Annoitko vauvasi synnärillä hoitajille yöksi?

En antanut.

antanut, kun on ollut sektiot x 2. Mutta aamulla aikaisin klo 6 olen halunnut jo vauvan itselleni.

Sektion jälkeen kannattaa nousta ylös heti.

Suosittelen toimimaan niin, että ottaa kipulääkkeen n. 45 min ennen ylös nousua, vaikka ihan vahvempaakin sorttia ja sitten ylös vaan.



Pääsee alkuun ja helpottuu.

huvikseen niitä vauvoja ole ottamatta/hoitamatta.

NIMENOMAAN sen maidon nousun kannalta täytyisi vauvaaa pitää lähikontaktissa mahd.paljon, iholla, vatsalla jne. Ei se ole äidin kiusaamista, vaan ihan tutkittu juttu ja tarkoituksen mukaista.

En todellakaan. Oltiin koko perhe 24 h vuorokaudessa yhdessä perhehuoneessa.

Vauva otettiin ekaksi yöksi kansliaan, aamulla tuotiin huoneeseen kun isäkin oli jo tullut paikalle. Annettiin lupa yrittää sängystä nousua vasta iltapäivällä. Mulle tehtiin kiireellinen hätäsektio ja verenhukka oli suuri. Kolme valvottua vuorokautta ja lääkepöhnä teki tehtävänsä, tuli nukuttua 12h. Hoitajat toivat vauvan syömään 3 kertaa tuona aikana. Kaksi seuraavaa yötä vauva nukkui vieressä, vaikka tekikin hiukan kipeää.

Mulla oli erittäin rankka ja vaikea synnytys. Repeämiä ja tikkejä vaikka muille jakaa. Joku tulehdus päälle, kova kuume. Valvoin pari päivää putkeen ennen lapsen syntymää.. En ole IKINÄ ollut niin huonovointinen kuin sairaalassa ollessani.

Itse en uupumukseltani tajunnut edes pyytää mitään, mieheni siinä sitten kysyi voisitteko ottaa. Pitkän jankkaamisen jälkeen hoitaja suostui ottamaan lapseni kansliaan. Nukahdin sänkyyni aivan samantien kun sinne pääsin. 2h siitä herään aivan tokkurassa, kun yökkö tuo vauvan takaisin. En muista sainko vauvaa enää loppuyöksi sinne. Seuraavina öinä en edes kysynyt.

Hoitajat oli koko sairaalassaolo aikani todella veemäisiä ja kiukkuisia. Olin sairaalassa siis 4päivää. Kukaan ei neuvonut, ei auttanut imetyksessä, kun soitin heitä hätiin, tuli kiukkuinen akka tuhahtelemaan.

Kiitokset tästä kokemuksestä kättärille, sinne en enää mene synnyttämään, jos toista edes tämän kokemuksen jälkeen on tulossa (lapsi nyt 1v 2kk)

Tamppasin sängyn niin, tavalla tai toisella, että vauva nukkui kainalossa heti ensimmäisestä yöstä alkaen ilman sairaalasängystä putoamisen pelkoa. Napinaa kuului muutaman kerran, mutta en välittänyt sillä kysehän oli minun vauvastani.

Oli myös niitä kätilöitä ja lastenhoitajia, jotka hissukseen tulivat antamaan positiivista palautetta ja kertomaan omista kokemuksistaan. Ihania!

Tämä siis 90-luvun alussa TAYS:ssa. Itse olin parikymppinen nuori äiti (ja onneksi niin naivi, etten edes osannut ajatella, kunhan tein kuten halusin)

Kaikki kolme lastani ovat nukkuneet vieressäni sairaalasängyssä. Esikoista yritin nukuttaa omassa kopassaan, mutta hän huusi koko ajan ja rauhoittui vain kun oli kiinni minussa. Ja lopuksi en minäkään varmaan olisi pystynyt kunnolla nukkumaan, jollen olisi saanut pitää vauvaa ihan lähellä. Toivottavasti tämä neljäskin syntyy ihan hyväkuntoisena ja saan hänet heti viereeni sairaalassa.

minulla kummatkin ulkomailla

eka oli vierihoidossa, tokan kanssa olin jo koulutetumpi, ja kuuntelin tyotoverini neuvoa. Hän on kaksosten isä ja sanoi että käytä vaan rohkeasti sairaalan yo-hoitaja palvelua. Kotiin tullessa tulee sitä ikävä.

Joten tokan lapseni annoin ekana yonä pois. Hän oli syntynyt aamulla kuuden aikaan.

Sairaalassa olin vain pari yotä. En ole kuullutkaan siitä että sairaalasta ei voisi lähteä pois synnytyksen jälkeen jos niin huvittaa

pitäkää vauvanne vieressänne jos ei ole mitään lääketieteellistä syytä tai ihan hirveetä väsymystä!

tämä on? Ei se lapsi siitä kärsi vaikka vähän vähemmänkin väsynyt nukkuisi sen yhden yön kunnolla ja kokonaan. Tehköön jokainen kuten tykkää ja parhaaksseen katsoo, eipä tuo nyt niin ihmeellinen asia.

Mulla oli erittäin rankka ja vaikea synnytys. Repeämiä ja tikkejä vaikka muille jakaa. Joku tulehdus päälle, kova kuume. Valvoin pari päivää putkeen ennen lapsen syntymää.. En ole IKINÄ ollut niin huonovointinen kuin sairaalassa ollessani.

Itse en uupumukseltani tajunnut edes pyytää mitään, mieheni siinä sitten kysyi voisitteko ottaa. Pitkän jankkaamisen jälkeen hoitaja suostui ottamaan lapseni kansliaan. Nukahdin sänkyyni aivan samantien kun sinne pääsin. 2h siitä herään aivan tokkurassa, kun yökkö tuo vauvan takaisin. En muista sainko vauvaa enää loppuyöksi sinne. Seuraavina öinä en edes kysynyt.

Hoitajat oli koko sairaalassaolo aikani todella veemäisiä ja kiukkuisia. Olin sairaalassa siis 4päivää. Kukaan ei neuvonut, ei auttanut imetyksessä, kun soitin heitä hätiin, tuli kiukkuinen akka tuhahtelemaan.

Kiitokset tästä kokemuksestä kättärille, sinne en enää mene synnyttämään, jos toista edes tämän kokemuksen jälkeen on tulossa (lapsi nyt 1v 2kk)

Minä pyysin raskaana ollessani, ennenaikaisen synnytyksen uhatessa, supistuksia estävää lääkettä, ja minulle tiuskaistiin todella vihaisesti: "täällä on paljon muitakin joita meidän pitää hoitaa, ei ole aikaa tuoda sinulle koko ajan lääkettä." Ja pienen poikani sitten menetin siellä sairaalan huoneessa yksin kun en uskaltanut enää pyytää apua missään asiassa. :(

Kättärillä synnytin seuraavankin lapseni ja ikinä en saanut neuvoja missään asiassa saati että olisin saanut annettua lapseni yöksi jonnekkin hoitoon. En nukkunut viikkoon sairaalassa ollessani, pelkäsin että tämäkin lapsi kuolee jos en valvo hänen untaan.

Seuraavat kaksi lastani synnytin muualla ja annoin vauvat yöhoitajien mukaan pariksi ensimmäiseksi yöksi jotta korkea verenpaineeni laskisi levon avulla.