Jos etävanhemman luona menee rikki jotain (lähin ostamaa),

siellä ja välikausipuvun polveen tulee reikä? Nyt vähän realismia, naiset.

ei anna hyvän vanhemman eikä inhimillisen ihmisen kuvaa itsestään. Ei ollenkaan. Ihmisen, joka kykenisi todella pyrkimään yleensäkään hyvään.



Lakikirjoja on kunkin hyvä tietenkin lukea ja ne sisäistää, mutta jos lakia luetaan jokaisessa pienessäkin keskustelussa mikä liittyy lapseen on jokin pahasti pielessä. Kommunikaatiotaidot ehkäpä ja joustavuus, jota niin kovasti lähivanhemmilta odotetaan.



Laista paasaava etävanhempi tuntuu keskittyvän enemmän omien etujensa ajamiseen kun katsovan kokonaiskuvaa lapsen kannalta. Laki puolustaa myös lasta ja lähivanhempaa, mutta nämä harvemmin ehtivät sitä lakikrjaa plärätä kun arjesta selviytymisessä menee kaikki mahdollinen energia. Todellakin kaikki. Ymmärrettävää on, että etävanhemmalla on paljon aikaa lukea lakikirjojaan ja kuvaavaa myös.



Kohtuullista ja oikeudenmukaista tuossa tilanteessa olisi, että etävanhempi maksaa kännykän (lähivanhempi on maksanut sen edellisen) tai vanhemmat maksavat sen puoliksi. Näin jokainen itseään kunnioittava hyvin toimeentuleva etävanhempi tekisi.



Välillä tuntuu, että nämä etävanhemmat haluavat kuoria vain kermat päältä ja jättää loput ikävät hommat lähivanhemman huoleksi. Usein tästä syystä nämä suhteet ovat päättyneetkin joten siten ei mitenkään yllättävää.

Tämä on tosiaan täysin yksiselitteistä

Etävanhempi maksaa lähivanhemmalle elatusapuja, josta lähivanhempi ostaa tarpeelliset tavarat. Näin sanoo laki.

Surullisen usein vaan etä maksaa sen minimin ja faktahan on, että se on aivan liian vähän. Nykyisen hintatason kanssa, minimi riittää nippanappa ruokiin ym perusasioihin. Sillä ei todellakaan osteta mitään puhelimia ja muita tavaroita. Tai edes kunnollisia vaatteita.

Eli lain mukaan kun mennään niin lähivanhempi maksaa, niinkuin melkein kaiken muunkin.

Kyllä harmittaa sellaisten lähivanhempien puolesta, joilla etänä ihminen, joka kuvittelee ettei oman lapsen elättäminen kuulu itselle kun ei asu enää lapsen kanssa. (sen 140€ lisäksi siis)

Onneksi oma ex on fiksumpi. Maksaa isompaa elaria, joka oikeasti aikalailla kattaa puolet normi vaatteista ja kulutuksesta. Isommista hankinnoista myös keskustellaan ja hankitaan yhdessä.

Meillä vastaavassa tilanteessa etä varmaan ostaisi puhelimen kun lapsi kerran siellä sen hajotessa. jos jostain syystä ei pääsisi kauppaan niin sitten minä ostaisin kun lapsi tullut takaisin luokseni. Ei olisi kummallekaan meille mikään kynnyskysymys.

Karvalakkimalli ostettaisi, kun kerran lapsi rikkonut vanhan. EI siis "Palkittaisi" uudella hienommalla mallilla.

Välillä tuntuu, että nämä etävanhemmat haluavat kuoria vain kermat päältä ja jättää loput ikävät hommat lähivanhemman huoleksi. Usein tästä syystä nämä suhteet ovat päättyneetkin joten siten ei mitenkään yllättävää.

Olen seurannut läheltä tällaista kissanhännänvetoa. Kyllä siinä molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla kusipäitä, jos koko ajan väännetään kättä ja kytätään toista. Fiksuin vanhempi on se, joka päättää että "okei, mä huollan tuon Jannica-Elmerin ja se toinen vanhempi tekee sen mitä pystyy, mutten odota mitään. Olkoon vanhempana sen mitä pystyy, mutta mitään en siltä vaadi ja itse teen kaikkeni lapsen eteen". Sillä tavalla lapsella on edes jonkinlainen mahdollisuus tasapainoisiin suhteisiin molempiin vanhempiinsa. Jos yhteinen vastuunkanto lapsesta ei suju, niin sitten toisen on otettava koko vastuu, valittamatta. Näin se menee.

Vedätys on vedätystä. Elatusmaksut on määritelty elatustarpeen mukaan, niiden lisäksi ei lähetellä ylimääräisiä laskuja fiilikseen mukaan. Niihin ei tarvitse yhdenkään elatusvelvollisen reagoida mitenkään.



Minunkin käteeni lätkäistiin eron jälkeen vaikka minkälaista lisälaskua, mutta ne eivät yksinkertaisesti kuulu minulle, sillä osallistun jo täysimäääräisesti lasten elätykseen.



Jos lähivanhempi ei käytä tuota riittävää summa lasten hyväksi, hän käyttää sen omaksi hyväkseen ja se on väärin se.



Etävanhempi saa osallistua lasten elämään taloudellisesti enemmänkin jos tahtoo, mutta sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia yhtikäs mitään.



Niin minäkin teen, mutta omasta tahdostani ja aloitteestani asioissa, joista tiedän, että lähivanhempi ei niitä hankkisi kuitenkaan.

mutta valitan myös tasan tarkkaan jos niin haluan. Siihen en tarvitse lupaasi. En vaadi vaan totesin, mikä olisi kohtuullista ja inhmimillistä ja miten itse toimisin etävanhempana.

Hyväkäytöksisille ihmisille tämä on itsestäänselvyys ja heidän kanssa ei onneksi tarvitse edes keskustella tällaisista asioista. Tuttavissa on roppakaupalla tuomareita ja asianajajia, mutta jotain varmasti kertoo sekin etten ole heitä asioillani vaivannut - vielä. Etävanhempi sen sijaan tuntuu lukevan lakikirjojaan kuin raamattua. Samainen etävanhempi ei kuitenkaan itse juurikaan välitä jos lipsuu sinne lain toiselle puolelle, joten sitenkin ymmärrettävää tarkastaa usein missä se raja menikään.

Jos yhteinen vastuunkanto lapsesta ei suju, niin sitten toisen on otettava koko vastuu, valittamatta.

se lapsi joutaa ostamaan uuden tilalle, kun kerran se sen puhelimen rikkoi!

kokeilisin vakuutuksista. Jos ei, niin sitten mielestäni puoleksi tai jos lapsella säästöjä - niistä.

Noi väitteet, että etä maksaa elarit eikä tarvi muuta maksaa blääblää eivät pidä kaikissa tapauksissa paikkaansa. Meillä on esim. sellainen sopimus, että etä osallistuu suurimpiin harraste - ja vaatemenoihin (arvatkaa vaan onko koskaan osallistunut?)

Jos meillä kävisi noin, niin mun maksettavaksi se jäis.

Meillä on esim. sellainen sopimus, että etä osallistuu suurimpiin harraste - ja vaatemenoihin

Meillä on esim. sellainen sopimus, että etä osallistuu suurimpiin harraste - ja vaatemenoihin

jos etä on kusipää. Minä aikani yritin osallistumista, mutta aina oli vastaus ei ole nyt rahaa. Joten lopetin yrittämisen. Olenkin tässä miettinyt, että pitänee käydä tarkistuttamassa tuo elatuksen määrä. Kun sillä varjolla maksaa minimiä, että osallistuu sitten noihin muihin menoihin - joihin ei ole siis 6 vuoden aikana osallistunut kuin kerran.

(muistaakseni silloin 9v.) kun sillä oli jokin vanha rähjä. Kävi kuitenkin niin että se puhelin meni hukkaan lähivanhemman luona. Lähivanhempi voivotteli mutta ajatteli että ei se mitään kun puhelin oli niin halpa (99€). Koskaan ei löytynyt. Lähivanhempi osti sitten seuraavan.

alkanut säilyttää kaikki lasten isompien ostosten ja menojen kuitit. Kuitit matkakuluista etävanhemman luo. Jne. jne. Tämä tilanne on täysin etän, joka viilaa jokaista pilkkua, aiheuttama. Itse olisin halunnut sopia asioista reilusti ja sovussa.



Joudun miettimään tarkasti mitä sanon ja mitä sähköposteissa kirjoitan, koska etä syynää kaiken läpi ja nauhoittaa puhelut. Hän itse peruuttelee kyllä menoja miten sattuu, niistä en ole jaksanut alkaa vääntää kättä, koska todellakin arki lähivanhempana imee mehut.

Tämä on tosiaan täysin yksiselitteistä

Etävanhempi maksaa lähivanhemmalle elatusapuja, josta lähivanhempi ostaa tarpeelliset tavarat. Näin sanoo laki.

[/i

Surullisen usein vaan etä maksaa sen minimin ja faktahan on, että se on aivan liian vähän. Nykyisen hintatason kanssa, minimi riittää nippanappa ruokiin ym perusasioihin. Sillä ei todellakaan osteta mitään puhelimia ja muita tavaroita. Tai edes kunnollisia vaatteita.

Eli lain mukaan kun mennään niin lähivanhempi maksaa, niinkuin melkein kaiken muunkin.

Kyllä harmittaa sellaisten lähivanhempien puolesta, joilla etänä ihminen, joka kuvittelee ettei oman lapsen elättäminen kuulu itselle kun ei asu enää lapsen kanssa. (sen 140€ lisäksi siis)

Jos elatusapu on 140 ja lapsilisät 146 yksinhuoltajalla ja kyllä varmaan lähi itsekkin maksaa noin 140e kuukaudessa ettei lapseen pelkästään lapsilisät ja elarit mene. Eli sinun mielestä 426e/kk ei riitä lapsen elättämiseen?

Me varmaan eletään sitten niin köyhästi että meillä menee viisihenkisen perheen ruokaan ja vaatteisiin noin 600e/kk. Aika arvokkaaksi lapsi heti eron jälkeen muuttuu..

Tämä on tosiaan täysin yksiselitteistä

Etävanhempi maksaa lähivanhemmalle elatusapuja, josta lähivanhempi ostaa tarpeelliset tavarat. Näin sanoo laki.

[/i Surullisen usein vaan etä maksaa sen minimin ja faktahan on, että se on aivan liian vähän. Nykyisen hintatason kanssa, minimi riittää nippanappa ruokiin ym perusasioihin. Sillä ei todellakaan osteta mitään puhelimia ja muita tavaroita. Tai edes kunnollisia vaatteita. Eli lain mukaan kun mennään niin lähivanhempi maksaa, niinkuin melkein kaiken muunkin. Kyllä harmittaa sellaisten lähivanhempien puolesta, joilla etänä ihminen, joka kuvittelee ettei oman lapsen elättäminen kuulu itselle kun ei asu enää lapsen kanssa. (sen 140€ lisäksi siis)

Jos elatusapu on 140 ja lapsilisät 146 yksinhuoltajalla ja kyllä varmaan lähi itsekkin maksaa noin 140e kuukaudessa ettei lapseen pelkästään lapsilisät ja elarit mene. Eli sinun mielestä 426e/kk ei riitä lapsen elättämiseen? Me varmaan eletään sitten niin köyhästi että meillä menee viisihenkisen perheen ruokaan ja vaatteisiin noin 600e/kk. Aika arvokkaaksi lapsi heti eron jälkeen muuttuu..

mutta yksinhuoltaja maksaakin kaiken yksin. Vuokrat sun muut laskut. Useinmiten ei ole sitä puolisoa jakamassa muita arjen menoja. Sori kun hyppäsin tähän väliin, ei ollut mulle tarkoitettu viesti. Mutta tällainenkin näkökulma tähän asiaan.

eron myötä, koska vaikka lähi saa elarin ja lapsilisään huikean korotuksen, maksaa asuminen ym kuitenkin enemmän kuin jos niitä kaksi maksaa.

Eli sinun mielestä 426e/kk ei riitä lapsen elättämiseen?

Me varmaan eletään sitten niin köyhästi että meillä menee viisihenkisen perheen ruokaan ja vaatteisiin noin 600e/kk. Aika arvokkaaksi lapsi heti eron jälkeen muuttuu..

Tiesitkö että lapsesta on muitakin kuluja kuin ruoka ja vaatteet?

se etäkin maksaa kaiken yksin ja silti maksaa elatusapua. Eli kyllä silti kuuluu mielestäni myös lähin se 140e laittaa kuukaudessa.

mutta meillä minä (lähivanhempi) olen aina maksanut kaiken. Ei ole vaihtoehtoja, jos en halua että lapsi kärsii.

se etäkin maksaa kaiken yksin ja silti maksaa elatusapua. Eli kyllä silti kuuluu mielestäni myös lähin se 140e laittaa kuukaudessa.

lapsestaan vain tuon 140e eikä mitään muuta, niin on todella köyhää. Lähi maksaa kuitenkin lapsen asumisen kuluineen, vaatteet, terveydenhuollon, harrastukset, lelut ja vempaimet, isommille puhelimet ja puhelinlaskut, mahdolliset mopot ja mopokortit jne jne. Mitä isommat lapset sen isommat kulut ja tarpeet. Yks 140e vaikkakin kerrottuna kahdella katoaa kuin pieru saharaan! Mut juu, voihan sitä aina elää köyhästi eikä anna lapsen harrastaa, eikä laita lapsille mitään tietsikoita ja kännyköitä joita nykyaikana tarvitaan...

Itse tunnen niin helposti syyllisyyttä, että kokisin pienen lapsen kyseessä ollessa itseni joka tapauksessa pääpiruksi.



Toisaalta sanoisin kyllä, että järki käteen ja jäitä hattuun. Jos lapsi rikkop ydinperheessä lelunsa, niin ei kai siitä vanhemmat keskenään ala torailla ja vahingonkorvauksia vaatia. Eli jos lapsi rikkoo, niin lapsi rikkoo. Ei sen kummempaa.



Jos on jotain joka menee kotivakuutuksen piiriin, niin sen vakuutus korvaa, jonka luona vahinko.