Lue keskustelun säännöt.
Mies, onko kohdallesi sattunut määräilevää naista?
07.12.2010 |
-Meidän Pena-Turo vie sitten roskat ulos just nyt!
-Meidän Saku-Kalevi ei sitten ole pilkkuun asti baarissa kavereiden kanssa!
-Meidän Jorma-Antero tulee sitten töistä heti kotiin siivoamaan!
-Nyt teet, niinkuin käsken Mika-Ville!
Niin, oletko kohdannut vastaavaa imperatiiveja solkenaan sylkevää naisihmistä? Jos olet, miten olet tilanteeseen suhtautunut? Sulkemalla korvat vai sanomalla takaisin?
Itseäni vastaava ihmistyyppi vituttaa aivan täysillä. Johtuu varmaan osittain siitä, että oma isäni tapasi aina ilmaista kaiken käskymuodossa ("nyt ajat sen nurmikon!"), mutta myös siitä, että minusta miehenä kenenkään aikuisen ei tarvitse ottaa painostavia ja epäystävälliseen sävyyn esitettyjä käskyjä vastaan kun saman nyt voi sanoa konditionaalimuodossakin ("voisitko"). Olen kuitenkin tavannut Suomessa aika montakin "käskijätyyppiä", joista ensimmäinen oli pitempi nuoruudenajan tyttöystäväni, joka muuttui jopa agressiiviseksi (varsinkin humalassa), jos en tehnyt kuten neiti "määräsi". No, erohan siitä lopulta tuli, thanks god! Mielelläni otan toisen tunteet huomioon, mutta kenenkään käskyjä en noudattele sen takia, että se on nimenomaan käskynä esitetty.
Rasittaa tuo piirre kyllä kavereidenkin puolisoissa, jos olemme vaikka ulos menossa ja kotiovella satelee käskyjä kotiintuloajoista tms.
M41
Kommentit (43)
Minua ei ole koskaan luonnehdittu määräileväksi, mutta imperatiivia käytetään perheessämme siinä missä muitakin tapaluokkia, osana normaalia arkikommunikointia. Ap vaikuttaa siltä, että hänellä on vajavaiset kyvyt pärjätä vuorovaikutuksessa ja jotain ongelmia itsensä kanssa, varmaan itsetunnossa. Ei täyspäinen ja onnellinen ihminen tunne tarvetta kirjoittaa ylipitkää aloitusta tällaisesta asiasta, eikä ole noin yliherkkä käskemiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se tottelee miellään ku tahtoo mut onnelliseksi tehrä. Vaan harvoin sitä ihan imperatiivia joutuu käyttämään, kyllä se kiristys ja itkun tuherrus riittää. Ja nalslutus tietysti, ku tarpeeksi monta kertaa muistaa sannoo.
Niin kauan on olemassa kotitöistä määräileviä/nalkuttavia naisia, kun on olemassa aloitekyvyttömiä ja laiskoja miehiä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 19:15"]
Niin kauan on olemassa kotitöistä määräileviä/nalkuttavia naisia, kun on olemassa aloitekyvyttömiä ja laiskoja miehiä.
[/quote]
Itseään toteuttava kierrehän se on. Aloitekyvyttömät ja laiskat miehet on äitinsä pilalle passaamia ja joutuvat sitten aikuisena nalkuttavan naisen kiusan kohteeksi. Surullista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein.
Minä yritän kaikin keinoin olla nalkuttamatta. Sanon, joskus piikikkäästikin, mutta jos mies käskee minun olla hiljaa, olen.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 19:15"]Niin kauan on olemassa kotitöistä määräileviä/nalkuttavia naisia, kun on olemassa aloitekyvyttömiä ja laiskoja miehiä.
[/quote]kyllä joillakin on pää seonnu olen ollut siistimpi kuin suurin osa naisista silti olin hätää kärsimässä silti olin pulassa kun rakastuin naiseen joka haluu pitää paikat ihan tiptop ja aakkosjärjestyksessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aina pyydän liian kiltisti. Pitäis oppia käskijäksi, kun mies sanoo, ettei ymmärrä, jos en sano suoraan.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:23"]Kysyinkin vaimolta puoli kolmen maissa töistä tullessa, että haittaako, jos otan olutta loppupäivän. Eipä haitannu, ihana vaimo. Saanut touhuta tässä olutta ottaen ihan mitä haluttaa.
Huomenna saakin sitten kiitokseksi kyytiä ihan urakalla (kunhan lapset ovat nukahtaneet)
[/quote]
Miksi joudut odottamaan huomiseen? Tää perinteinen tapa, kerran viikossa lauantaina?
Meillä ei oteta alkoo lasten nähden. Äijä läksi just kaljalle tiukoilla ehdoilla:
1) minun päälle ei oksenneta tai saa turpaansa... taas.
2) vieraissa ei käydä tai saa turpaansa ja eropaperit.
3) kotona puolin yön aikaan eikä liian kännissä koska rouvaa panettaa. Tosimies hoitaa aina vaimonsa.
4) jos jostain syystä on itsetuhoinen ja haluaa viipyä aamuyöhön asti, niin viesti etten huolestu.
Kyllä pidän kuria ja järjestystä myös miehelleni, hän on krooninen sovinisti ja tarvitsee kovan naisen otteet että pysyy ruodussa. Taidan olla ainoa nainen, jota koskaan on kunnioittanut. Sika mikä sika, mutta on kyllä MUN sika. Vakka on kantensa löytänyt ainakin meillä.
[/quote]
Heh, eipä johdu siitä teidän perinteisestä tavasta, lauantaista, vaan siitä että vasta annoin (ja vaimo antoi) parastaan, eli siitä puolesta ei ole huolta.
Meillä ei oksennella toisten päälle, ei käydä vieraissa, puolen yön aikaan ei rouvaa paneta (jos ei ole tullut bilettämästä kavereiden kanssa ja silloin otan sen ilolla vastaan).
Täytyy sanoa, että onneksi en ole miehesi, ei oltais edes viikkoa yhdessä. Siltikin, rehellisesti voin sanoa, että meillä on todella onnellinen perhe-elämä. Itse miehenä siivoan, laitan ruokaa, hoidan lapsia ja harrastan (pelkästään) heidän kanssaan monta kertaa viikossa.
Ehkäpä siksi vaimoni ei pahastu jos silloin tällöin otan olutta (en ole pahapäinen humalassa)
[/quote]
Meilläkin on auvoinen perhe-elämä kun molemmat tuntee roolinsa ja ne tulevat luonnostaan. Kuten totesin, vakka kantensa on löytänyt:) Kyllä toi munkin äijä tekee kaiken ihan käskemättä ja tuo vielä tilinkin kotiin. Niin suuren, ettei minun tarvitse käydä töissä jos en halua.
En todellakaan kykenis olemaan määräilystä kitisevän ukon kanssa. Se joka paremmin yleistilanteen hanskaa, sanoo miten hommat hoituu. Jos mies tehnyt niin paljon töitä, että lapset kaipaavat isän huomiota, silloin ei mennä kaljalle eikä meillä asiasta keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole onneksi. Saan tehdä ihan mitä haluan, vaikka ottaa olutta keskellä päivää (sehän varmaan on punainen vaate tän palstan naisille).
Kysyinkin vaimolta puoli kolmen maissa töistä tullessa, että haittaako, jos otan olutta loppupäivän. Eipä haitannu, ihana vaimo. Saanut touhuta tässä olutta ottaen ihan mitä haluttaa.
Huomenna saakin sitten kiitokseksi kyytiä ihan urakalla (kunhan lapset ovat nukahtaneet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38-vuotiaana naisena täytyy sanoa etten ole koskaan tollasia tavannut. Tai ainakaan en ole ollut paikalla mikäli tollasta kommunikaatiota ilmenee.
Sitä en tiedä mitä kenenkin kotona tapahtuu tms.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:23"]Kysyinkin vaimolta puoli kolmen maissa töistä tullessa, että haittaako, jos otan olutta loppupäivän. Eipä haitannu, ihana vaimo. Saanut touhuta tässä olutta ottaen ihan mitä haluttaa.
Huomenna saakin sitten kiitokseksi kyytiä ihan urakalla (kunhan lapset ovat nukahtaneet)
[/quote]
Miksi joudut odottamaan huomiseen? Tää perinteinen tapa, kerran viikossa lauantaina?
Meillä ei oteta alkoo lasten nähden. Äijä läksi just kaljalle tiukoilla ehdoilla:
1) minun päälle ei oksenneta tai saa turpaansa... taas.
2) vieraissa ei käydä tai saa turpaansa ja eropaperit.
3) kotona puolin yön aikaan eikä liian kännissä koska rouvaa panettaa. Tosimies hoitaa aina vaimonsa.
4) jos jostain syystä on itsetuhoinen ja haluaa viipyä aamuyöhön asti, niin viesti etten huolestu.
Kyllä pidän kuria ja järjestystä myös miehelleni, hän on krooninen sovinisti ja tarvitsee kovan naisen otteet että pysyy ruodussa. Taidan olla ainoa nainen, jota koskaan on kunnioittanut. Sika mikä sika, mutta on kyllä MUN sika. Vakka on kantensa löytänyt ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps, joskus on vaan otettava komento niinkuin armeijassa. En tietenkään 24/7 käskytä miestäni, enkä nipota mistään kotiintuloajoista. Tosin nykyään käskyttäminen on vähentynyt, koska keskustelimme mieheni kanssa asiasta. Hän ei pitänyt komentamisestani ja minä kerroin, että en pidä hänen aloitekyvyttömyydestään. Asia ratkesi siten, että nykyään mies hoitelee ihan itsenäisesti asioita kotona, eikä minun tarvitse turhautua jokaikisestä pikkuasiasta.
Tosin joskus vielä silloin tällöin joudun komentamaan, kun jokin asia on usean nätistisanomisen ja muistuttamisen jälkeen EDELLEEN jäänyt tekemättä. Kummasti olen silti edistynyt lapsenvahdista tasavertaiseksi kumppaniksi mieheni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:23"]Kysyinkin vaimolta puoli kolmen maissa töistä tullessa, että haittaako, jos otan olutta loppupäivän. Eipä haitannu, ihana vaimo. Saanut touhuta tässä olutta ottaen ihan mitä haluttaa.
Huomenna saakin sitten kiitokseksi kyytiä ihan urakalla (kunhan lapset ovat nukahtaneet)
[/quote]
Miksi joudut odottamaan huomiseen? Tää perinteinen tapa, kerran viikossa lauantaina?
Meillä ei oteta alkoo lasten nähden. Äijä läksi just kaljalle tiukoilla ehdoilla:
1) minun päälle ei oksenneta tai saa turpaansa... taas.
2) vieraissa ei käydä tai saa turpaansa ja eropaperit.
3) kotona puolin yön aikaan eikä liian kännissä koska rouvaa panettaa. Tosimies hoitaa aina vaimonsa.
4) jos jostain syystä on itsetuhoinen ja haluaa viipyä aamuyöhön asti, niin viesti etten huolestu.
Kyllä pidän kuria ja järjestystä myös miehelleni, hän on krooninen sovinisti ja tarvitsee kovan naisen otteet että pysyy ruodussa. Taidan olla ainoa nainen, jota koskaan on kunnioittanut. Sika mikä sika, mutta on kyllä MUN sika. Vakka on kantensa löytänyt ainakin meillä.
[/quote]
Heh, eipä johdu siitä teidän perinteisestä tavasta, lauantaista, vaan siitä että vasta annoin (ja vaimo antoi) parastaan, eli siitä puolesta ei ole huolta.
Meillä ei oksennella toisten päälle, ei käydä vieraissa, puolen yön aikaan ei rouvaa paneta (jos ei ole tullut bilettämästä kavereiden kanssa ja silloin otan sen ilolla vastaan).
Täytyy sanoa, että onneksi en ole miehesi, ei oltais edes viikkoa yhdessä. Siltikin, rehellisesti voin sanoa, että meillä on todella onnellinen perhe-elämä. Itse miehenä siivoan, laitan ruokaa, hoidan lapsia ja harrastan (pelkästään) heidän kanssaan monta kertaa viikossa.
Ehkäpä siksi vaimoni ei pahastu jos silloin tällöin otan olutta (en ole pahapäinen humalassa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ole koskaan luonnehdittu määräileväksi, mutta imperatiivia käytetään perheessämme siinä missä muitakin tapaluokkia, osana normaalia arkikommunikointia. Ap vaikuttaa siltä, että hänellä on vajavaiset kyvyt pärjätä vuorovaikutuksessa ja jotain ongelmia itsensä kanssa, varmaan itsetunnossa. Ei täyspäinen ja onnellinen ihminen tunne tarvetta kirjoittaa ylipitkää aloitusta tällaisesta asiasta, eikä ole noin yliherkkä käskemiselle.
Kyllä minulla ihan hyvin on mennyt. Kolme yliopistotutkintoa ja kansainvälinen menestyksekäs ura, jossa nimenomaan vuorovaikutuksella on ollut tärkeä ja keskeinen osa. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin hyvä ihmissuhde, jota vuosikaudet takana ja olen todellakin onnellinen.
En vain siedä käskemistä ja minusta sellainen ihminen, joka kokee pystyvänsä käskyillään saamaan kumppaninsa tottelemaan on hieman vajaa ja nimenomaan kommunikointitaidoiltaan. Näkemysero välillämme varmaan.
Ap
Kyllä minulla ihan hyvin on mennyt. Kolme yliopistotutkintoa ja kansainvälinen menestyksekäs ura, jossa nimenomaan vuorovaikutuksella on ollut tärkeä ja keskeinen osa. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin hyvä ihmissuhde, jota vuosikaudet takana ja olen todellakin onnellinen. En vain siedä käskemistä ja minusta sellainen ihminen, joka kokee pystyvänsä käskyillään saamaan kumppaninsa tottelemaan on hieman vajaa ja nimenomaan kommunikointitaidoiltaan. Näkemysero välillämme varmaan. Ap
Jestas tuota tärkeilyn määrää ja todistelun tarvetta:-))))) Hellanlettas. Fiksu ihminen esim. tajuaisi, että jos joku friikki todellisuudessa olisikin tuhlannut elämäänsä kolmeen yliopistotutkintoon, sen kirjoittaminen tällaisessa yhteydessä ei näytä järin uskottavalta eikä ole älykästä. Veditpä maton jalkojesi alta, ihan nolottaa puolestasi. Ja jos käskyjen kuunteleminen on sinulle näin suuri ongelma, vuorovaikutustaidoissasi on kuin onkin varaa. Joku toinen osaisi hoitaa tilanteen taitavasti käskijän kanssa, eikä se jäisi kaivelemaan niin paljon että tarvitsisi av:lla itkeä.
Minäkään en voi sietää käskytystä, en edes töissä. Se joka käskee epäystävällisesti, ei omaa edes alkeellisiakaan vuorovaikutustaitoja.
Tosin minulla on 5v tytär joka määrää muita lapsia ja aikuisia. Ensin se huvitti, mutta nyt on alkanut ottamaan päähän kun 5v käskee äitiään. En tiedä mitenkä kasvattaisi/kouluttaisi tuota lasta, ettei siitä ihan pirttihirmua tulisi. Kohta sillä ei ole yhtään kaveria, kun ei kenenkään tarvitse sietää käskytystä toiselta.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2010 klo 09:25"]Minäkään en voi sietää käskytystä, en edes töissä. Se joka käskee epäystävällisesti, ei omaa edes alkeellisiakaan vuorovaikutustaitoja.
Tosin minulla on 5v tytär joka määrää muita lapsia ja aikuisia. Ensin se huvitti, mutta nyt on alkanut ottamaan päähän kun 5v käskee äitiään. En tiedä mitenkä kasvattaisi/kouluttaisi tuota lasta, ettei siitä ihan pirttihirmua tulisi. Kohta sillä ei ole yhtään kaveria, kun ei kenenkään tarvitse sietää käskytystä toiselta.
[/quote]
Tiedän on sellaisia määräileviä ihmisiä jotka pomottavat kaikkia. Sitten on sitä olosuhteiden tekemää kiukkua kun toinen väsyy kantamaan arjen vastuun yksin.
Jos kyse on ensimmäisestä niin kysäisepä itseltäsi miksi valitset tällaisia naisia. Ehkä juuri tottumuksesta koska lapsuudenkuviossa oli parisuhdemalli jossa toinen määräilee?
Tuntuu, että joskus toisen ihmisen käytös provosoi ja pakottaa toista tietynlaiseen rooliin.
Itse olen vahvatahtoinen, mutta en tykkää suhteessa määräillä. Kuitenkin yhdessä suhteessa se rooli ajautui minulle.
Miehen edellinen naisystävä oli juuri sellainen "pomo" tyyppi.
Mies oli todella epäjärjestelmällinen ja siitä seurasi itselleni vahinkoa. Olin todella onneton sillä jotta homma jotenkin toimi oli minun pakko komentaa. Lopulta erosin ja sanoinkin suoraan, että en halua rooliin johon minua tunkee.
Meillä myös käskeminen on joskus ainoa tapa saada asiat tapahtumaan. Miksi ihmeessä naisten pitäisi pyytää 20 kertaa kauniisti, että perheen toinen aikuinen osallistuisi yhteiosen arjen pyörittämiseen edes vähän? Ei miehenikään joudu pyytämään minulta itsestään selvien velvoitteiden hoitamista.
Meillä sekä mies että minä olemme yhtä mieltä siitä, että olen toisinaan määräilevä diktaattori. Toisaalta mieskin on moneen kertaan todennut, että ei tästä tulisi yhtään mitään jos joku ei pitäisi hommaa kasassa.
Olemme sopineet että hän saa olla omissa ajatuksissaan haahuileva ja ei aina kovin huomaavainen ääliö, mutta kun vaimolla alkaa otsasuoni pullistua niin silloin totellaan mukisematta. Ja kukkia pitää tuoda säännöllisesti :)