Kolmen lapsen äidit ja miksei isät-

miten ensimmäisen kerran osasin todella nauttia vauvasta ja vauva-ajasta! Isommat (olivat silloin 4v. ja 2v.) leikkivät ja viihtyivät yhdessä, vauva oli helppo ja tyytyväinen, kotona oli kiva olla! Ja sitten tulikin vauvakuume vielä kerran ja saatiin ihana nelonen vielä joukon jatkoksi! :0)

Oli mukavaa, kun isoista oli seuraa toisilleen ja hoivasivat kovasti pientä veikkaakin. Mulla on kolmosen vauvavuodesta ihanat muistot, juuri katselin kuvia.



Meillä ei isommat nukkuneet enää tuolloin päikkäreitä, joten pienin pyöri mukana isompien touhuissa ja nukkui milloin missäkin. Oltiin paljon puistoissa, kerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa.



Välillä lähdimme toisen ison kanssa kahdestaan kauppaan tai jonnekin, jotta saivat vähän enemmän huomiota. Sama käytäntö on edelleen, nyt pienin 1 v 8 kk.



Kaksi ensimmäistä menivät hoitoon 1- ja 2-vuotiaina, mutta tätä pienintä emme vielä raaskineetkaan laittaa, joten nyt koko remmi on kotihoidossa.



Mutta olemme kyllä olleet tosi onnellisia näistä kolmesta, vaikka pitkään kolmosta pähkäilimmekin ja yritimme.

Isommat lapset 1- ja 6-luokkalaisia, joten heistä on oikeasti apuakin vauvan viihdyttämisessä :)



Nautin kotiäitiydestä täpöllä!

Tosin pieninkin on nyt jo 1,5, mutta vauva-ajan muistan ehdottomasti helpoimpana ja siihen ei varmasti vähiten vaikuttanut se, että itse olin jo aika "rutinoitunut" vauvan hoitaja, pienet itkut ja jatkuva härdelli kotona ei paljoa hetkauttaneet:) Kaikesta siitä käsityöstä ja jatkuvasta "kaaoksesta" huolimatta elämä olikin yhtäkkiä aivan ihanaa, juuri sellaista kuin sen pitääkin

kiitos ihanista positiivisistä vastauksista! Lisää?

huomaan TODELLA nauttivani tästä kolmosen vauva-ajasta, ihan eri lailla kuin aiemmin. Nyt tuntuu tosi haikealta, että tämä on viimeinen...Lapset 6, 2v4kk ja 10 kk. Vaikka tietysti on tosi rankkaakin tavallaan, mutta jotenkin se ei haittaa enää!

Millä tavalla on rankkaa? Muistelen, kun tokan synnyttyä piti totutella siihen, että kaikkea tehtiin "tuplasti"-siihen kuitenkin aika nopeasti oppii varaamaan aikaa. Onko samanlainen tilanne kolmosen synnyttyä?

Millä tavalla on rankkaa? Muistelen, kun tokan synnyttyä piti totutella siihen, että kaikkea tehtiin "tuplasti"-siihen kuitenkin aika nopeasti oppii varaamaan aikaa. Onko samanlainen tilanne kolmosen synnyttyä?

Meillä 9v, 6v ja juuri 2v.täyttävä kuopus. Aika hauskasti kirjoitit tuon, että oppii varaamaan tuplasti aikaa. Noin muistelisin itsekin ajatelleeni toisen lapsen jälkeen. Nyt kolmannen jälkeen ei enää aikaa voikaan varata, vaan olen huomannut, että ajanvarauskalenterini on jatkuvasti täynnä ja pari asiaa koko ajan lisäksi jonotuslistalla. Ihanaa ja rennompaa on ollut tämä kolmosen vauva-aika minunkin mielestä. Kaikesta härdellistä huolimatta tämä on antoisaa aikaa. Lapset kasvavat liiankin nopeasti ja koko pikkulapsiaika onkin sitten jo yllättäen ohi. Nautitaan vielä tästä. Väsymystä toisinaan en voi kyllä kieltää. Joku on kommentoinut viisaasti, että 2 + 1 = todellakin enemmän kuin 3 ; D

Tuntuu, että kolmas on ollut pelkästään positiivinen lisä tähän joukkoon. Isommat jakavat täysillä rakkauttaan ja huomiotaan.



Eniten mielestäni vaikuttaa lasten ikäero vallitsevaan tilanteeseen, ei lasten lukumäärä. Meillä kaksi peräkkäin syntynyttä ja kolmas hieman pidemmällä ikäerolla, ja siksi tilanne on aivan erilainen kuin kakkosen syntyessä.

Kuopus oli pienenä tosi kova huutamaan. Jos hän olis tullut toisena, niin meille ei välttämättä olis tullut kolmatta ollenkaan tai ainakin paljon isommalla ikäerolla. Esikoinen tahtoi olla paljon auttamassa vauvan hoidossa, mutta keskimmäistä piti vahtia koko ajan ettei käsittele vauvaa liian rajusti. Kun imetin, niin piti keksiä muille lapsille muuta touhua. Nopeasti opinkin imettämään missä vain, miten vain ja milloin vain. ;-) Ensimmäinen vuosi oli todella rankka. Siitä se alkoi sitten pikkuhiljaa helpottamaan ja kun kuopus oli 2-3 v. niin elämä oli aivan ihanaa.

huomata miten vanhemmilla (3,5 ja 5 v) lapsilla riittää kiinnostusta viihdyttää ja hoitaa pientä pikkusiskoa. Vanhemmat viihdyttävät myös toisiaan, jolloin vauvanhoitoon jää sikäli hyvin aikaa.

Jostain syystä kolmannen jälkeen pyykkikasa on meillä suurentunut suhteessa enemmän. Valitettavasti meillä ei ole se tilanne, että kolmas on helppo ja vauva-aika menee kuin itsestään. Aivan erilainen kuin edelliset ja ensimmäiset 6 kk meni huutoa kuunnellessa eikä oikein mitään muuta voinut tehdä kuin yrittää hyssytella. Ehkä sen takia se pyykkivuorikin on karannut käsistä.



Mutta nyt homma on vähän rauhoittunut ja on todella ihanaa katsoa kun kolmikko viihtyy yhdessä. :)

Kolmas solahti perheeseen aivan vaivatta. No niin no tila-auto kyllä jouduttiin hankkimaan. Vanhemmat lapset olivat 3,5 ja 2,5 eikä sisaruskateuttakaan ollut, vanhimmilla lapsilla oli jo omat juttunsa keskenään.

ellei nyt kysymyksessä satu olemaan jotenkin sairas lapsi. Kaksi vanhempaa hitsautuvat yhteen eivätkä enää tuhlaa voimiansa samanlaiseen mustasukkaisuuteen kuin esikoinen. Kolmoselle jää paljon aikaa.

raskaus ja vauva-aika tosi rankkoja.isommat pojat oli 3v ja 11v kun tää kolmas syntyi ja erityisen rankan tästä teki että en saanut mieheltä tarpeex tukee.ja että jouduin töihin lähtee lapsen ollessa 4kk taloudellisten vaikeuksien vuoksi,imetin kuitenkin 11kk,kävin siis ilta ja viikonloppu töissä,kokopäivä töihin lähdin kun vauva tuon 11kk.nyt kuopus 1,5v ja on sairastellut kokoajan.nytkin olen valvonut puoli neljästä asti ja aamulla töihin.me riidellään miehen kaa tosi paljon ja parisuhde on kärsinyt hirveesti.kun tuo keskimmäinen syntyi se oli ihan toista,siitä ajasta tosiaan nautin,se oli mun elämän onnellisinta aikaa.ja tämänkin kanssa se eka 6kk oli ihan ok mut sen jälkeen kun alkoi sairastelut ja mieletön univelka kierre,niin ihanuus on siitä kaukana.mulla on päällimmäisenä vaan mielessä nukkuminen,odotan iltaa et pääsen muutamaksi tunniksi nukkumaan kun väsyttää vaan.mutta tää on elämää ja odotan nyt että lapsi kasvais ja ehkä tervehtyis..ja mainittakoon että kahdella isommalla pojalla molemmilla pitkäaikais sairaudet jotka vaatii oman hommansa päivittäin.

Kolmannen kohdalla yllätti kuinka paljon sisarukset kiinnostuivat ja nauttivat vauvasta. Ja kuinka paljon vauvaa kiinnosti isommat sisarukset. Sisarukset olivat vajaa 4 ja 2,5 vuotta.



Vauvaa oli helpompi hoitaa kuin edellisiä kun oli jo rutiinia.