Voi apua! Vihaan miestäni!!

harmi kun ap_:lla on iso ongelma eikä kukaan ole hänelle mitään vastannut!!! Tyhjänpäiväisiin aloituksiin esim. ikean lampaantaljavouhkaamisiin vastauksia kyllä riittää.

Mutta ap, uskon että sinulla johtuu raskaudesta, hormooneista ja väsymyksestä. koita ajatella että se on ohimenevää, helpottaa joskus!

miksi sä teit sen kanssa vielä toisen lapse,jos se on tollai lapamato?

keskustelkaa, miksi mies ei ehdi hoitaa esim.pyykkejä. sopikaa selvästi kuka tekee mitäkin ja milloin.



Kirjoitin itse väsymyksestäni tänne jokin aika sitten, tunsin vain vihaa ja kaikki oli ihan sumeaa. Sitten näytin kirjoituksen miehelleni. Ja voin kertoa, että enää ei väsytä niin paljon :)

Eihän se mies tee, jos sillä ei ole syytä tehdä, eikä se opi, ellei se treenaa. Kun kotityöt listaa, ne tulevat näkyviksi ja on helpompi pitää kirjaa siitä ovatko ne tulleet tehdyiksi. Tehkää vaikka taulukko siitä, miten usein mitäkin hommaa pitää tehdä ja perään tyhjiä ruutuja, joihin tehdyn homman voi rastia.



Ihan oikeasti, kissa nyt pöydälle ja isosti. Kiitä miestä suuresti siitä miten hieno isä on lasten kanssa, mutta kerro että sinulla ei riitä jaksaminen kaikkiin kotitöihin, vaan jokaisen pitää tehdä osansa.



Jos homma on ihan tuskallista, niin harkitkaa myös ulkopuolisen siivoojaan palkkaamista pahimman kauden ajaksi. Siitä saa kotitalousvähennyksen ja jos saatte ringin parin tuttava- tai naapuriperheen kanssa, niin hintaa ei jää enää kauheasti.



Ei tuohon voi muuta sanoa, kuin keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa.

apua itsellesi ennenkuin olet täysin burnoutissa!



Pistä se mies seinää vasten ja sano että nyt on alettava tekemään hommia. Omko mies masentunut kun ei jaksa vain vaan laiska?

Nyt mies puhutteluun ja äkkiä. Ok, sanoit, että puhuttu on, mutta tuohan on sietämätön tilanne. Kyllä sen kotona olevan on kyettävä tekemään kotitöitä, ei kaikkia, mutta valta osa. Olisiko mahdollista, että mies menisi töihin ja sinä jäisit kotiin?

aikaa saada aikaiseksi uusi lapsi? Hei haloo, luepa mitä kirjoitit ja mieti, mikä siitä on oikeasti totta. JOs miehesi hoitaa lapsia kotona, niin kai hän siitä pitää (jos vielä on valmis uuteen tulokkaaseen).



Mut jos tosiaan olet burn out, niin työpaikkalääkäri auttaa!!!

Tuntuu, et ollaan tuhat kertaa puhuttu, mutta ilman mitään tolkkua. Miehen mielestä on turhaa siivota, kun lapset sotkee kuitenkin ja esikoisesta on jopa enemmän apua kuin isästä mitä tulee siivouspäiviin. Ei tässä mitkään listat auta, kun mies on sitä mieltä, että lumityöt, tiskaamiset, pyykkaukset.. mitkään ei kuulu hänelle.

Eilen se oli käyny kaupassa ja ladonnu kaikki uudet ruuat vanhojen päälle katsomatta yhtään onko mikään pilalle jne. Kun avasin jääkaapin, niin yksi hylly hajos ja ruuat tippu päälle. Kun kysyin, että miksei voinu heittää esim. viikon vanhaa makaronilaatikkoa, vanhoi pilttipurkkeja jne. roskiin ennenkuin laitto ruuat jääkaappin, niin hän totes vaan, että ne on meidän roskia ja meidän pitää ite tajuta siivota ne pois jääkaapista (!!). Eipä ollu taas itku kaukana.



Mutta pahinta on tää silmitön raivo ja avuttomuus. Välillä tuntuu, että pyörryn tai sekoan. Ei tämä voi olla enää normaalia. Vaikka kuinka yritän ajatella järkevästi, niin raivo ja viha peittää kaiken alleen enkä osaa olla kuin näin sumussa. Kaikki voimat on kaiken aikaa äärimmillään, etten sekoa. Välillä pelkään, että alan huutaa ja haukkua häntä julkisesti. On niin raivostuttavaa kuunnella ainaisia kehuja siitä kuinka mieheni on loistava ja mahtava, kun jäi lasten kanssa kotiin (oikeasti hän jäi työttömäksi) ja on oikein esimerkillinen nykyisä. Paskanmarjat. Kuka tahansa voisi leikkiä päivät pitkät lasten kanssa ja katsella piirrettyjä. Ei siihen mitään erikoisia henkisiä valmiuksia tarvita.

Välillä toivon, että hän edes valvoisi vauvan kanssa. Olen yrittänyt olla nousematta heti ja kokeillut jos mies heräisi ja lohduttaisi vauvan uneen, mutta ei. Hän ei ikinä herää vauvan itkuun.



Olen myös harkinnut siivoojaa, mutta itselleni on todella noloa pyytää tänne yhtään ketään. Siivoojat kai yleensä pyyhkii pölyt, tamppaa matot jne. Mulla ois enemmän tarvetta sille, että joku pyykkais, laittais ruokaa, pitäis kaapit ja hyllyt järjestyksessä, kylvettäisi lapset ja veisi esikoista niihin harrastuksiin. Tollanen viikkosiivous sujuisi sitten ihan kivasti itseltänikin.



Ja tietysti myös noi "miesten" hommat niinkuin lumityöt ja auton siivoukset ja korjaukset jne. ois kiva teetättää vaikka muilla, jos ei toi oma ukko kerran noihin hommiin kykene enää lastenhoidon jälkeen. En tiedä.. Todennäköisesti meidän kukkaro ei joustaisi noihin.



Olisi ihana, kun neuvolassa voisi sanoa jotain. Olen monesti miettinyt valmiiksi mitä sanon ja kuinka avaudun. Sitten siellä onkin sijainen tai harjoittelija enkä osaakaan sanoa yhtään mitään. Olen harkinnut soittavani neuvolaan, mutta en kehtaa sitäkään, kun pelottaa, että joku muu asiakas on just silloin läsnä, kun soitan.



Olisiko kellään mitään selviytymistarinaa tai jotain mikä antais valoa tunnelin päähän? Olen jo kaikki omat keinot kokeillut ja tuntuu, että elän mieheni kanssa eri perheessä, jos niin voi sanoa. Tai että olen töissä meillä kotona. Toivon joka ikinen päivä, että mieheni muuttuu. Yksi haaveeni olisi, että mies palaisi töihin ja voisin itse jäädä kotiin. Silloin työt olisi jotenkin tasapuolisemmin jaettu eikä haittaisi yhtään vaikka mies vain nukkuisi ja katsoisi telkkaria kotona ollessaan. Mutta mies ei edes yritä hakea töihin. Mikään työ ei hänelle kelpaa, vaikka olen yrittänyt jopa itse etsiä ja innostaa häntä.



Ollaankohan me molemmat masentuneita ja poissa tolaltaan? Masennuksen aina kuvittelee sellaiseksi, että istuu vain apaattisena tuijottamassa seinää tekemättä mitään. Tai on itsetuhoinen. Me ei kyllä olla sellaisia. Mutta minkäänlaiseen yhteistyöhön me ei näköjään pystytä, vaikka ennen ollaan oltu kuin paita ja peppu ja elämässä oli niin paljon ilon lähteitä ja positiivisia asioita...

Kun kerta aiemmin on ollut erilaista ja nyt ei homma toimi. Tai muuttakaa rehellisesti kahteen eri talouteen, niin molemmat voivat huoltaa omat jääkaappinsa. Ehdota tuollaista miehelle ja kerro, että tätä nykymenoa et enää jaksa ja haluaako mies, että asutaan omillaan ja kumpikin vastaa omista asioistaan?



Kuka sen pyykit pesee, sinäkö? Aloita vaikka siitä, että jätät ne pyykkäämättä, jos siitä vaikka olisi apua heräämiseen. Anna miehen tavaroiden kerääntyä sinne minne se ne käsistään päästää tai kerää ne vaikka mustaan jätesäkkiin olkkarin nurkkaan.



Ihan oikeasti, teillä on sellainen pattitilanne, että odottamalla ei mikään muutu, eikä myöskään toivomalla. Teidän molempien pitää haluta muutosta ja päästä yhteiseen rintamaan perheenne ja kotinne asioissa. Siihen pääsette keskustelemalla ja jos se ei omatoimisesti onnistu, niin hankitte ulkopuolista apua.



Niin ja se siivooja. Ehkä mies herää siihen, että teille joudutaan palkkaamaan ulkopuolista apua, kun ette selviä yksin. Auttaahan sekin jo, että joku muu hoitaa lattiat, kaapin ovet sun muut ja aikaa jää sitten siihen pyykkirumbaan tms. henkilökohtaisempaan siivoamiseen. Sitäpaitsi hyvän siivoojan kanssa voi sopia vaikka tiskikoneen täyttämisestä ja pestyjen pyykkien ripustamisesta. Tehkää nyt helvetti soikoon jotakin, ei tuo istumalla ja odottamalla muutu, jostakin on aloitettava!

Minkä ikäinen on esikoinen? Hirveä tilanne kyllä, ja sit kun tuo kolmas syntyy niin melkoisessa kusessa olette.

aikaa saada aikaiseksi uusi lapsi? Hei haloo, luepa mitä kirjoitit ja mieti, mikä siitä on oikeasti totta. JOs miehesi hoitaa lapsia kotona, niin kai hän siitä pitää (jos vielä on valmis uuteen tulokkaaseen). Mut jos tosiaan olet burn out, niin työpaikkalääkäri auttaa!!!

Olin vielä kotona ja mies töissä, kun kolmas lapsi ilmoitti tulostaan. Kaikki oli hyvin silloin. Olen AINA ollut se joka meillä tekee kaikki kotityöt. Miehen mielestä niitä ei tarvitsisi edes tehdä. Tällä hetkellä olen aivan loukussa, kun töissä on pakko käydä ja kotityöt pakko tehdä. Mies on sitä mieltä, että minun työssä käymisenikin on aivan turhaa ja voisin aivan yhtä hyvin jäädä kotiin niinkuin hänkin.

ps. ei se lapsen tekeminen välttämättä mikään pitkä ja aikaa vievä projekti ole. Meillä seksi on suunnilleen yhtä romanttista kuin selän rapsutus: hoidetaan pois alta häiritsemästä. Tylsää, mutta totta. Olisi kai pitänyt olla kaukokatseisempi... Mutta ei oltu. jossittelu ei nyt meitä auta, vaikka itsekin usein mietin, että ei olisi pitänyt mennä naimisiin tai hankkia lapsia.

Vai mihin mies perustaa ajatuksensa? Laittakaa lapset päivähoitoon, eivätpähän ole kotona sotkemassa.

Minkä ikäinen on esikoinen? Hirveä tilanne kyllä, ja sit kun tuo kolmas syntyy niin melkoisessa kusessa olette.

Esikoinen on jo viiden vanha. Vauva tai taapero on vuoden ikäinen.

niin vanhemmat lapset päiväkotiin. Voit hoitaa vauvaa kotona, ja vauvan nukkuessa voit itse levätä. Niin jaksat hoitaa kodinkin. Toivottavasti miehesi tajuaisi hakea töitä ja pian, jotta voisit jäädä kotiin. Kuulostaa ehkä siltä että mies olisi masentunut. Kyllähän terve ihminen jaksaisi kotitöitä tehdä. Itse olet kyllä tosi rankoilla nyt. Pyydä vaikka sairaslomaa töistä, marssit vaan työterveyshuoltoon, ja kerrot miehesi masennuksesta, ja omista vihantunteistasi ja uupumuksestasi. Saat samantien saikkua, ja sitten vaan mies johonkin ryhdistymiskuurille. Laita miehellesi selkä seinää vasten. Omassa masennuksessansa ei ehkä näe muuta sinun ahdinkoasi nyt.

sun vanhemmat ottaa lapset hoitoon ja sinut kotikotiin toipumaan vähäksi aikaa?



lakkaa heti siivoamasta MIEHEN sotkuja. älä tee hänelle ruokaa, jätä hänen ruokansa pilaantumaan, jätä vaatteet pesemättä, hänen petivaatteensa vaihtamatta.

Älä sitten pyykkää miehesi vaatteita. Jätät ne vaan koriin homehtumaan. Tiskejä ym. olisi hankalampi jättää tekemättä kun ne eivät ole henkilökohtaisia mutta voisi tuotakin koettaa. Huomaisi mies että on niillä joku pointti niillä kotitöilläkin kun ei ole enää vaatetta päällepantavaksi. Rankkaa mutta voisi toimia.

Vai mihin mies perustaa ajatuksensa? Laittakaa lapset päivähoitoon, eivätpähän ole kotona sotkemassa.

Vauvaa en haluaisi vielä hoitoon.

Meillä on miehen kanssa erilaiset arvot ja moraali. Minun mielestäni perheen äitien ja isien paikka on töissä tai touhuta lasten kanssa kaikkea kotona mm. kotitöitä. Hoitovapaa ei ole mikään aikuisen ihmisen loma, jolloin voi olla tekemättä yhtään mitään, vaan samanlaista työtä kuin mikä tahansa muukin työ.

Mieheni taas on aivan outo. Hän ei halua käydä missään tai tehdä mitään. Haluaisi muuttaa vuokrakämppään ja muutenkin "rapistua". En osaa kuvitella itseäni sellaiseen elämään. Mies myös on sitä mieltä, että vanhempi lapsi pitäisi ottaa pois harrastuksista, kun en kerta jaksa häntä sinne viedä. Minä taas olen sitä mieltä, että harrastukset on tärkeitä. Ja lapsikin silminnähden nauttii niistä ja on saanut sieltä ystäviäkin. Minä olen lapsena ollut mukana urheiluseurassa ja minulla on siitä lämpimät hyvät muistot.

Eli selkokielellä: mieheni haluaa muuttua sosiaalipummiksi ja lusmuksi, vaikka meillä olisikin vielä vaihtoehtoja. Hän oli hyvällä alalla mistä joutui pois näin lama-aikaan ja se muutti jopa hänen persoonaansa aivan täysin. Hänen mielestään raataminen ja tekeminen on aivan turhaa ja asiat voisi ottaa rennomminkin. Kierrättääkään ei pitäisi, kun maailma tuhoutuu joka tapauksessa jne.

Aivan älytöntä elää näin, niin erilaisilla arvopohjilla.

Inhottavalta lusmulta kuullostaa, mutta aika tyypillistä puhetta miehiltä tuo "ei ole mitään hyötyä siivoamisesta".

jaksa edes entistä elämää?????????

olisit pitänyt haarasi kiinni. mutta seksin himo ilmeisesti oli kova?munaa piti saada.

Hän oli hyvällä alalla mistä joutui pois näin lama-aikaan ja se muutti jopa hänen persoonaansa aivan täysin. Hänen mielestään raataminen ja tekeminen on aivan turhaa ja asiat voisi ottaa rennomminkin. Kierrättääkään ei pitäisi, kun maailma tuhoutuu joka tapauksessa jne.

Kuulostaa tämän perusteella siltä, että miehesi on masentunut tai muuten umpikujassa, pysähdyksissä elämänsä kanssa. Miehesi tarvitsee hoitoa, eikä kotona muumioitumista. Ei tuo ole minkäänlainen hyvä malli tai ylipäätään toimiva perhetilanne lapsillekaan, joku iso muutos tuohon pitää saada. Vaikka sitten se, että lapset menevät nyt päivähoitoon, edes siksi aikaa että tilannetta saadaan nytkähtämään eteenpäin.

Itse en antaisi lasten maata paskassa sohvaperunan kanssa. Joko hommaisin oman asunnon, vaikka parisuhde jatkuisi, tai sitten lapsille hoitopaikka ja ao. sohvaperuna ylös ja ammattilaisen pakeille.

Printtaa tämä ketju miehelle ja anna luettavaksi, kerro että olet tosi huolissasi kaikista teistä.