sadut ja valehtelu
Tuli tuosta joulupukkikeskustelusta mieleen, että mitä te käsitätte valehteluksi? Kun siinä tuotiin esille sekin pointti, että olisi valehtelemista sanoa lapselle, että joulupukki ja tontut ovat olemassa ja että joulupukki tekee lahjoja Korvatunturilla. Tai että hammaskeiju käy tuomassa yöllä rahaa, jos laittaa irronneen hampaan tyynyn alle, tai muuta vastaavaa.
Kävin sitten pohtimaan, että entäs uskonnot? Kun eikö sekin ole yhtä lailla sitten valehtelemista selittää lapselle, että Jeesus ja enkelit pitävät hänestä huolta ja Taivaan Isä suojaa koko perhettä, tai että Allah näkee pienenkin lapsen sydämeen ja kuuntelee pieniäkin rukouksia? Tai jos selittäisi lapselle, että ei ole olemassakaan sellaisia otuksia kuin jumalat? Kun nämä kaikki luettelemani asiat ovat joillekin ihan satua ja puppua ja loppujen lopuksi kukaan ei voi sanoa 100% tietävänsä, että hänen jumalansa on olemassa - tai että jumalia ei ole. Tai voi toki sanoa, mutta silloin valehtelisi, koska päteviä todisteita ei pysty esittämään. Raamattu ei oikein kelpaa todisteeksi siitä, että Jeesus on Jumalan poika eikä Koraanilla voi todistella että Allah on suurin ja Muhammed hänen profeettansa, koska kyse on noiden kyseisten uskontojen pyhistä kirjoista. Ihan sama kuin jos minä käyttäisin Kalevalaa perustellakseni sen, että Väinämöinen ja Ilmarinen ovat oikeasti olemassa.
Eli mikä sitten on sitä valehtelemista? Joo, myönnän heti suoraan, että en usko joulupukkiin sillä tavalla, että oikeasti uskoisin että Korvatunturin kupeessa asuskelee joku satoja vuosia vanha leppoisa ukkeli, jolla ei ole muuta tekemistä kuin tehdä lahjoja lapsille ja käydä jakamassa ne joulun aikaan. Mutta uskon kuitenkin joulupukkiin yhä siinä mielessä, että joulupukki on minulle tavallaan joulun henkilöitymä. Metafora, jos uskallan käyttää niin hienoa sanaa. Ja minulle joulussa on tärkeää myös se, että jos ja kun lahjoja annetaan, ne tulevat tavallaan nimettömästä lähteestä. Suvussani on ollut semmoinen tapa, että joululahjoihin ei laiteta antajan nimeä ja sillä tavalla ei tule sellaista " pakko antaa lahja" -tunnetta, kun ei ensinnäkään tiedä, keneltä on itse saanut lahjoja edellisenä jouluna ja myöskään kukaan muu ei tiedä, kenelle kaikille joku toinen on antanut lahjoja. Eli tavallaan ne lahjat siis tulevat Joulupukilta - joulupukin apulaiset ovat ne vain väsänneet tai ostaneet. ;)
Minun mielestäni pienten lasten elämään kuuluu se semmoinen taianomaisuus, sadut, mielikuvitusleikit. Yhtä lailla möröt sängyn alla kuin joulupukit, keijukaiset kuin tontutkin. :) Toki jos lapseni minulta suoraan kysyisi, että onko joulupukki oikeasti olemassa, niin selittäisin asian hänelle niin kuin sen itse koen. Mutta muuten koen esim. joulupukista puhumisen satuna, mielikuvitusleikkinä, en valehtelemisena. Ymmärrän kuitenkin ihan hyvin, että jonkun muun mielestä se voi olla valehtelemista.
Minun mielestäni valehtelemista on se, että yrittää tahallisesti johtaa toista ihmistä harhaan joko ilkeämielisyyttään, selviytyäkseen kiipelistä tai päästäkseen johonkin tarkoitukseen. Ja toki on sitten niitä valkoisia valheita, joita usein kutsutaan myös kohteliaisuudeksi ja hyväksi käytökseksi ja joita ilman yhteiskunta romahtaisi. Joskus itse asiassa katsoin aiheesta telkkaridokumentinkin. ;) Ja totta, tavallaan se joulupukista kertominenkin on valetta, koska ei semmoista olentoa ole minun uskoakseni oikeasti olemassa, siis sellaisena kuin joulupukki nykyisin kuvataan. Mutta se, onko siitä valehtelusta sitten aina mitään haittaa tai onko se paha juttu, se on toinen asia...
Kommentit (38)
Pimeässä kirjottamisen ongelmia... niin piti sanomani, että eksotiikka vetoaa. Muistan itsekin, että tuhannen ja yhden yön tarinat olivat niin jänniä ja hienoja:) pitäisi varmaan lukaista omille lapsille, saisi tekosyyn lukea itsekin uudestaan;)
Sitä muistan niistä tarinoista ihmettelleeni, että miksi mies suuttui niin kovasti, kun vaimo paljasti kasvonsa palvelijalle? Eihän sitä alta kymmenenvanhana suomalaistyttönä siihen aikaan asiaa tajunnut. Isompana lainasin sitten kirjastosta vähän toisenlaisen version, missä vaimon rike olisin sitten hieman ymmärrettävämpi;)
Hyvä, että jankutukseni sitten kuitenkin ymmärrettiin ;))
Täytyy vielä kanssa mainita, että minun 5v sanoo Muumin sisällä olevan joku ihminen (kun näimme muumeja livenä). Ei todellakaan pidä muumeja todellisina. : )
ja tietenkin sadut.Olis ikävää kieltää lasta käyttämästä mielikuvitustaan ja olla lukematta satuja sillä melkein kaikki saduthan on mielikuvitus juttuja.Meilläkin lapsi hyvin tietää että muumit ja muut satuhahmot eivät ole todellisia mutta silti hänelle hyvin tärkeitä.Ja olis munkin mielestä tylsää katsoa aina telkkarista jotain tosi dokumentteja.onhan satuja kerrottu varmaan jo vuosituhansia ilman vääntämistä siitä että onko joku hahmo totta vai tarua.Muslimien lapset taitaa jäädä aika paljosta paitsi jos ei edes satuja saa kuunnella...
Poju01:
ja tietenkin sadut.Olis ikävää kieltää lasta käyttämästä mielikuvitustaan ja olla lukematta satuja sillä melkein kaikki saduthan on mielikuvitus juttuja.Meilläkin lapsi hyvin tietää että muumit ja muut satuhahmot eivät ole todellisia mutta silti hänelle hyvin tärkeitä.Ja olis munkin mielestä tylsää katsoa aina telkkarista jotain tosi dokumentteja.onhan satuja kerrottu varmaan jo vuosituhansia ilman vääntämistä siitä että onko joku hahmo totta vai tarua.Muslimien lapset taitaa jäädä aika paljosta paitsi jos ei edes satuja saa kuunnella...
Nimenomaan jokainen muslimi on painottanut, että MEILLÄ KYLLÄ luetaan paljonkin satuja ja katsotaan lastenohjelmia MUTTA EI jouluaiheisia koska ne ovat muslimille kiellettyjä. Omat lapseni eivät ainakaan jää yhtään mistään PAITSI. Joulun tilalla heillä on paljon muuta mielikuvitusta lisäävä " satua" sekä todelista elämää sekä kertomuksia. Aivan samoin voisin väittää, että sinun lapsesi jäävät paljosta paitsi kun ette lue hänelle Islamin Profeettojen elämästä tai Koraania tms vaikka ne ei teidän uskontoon kuuluu.
Aureole:
muuta mielikuvitusta lisäävä " satua" sekä todelista elämää sekä kertomuksia. Aivan samoin voisin väittää, että sinun lapsesi jäävät paljosta paitsi kun ette lue hänelle Islamin Profeettojen elämästä tai Koraania tms vaikka ne ei teidän uskontoon kuuluu.
Luepas lasten raamattu läpi, niin voit tarkistaa, miten monta kertaa sieltä löytyy joulupukki:) En ole ihan varma, mutta jostain toisesta ketjusta sain sen kuvan, että poju olisi kristitty.
P.S. Muistaakseni muslimit ovat ymmärtäneet, että joulupukki ei kuulu kristinuskoon ja että suomalaisille se on vain tapa, mutta joulupukkia ei hyväksytä sen pakanallisen alkuperän takia. Kirjoituksesi vain antoi sen kuvan, että kuitenkin kaikesta huolimatta liitit joulupukin kristinuskoon.
En nyt ihan tajunnut tuhven kommenttia. Olenkohan liian väsynyt raskaasta viikonlopusta vai miksi päässä raksuttaa vaan tyhjää ;))
Ja kiitos mutta ei kiitos lukuvinkistä. En ole kiinnostunut lukemaan lasten raamattua. En ole edes sitä " aikuisten" versioita koskaan lukenut enkä aiokaan. : )
Näkeväthän keijut, noidat jne esim kristallipallosta " kaiken" ja loitsut tehoavat mitä moninaisimpiin asioihin esim Grimmin saduissa. Pitäväthän laset aluksi vanhempiaankin kaikkiosaajuna ja kaikkivoipina. Kun huomaavat ettei näin olekaan usein pettyvät. Itsekin keksivät satuja ja mielikuvitusolentoja ja pitävät niitä aikansa totena.
Arvot ja elämänkatsomus ovat tärkeitä asioita. eiköhän ne kotoa opita, vaikka ei lapselta mielikuvitusolentoja kiellettäisikään. Esim tontuista ja joulupukista tullee (huom verbimuoto) muslimilapselle uteliaisuuden kohde, kun se on muille lapsille niin kivaa, mutta hänelle niin kiellettyä.
kun ei vain kaikkia tajua vaikka rautalangasta vääntäisi. Ja siksi, en jaksa enää kommentoida tuohon " miksi joulupukki on pahempi kuin noita" juttuun vaikka minulla siihen noitaan vastaus olisikin.
Mutta yhteen Arnican väittämään kommentoin. En tunne yhtään muslimilasta, joka olisi kiinnostunut joulusta sen takia että se on kiellettyjen listalla heiltä kotoa. Meillä lapset eivät välitä tuontaivaallista mistään pukeista tai tontuista tai toisten puheista joululahjoista. Viime joulun aikaan eivät kertaakaan edes kysyneet mikä tämä punapukuinen partaniekka kaupoissa on. Eivätkä ole koskaan pyytäneet lupaa saada hakea pukilta karkkia tms. Minun lapset eivät ole pätkääkään kiinnostuneita joulusta eikä meidän ole tarvinnut koko aihetta kotona koskaan käsitellä.
Sama koskee muitkakin " kiellettyjä" aiheita. Tänään lapseni (5v) totesi kristitylle kaverilleen, että katos tänään on liputuspäivä (kun näki suomenlipun liehumassa). Kaveri tokasi siihen, että niin on kun on minun nimipäivät tänään. Lapseni sanoi vaan, että niinkö ihan nimpparipäivät sulla. Ja jatkoi aihetta taivaalla loistavalla puoli kuulla ja sanoi, että puoli kuusta ei mene kuin yksi viikko ja sitten meillä on iid-juhla.
Ei meillä lapset osaa kaipaa sellaista mitä eivät tiedä tai tunne. Eivätkä ole koskaan haikailleet minkään perään (juhlien tms) mitä kavereilla on. Enkä ole koskaan kuullut, että muillakaan joilla jo isompia lapsia olisi tätä ongelmaa.
Haikaileeko teidän ei-muslimi lapset meidän iid-juhlan tai peräti Ramadanin perään kun ette niitä perheisänne vietä?
Ei siinä mitään, kyllä omaa uskontoaan ja aatemaailmaansa täytyykin kirkasotsaisesti puolustaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, miten realistista tällainen ajattelu on:
Aureole:
Ei meillä lapset osaa kaipaa sellaista mitä eivät tiedä tai tunne. Eivätkä ole koskaan haikailleet minkään perään (juhlien tms) mitä kavereilla on. Enkä ole koskaan kuullut, että muillakaan joilla jo isompia lapsia olisi tätä ongelmaa.Haikaileeko teidän ei-muslimi lapset meidän iid-juhlan tai peräti Ramadanin perään kun ette niitä perheisänne vietä?
Hienoa, että teidän lapsenne eivät haikaile tai kaipaa. Et voi kuitenkaan yleistää tätä koskemaan kaikkia. Teidän iid-juhlanne tai Ramadanin näkyvyys tässä kulttuurissa on (ainakin vielä toistaiseksi) niin olematon, että en voi suhtautua kysymykseesi aivan vakavasti. Joulun, joulupukin ja tonttujen näkyvyys on sensijaan koko läntisellä pallonpuoliskolla sitä luokkaa, että melkoiset silmälaput saa olla silmillä, ettei tämän juhlan olemassaoloa tiedostaisi.
Ja melkoista idealismia on myös olettaa, etteivät lapset edes millään tavalla huomioisi sitä, että koko maailma peittyy puna-asuisiin hahmoihin ja joululaulut soivat kaikkialla. Lapsilla on toisaalta jo hyvin varhain kyky miellyttää vanhempiaan, eikä sen kyvyn voimaa pidä aliarvioida.
Heräsi tässä semmoinen pieni kysymys teille palstan muslimeille. Menee vähän aiheen vierestä, mutta kävi kiinnostamaan sellainen juttu, että mitenkäs tosiaan nämä kauppojen " joulupukit" . Kun monet heistä ovat oman huomioni mukaan sellaisia, että ihan oma-alotteisesti lähestyvät lähellä olevia lapsia, tarjoavat karkkia tms., niin osaavatko he jättää muslimilapset rauhaan, jos siis selvästi päältä näkee, että perhe on muslimiperhe (lähinnä siis varmaan tarkoittanee äidin huivia ym. pukeutumista)? Vai onko teille koskaan käynyt niin, että " joulupukki" tulee tarjoamaan lapsille karkkia ja kyselemään jouluisia kysymyksiä? Mietin nimittäin sitä, että tuskinpa noille " joulupukeille" mitenkään erityisesti evästetään, että kaikki lapset eivät sitten joulua vietä.
Jos olette joutuneet tilanteeseen, että joku kauppapukki on tullut tarjoamaan lapselle karkkia ja kyselemään että onko hän ollut kilttinä, niin miten olette suhtautuneet/toimineet? Entä miten toimisitte, jos näin joskus kävisi?
Itse olen pariin otteeseen ilmoittanut (siis nyt aikuisena) ystävällisesti kaupan pukille, että tiedän, ettei hän ole oikea joulupukki ja että en tykkää moisesta huijaamisesta... ;) Tosin olen pitänyt huolen siitä, ettei ole lapsia kuulemassa. Omille lapsilleni aion kuitenkin opettaa, että toki karkin saa ottaa, mutta että ne kaupoissa pyörivät punanutut ovat vain näyttelijöitä, eivät mitään oikeita joulupukkeja.
" Lapsilla on toisaalta jo hyvin varhain kyky miellyttää vanhempiaan, eikä sen kyvyn voimaa pidä aliarvioida."
Aivan. Juuri näin.
Lapsi näkee kuinka suurella vakaumuksella hänen VANHEMPANSA asiaan suhtautuvat - ja haluavat kunnioittaa tätä (oman kotinsa) mallia toimia. Samalla he ymmärtävät sen, että osoittamalla avoimesti kiinnostusta, he todellakin loukkaisivat vanhempiaan - toimisivat heille ei-suotavalla-tavalla.
Lapset ovat viisaita. He poimivat uskomattomia määriä uskomattoman tarkkaa informaatiota jopa niistä sanattomista viesteistä; eleistä, ohimennen sanotuista lausahduksista ja tietysti ylipäätään kotinsa yleisestä ilmapiiristä.
Kerronpa nyt vähän tarkemmin meidän perheen ja lasten suhatutumisesta jouluun.
Lapseni ovat alle kouluikäisiä.
He eivät edes tiedä, että suomessa vietetään sellaista juhlaa kuin joulu. He eivät tiedä mikä on joulupukki tai tonttu saati joulukuusi.
Olen joka vuosi odottanut, että lapset itse kysyvät joulun aikaan mikä on kaupan joulukalenteri tai mikä tuo punatakkinen karvaniekka on tms. Mutta he eivät ole tähän päivään mennessä osoittaneet mitään kysymyksiä joulusta, joten en ole heille siitä vielä mitään kertonut.
Joten ainakaan meillä lapset eivät miellytä meitä vanhempia ja meidän jouluvastaisuutta koska heille ei ole edes siitä sanallakaan mainittu!
He eivät yksinkertaisesti tiedä, että naapurin kaverit tai sukulaiset viettävät joulua. Tarkoitukseni ei ole sitä heiltä nimenomaan pimittää vaan kerron toki siinä vaiheessa kun tajuavat siitä jotain kysyä.
Kauppakeskuksien joulupukeista. He eivät todellakaan ole millään tavalla tietoisia etteivät muslimit vietä joulua. Olen mielessäni perännyt heidän yleissivistyksen tasoa joka vuosi. Useasti pukki on alkanut " uhkaavasti " meitä lähestyä mutta kun vaan kävelen toiseen suuntaan tai ohi niin nähtävästi ymmärtävät yskän tai pitävät minua erittäin epäkohteliaana ihmisenä ;)
Lapseni eivät ole näihin tilanteisiin reagoineet mitenkään. Ehkä se on sekin kun äiti pukeutuu erittäin poiketen valtaväestön pukeutumisesta ja lähes kaikilla tutuilla sedillä on pitkät parrat ja kaavut päällä niin ei yksi puna-asuinen pitkäparta ole millään tavalla erikoisen näköinen tai huomioitavan arvoinen : )
En kyllä tossa viestissä maininnut mitään kristinuskosta.Joulupukki ei ole raamatullinen hahmo vaan pakanallinen.Oikeassa olet minä olen kristitty mutta meidän kodin perinteisiin kuuluu joulupukki ja lahjat niinku suurimman osan suomalaisista" kristityistä" .Olet tainu lukea jotain muuta viestiketjua
Aureole:
Nimenomaan jokainen muslimi on painottanut, että MEILLÄ KYLLÄ luetaan paljonkin satuja ja katsotaan lastenohjelmia MUTTA EI jouluaiheisia koska ne ovat muslimille kiellettyjä. Omat lapseni eivät ainakaan jää yhtään mistään PAITSI. Joulun tilalla heillä on paljon muuta mielikuvitusta lisäävä " satua" sekä todelista elämää sekä kertomuksia. Aivan samoin voisin väittää, että sinun lapsesi jäävät paljosta paitsi kun ette lue hänelle Islamin Profeettojen elämästä tai Koraania tms vaikka ne ei teidän uskontoon kuuluu.
Ihmettelin pojun viimeistä viestiä ja huomasin aureolen kysymyksen ja luulen molempien viittaavan tähän viestiin.
Viittasin siis siihen, että aureole kirjoittaa meidän lasten jäävän paljosta paitsi, koska emme lue koraania, vaikka me hyväksymmekin joulupukin. Eli tästä tulee mielikuva, että joulupukki kuuluisi kristinuskoon ja siksi joulupukista opetetaan. Siis aivan sama asia ei ole, opettaako koraanista vai joulupukista asiaa. Tietysti kristityn silmissä koraania on vain satua, joten siinä mielessä vertaus joulupukkiin kelpaa oikein hyvin. Mutta jos ajattelee, mitä kuuluu toisen uskontoon ja mitä ei, niin silloin koraania pitäisi verrata raamattuun ja raamatun opetuksiin.
Pojun kristillisyydestä olin lukenut toisesta ketjusta se on totta. Emmekä mekään pidä joulupukkia pahana, mutta kun se ei mieheni kulttuuriin ja perheeseen ole kuulunut, niin se on vain jäänyt sitten pois meidänkin joulusta.
TUHVE:" Viittasin siis siihen, että aureole kirjoittaa meidän lasten jäävän paljosta paitsi, koska emme lue koraania, "
Kirjoitin, että VOISIN VÄITTÄÄ moista. En siis sanonut teidän lasten jäävän paitsi mistään.
Toivoisin hyvässä hengessä keskustelua aiheeseen liittyen.
Kiehtovaa pohdintaa. Ymmärsin muslimiäitien pointin: joulusadut eivät ole soveliaita muslimilapsille. Mutta kun Suomessa nyt kuitenkin ollaan, niin eivätkö ne ole olennainen osa suomalaista kulttuuria ja kansanperinnettä... Eihän siihen tietysti tarvitse osallistua, sehän on selvä, niin kuin ei tarvitse mennä avantoonkaan, vaikka se suomalainen juttu onkin. Mutta eikö edes yleissivistävänä tarinointina?
Muistan, miten minulle luettiin kaikenlaisia satuja ja miten nautin varsinkin Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Niiden ympäristö, kulttuuri ja arvomaailma poikkesi hyvin vahvasti tästä kotoisestamme, mutta minusta oli ihanaa mielikuvitella itseni sinne kaukomaille, huntujen ja haaremihousujen valtakuntaan.
Ja nyt silmät kiinni kaikki suomalaiseen joulupukkiin uskovat, sillä minä kerron teille jotakin järrrrrkyttävää: Turkista kerrotaan, että koko maailman Santa Claus eli St. Nicholaus, ikioma Joulupukkimme syntyi 300-luvulla ja eli koko ikänsä Anatoliassa eli nykyisessä Turkissa, Demre nimisessä kaupungissa. Pyhä Nikolaus kuoli samaisessa kaupungissa vuonna 342.
Ovat ne röyhkeitä ne turkkilaiset, joulupukinkin yrittävät omia. :)
http://www.kulturturizm.gov.tr/portal/arkeoloji_en.asp?belgeno=1742