Opettakaa lapsillenne, että ostokset MAKSETAAN ENNEN KUIN NIITÄ SAA AVATA/SYÖDÄ!!

Eihän diabetestä hoideta pillimehuttamalla viime hetkellä, vaan antamalla kunnollista ruokaa säännöllisin väliajoin? Vai olenko missannut jotain erittäin oleellista??

Vierailija:

Ruokailujen ja välipalojen aikataulu on niin tiukka ja vielä pienellä lapsella äkilliset tuntemattomasta syystä laskevat sokerit...eli parhaimmassa tapauksessa minun lapseni on se, joka itkee raivoaa ja kiukuttelee lähellä kassaa todella matalissa sokereissa (sillä lapseni tulee kiukkuiseksi ja " sekoavaksi" tuolloin...ja sitten minä sanon, että ota tästä pillimehu..heeh :( :)

Ei tietenkään niitä ruokia/juomia ym käydä kaupassa syömään! Ne pitää ensin maksaa! Siihen asti kunnes ne on maksettu, ne on kaupan omaisuutta. Meidän lapsi on joskus yrittänyt että saisi jotain syötävää kaupasta, mutta olen hänelle aina sanonut että ostokset pitää ensin maksaa ja sitten voi vasta syödä ja vasta kotona!



Mun mielestä kuuluu jo ihan hyviin tapoihinkin ettei kaupassa syödä.



Joku tuossa vetosi siihen että lapsella on diabetes.. joo, ehkä hätätapauksessa sitä maksamatonta ruokaa voi lapselle antaa, mutta kyllä vanhempien pitää pitää huoli siitä että diabetesta sairastava lapsi on ruokittu ENNEN kauppaan lähtöä. Heillä kun noin säännölliset ruoka-ajat lienevät ennemmn sääntö kuin poikkeus, eikös vain?



Opettakaa ihmiset lapsillenne niitä käytöstapoja! Ne lähtevät hyvin yksinkertaisista asioista. Jos ette ole sattuneet huomaamaan...

Ihan tämmöinen tavallinen puupää vaan, unohduksiahan sattuu itse kullekin, eikö vaan:)

katsomaan, jos lapsesi syö kaupassa. Heillä on jo kiire kotiin kertomaan ja kauhistelemaan tänne mitä näkivät kaupassa!

(juu juu, ei Seiskassa sentään) ja siinä sanottiin, että lain mukaan kaupassa syöminen on näpistys. Jos hedelmäpussi on punnituksen ja kassan välillä keventynyt, se katsotaan näpistykseksi. Vasta maksettu tuote on oma.



Minulle on selviö, että maksamattomia tavaroita ei oteta käyttöön, mutta en jaksa tästä asiasta vauhkota. Sama se minulle, mitä muut tekevät, (niin kauan kun en itse toimi kauppiaana...) siinähän selvittelevät omat näpistyksensä.

jotka repivät auki kaikki sukkahousu-, alusvaate- yms. vaatepakkaukset ja kempparipakkaukset verhopakkauksista puhumattakaan vaikka malli roikkkuu vieressä.



Seuraavalla kauppareissulla kehtaavat tulla vinkumaan alennusta, kun jonkun tuotteen pakkaus on niin " törkyinen" kun se on auki revitty...

Vierailija:

jotka repivät auki kaikki sukkahousu-, alusvaate- yms. vaatepakkaukset ja kempparipakkaukset verhopakkauksista puhumattakaan vaikka malli roikkkuu vieressä.

Meillä syödään ennen kassaa huikopalaa, vaikka koko perhe kaupassa ja juodaan kanssa jos siltä tuntuu.

Kassalla työskennellessäni en koskaan katsonut pahalla sellaisia vanhempia, jotka antoivat lapsillensa jo kaupassa syötävää. Minä en voi tietää, onko heillä jokin kenties painava syy tehdä niin, joten tehtäväni ei ole tuomita heitä.



Omien lasteni en ole antanut kaupassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Yksi oikkeus oli, kun n. 1-vuotias kuopukseni alkoi yhtäkkiä yskiä hurjasti, näytti melkein tukehtuvan. Vieressä oli pillimehuhylly, ja tottakai nappasin siitä mehun ja annoin lapsen juoda. Mutta siis pääperiaatteessa kaupasse ei ole hyvien tapojen mukaista syödä.



MIKSI ihmeessä muuten ihmiset menevät nälkäisten lasten kanssa kauppaan??? Me käymme aina kaupassa illalla, vasta kun lapset ovat tarhapäivän jälkeen saneet hiukan rauhoittua ja syödä.

Etkö tiennyt, että ei tuollainen " maksan seuraavalla kerralla" toimi muualla kuin torilla? Jokaisella kassalla on henkilökohtainen kassalipas, josta on itse vastuussa. Jokaisen päivän jälkeen rahat laitetaan pussiin ja tiputetaan kassakaappiin pankkiin viemistä odottamaan. Jos sinulta puuttuu se 30 snt, se näkyy siis miinuksena kassan tuloissakin. Rahasummissa on melkein aina jotain heittoja, ja jonakin päivänä tuo 30 snt voi olla liikaa, että kassa joutuu selvittämään kirjallisesti, missä puuttuvat rahat ovat. Jos tuot sen 30 snt seuravana päivänä, se taas näkyy plussana seuraavan päivän rahoissa. Velaksi kun ei saa myydä...

Muutaman kerran olen kyllä tutun asiakkaan kohdalla maksanut puuttuvan summan omista rahoistani ja ottanut sen riskin, että en rahojani enää koskaan näe. Mutta se on kassan omassa harkinnassa, tekeekö niin.



t. " ex-kassantäti"









" Ja jos kävisi niin onnettomasti että lompakko on kotona tms. niin eiköhän minulta 30 centtiä sen banaanin ostamiseen löytyisi taskunpohjalta. Jos ei, niin toisin seuraavalla kerralla. Uskon kuitenkin olevani hyvä ja haluttu asiakas :-)"

kovin vakuuttavaa, jos vieressä kulkee perhe, joka maistelee sieltä sun täältä. Vähän banskua poskeen, pikkuisen leipää, sitten limua... Yritä nyt siinä sitten opettaa omalle vesallesi, että niin tekevät vain todella tyhmät ihmiset.

Vierailija:

tai juoda pillimehua ja maksanut sitten vasta kassalla. Yksikään myyjä ei ole asiasta valittanut. Ja aion myös jatkossakin tehdä niin.

Ei se aina ole niin, että kun kerran on antamati, niin silloin se huutaminen loppuu. Itselläni on vammainen lapsi ja hän ei sitä ymmärrä ensimmäisellä, eikä toisella, eikä kolmannella kerrallakaan.

Enemmän tämä asia nähtävästi häiritsee muiden lasten vanhempia kuin itse myyjiä.

jota voi antaa lapselle hoitopäivän jälkeen ennen kauppaan menoa? Mehuakin on yleensä autossa ja pidemmillä ostosreissuilla myös käsilaukussa. Ei voi olla niin paha paniikki, että pitäisi kaupassa syödä maksamattomia eväitä.

ei mitään selityksiä: " pidänkö lastani nälässä kauppareissun ajan" tms. kyllä pidät jos et ole tajunnut lastasi syöttää ennen kauppaan menoa!! syytä vain itseäsi ja opettele ensi kerralla antamaan lapsellesi jo maksettua ruokaa. kaikki mitä kaupassa on on kaupan omaisuutta kunnes ne on lunastettu kassan kautta itselle.



meidän alle 2v poika otti irtokarkkihyllystä yhden karkin joskus. (on yleensä kärreissä mut nyt päästin jaloittelemaan. käsi oli minun kädessä koko jan mutta en vain ollut huomannut ennen kuin mutusteli jo karkkia). menimme kassalle ja poika itse pyysi kassantädiltä anteeksi. sanoo nyt karkkihyllyn kohdalla: " tätille maksetaan." kyllä ne lapset oppii jos vaan viittii opettaa.

Maksoi sitten sen kassalla. Siinä vasta itsehillinnän puutetta.

että kaupassa tehdään ostoksia eikä kytätä muita ihmisiä!

Joku kutsui seiskan käytöstä nöyryyttämiseksi, yleensä sitä kutsutaan kyllä KASVATTAMISEKSI.

ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun kärreistä on löytynyt tyhjiä suklaapapereita. sitähän emme tiedä onko ne maksettu ja syöty vasta sitten mutta vahinkojakin sattuu ilman että olisi tarkoituksella varastanut. ajatuksissaan vaan sulloo sen karkkipaperin taskuun ja sinne sit jää. jos niitä ruokia ei mutusteltaisi kaupassa, vaan osotokset pidettäisiin kärreissä niin kuin kuuluu, ei näitä vahinkoja sattuisi niin helposti.



banaania mutustelevasta lapsesta tulee helposti karkkia kaupassa mutusteleva nuori ja sitä mukaa aikuinen. kyllä pienten lastenkin on osattava kunnioittaa toisen omaa ja opittava hillitsemään mielitekonsa. jos sellaista vaihtoehtoa kuin: kaupassa syöminen ei koskaan opeteta (sehän vartavasten lapsille opetetaan vanhempien toimesta) ei lapsi osaa sitä banaania siellä kaupassa vaatiakaan.

Ensin maksetaan ja sitten syödään. Se on hyvä tapa. Lapsille pitää hyvät tavat opettaa jo pienestä pitäen! Itsekin hävettää toisten aikuisten ja lasten puolesta, jotka syövät jo ennen kassalle pääsyä! Ei se kassajono niin pitkä ole, että nälkään kuolisi! Lapset voi sitä paitsi syöttää ennen kauppaan menoa, jotta ei sitten tarvitse käyttää lapsen näläntunnetta tekosyynä siihen, että söisi kaupassa!

Te jotka annatte lastenne syödä tuotteita kaupassa ennen maksua ja sanotte vielä ettei siinä mitään väärää ole niin eikö teille ole ikinä kaupoissa osunut sellaiset laput silmiin " että osta ensin lue vasta sitten" tai " pakkausta ei saa avata ennen kuin on tuote maksettu" .



Huomautuslaput kaupoissa ei tietysti ole ihan kirjaimellisesti näin kirjoitettu, mutta jokainen varmasti niistä periaatteen luulisi ymmärtävän eli MAKSA ENSIN JA KÄYTÄ/SYÖ TUOTE VASTA SITTEN KUN OLET MAKSANUT SEN!



Minkähän takia se on joillekin niin pirun vaikeaa ymmärtää???



En ikimaailmassa itse ilkeisi antaa lapseni syödä karkkia tai jotain muuta kaupassa ellei tuotteita olisi maksettu.

Vierailija:

12, jos se mies oli sairas?

Mä olen jo kauan sitten oppinut että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Asioille voi joskus olla jopa joku syy ;-) (muu kuin itsekkyys tai laiskuus).

Mulla meinasi joskus raskaana ollessa taju lähteä kaupassa. Onneksi oli karkkipussi mukana, jaksoin kotiin kun veren sokeri vähän kohosi. Kamala rikos, teidän mielestä olisi varmaan pitänyt jäädä hyllyjen väliin makaamaan.