemassa kansliassa vauvoja vahtimassa. Yöhoitaja sai juosta tukka putkella hoitamassa äitejä/tulevia äitejä jotka tarvitsivat hoitajaa yöllä. Kiva siinä olisi hoitajan samalla vahtia muutamaa vauvaa ja tutkia synnytystä odottavan kohdunsuuta ja supistusten tiheyttä.



Päivälläkin huonetoverit vahtivat toistensa vauvoja jos tarvetta oli. Hoitajilla ei ollut aikaa vaikka olisi apua pyytänytkin.

Ekana yönä minut kärrättiin osastolle klo 03 ja vauva käärittiin viereeni niin ettei pääse putoamaan. Nukuin kuin tukki ja vauva samoin. Seuraavina öinä olin jotenkin niin ylivirittynyt etten paljon osannut nukkua, mutta en olisi halunnut vauvaa kanslian käytävälle huutamaan niiden muiden yksinään karjuvien vauvojen riviin :/ jos vauvojen yöhoito olisi järjestetty niin, että vauvoja varten olisi ollut edes yksi hoitaja vain heitä varten, niin sitten ehkä. Nyt kun ei ollut pakko (sektiohaavaa tms.) niin en nähnyt tarpeelliseksi.

Esikoinen syntyi illalla ja yöllä hoitajat hakivat hänet kansliaan seurantaan kun verensokeri oli alhainen. Seuraavana päivänä hänet vietiin valvontaan. Siellä kävin häntä hoitamassa ja vasta viidentenä päivänä sain hänet osastolle.



Seuraavatkin vauvat olen vienyt yöksi kansliaan ja hoitajien kanssa sopinut monelta aamulla tuovat syömään. Ei kukaan hoitaja kieltäytynyt ottamasta.

Ehkä tuosta johtuen kun esikoinen ei ollut luonani alkuaikana ei vauvojen vienti yöksi kansliaan vaikuttanut minuun mitenkään. Sain ainakin nukuttua.

Kaksi lasta. Molempien kanssa, eri sairaaloissa, hoitajat sanoivat syyttävästi: 'Miten pärjäät sen kanssa kotona, jos et täällä jaksa?' Otti päähän etenkin toisen lapsen kanssa. Eiköhän sitä kotona paremmin jaksa, jos on synnytyksen jälkeen saanut vähän toipua ja nukkua!

vaan sanottiin, että mies lähetetään nyt kotiin nukkumaan ja me otetaan sun poika hoitoon jotta sinäkin voisit nukkua, vastustin asiaa, mutta seuraavaksi muistan sen kun toivat tissille =) taisin olla pikkasen poikki, tai enemmän vieläkin lääkehöyryissä...

Mun kokemuksella kahdesta synnytyksestä, asenne on juuri tuo: äiti hoitakoon itse itsensä ja vauvansa, mutta kotiin ei kuitenkaan saa heti lähteä! Mitä ihmeen järkeä siinä on, että äidit joutuvat jäämään sairaalaan pariksin vuorokaudeksi, mutta mitään hoitoa/apua on turha odottaa? Eikö olisi parempi - ja halvempaa -, että äidit lähtevät suoraan synnytyksestä kotiin, ja ottavat sitten yhteyttä, jos tarvetta tulee. Vain ne, jotka ovat suurinpiirtein kuoleman kielissä jäisivät osastolle. Muutaman päivän päästä vauvan voisi sitten tuoda lääkärillä näytille.

Itse en päässyt kotiin, koska vauvan syntymäpaino oli yli jonkun rajan. Kuitenkaan vauvaa tai minun vointiani ei mitenkään erikoisesti seurattu, sokerit toki mitattiin. Sen olisin hyvin voinut tehdä kotona itsekin! Ihan turhaa oli jäädä osastolle valvomaan. Labrahoitajan lisäksi kukaan ei ennen kotiinlähtöä käynyt meitä edes katsomassa. Itse sitten raportoin kaikki vauvan kakkaamiset, omat jälkivuodot yms. kotiin lähtiessä.

Kaksi lasta. Molempien kanssa, eri sairaaloissa, hoitajat sanoivat syyttävästi: 'Miten pärjäät sen kanssa kotona, jos et täällä jaksa?' Otti päähän etenkin toisen lapsen kanssa. Eiköhän sitä kotona paremmin jaksa, jos on synnytyksen jälkeen saanut vähän toipua ja nukkua!

Kuolisin varmaan huoleen ja ikävään. Onneksi meillä kummatkin olleet hyväkuntoisia ja terveitä, todellakin arvostan sitä.

lapsi oli täysin terve ja hyväkuntoinen, samoin itse suht. helpon normaalin synnytyksen jälkeen. Silti halusin nukkua ensimmäisen yön täysin rauhassa ja sainkin:) Varmaan vähiten huolissani olisin, jos lapsi on sairaalan henkilökunnan hoivissa.

että vauva vietäisiin kansliaan, jotta minä saisin nukkua. Klo oli siinä vaiheessa yli yhden yöllä. Toivat syömään neljältä ja puoli seitsemältä kävin hakemassa vauvani pois. Siellä se oli yksinään, kun hoitajia ei riittänyt.



Kuopus taas joutui teholle, joten näin hänet vasta vuorokautta myöhemmin. :( Siitä ehkä johtui, että imetys epäonnistui...

Minä annoin kuopuksen ensimmäiseksi yöksi, koska en ollut nukkunut moneen yöhön. Sitä oikein suositeltiin. Esikoinen oli kanssamme perhehuoneessa ja sai luovutettua äidinmaitoa muutenkin lisämaidoksi alussa, joten isä usein hoiti sen asian yöllä.

Kolmannen siis. Sairastin masennusta, ja olin raskausaikanakin ollut muutaman kerran osastohoidossa. Synnytyksen tienoilla jouduttiin lääkitys purkamaan, ja vaikka se voitiin aloittaa heti synnytyspäivänä uudestaan, hoitsut vei vauvaa lastenhoitajalle yöksi. Ei siinä mitään, mutta kun vannotin ja painotin, että TUOKAA SITTEN TISSILLE KUN ON NÄLKÄ, niin kun yöllä heräsin rinnat täynnä ja könysin lastenhuoneeseen, sain joka yö kuulla että vauva on juuri syönyt... SE kyrsi, vaikka muuten "palvelua" arvostinkin.