Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhemmat haluavat salata raskauden, salata lapsen sukupuolen ja
06.12.2010 |
salata lapsen tulevan nimen? Luulisi että kun lapsi on niin suuri ja ihana asia että siitä halutaan heti kertoa kaikille että ollaan raskaana? Häpeävätkö vanhemmat kertoa lapsen sukupuolta tai nimeä etukäteen? Pelätäänkö että muut paheksuvat kun ei tulekaan sitä "suvun nimen jatkajaa" tai jotain? Vai onko tämä vain vittumaisten ihmisten tapa pitää muut varpaillaan "mepäs tiedetään jotain mitä te ette tiedä ja SEHÄN TEITÄ VITUTTAA"? Vai mistä tässä oikeen on kyse? En ymmärrä kun minulla ei ole lapsia. Jos raskaaksi tulisin niin kertoisin heti kaikille! No ei tietenkään puolitutuille, sehän on selvä mutta siis ihan sukulaisista tässä nyt puhun. Meidän suvussa kun on sellainen tyyli että kaikki nämä jutut salataan ja ihmettelen sitä...
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]
En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.
[/quote]
Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan...
Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.
En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?
Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?
[/quote]
Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.
On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]
En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.
[/quote]
Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan...
Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.
En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?
Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?
[/quote]
Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.
On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.
Jos mä tulisin raskaaksi, kertoisin vain niille kenen kanssa olen tekemisissä. Muut saisivat itse huomata, ja jos ei huomaisi niin sit ei. Koskee erityisesti jotain sukulaisia, joihin en pidä mitään yhteyttä. En usko et montakaan edes kiinnostaisi koko asia, ihmisillä on omat ongelmansa ja huolensa, miksi lisätä taakkaa. Hyville ystäville voisin kertoa, niille joita nyt yleensäkin kiinnostaa mun tekemiset. Omalle äidilleni en kertoisi, lopetin yhteydenpidon siihen kun hän arvosteli miestäni rumasti (ties monellako kertaa...) koska hän ei ole syntyperäinen suomalainen.
-Me ei olla kerrottu raskauksista kenellekään (ei edes omille vanhemmille) ennen kuin se kriittisin alkuaika on ohi, ihan siksi että jos jotain käy niin ei tartte selitellä mitään, etenkään monille ihmisille.
-Sukupuolta ei olla selvitetty etukäteen, selvinnyt meillekin vasta kun on syntynyt
-Nimi on kyllä kerrottu heti kun se on varmistunut, sitä ennen on tietty paha kertoakaan...
Useamman keskenmenon kokeneena en uskalla kertoa raskaudesra vasta kun tosi myöhään, kyllä se on raskasta jos joutuu jokaisen tutun tai sukulaisen surkutteluja kuunteleman jos km tulee.
Sukupuoli ja nimi on "salattu" siksi että ne on sitten yllärit muille, etenkin sukupuoli on kuitenkin varma vasta syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin sukupuolen kertomisen siinä vaiheessa, kun ventovieraat ihmisetkin harmitteli sitä että saamme kolmannen pojan.
En ymmärrä miksi lapsen sukupuoli harmittaa lähes jokaista joka sukupuolen on kuullut, kun se ei harmita meitä itseämme?
Ilmeisesti pitäisi olla molempia sukupuolia että kelpaa yhteiskuntaan.
a.) Kaikki eivä ole innoissaan raskaudestaan. Monilla on päällimmäisenä aivan muita tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta. Mikä sinulle aiheuttaa elämässä näitä tunteita? Puhutko sinä niistä kaikille avoimesti?
b.) Monia ei kiinnosta toisten lasten odotukset tai jälkikasvun sukupuoli. Miksi tällöin olettaa, että oman lapsen odotus kiinnostaisi vastaavasti muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta muuta ketjua... Mä en kertoisi kellekään, jos tulisin raskaaksi, koska lapsen kuolemisen riski on niin suuri. En mä jaksaisi kuunnella onnitteluja kun itse olisin kauhuissani tai selitellä, jos lapsi sitten kuolisikin. Saisivat tietää loppuraskaudesta ehkä.
Ja tuollaisille valittajille en ainakaan sanoisi mitään.
Ai niin, ja sukupuolta ei yleensä kerrota ultrassa ja nimeäkään ei välttämättä ole keksitty vielä pitkään lapsen syntymän jälkeen. Silti jotkut akat kuvittelevat, että ei vaan haluta kertoa, sellaisia tyyppejä on tullut mullekin vastaan... Mites kerrot, kun et itsekään tiedä?
c.) Monissa muissakin asioissa uutisoidaan vasta, kun on jotain uutisoitavaa, eli kun lapsi on syntynyt. Harva mainostaa etukäteen suunnittelevansa työpaikanvaihtoa, kertoo mihin on lähettänyt hakemuksia tai kertoo käyneensä haastattelussa. Yleensä asiasta informoidaan, kun työsopimus on tehty ja uudessa työssä aloitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]
En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.
[/quote]
Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan...
Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.
En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?
Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?
[/quote]
Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.
On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.
[/quote]
Voi luoja, itsehän tästä väännät myös :D
Voisitko sinä puolestasi tehdä palveluksen ja vaikka kehittää itseäsi? Siis aloitetaan vaikka sillä, että ristiäisissä nimenomaan juhlitaan sitä uskontokuntaan liittämistä. Mutta jotenkin ei jaksa yllättää. Ihan ensimmäinen argumenttisikin oli täysin turha, henkilökohtaisuuksiin käyvä, joka yleensä lupaa juuri sitä mitä nytkin, eli asiatieto on täysin hukassa, eikä oikeita perusteluja löydy.
Ja siitä nimen "suojelemisesta", niin miksi ihmeessä siitä pitää vääntää noin kamalasti. 1,5vk lapsenme syntymästä kela-kortti hänen nimellään varustettuna tupsahti postiluukusta sisään... Onko se jotenkin huonommin suojassa tällä tavoin kuin niin, että sitä salailtaisiin ensin kolmisen kuukautta ja sitten juhlallisesti (mielestäni varastetussa) tilaisuudessa ilmoitetaan?
Ja minulla on oikein mukava ja hyvä elämä, olen kuitenkin järjestänyt elämäni niin erinomaiseksi, että minulla on aikaa tutustua myös erilaisiin tapoihin vaikka täällä netissä roikkuen ;). Mutta sinun kanssasi ei ole ollut järin valaisevaa keskustella, kun et ole ainoatakaan argumenttia kyennyt perustelemaan muuta kuin perinteillä, muttet kyennyt edes selittämään miksi perinteet olivat lapsen kohdalla tärkeämmät kuin vihkimisen. Ai, paitsi tietysti sen tiskikoneen puuttumisen. Siihen sinulla oli ihan hyvä ja selkeästi esitetty peruste.
Se, että ei kerro raskaudesta sen alkuvaiheessa, voi olla myös lempeämpää niitä ihmisiä kohtaan, joille kerrotaan. Koska kyllä, raskaus voi todellakin olla iso asia myös muille kuin tulevan lapsen vanhemmille. Vaikkapa lastemme isovanhemmat ja isoisovanhemmat olisivat varmasti murehtineet kovasti meidän takiamme, jos olisivat tienneet raskaudesta ennen keskenmenoa. (Emme siis kokeneet keskenmenoa, mutta kuten täällä on moneen kertaan todettu, ne ovat varsin yleisiä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän uteliaita ihmisiä tässä ketjussa. Minusta on inhottavaa, kun ei-läheiset utelee mun asioita. Mua ei ainakaan yhtään ole harmittanut, että kuulin vasta lapsen synnyttyä serkun olleen edes raskaana. Reaktio oli lähinnä silloinkin "ahaa, sepä mukavaa." tuntuu, että multa odotettaisiin jotain muuta reaktiota koska olen nainen, että pitäis heti soitella ja juoruilla kaikille että joku sai lapsen, vaikka asiasta sen enempää ei tiedä.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:39"]
Useamman keskenmenon kokeneena en uskalla kertoa raskaudesra vasta kun tosi myöhään, kyllä se on raskasta jos joutuu jokaisen tutun tai sukulaisen surkutteluja kuunteleman jos km tulee.
Sukupuoli ja nimi on "salattu" siksi että ne on sitten yllärit muille, etenkin sukupuoli on kuitenkin varma vasta syntymän jälkeen.
[/quote]
Miksi sen pitää olla ylläri muille? Miksi luulet, että ihmisiä kiinnostaa niin paljon, että he haluavat oikein yllättyä? Inhottavaa tuo minusta on, kun toinen intopinkeänä ihmettelee lastenvaatteita tms. ja puhuu raskaudestaan innoissaan niin itse sitten kysyy kohteliaisuudesta että ai jaa niinkö, kumpi sieltä on tulossa? Niin vastataan ettei me kerrota. Tulee hiukan sellanen vedätetty olo, että pitikö siitä sitten ylipäätään puhua... Miksei voi sanoa siinä vaiheessa, ettei tiedetä tai kertoa sitten heti alkuun että me sitten salataan tämä ja tämä asia teille ylläriksi!
Yllätys kun yleensä on jotain mukavaa sille yllättyjälle, kuten vaikka se, että hyvä ystävä on raskaana. Ei sitten se, että mikä sieltä on tulossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:41"]
Minä lopetin sukupuolen kertomisen siinä vaiheessa, kun ventovieraat ihmisetkin harmitteli sitä että saamme kolmannen pojan.
En ymmärrä miksi lapsen sukupuoli harmittaa lähes jokaista joka sukupuolen on kuullut, kun se ei harmita meitä itseämme?
Ilmeisesti pitäisi olla molempia sukupuolia että kelpaa yhteiskuntaan.
[/quote]
Tämä on enemmän kuin ymmärrettävää! Kamalia ihmisiä sattunut kohdalle! Meitä toisinkin ajattelevia on olemassa. Sitä paitsi on aika ihanaa, että on kolmen pojan joukko, saavat toisistaan todennäköisesti paljon iloa elämänsä varrella. Onnea kolmikostanne!
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 13:22"]
MUTTA sitä en ymmärrä kun monet ihmiset todellakin salaavat raskauden mahdollisimman pitkälle. Esimerkkinä työkaverini. Kuvittelin, että olemme läheisiä koska näimme myös vapaa-ajalla ja olimme istuneet samassa työhuoneessa vuosikausia..jaoimme ilot ja surut ylipäätään. Työkaverini oli raskaana mutta valitteli kokoajan että kun on lihonut ja väsyttäää yms ja koitin häntä tsempata laihduttamisessa yms ..tätä samaa lihomisvalitusta oli joka päivä. Vasta n.2kk ennen vauvan syntymää asia tuli esille, koska työkaverini ilmoitti että jää pian äitiyslomille. Olin kyllä todella loukkaantunut ja tuntui että mua on pidetty totaalisena hölmönä, kun hän valitteli jatkuvasti lihomisestaan yms. En voi ymmärtää todellakaan tällaista salaamista, noh, tämän tempauksen jälkeen en ole kyllä ollut kiinnostunut kuulemaan mitään juttuja heidän lapsestaan, jos koko raskausaika piti salata ja suorastaan höynäyttää muita. Meni kyllä totaalisesti maku työkaveriin tämän jälkeen.
[/quote]
Tuollainen on halpamaista... Olisin myös loukkaantunut, juuri tuollaisesta ilkeilevästä salailusta en tykkää yhtään. Ymmärrän jos ei heti kerrota, mutta tollainen salailu ja vedätys on typerää. Etenkään kun ei kaikille voi mennä sanomaan että oletko raskaana, kun toiset vaan on lihonneet... Eikä kaikista ylipainon takia näekään samalla lailla, itsekin olen pyöreä eikä minusta välttämättä tietäisi raskautta, voisi hyvin ajatella että olen lihonnut lisää.
[/quote]
Mitä tämä teitä liikuttaa? Eihän asia kuulu teille pätkän vertaa, joten miksi ottaa itseensä? Kaikki perhetapahtumatko pitää etukäteen teille kertoa, avioeroja myöten?
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]
En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.
[/quote]
Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan...
Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.
En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?
Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?
[/quote]
Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.
On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.
[/quote]
Voi luoja, itsehän tästä väännät myös :D
Voisitko sinä puolestasi tehdä palveluksen ja vaikka kehittää itseäsi? Siis aloitetaan vaikka sillä, että ristiäisissä nimenomaan juhlitaan sitä uskontokuntaan liittämistä. Mutta jotenkin ei jaksa yllättää. Ihan ensimmäinen argumenttisikin oli täysin turha, henkilökohtaisuuksiin käyvä, joka yleensä lupaa juuri sitä mitä nytkin, eli asiatieto on täysin hukassa, eikä oikeita perusteluja löydy.
Ja siitä nimen "suojelemisesta", niin miksi ihmeessä siitä pitää vääntää noin kamalasti. 1,5vk lapsenme syntymästä kela-kortti hänen nimellään varustettuna tupsahti postiluukusta sisään... Onko se jotenkin huonommin suojassa tällä tavoin kuin niin, että sitä salailtaisiin ensin kolmisen kuukautta ja sitten juhlallisesti (mielestäni varastetussa) tilaisuudessa ilmoitetaan?
Ja minulla on oikein mukava ja hyvä elämä, olen kuitenkin järjestänyt elämäni niin erinomaiseksi, että minulla on aikaa tutustua myös erilaisiin tapoihin vaikka täällä netissä roikkuen ;). Mutta sinun kanssasi ei ole ollut järin valaisevaa keskustella, kun et ole ainoatakaan argumenttia kyennyt perustelemaan muuta kuin perinteillä, muttet kyennyt edes selittämään miksi perinteet olivat lapsen kohdalla tärkeämmät kuin vihkimisen. Ai, paitsi tietysti sen tiskikoneen puuttumisen. Siihen sinulla oli ihan hyvä ja selkeästi esitetty peruste.
[/quote]
Tjaa! Samapa tuo. Minua ei kiinnosta nuo uskonnolliset höpinät. Jos et ymmärrä, niin et ymmärrä. Meidön tavat eivät ole uskonnollisia siis. Vietämme totta kai joulun, jolloin on minun synttärini ja"joulupukki" tuo lahjat, vietämme uuden vuoden katsomalla rakettien ampumista, vietämme pääsiäisen, jolloin "pääsiäispupu" tuo kindermunia, vietämme vapun ullanlinnanmäellä piknikillä teekkariasuissamme, vietämme juhannusta kokkoa poltellen mökillä ja vietämme itsenöisyyspäivää polttamalla kynttilää. Mihinkään juhlaamme emme yhdistä uskontoa, vaan teemme asiat tavallamme. Jokaisella on omat tapansa, niin ateisteilla, kuin uskovaisilla. Eli turha sinun on väittää etten osaa sanoa että miksi teemme näin ja että olemme/olen jotenkin harhainen jne. Olen kuvannut asiat niin kuin ne on omalta kantiltani, eikä sinulla ole siihen mitään nokan koputtamista. Etkä voi väittää että olisin kouluttautumaton, koska en ole. Olen hyvätuloinen ja korkeasti koulutettu. Silti teemme asiat toisin, kuin monet muut. Erilaisuus on rikkautta, eikä kiusaamisen aihe.
Me salattiin raskaus mahdollisimman pitkään koska en jaksa höösäämistä. Vauva sitä, vauva tätä, vauva vauva vauva... Varsinkin äitini mielestä raskaana ei saa tehdä mitään, jotta vauva ei vaan kärsi. Siksi salasimme raskauden.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:34"]
En kyllä ymmärrä että mikä vika on siinä lapsen kastamisessa ja siinä nimeämisessä vaikka olemme ateisteja. Minut kastettiin kun olin pieni ja sitten erottiin kirkosta ja vanhempani siviilivihittiin. Olen koulussa lukenut elämänkatsomustietoa, enkä uskontoa. Me menimme siviilivihkimiseen ennen lapsen syntymää, lapsi kastettiin ja samalla julkaistiin 3 nimeä ja sukunimi. Sen jälkeen erottiin kirkosta, koska olemme ateisteja. En näe asiassa mitään pahaa. Ja lapsen nimet tiesi etukäteen vain kummit ja vanhemmat, näin suojelimme lapsen nimiä ja sitä mahdollisuutta, jos olisikin pitänyt nimet vaihtaa, jos joku olisi antanut lapselleen meidän kaavailemat nimet. Ja tosiaan koko 9kk meni niin ettei tiedetty lapsen sukupuolta, ennen kuin hän syntyi, koska ultrassa ei näkynyt. Ja raskaus julkistettiin vasta kun oli varmaa, ettei tule keskenmenoa ja siten pettymystä.
[/quote]
Minusta on väärin ensinnäkin lasta kohtaan, liittää hänet johonkin uskontokuntaan, kun hänellä ei ole mitään keinoa puolustautua ja kirkkoa kohtaan on väärin poimia tuolla lailla rusinat pullasta, eli liitytään kirkkoon, että saadaan joku haluttu etu, tässä tapauksessa ristiäiset, ja sitten erotaan...
Ihan mielenkiinnosta, miltä ja kuinka niitä lapsen nimiä oikein suojellaan sitten myöhemmin, kun ne on julkistettu? Meidän lapsillamme oli nimet siitä asti kun ultrassa saatiin selville, kumpi on tulossa. Varalle oli tietysti myös toisen sukupuolen nimi. Lapsista puhuttiin heidän omilla nimillään siis jo raskausajan.
En oikein ymmärrä, että miten lapsemme nimet olivat vaarassa? Siis sitenkö, että joku muu olisi laittanut ne omalle lapselleen? Kuka ihme niin edes haluaisi tehdä ja toisekseen, minkä minä sille mahtaisin, jos joku on sitä mieltä, että olen valinnut niin loistavat nimet, että hänkin laittaa juuri ne? Edelleen, olisin laittanut lapselleni ne nimet, jotka olimme päättäneet. Ei minua muiden tekemiset niin paljon hetkauta. Ja tosiaan, jos tältä sitten suojellaan, niin miten niitä suojellaan julkistamisen jälkeen?
Eikö paras tapa suojella niitä nimiä olisi julkistaa ne jo heti raskaudessa, niin isosti, ettei kukaan voi sanoa, ettei tiennyt, jos kerran sellaista pelkää/sellaiseen varautuu?
[/quote]
Millä tavalla liittää uskontokuntaan? Kastajaisissa hänet ristittiin ja sen jälkeen erottiin/vaimo erosi kirkosta, itsehän en kirkkoon kuulunut. Eli hänen nimensä julkaistiin siellä juhlallisessa tilaisuudessa, ilmaiseksi+ itse tehdyt ruuat kahvi ja tee. Ja ei tosiaan olisi innostanut, jos joku olisi muksumme nimet kopioinut, nyt sillä ei ole käytännössä väliä, kun ovat julkisena sotun kanssa väestörekisterissä ja hänen passissaan.
On se kumma kun jaksat puuttua ja vääntää toisten tavoista. Voisitko tehdä palveluksen. Hanki oma elämä ja keskity siihen, niin sinun ei tarvitsisi enään puuttua muiden asioihin.
[/quote]
Voi luoja, itsehän tästä väännät myös :D
Voisitko sinä puolestasi tehdä palveluksen ja vaikka kehittää itseäsi? Siis aloitetaan vaikka sillä, että ristiäisissä nimenomaan juhlitaan sitä uskontokuntaan liittämistä. Mutta jotenkin ei jaksa yllättää. Ihan ensimmäinen argumenttisikin oli täysin turha, henkilökohtaisuuksiin käyvä, joka yleensä lupaa juuri sitä mitä nytkin, eli asiatieto on täysin hukassa, eikä oikeita perusteluja löydy.
Ja siitä nimen "suojelemisesta", niin miksi ihmeessä siitä pitää vääntää noin kamalasti. 1,5vk lapsenme syntymästä kela-kortti hänen nimellään varustettuna tupsahti postiluukusta sisään... Onko se jotenkin huonommin suojassa tällä tavoin kuin niin, että sitä salailtaisiin ensin kolmisen kuukautta ja sitten juhlallisesti (mielestäni varastetussa) tilaisuudessa ilmoitetaan?
Ja minulla on oikein mukava ja hyvä elämä, olen kuitenkin järjestänyt elämäni niin erinomaiseksi, että minulla on aikaa tutustua myös erilaisiin tapoihin vaikka täällä netissä roikkuen ;). Mutta sinun kanssasi ei ole ollut järin valaisevaa keskustella, kun et ole ainoatakaan argumenttia kyennyt perustelemaan muuta kuin perinteillä, muttet kyennyt edes selittämään miksi perinteet olivat lapsen kohdalla tärkeämmät kuin vihkimisen. Ai, paitsi tietysti sen tiskikoneen puuttumisen. Siihen sinulla oli ihan hyvä ja selkeästi esitetty peruste.
[/quote]
Tjaa! Samapa tuo. Minua ei kiinnosta nuo uskonnolliset höpinät. Jos et ymmärrä, niin et ymmärrä. Meidön tavat eivät ole uskonnollisia siis. Vietämme totta kai joulun, jolloin on minun synttärini ja"joulupukki" tuo lahjat, vietämme uuden vuoden katsomalla rakettien ampumista, vietämme pääsiäisen, jolloin "pääsiäispupu" tuo kindermunia, vietämme vapun ullanlinnanmäellä piknikillä teekkariasuissamme, vietämme juhannusta kokkoa poltellen mökillä ja vietämme itsenöisyyspäivää polttamalla kynttilää. Mihinkään juhlaamme emme yhdistä uskontoa, vaan teemme asiat tavallamme. Jokaisella on omat tapansa, niin ateisteilla, kuin uskovaisilla. Eli turha sinun on väittää etten osaa sanoa että miksi teemme näin ja että olemme/olen jotenkin harhainen jne. Olen kuvannut asiat niin kuin ne on omalta kantiltani, eikä sinulla ole siihen mitään nokan koputtamista. Etkä voi väittää että olisin kouluttautumaton, koska en ole. Olen hyvätuloinen ja korkeasti koulutettu. Silti teemme asiat toisin, kuin monet muut. Erilaisuus on rikkautta, eikä kiusaamisen aihe.
[/quote]
Haluaisin nähdä sen kohdan, joissa väitän ettet osaa sanoa miksi teet asiat tietyllä tavalla, ja ehdottomasti tahtoisin nähdä sen kohdan, jossa sanon sinun olevan harhainen ja kouluttamaton?
En ole myöskään sanonut, että minulla olisi jotain nokan koputtamista teidän asioihinne, olisin vain aidosti halunnut vastauksen mm. niihin kysymyksiin, joita heräsi siitä nimen suojelemisesta. Sehän tässä ketjussa oli kuitenkin yhtenä aiheena.
Toki olisin mielelläni kuullut myös perusteluja siihen, miksi katsot olevasi moraalisesti oikeutettu liittymään kirkkoon vain saadaksesi jotain etuja itsellesi ja sitten eroamaan? Ja toistamaan tämän tietysti lasten lukumäärän mukaan. Mutta se olisikin aihe ihan toiseen keskusteluun.
Kiusaamista mielestäsi ei ole käydä asiattomasti henkilökohtaisuuksiin, tai käskeä toista hankkimaan elämä? Ei, kiusaamista sinun mielestäsi on, jos kärjistää asioita argumentoinnin tasolla saadakseen perustellumman vastauksen...
En minäkään ymmärrä ihmisiä, jotka julistavat Facebookissa ja ylipäätään jokaiselle vastaantulevalle olevansa raskaana. Mutta toinen ääripää on ihan yhtä typerä. Jokainen kertoo niille omat tärkeät asiansa niille ihmisille, joita arvostaa ja kunnioittaa ja joiden kanssa haluaa jakaa ilonsa ja surunsa. On hyvin yksiselitteistä, jos ei ole kertonut iloisista uutisista läheisilleen siitä pelosta, että voisi käydä huonosti. Näiden läheisten kanssa ei ole tarkoitus jakaa mitään muuta kuin kulissia, feikkihymyjä ja pelkkää helppoa kehuskelua.
Kukaan ei tietenkään tarkoita, että niille läheisille pitäisi toitottaa samassa hengenvedossa, kun tikkuun on tullut plussa. Kaikista läheisimmille voi toki kertoa heti, kun se vain on mahdollista, muille sitten kun raskaus on jo varmaa tai se edelleen tuntuu luontevalta. Jos ei tunnu luontevalta missään vaiheessa, ei varmaan omista niin tärkeitä ja läheisiä henkilöitä, että haluaisi jakaa ilon uutisen heidän kanssaan, silläkin uhalla, että se voi muuttua myös suru-uutiseksi.
Tuota suru-uutisen pelkäämistä en aivan tajua. Jos jaat asioita läheistesi kanssa esim. uudesta työpaikasta, hankkimastanne koirasta, uudesta talosta jne. niin ethän siinäkään vaiheessa mieti, että voit saadakin potkut, koira saattaa kuolla ja talosta löytyä homevaurio. Silti nämä ovat ihan todellisia vaihtoehtoja. Miksi niille läheisille pitäisi kertoa vain takuuvarmoja positiivisia uutisia? Etkö halua jakaa mitään surullista? Etkö kykene ottamaan vastaan myötätuntoa vai pelkäätkö, että saatkin vain ivaa?
Minä olen saanut kaksi keskenmenoa, ensimmäisen menetykseen osallistui koko lähipiiri, koska kaikki olivat tienneet odotuksesta. Toisesta ei tiennyt kukaan ja sain surrakin yksin. Nyt ehdottomasti jos tulisin raskaaksi, kertoisin hyvin varhaisessa vaiheessa ainakin siskolleni ja äidilleni. Haluan saada ymmärrystä ja myötätuntoa, koska yksin asian käsitteleminen on todella tuskallista. Päädyin sitten käsittelemään asiaa psykologin kanssa, ja siellä istuessani ihmettelin, miksi ihmeessä käyn tätä asiaa läpi täysin ventovieraan kanssa. Miksi se olisi jotenkin parempaa ja helpompaa kuin asian läpikäyminen läheisten kanssa?
Mutta ap:lle haluan sanoa, etten missään nimessä koe, että olen tilivelvollinen kaikille kumminkaimoille. Raskaus on perheuutinen. Kerron siitä läheisille sukulaisille ja läheisille ystäville siinä vaiheessa, kun tuntuu luontevalta (eli rv 5 - rv 10). Tällä hetkellä näitä ihmisiä olisi 5 kpl. Ensimmäisen ultran jälkeen kertoisin niille, joiden kanssa olen paljon tekemisissä ja jotka uutisesta ilahtuisivat eli tällä hetkellä noin 7-10 henkilöllle. Myös työnantajalleni kertoisin ultran jälkeen, koska hän joutuu suunnittelemaan pitkälle tulevaisuutta, ja raskaus sekoittaisi näitä kuvioita.
Rv 20 jälkeen raskaus alkaisi näkyä, joten kertoisin asiasta luontevasti niille, jotka asiaa ehkä ihmettelevät tai joiden kanssa se tulisi puheeksi. Erikseen en rupeaisi mitään ilmoittamaan, en niille kaukaisimmille kavereillekaan, joita en näe usein. Koko maailma ei ole kiinnostunut raskaudestani, joten koko maailman ei tarvitse siitä tietääkään. Niille toki kerron, joiden arvelen olevan asiasta innoissaan tai kiinnostuneita.
Sukupuolta ei ole ollut tiedossa minulla yhdenkään lapsen kohdalta. Itse veikkasin vahvasti jompaakumpaa ja kerroin veikkauksistani muillekin mutta varmuus on tullut aina vasta ihan viimeisimmässä synnytystapa-arviossa tai synnytyksen jälkeen. En minäkään tajua tuota "en kerro"-mentaliteettia. Jos asiaa ei tiedä, ok, mutta jos tietää, miksi sitä ei voi kertoa. Voi sanoa, ettei olla varmoja mutta näyttäisi ehkä tytöltä/pojalta. Siinä se. Jos joku sen pohjalta menee ostamaan tiettyä väriä, niin se on ihan ostajan häpeä.
Nimeä olemme valinneet pitkään ja hartaasti. Osaa olemme pyöritelleet julkisesti mutta ihan aina lapsen synnyttyä nimivalikoima on mennyt uusiksi. Jälleen osaa on pohdittu ihan ääneenkin mutta en tiedä, kuinka viisasta se on, kun veljeni vähän loukkaantuikin, kun nuorimmaisen nimi olikin sitten eri, mitä olin paria viikkoa aiemmin kertonut vahvana ehdokkaana. Ihmiset ovat äkkipikaisia uskomaan epävarmojakin asioita todeksi. Kuopuksen nimi saatiin valittua kolme päivää ennen ristiäisiä eikä tullut mieleen siinä hötäkässä soittaa veljelle, että nimi ei olekaan enää se, mitä veikkailin viimeksi. Olinhan kertonut muistakin nimivaihtoehdoista, jopa tämä valittu nimikin oli mainittu siinä yhteydessä.
Muitakin nimiä ollaan pyöritelty pitkään. Esikoisen nimi taisi olla varhaiten valittuna eli viikkoa ennen ristiäisiä, ja miehen kanssa sitten päätettiin, että kerrotaan koko suvulle kerralla, niin ei kukaan loukkaannu, kun ei ole tiennyt, vaikka joku toinen taas on. En tiedä, miksi olisi pitänyt ruveta soittelemaan sukua läpi, kun viikon päästä näemme ja siellä voi nimen sitten julkistaa kaikille yhtäaikaa.
En ihan ymmärrä, miten nimen voi valita etukäteen valmiiksi. On minullakin ollut (ja on tälläkin hetkellä) nimet valittuina, jos sattuisin olemaan raskaana, mutta ihan aina on ollut pakko vaihtaa, kun valitut nimet eivät ole sopineetkaan kyseiselle lapselle tämän synnyttyä. Jos olisin kertonut lasteni nimet etukäteen, niin aivan väärät nimet olisi kerrottu joka tapauksessa.
Alue: Aihe vapaa
Ekasta raskaudesta kerroimme lähisukulaisille ihan alkumetreillä, kun jouluateriat tuli suunnitella myös minulle sopiviksi. Muille emme ennättäneet kertoa, kun raskautta kesti 17 viikkoa. Toisenkin raskauden jouduimme julkistamaan lähisuvulle juhlamenyyn suunnittelun takia. Silloiselle pomolleni kerroin melko aikaisessa vaiheessa, kun suunniteltiin projektityönjakoa. Muutoin asiaa ei salailtu, mutta ei julistettukaan.
Sukupuolta emme tienneet ennen syntymää. Meidän keskussairaalassa henkilökunta ei saa asiaa kommentoida ultrissa, emmekä itse osanneet asiaa katsoa.
Nimivaihtoehtoja pyöriteltiin julkisestikin, mutta ne nimet eivät enää laitoksella tuntuneet hyviltä, joten pakka meni uusiksi lapsen synnyttyä. Nimistä keskusteltiin lähipiirissä ja taisin kirjoittaa etunimet rekisteri-ilmoitukseen päivä ennen ristiäisiä. Sukunimi kirjoitettiin vasta papin saavuttua paikalle, sillä emme oikein osanneet päättää kumman sukunimi annetaan lapselle.
Nyt olen kolmatta kertaa raskaana. Vanhemmille asiasta kerrottiin heti, samaten miehen veljelle ja kahdelle hyvälle ystävättärelleni. Muille kertomista on pantattu, sillä positiivisen testituloksen tein muutama päivä uuden työsopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Ja kun työssä on 4 kk koeaika, halusimme minimoida riskin työpaikan menetyksestä. Esikoinenkin kun on juuri sopivassa iässä möläyttelemään asioita täysin sopimattomissa paikoissa. Eli olemme "piilotelleet" raskautta monta kuukautta ja nyt tuntuisi hassulta julistaa: hei, meille tulee vauva 3 kk päästä. Töissäkään ei tiedä vielä kukaan muu kuin pomot ja hr. Alkuinnostuksessa meinasin itsekin sen muutamaan otteeseen möläyttää, mutta nyt en tiedä miten asiasta kertoisin. Sukupuolta emme tälläkään kerralla tiedä ja nimiä on pyöritelty, mutta päätöksiä teemme vasta kun olemme pääseet seuramaan lasta jonkun aikaa. Jospa se sopiva nimi sitten putkahtaisi itsestään.