Onko muilla näin passiivisia isovanhempia?

Hienoa, että appivanhempasi ovat näyttäneet selkeästi paikkasi perheessä. Olette tervetulleita valmiiseen pöytään, mutta näköjään sinä et osaltasi osaa vastata vieraanvaraisuuteensa, vaan vaadit lisää. Hotellitason elämä onnistuu, koska ruoka ja kahvit ovat ajallaan, mutta miniä ei näköjään ymmärrä, että niiden aikaansaamiseen meneekin kahdelta vanhukselta koko päivä. Kyllä sen jälkeen on ansainnut lepäämisen televison ääressä (oletuksena kai olisi, että pojan perhe edes jotenkin osallistuisi huushollin pyörittämiseen?).



Täysihoidin lisäksi haluat appivanhempien hoitavan lapsesi, kun käytte käymässä. Entäpä jos appivanhemmat haluavatkin jotain ihan muuta kuin ilmaista piikomista?



Katukahvilassa istuskelu on monelle yli 60v ikäiselle sekä vierasta että noloa. UImarannalle ei välttämättä lonkkavaivansa kanssa halua lähteä. Ja koko ajan takaraivossa takoisi tieto siitä, että tämä 4 hengen pesue huutaa ihan kohta ruokaa, se pitäisi saada tehtyä, vaikka norkoillaankin kaupungilla.



Arvatenkin sinä et tarjoa appivanhemmille mitään apua? Et kertonut, miten siivoat kaksionsa tai menet pesemään mattoja? Varmasti heille olisi iloa siitäkin, että puhdistaisit parvekkeen kunnolla ja pesisit ikkunat.

Ennen tosin tulivat retkille mukaan pitkin hampain, mutta nykyään ei ollenkaan. He kyllä yrittävät kovasti, mutta eivät oikeasti haluaisi viettää aikaa lastenlasten kanssa. Nyt puhe ei ole hoitamisesta, vaan rinnakkain olemisesta ja tutustumisesta.



Tapaamme appivanhempia kerran vuodessa. Nyt he eivät enää käy meillä, mutta me käymme heillä, emme jää yöksi.



On surullista ettei isovanhempiin saa parempaa yhteyttä, mutta he kokevat kaiken sosiaalisen kanssakäymisen vastenmieliseksi. He haluavat vain olla kotona, iät 65 ja 64v.

Hoitoautomaattia nyt kukaan edes haluakaan, täällä sitä saa aina tuota samaa... Hmh!



Mutta appivanhemmat haluaa viettää lastemme kanssa aikaa kyllä ilman meitäkin tai anoppi. Appi nyt on sarjauskollinen eli telkun ääressä aina ja mutisee heti, jos joku jakso jää väliin. :) Anoppi siis hakee lapsia ulkoilemaan tai vie makkaranpaistoon ja usein ulkoilun kautta ottaa lapset mukaansa ja "palauttaa" vasta illalla. Ja äiti saa sitten levätä = lue makaa sohvalla, on netissä, lukee, mässää sipsiä yms.



Omat vanhempani kesälomalla vain ovat lasten kanssa. Tahtovat heidät ehkä pariksi yöksi ja päivät ovat kovaa rutiinia. Eli aamulla puuro heti kun herätään ja viimeistään 7 herätetään. Sitten vaikka ulkoilemaan tai uimarannalle ja uimasta lähdetään tasan lounaaksi kotiin. Kaikki pitää tapahtua aina tasan samaan aikaan, rasittavaa lapsille eivätkä tykkää siellä käydä.

Muutama täsmennys asiaan, koska viestini ei ollut kattava: Ymmärrän, että ruoanlaittoon ym. menee aikaa. Appiukko kuitenkin auttaa anoppia ruoanlaitossa. Käymme anoppilassa yleensä vain kerran vuodessa (kesällä siis), joten tuntuisi perin oudolta ruveta siivoamaan heillä, koska mielestämme he osaavat pitää kotinsa siistinä ilman meitäkin. Eikös se tuntuisi heistä siltä, että pidämme heidän kotiaan epäsiistinä tms? Eri asia olisi, jos jatkuvasti olisimme heillä kestittävänä. Tuntuisi myös oudolta ruveta itse kokkaamaan - hehän laittavat ruokaa muutenkin, joten ruokaa tarvitsee laittaa vain jonkin verran isompi annos, nuorempi tyttäremme kun syö vielä osaksi pienten lasten mössöjä, jotka hoidamme kokonaan itse. Toki autamme pöydän korjaamisessa ja esim. tiskauksessa ja roskien viemisessä. Appiukko on toipunut lonkkaleikkauksesta hyvin ja pystyy kävelemään normaalisti, juoksulenkeille emme ole heitä pyytämässäkään. :-)



Ilmaista piikomista en odota, sitä ei mielestäni parin tunnin hoitoapu olisi. Luulisi vain, että heitä kiinnostaisi tutustua lapsiimme kaikessa rauhassa? Televisiota voi tuijottaa rauhassa koko loppuvuoden. 8-vuotiasta ei tarvitse enää erityisemmin hoitaakaan, pienemmän lapsen tarpeet ovat tietysti eri juttu ja ne hoidamme itse 100-prosenttisesti. Lisään vielä, että appivanhempani ovat meille ehdottomasti tervetulleita, mutta he vaan eivät lähde, vaikka he eivät todellakaan joudu tekemään meillä mitään kotitöitä eivätkä hoitamaan lapsiamme juuri ollenkaan. Katukahvilassa ovat mieheni vanhemmat olleet kerran eikä siinä ollut heistä mitään hävettävää (odottelivat meitä, kun kävimme nähtävyyksissä).

Hienoa, että appivanhempasi ovat näyttäneet selkeästi paikkasi perheessä. Olette tervetulleita valmiiseen pöytään, mutta näköjään sinä et osaltasi osaa vastata vieraanvaraisuuteensa, vaan vaadit lisää. Hotellitason elämä onnistuu, koska ruoka ja kahvit ovat ajallaan, mutta miniä ei näköjään ymmärrä, että niiden aikaansaamiseen meneekin kahdelta vanhukselta koko päivä. Kyllä sen jälkeen on ansainnut lepäämisen televison ääressä (oletuksena kai olisi, että pojan perhe edes jotenkin osallistuisi huushollin pyörittämiseen?).

Täysihoidin lisäksi haluat appivanhempien hoitavan lapsesi, kun käytte käymässä. Entäpä jos appivanhemmat haluavatkin jotain ihan muuta kuin ilmaista piikomista?

Katukahvilassa istuskelu on monelle yli 60v ikäiselle sekä vierasta että noloa. UImarannalle ei välttämättä lonkkavaivansa kanssa halua lähteä. Ja koko ajan takaraivossa takoisi tieto siitä, että tämä 4 hengen pesue huutaa ihan kohta ruokaa, se pitäisi saada tehtyä, vaikka norkoillaankin kaupungilla.

Arvatenkin sinä et tarjoa appivanhemmille mitään apua? Et kertonut, miten siivoat kaksionsa tai menet pesemään mattoja? Varmasti heille olisi iloa siitäkin, että puhdistaisit parvekkeen kunnolla ja pesisit ikkunat.

pelleilet?

os olet tosissa -huh huh. En kaltaistesi kanssa halua olla missään tekemisissä.

ovat sellaisia kuin ovat. Turha heitä tai heidän tapojaan on yrittää muuttaa.



Käykää vaan edelleenkin kerran vuodessa ja olkaa niin kuin ennenkin. Se on heidän menetyksensä jos eivät lapsenlapsiinsa tutustu. Vaikka tuskinpa he siitä paljon piittaavat.



Joskus ihmiset vaan ovat erilaisia ja ajattelevat (tai ovat ajattelematta) eri tavalla kuin itse..

Luulen, että tässä on kyse vain tapojen erilaisuudesta. Eivät appivanhempasi ymmärrä varmaan itse tekevänsä mitään väärää. Tuollaista elämää he elävät silloinkin, kun te ette ole paikalla. Ns. "talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan".



Heidän elämänsä on varmasti hyvin suppeaa ja kaavoihin kangistunutta, yritä ymmärtää moisia suppeakatseisia ihmisiä: he ovat itsekin oman näköalattomuutensa vankeja. He eivät ole tottuneet kulkemaan kaupungilla nähtävyyksiä katselemassa tai nauttimaan oman kylän tarjoamista palveluista. Pahaltahan tuo varmasti teistä tuntuu: tulla kerran vuodessa isovanhempien luokse ja kohtelu on tuollaista. Hienoa kuitenkin, että he ovat kehittäneet teille tarjoilun ruokineen ja juomineen valmiiksi. Mitäs jos joskus vaikka ehdottaisitte (ja lievästi pakottaisitte) heidät esim. kesäteatteriin tai vastaavaan tapahtumaan? Ottaisitte heidät vain auton kyytiin (vaikka jonkun valkoisen valheen avulla) ja ajaisitte paikan päälle? Uskoisin, että alkukangistelun jälkeen he olisivat todella otettuja: varmaan puhuisivat tapahtumasta seuraavat 10 vuotta!

Eli sotkette heidän vaatimattoman elämänsä majailemalla useamman päivän (olohuoneen lattialla?), käytte valmiiseen pöytään moneen kertaan päivässä ja vielä kehtaat vaatia, että lapset olisi hoidettava ja kanssanne ravattava nähtävyyksillä (joiden keskellä he elävät).



Entä jos menisitte seuraavan kerran hotelliin ja kutsuisitte joka päivä isovanhemmat sinne syömään? Ja jos nytkin käytte uimassa, nähtävyyksillä jne, niin panostaisittekin aidosti siihen yhdessäoloon sen aikaa, kun käytte anoppilassa muutaman tunnin päivässä. Ruuanlaitto alusta alkaen vie aika tavalla aikaa, uskoisin, että anoppisi on todella väsynyt vierailujenne vuoksi, koska ette ota häntä ja jaksamistaan lainkaan huomioon.



Varmasti he myös ihmettelevät sitä, että menette pieneen asuntoonsa, valtaatte kaikki paikat ja vielä osoitatte, että isäntäväki ei saisi katsoa televisiota. Aivan kuin he olisivat olemassa vain teidän tarpeitanne tyydyttämään, eivät omassa kodissaan.

Minusta nuo vaikuttavat aika aktiivisilta, koska joutuvat koko ajan olemaan keittiössä laittamassa perheellesi ruokaa.



30 asteen helteellä kehotettiin vanhuksia olemaan sisätiloissa eikä ulkona, koska monella oli sisällä viileämpää. Oma äitini (72v, pirteä ja menevä) oli ihan suosiolla sisätiloissa tai ilmastoidussa autossa, koska sydän ei välttämättä olisi kestänyt kuumuutta. Koville se helle otti nuoremmillakin, itse ainakin otin kesällä päivänokosia, vaikka tavallisesti en niin tee.



Taitaa olla niin, että et ihan ymmärrä itseäsi vanhempien ihmisten elämää ja jaksamista. Sanoitko isovanhemmille, että ottakaa nämä lapset ja olkaa niiden kanssa, koska me emme miehen kanssa heitä jaksa ja haluamme olla välillä kahdestaan? Teidän täytyy isovanhempina ymmärtää, että se on velvollisuutenne. Jos et sanonut, niin on aivan oma vikasi, jos lomasi epäonnistui lastenhoitajien puutteeseen.

Hämmästyttävää, miten kirjavia vastauksia tulee! Tarkennuksia vielä: Aiempina vuosina tosiaan yövyimme mieheni vanhempien luona, mutta nyt kun tuli toinen lapsi, majoituimme hotelliin, lähinnä juuri sen takia, ettei heidän tarvitsisi kuunnella pienen lapsen mahdollista itkua öisin. Olemme käyneet välillä yhdessä lounaalla ja kustantaneet kaikkien ruoat tietysti silloin itse. Missään nimessä emme ole heitä estäneet televisiota katsomasta. Korostan nyt sitä, että kun nyt vaan yhden kerran VUODESSA siellä käymme, toivoisimme hiukan aktiivisempaa otetta - siis lähinnä kiinnostusta lapsiimme. Eivät pienet lapset viihdy aikuisten tv-ohjelmien parissa eikä ole tarkoituskaan. Niin huonokuntoiseksi emme heitä katso, etteivät he jaksaisi kolme päivää vuodessa kuunnella lasten ääniä. Ei ole pakko ravata mukana nähtävyyksissä, osaamme käydä niissä itsekin. Ruoanlaittoon ei heillä todellakaan mene koko päivää: Aamiainen on kahvia/teetä ja leipää ja leikkelettä ja jugurttia, seuraava ateria on lounas, sitten on kahvi ja jotain kahvileipää, iltapala leipää ja kahvia ja jugurttia tms. itsepalveluperiaatteella. Aiemmassa viestissäni sanoin, että autamme hiukan myös kotitöissä, esim. tiskauksessa, mutta se jäi sinulta varmaan huomaamatta. Eivät minunkaan ystäväni mene sitä paitsi vanhempiensa luo siivoamaan. Eri asia, jos on kyse erittäin huonokuntoisista ihmisistä, heistä ei ole kyse tässä tapauksessa.



Haluaisitteko sitten, että mieheni vanhemmat eivät näkisi lapsiamme ollenkaan?? Kun eivät meillä edes viitsi käydä, junallakin aika hyvin pääsisivät. Se ei ole meidän asiamme, minkä kokoisessa asunnossa mieheni asuvat. Kun kerran niin harvoin käymme, kyllä sinne tilapäisesti kuusikin ihmistä mahtuu, emme siis enää edes yövy siellä, joten kovin paljon emme heitä vaivaa ja hoidamme lapsemme siis kokonaan itse ja keksimme heille puuhaa. Aitoa kiinnostusta vain kaipaisimme, hyvää kontaktia lapsenlapsiin ei oikein muuten synny, mutta ehkäpä heitä ei vain kiinnosta.

ompa teilläkin kauhia matka anoppilaan, voi herran pieksut. Meille on miehen vanhemmille reilusti yli 500 km ja silti käymme siellä vähintään kerran kuussa. Eipä ihme että heitäkään ei paljon teidän lapset kiinnosta eihän teitäkään kiinnosta siellä käydä, tosi tekosyy toi matkan pituus, oiskohan jotain muuta taustalla?? Mä ainakin RAKASTAN käydä anoppilassa juoruumassa ja kyllä he vahtivat myös meidän lapsiamme jos vaikka lomalle lähtisimme......

osallistumisesta osallistumisen vuoksi. Tapansa ja tarinansa ovat joka ihmisellä, mutta sinä nyt olet päättänyt, että heitä ei voi ymmärtää. Miksi ei voisi? Ei se joka paikassa ramppaaminen ja aktiviteetti ole kaikkien ihanne. Kyllä hiljaiselle läsnäolollekin tulisi antaa arvoa, ja sitä voi kehittää lapsen ja isovanhempien välillä. Se ei välttämättä tapahdu niin, että mennään sinne, mennään tänne, vaan ollaan, istutaan, katsellaan televisiota ja sen ohella tai jälkeen jutellaan.

Niinhän tässä taas kävi, että joitakin kirjoituksiani tulkittiin kuin piru raamattua. Perimmäinen pointti katosi ruuanlaiton ja helteiden sekaan.



Muutama täsmennys:

- Ruuanlaittoon ei heillä mene koko päivää aikaa, onhan heillä aikaa istua television ääressä monta tuntia. Samaa ruokaa he itsekin söisivät, joten en pidä kohtuuttomana sitä, että he kattavat pöytään 3-4 lautasta lisää. He laittavat ruokaa usein päiväretkiemme aikaan, mutta muulloin selviävät helpommalla, kahvit ja teet keittää äkkiä ja pakkasesta on helppo ottaa pullaa ja leipää ja kaapista keksiä ja jugurttia yms. Autamme siis tiskauksessa ja jälkien siivoamisessa.

- Yhdessä oleilua vaikkapa juuri telkkarin äärellä on kokeiltu, mutta telkkarihan on aika maaginen kapine ja runsas katselu johtaa helposti siihen, että kukaan ei enää puhu mitään.

- Kyllä minä ymmärrän, että tuonikäisille on televisio tärkeä. Toivoisin heidänkin ymmärtävän, että lapset eivät jaksa katsoa jatkuvasti ohjelmia, joista eivät kovasti tajua, ja että lasten kanssa pitää käydä päivittäin ulkona ja että kaksi vilkasta lasta ei viihdy kolme päivää pelkästään sisätiloissa.

- Kuinkahan moni muu rupeaa anoppilassa siivoamaan? Nro 2 - miksi koet, että anoppilassa pitää ruveta kamalasti siivoamaan? Kyllä mieheni vanhemmat osaavat pitää parvekkeensa ja kotinsa siistinä ihan itsekin ja heillä riittää silti aikaa televisiolle, ruokaostoksille, ruuanlaitolle, lukemiselle jne. Kukaan ystäväni tai tuttavani tuskin rupeaa siivoamaan anoppilaan mennessään - anoppihan voisi jopa loukkaantua siitä!

- Onko sinulla innokas 500 km:n matkustaja 11 kk:n ikäinen lapsi? Tuskin? Meidän taaperolle on 420 km:n matka hankala, koska hän nukkuu istuimessaan vain pienehköjä pätkiä ja osaa jo kävellä eli liikkeelle pitäisi päästä eikä istua 6-7 tuntia putkeen.

- Appivanhempamme ovat käyneet meillä siis aiempina vuosina ja olemme kyenneet järjestämään heille kivaa ohjelmaa: ravintola-ateria meidän piikkiimme, käynti torilla ja isossa kauppakeskuksessa, käynti luonnonsuojelualueella jne. ja kutsu heille on voimassa siis edelleen. Eivät joudu lapsiamme hoitamaan, mutta eivät silti jaksa lähteä. Vastaan kysymykseeni itse: joitakin vanhempia ihmisiä eivät pienet lapset näköjään vaan kiinnosta ja sillä sipuli...?

Kyllä meillä on 1v 8kk ja 6 kk olevat ja niin mekin matkustamme ainakin 7 tuntia ja ei meillä muksu kaipaa kävelyä välissä vaan leikkii ja lukee autossa.....

enkä jaksais itekään ajella tommosta matkaa pienen kanssa. Voisi kyl kerran vuodessa satsata vähän teidän vierailuun. Jos poika perheineen käy kerran vuodessa niin voi edes ruoat tarjota. Ehkä on vaikea irrottautua siitä yhtenä pvnä tv-tuolista jos siinä istuu 364 pv vuodessa.



Mutta näin asiat nyt on ja te voitte tehdä omat päätelmänne. Minä jatkaisin retkeilyä paikkakunnalla (siis lasten kanssa omin nokkine) ja asuisin hotellissa. Ja en varmaan kävis kun sen kerran vuodessa jatkossakaan.

Kyllä meillä on 1v 8kk ja 6 kk olevat ja niin mekin matkustamme ainakin 7 tuntia ja ei meillä muksu kaipaa kävelyä välissä vaan leikkii ja lukee autossa.....

Olen siitä erittäin iloinen, koska isäni on narsistinen minä, minä, minä tapaus. Toivon hänen passiivisuutensa jatkuvan hänen elämänsä loppuun asti.

Omat vanhempani ovat vähän samanlaisia. Äitini touhuaa, laittaa ruokaa ja siivoaa kyllä, mutta ei juurikaan ota kontaktia lapsiin. Saattaa kysyä jotain, ja kun lapsi selittää, niin alkaa puhua päälle tms. Lopun ajan vie tosiaan telkkari ja kaikki tärkeät ohjelmat. Ukki sentään joskus ottaa mukaansa traktoriajelulle.



Sama on silloin kun mummo tulee kylään. Lapset on suunnilleen kuin tyhjää ilmaa, tai jos heidän äänensä kuuluu, niin komentaa olemaan hiljaa. Katsos, kun mummo on kylässä, niin silloin on eri komento. Kun lapsille tulee päivässä tunnin verran ohjelmaa telkkarista, niin sekin annetaan katsoa pitkin hampain, kun mummo haluaisi katsoa uutisia tms, mitkä tulee sata kertaa joka päivä. Ei ihme, että lapsetkin alkaa olla mummolle jo tylyjä muutaman päivän vierailun jälkeen ja toivoo että tämä lähtisi kotiinsa.



Appivanhemmat taas antavat lähes kaiken aikansa lapsille. Pelaavat, siivoavat lasten kanssa yhdessä, juttelevat ja lukevat kirjaa. Heidän luonaan lapset viihtyisivät päiväkausia eikä äitiä ja isää tulisi edes ikävä. Omille vanhemmilleni eivät suostuisi edes jäämään.

hyväksyä appivanhemmat tuollaisina kuin he ovat. Eivät muutu muuksi..

Menette anopille ja apelle kylään, mutta ette siellä viihdy, vaan pitää päästä katukahviloihin, nähtävyyksille jne. Vaikuttaa siltä, että ette kovin innokkaasti ole itsekään valmiita olemaan isovanhempien kanssa heidän tavallaan, heidän kodissaan, heidän jaksamisensa mukaan.



Eivät isovanhemmat ole mikään viihdytysautomaatti. Pienessä kaksiossa ei varmaankaan ole paljoa yhteistä tekemistä ja toisaalta elämänsä loppupuolella ei välttämättä erityisesti ilahdu rutiinien sotkemisesta. Poika ja perheensä ovat varmaan ihan kivoja, mutta päivätolkulla pikkulapsielämää on liikaa. Joku kahvittelu ja yhdessä syöminen olisi tarpeeksi, muu menee liialliseksi.



Vaikuttaa siltä, että he oikeasti yrittävät pakoilla vastuuta lapsenlapsista eli oletko joskus jättänyt lapset isovanhemmille väkisin?