Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen hajalla. Meillä asuvat 5- ja 7-vuotiaat terrorostit.
04.12.2010 |
Aamusta alkaa tappelu, ympäriinsä juokseminen, jatkuva rajojen testaaminen, lällätys, huutaminen ja muu vittumaisuus. Nyt on päivän ainut lepohetki. Olen kaikkeni yrittänyt mutta en saa mitään kuria. Karkkipäivien-pelaamisten-viikorahan kieltämiset ei auta, 7-vuotias sanoo siihen ettei hän mitään tarvitsekaan. Tonttujen kyyläys ei auta. Tukkapölly ei auta (olen kerran kokeillut sitäkin). Jäähypenkillä ei pysytä vaan noustaan ja nauretaan iloisesti epätoivoiselle äidille.
Olen alkanut tuntea vihaa lapsiani kohtaan, käperryn vain tietokoneelle ja olen kuin en kuulisikaan huutoa ja tappelua ja jos tulevat häiritsemään, sanon että menkää pois ja antakaa minun olla rauhassa.
Ruokapöydässä meillä istuu kaksi terroristiä, joilla on luvattoman hauskaa keskenään. Hoetaan pierua ja paskaa ja irvistellään niin kauan että toinen alkaa nauraa, maitolasit kaatuvat, mitään pöytätapoja ei ole. Karjahdan ja ne vain nauravat toisilleen. Sanon niitä idiooteiksi, ne sanovat että minä olen itse. 7-vuotias saattaa jopa lyödä minua.
Korostan: lapseni ovat vain kotona tällaisia. Koulussa ja päiväkodissa ovat kuin pieniä enkeleitä joista kenelläkään ei ole sanottavana pahaa sanaa. Ovat sosiaalisesti tykättyjä ja hyvätapaisia.
Mitä on mennyt vanhemmuudessani vikaan?
MITÄ MINÄ VOISIN TEHDÄ????
Kommentit (74)
sain tästä paljon ajateltavaa. Osan keinoista olen käyttänytkin, mutta en ole kai jaksanut olla riittävän johdonmukainen, riittävän jämäkkä. Vaan olen mennyt sinne lasten tasolle idiootiksi-nimittelemisineni.
En ole mikään tympeä suu viivana -mamma, vaan meillä on kyllä keskenämme kivaakin, ehkä niitä hyviä hetkiä pitäisi järkkäillä vain lisää. Välillä vaan olen liian laiska ja vetäydyn mieluummin koneelleni.
On totta että pojat ovat kasvaneet jonkinlaisessa yltäkylläisyydessä, olen itse erittäin köyhistä oloista kotoisin ja ehkä liikaakin pitänyt huolta siitä, ettei mitään puutu (mikä minulta puuttui).
Perheneuvolaa ei taida vielä tässä vaiheessa konsultoida vaan kokeilen palkitsemista, turhien uhkausten lopettamista, haukkumisen lopettamista ja yritän olla vetäytymättä koneelleni näin paljon.
Minä rakastan terroristejäni, toivoisin vain välillä sitä, että niissä olisi volyyminappi. :)
Hyvää Joulua, ja kiitoksia, Mammat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset hakevat kipeästi sun huomiota ja sun käytös (pakeneminen) pahentaa sitä.
Huomiota ja rajoja -> kumpaakin lisää.
keskityt lapsiisi ja vedät rajat HETI kun huono käytös alkaa. Jos vettä on jo ruiskunut käytävään miten on mahdollista, että saavat vielä jatkaa ja shampoopullot on tyhjennetty lattialla. Mikset sä pysäytä tilanteita heti????
Haet apua jos et itse osaa. Kohta sulla on TODELLISET ongelmat kun noiden murrosikä alkaa.
Oikeasti yksi mikä voisi helpottaa, on isommalle harrastus, joka vie ikätovereiden pariin. Nuorempi ei vielä tartte. Harrastus olisi hyvä siitä, että se erottaisi vähän lasten rintamaa, yhdessä se perseily tapahtuu. 7v alkaa myös kaivata erilaista menoa kuin pikkusälli.
Kun lapset ovat pari-kolme vuotta vanhempia, he tod näk alkavat kaivaa toisiltaan silmiä päästä. Sitten on hyvä, jos molemmilla on sopivasti hommaa kodin ulkopuolella.
Lyöminen pitää saada loppumaan.
Toki puhuminen, yhteinen aika jne. tehoaan osaan, osa taas tarvitsee ihan fyysiset rajat. Lyömistä tms. en hyväksy, mutta joskus olen esim. pukenut lapsen ihan väkisin kun on pitänyt lähteä jonnekin eikä silloin säästellä voimankäytössä jos toinen rimpuilee eikä lopeta käskyistä/pyynnöistä/selityksistä huolimatta. Yleensä tuon jälkeen lapsi itkee, sitten käydään tilanne läpi (eli miksi äiti puki väkisin) pyydetään anteeksi toisiltamme ja rauhoitutaan. Tämä on minun tyylini, ei varmastikaan mikään suosittu versio. En väitä että sopii kaikkiin, mutta osa saattaa tästä hyötyäkin.
Rajojen puute mutta ennenkaikkea epäjohdonmukaisuus saa lapsen kuin lapsen sekoamaan herkässä iässä. Turha uhkailla että lapsi menettää lahjansa, jos kerran aiot antaa ne hänelle kuitenkin! Minusta tuntuu että ap pelkää lapsiaan (ihan ymmärrettävää, kun noin villeiksi ovat päässeet) eikä siksi uskalla tuottaa pettymyksiä. Osaan vain kuvitella 7-vuotiaan ilmeen, kun hänelle selviää että äiti pitääkin kiinni uhkauksestaan eikä hän saa paketin pakettia...siitä seuraisi jumalaton raivari, väkivaltaa, uhkailua ja haukkumista. Ap ei jaksaisi kuunnella niitä. Eli ehdotan että hakisit ap ensin apua jaksamiseesi, sitten vasta alkaisit vetämään rajoja (ja pysyisit niissä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lapset 7v ja kaksoset 4v. Ruokapöydässä sentään jokin raja on ja ruokarauhan ärjyminen viimeistään auttaa (minuutiksi), se on opittu päiväkodista. Ja jokainen lapsi YKSIN (tai muualla), on kuin enkeli. Mutta yhdessä on helvetti valloillaan. Jäähyllä meillä kyllä pysytään, mutta meno jatkuu samana heti sen jälkeen.
Sun täytyy nyt nousta lastesi yläpuolelle ja ottaa ohjat käsiin! Älä näytä että harmittaa/suututtaa vaan kylmän rauhallisesti toteat että näin toimitaan ja sillä selvä.
Jos ei pysy jäähypenkillä niin sinä pidät niitä siinä, et neuvottele, et keskustele, et katso silmiin vaan ainoastaan pidät siinä penkillä istumassa.
Ruokapöydässä kun alkaa paska ja pierujutut lentää niin poistat ne pöydästä. Joka ainoa kerta kun paskajutut alkaa niin pois pöydästä ja kokeillaan seuraavalla ruualla uudestaan että osaako käyttäytä. Eli noin isoille ei enää edes uutta mahdollisuutta jäähyn jälkeen vaan ilman varoitusta pois pöydästä ilman ruokaa ja jos seuraavalla aterialla osaa istua asiallisesti niin voi syödä ruokansa loppuun. Paska ja pierujutut ei kuulu ruokapöytään ei myöskään minkään muunlainen pelleily.
7v. ei missään nimessä saa lyödä sinua (tai ketään muutakaan!) ei myöskään häntä saa haaukkua, lyödä, tukistella. Toisen satuttamisesta omaan huoneeseen miettimään ja lisäksi pois karkkipv, peliaika tmv. Hyvästä köytöksestä lupaat jonkin palkinnon; palkinto voi olla yhteinen juttu aikuisen kanssa esim. uimahalliin tai jonkun kakun/piirakan leipominen, luistelureissu, lautapelin pelaaminen aikuisen kanssa tmv.
Ja usko pois, olen yhden terroristin näillä keinoin kesyttänyt! =) Ja tämä terroristi oli kyllä pahinta laatua, mieheni poika edellisestä liitosta tuli meille asumaan ja käytästavat oli silkka nolla ihan joka paikassa. Aikaa se vei noin 4kk mutta nyt omaa normaalit käytöstavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-vuotias sanoo, silmät kaventuneina ja pieni hymy kasvoillaan: "mä en tarvitse MITÄÄN. En tarvitsekaan yhtään joululahjaa."
Valtapeliä, tiedän. Ja 7-vuotais kyllä tietää, että joululahjoja tulee silti saamaan. Ehkä siinä on vika.
ja suurieleisesti haet yhden paketin ja kylmän rauhallisesti nakkaat sen roskiin ja kannat roskikseen.
Itse asiassa, miksi ei tajuta sitä, että se lapsen kasvatus alkaa jo vauvasta. Se on myöhäistä itkeä kun paskat on jo housuissa.
tuollaisiahan ne ovat.
Minulla on 3 poikaa ja ei taatusti ole jos jos kasvatus on aloitettu heti heidän synnyttyään.
Meillä ei ole ikinä ruokapöydässä riehuttu ja pieruleikkejä, eikä suihkutettu saunassa ja ehdottomasti minuun ei ole ikipäivänä koskettu. Ei syljetty, ei kertaakaan lyöty, eikä nipistelty.
Nykyään 3 hyväkäytöksistä ja hyvin menestyvää murkkupoikaa.
Meillä 6v. on mahdoton ja 9v. on jo kasvanut jo isoksi pojaksi.
Nuorempi aiheuttaa aina jotain.
En jaksa tuota meteliä mitä pitävät ja jatkuvaa tappelua.
Taas tappelu päällä ja kyllä pienempi on melkein aina se syyllinen.
Aika auttaa, näin ainakin uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kauhealta teidän perhe-elämänne. Toivottavasti saatte pian ammattiapua. Älä odottele enää yhtään avun hakemista!
Olemuksellasi viestität, että sinä määräät nyt etkä anna piiruakaan periksi. Etkä luovuta varsinkaan silloin, jos lapsi sanoo jotain vastaan, samoin raivostuminen viestii lapselle heikkoutta.
Lapset kokevat olonsa turvalliseksi kun tietävät että aikuinen on pomo, eivätkä he ole vastuussa siitä miten asiat sujuu.
Vetäytymällä ja antamalla periksi annat lapsille herruuden eivätkä he voi kunnioittaa sinua niin kuin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oikea ratkaisu on ottaa lapsi syliin, pusia ja halia ja olla aito rakastava äiti, jutella asioista. Sellainen saa ihmispojan voimaan hyvin ja rauhoittumaan, eikä mikään jäähypenkki!
PROVO
No itse meinasin juuri sanoa, että meillä tuo sylittely, kirjan lukeminen, ajan antaminen lapselle kyllä auttaa kiukutteluun ja raivareihin hyvinkin. Ei tietenkään palkintona vaan jotenkin ennaltaehkäisevästi tai rauhoittavasti... rangaistukset on sitten oma asiansa. Meillä jos meno yltyy liian kovaksi, alan esimerkiksi ottaa yksitellen lapsen leluja jäähylle
Vastauksia on niin paljon, etten jaksa lukea. Mutta tässä vastaus open näkökulmasta.
Harjoitteluaikanani minulla oli todella hyvä ohjaaja, josta kaikki oppilaat pitivät ja jonka tunneilla ei koskaan ollut isoja järjestyshäiriöitä. Tämä ohjaaja antoi minulle yhden neuvon: OLE JÄMPTI MUTTA YSTÄVÄLLINEN. Se on toiminut.
Työssäni olen itse havainnut varhaisen puuttumisen tärkeyden. Hommaa ei saa haltuun, jos se on kerran lähtenyt käsistä. Kun huomaat ensimmäisen kirosanan, huudon, riehunnan ENTEEN, reagoi heti. Menet pojan viereen, otat kiinni olkapäästä ja sanot ystävällisesti: kulta, älä huuda (tms.). Et anna pienintäkään mahdollisuutta siihen, että tilanne pääsee jatkumaan. Jatkat näin.
Jos päästät tilanteen sellaiseksi, että jompikumpi tai molemmat jo huutavat tai riehuvat, peli on menetetty. Heihin ei silloin saa enää kontaktia.
Tämä toimii koulussa, ja uskon sen toimivan kotonakin. Alku on varmasti rankkaa, mutta uskon, että kun saat otteen, niin pojatkin ymmärtävät, ettei kannata venkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olette hönttejä. Tottakai lapsia pitää kasvattaa. Kasvattamien on pitempi kestoista työtä.
Monet pojat nyt vaan on vaikeita tuossa 4-7v. iässä ja ihan kunnollisia poikia niistä tulee. Tietty riehakkuus kuuluu ikään ja tietyt asiat.
Rankaisu on huonon kasvattajan merkitty ja väkivalta vielä huonomman.
Teidän sanoman mukaan mun 9v. pitäisi olla kauhea, kun se oli sitä 6v.
No mun kauhea 6v. on nyt kiltti 9v. niin eipä teidän ennustukset pidä paikkansa.
Mitä nyt seuraillut lapsen 6-7v. kavereita, niin samaa vikaa niissä on, ettei niitä mielellään huoli kylään.
Paljon kuitenkin poikia on tavannut ja kyllä monet 4-7v. pojat käy pinnan päälle.
T. Se jolla pojat on 6v. ja 9v. ja en todellakaan ole sanonut, että meidän pojat pelleilee ruokapöydässä, mutta kuopus on aiheuttamassa aina jotain tilanteita.
Sitä paitsi lapset joilla kaksi vuotta ikäero, niin tappelevat paljon keskenään.
Itse siis siellä käynnyt ja koskaan siellä ei käsketä rankaisemaan, vaan palkitsemaan, koska se palkitseminen tehoaa meihin aikuisiinkin.
Todella helppoa on kasvattaa lasta väkivallalla ja myös lainvastaista.
Uhmakas lapsi menettää jatkuvasta rankaisemisesta itsetuntonsa ja kokee olevansa niin tuhma, varsinkin jos se rankaisu ei auta mitään.
Ei huutaa, ei uhkaille, ei väkivaltaa ja ei rajuja otteita.
Näitä asioita ei hyväksy ammattilaiset esim. perheneuvola.
Kaverin lapsi kävi voimalasaa ja kaverini väitti, että lapselle saa huutaa. Mielensä muutti kyllä hetkessä, kun se tehtiin hänelle selväksi siellä voimalassa.
T. Edellinen
Ei ne sinun "terroristitkaan" hyvin voi.Hae ihmeessä apua vaikka neuvolasta.Eikö sielläkin ole psykologi.Teillä on nyt lastenne kanssa mennyt sukset pahasti ristiin ettekä enää ole samalla aaltopituudella. Kyllä ne poikasi sinulle yrittää jotain tällä mahdottomalla käyttäytymisellään kertoa.
ne nyt OIKEASTI ilman niitä joululahjoja niin näkevät sun olevan tosissaan! Kyllä aikuisen ihmisen PITÄÄ saada ote lapsistaan.
Alue: Aihe vapaa
Se vaatii kovin paljon energiaa jaksaa huomioda hyvyys, ja palkita se. Mutta se palkitsee lasta paljon paremmin kuin rangaistuksen pelko! Neljän lapsen kokemuksella voin suositella.