Muuttuuko mies vauvan tullessa taloon?

kun vauva tulee, anna miehen alusta asti hoitaa sitä itse. Joka päivä . Paljon. Silloin kun olet itse kotona ja sitten myös käyt vaikka kävelyllä tai kaupassa yksin. Jos yrittää väittää ettei osaa, sanot, että et sinä osaa sen paremmin- ensimmäinen molemmille ja opettelua. Keskustele lapsen hoidosta miehen kanssa, kysy mielipiteitä. Jos sanoo, ettei jaksa, sanot rauhallisesti, että se on kummankin lapsi, ja kummankin kuluu sitä hoitaa. Et puutu pikkuasioihin , kuten vääriin vaatteisiiin tms, vaan annat hoitaa omalla tavallaan. Ja tästä pidät aluksi tiukasti kiinni, siis että hoitaa itse vauvaa. Näin mies ensinnäkin oppii hoitamaan lasta ja luottamaan itseensä lapsen hoidossa, ja toisekseen lapsen ja isän välille syntyy vahva suhde. Myöhemmin asiat todennäköisesti alkavat sujua itsestäänkin.



Kotitöiden tekoa pitää myös vaatia alusta asti. Hyvä strategia on antaa vaihtoehtoja,ja niin että mies tajuaa että sinäkin joudut tekemään paljon. Mutta siis ei komentelemalla. Ja jos ei suju, niin älä anna periksi, tämä on asia josta kannattaa tapella ja pitää kiinni oikeuksistaan. Mieti aina haluatko seuraavat vuosikymmenet yksin tehdä..



Minun lapsellani on nyt loistava ja vastuuntuntoinen isä, joka hoitaa lasta paljon, käy ulkona harvoin, tekee kotitöitä. Ja olisit nähnyt sen muutama vuosi sitten :)

Oma mies oli 27v kun saimme esikoisen, ja ei hän käynyt baareissa mutta työ oli tärkeää, ja pian alkuhuuman jälkeen hän alkoi viihtyä yhä enemmän vielä töissä. Ei suoraan myöntänyt, syytti pomoa jos asiasta kysyi, mutta myöhemmin kun erosimme, myönsi että oli itse pyytänyt lisää työtä ja matkoja ja työvastuuta, jotta ei tarvis olla kotona niin paljon...



Tuttavaperheillä, joissa mies on ollut baarieläjä, ei ole myöskään mies muuttunut.

Uutuudenviehätyksen jälkeen hän katoaa perhe-elämästänne kokonaan ja lopullisesti ja löytää itselleen nuoren lapsettoman naisen jonka kanssa jatkaa hauskanpitoa. Sinusta tulee yksinhuoltaja. Valitettavaa.

exän kanssa, että oli kauhean vauvakuumeinen ja vinkui lasta vuoden verran kunnes aloimme yrittämään. Raskausaika sujui loistavasti. Kun vauva tuli taloon ensimmäiset 3 viikkoa meni hyvin ja sitten mies muuttui hirviöksi. Alkoi väkivalta, ensin henkinen ja sitten fyysinen. Että ei aina voi sanoa ihmisestä etukäteen millainen hän on vanhempana.

mutta harvassa varmasti on. En olisi lähtenyt moisen miehen kanssa asiaa koittamaan, jos totta puhutaan.

niin so what? Moni ei-baareissa juokseva mies voi harrastaa jotain aikaavievää harrastusta joka on perheeltä pois. Onko se sitten parempi. Ihan samaa aikaa siinä on pois perheeltä.

meillä mua harmitti miehen vapaapäivinä juominen, joka jatkoi vielä mun ollessa viimeisilläni raskaana. vauvan synnyttä joi isyysloman aikana aika reippaasti, josta suutuin aika lailla. sitten onneksi tajusi vähentää juomistaan. toinen lapsi syntyi alle vuoden ikäerolla, ja mies on todella skarpannut. olen jopa itse silloin tällöin ehdottanut miehelle, että käy vähän tuulettumassa kavereiden kanssa. elämä sujuu kahden pikkuisen ja huolehtivaisen miehen kanssa paremmin kuin uskalsin toivoakaan. tsemppiä!

sama meno jatkuu. Nimimerkillä tuttavaperheitä seurannut...

ihmisen kanssa jonka käytös on perseestä ja sitten miettii yksin mahtaako ihminen muuttua?



Jos sun käytöksessä olisi jotain miestä hämäävää niin mitä luulet: muutatko itseäsi yhdessä päivässä, puhumatta asiasta?



Minä en muuttuisi. Mutta keskustelujen jälkeen voisi miettiä yhdessä miten meillä toimitaan, onko toisella liian kovia vaatimuksia vai onko minulla mahdollisuus muuttaa itseäni.



Et sinä ole mikään tuomari joka määrää pelin säännöt ja vahtii toista. Te olette parisuhteessa, siis on tehtävä kompromisseja ja annettava periksi joissain asioissa (molempien).

Yleensä tuollaiset pikkupojat ovat aina pikkupoikia. Tietenkin, jos on nyt kovin nuori, niin ikä voi muuttaa. Ja joskus, hyvin harvoin vauva muuttaa isän vastuulliseksi. Toivottavasti sun miehelle käy niin.

lapsenkaan syntymään. Sama iloinen poikamieselämä jatkui rattoisasti. Muutamaa vuotta myöhemmin lasten seurakin kiinnosti, mutta mielestäni ei kovin paljon. Aikuisikää lähentelevien poikien isänä taas pärjää hyvin.



Itse kyllä tiesin, millaisen miehen kanssa lapset teen, mutta pakko myöntää, hivenen pettynyt olin. Lasten hankintaa en ole katunut kertaakaan. Kauhistuttaa ajatuskin, että juuri nämä lapseni olisivat jääneet syntymättä.

Yleensä luonne ei kamalasti muutu. On siis aika epätodennäköistä, että mies joka on kuin pikkupoika muuttuisi vastuulliseksi perheen isäksi. Valitettava tosiasia.

Olen siis erittäin onnellinen tulevasta lapsesta, vaikka mies onkin mitä on. Ja tiesin hyvin millaisen miehen kanssa lasta olen hankkimassa ja mies on sanojensa mukaan erittäin innostunut tulevasta ja sanoo että muuttuu kun vauva tulee, ei käy niin paljon baareissa jne.. mietin vain että onko muilla lapsen tulo millään lailla vaikuttanut mieheen. Onko tämä pieni ihme saanut muiden miehet muuttumaan, edes jollain tavalla. Tottakai ymmärrän ettei ihminen niin vaan muutu ns. päivässä. Olen vain miettinyt että onko siinä omassa esikoisessa sitä JOTAIN mikä saa miehet sulaamaan :)

Onko se edes tietoinen minkälaista perhe-elämää haluat ja minkälaisia olette kasvattajina?

niin baarit kiinnostavat entistä enemmän.



Kotona kitisee maidolta haiseva sinappikone ja vauvan äiti nalkuttaa väsyneenä, kun ei saa mitään apua poikamieselämään tottuneelta kumppaniltaan.



Sorry, mutta huonolta näyttää tulevaisuus ellei ihan ihmeitä tapahdu.

ensin varmasti on sellaista uutuudenviehätystä, sitten jatkaa entiseen malliin ja vasta sitten joskus on valmis vastuunottoon, jos silloinkaan. Jotku vaan on sellaisia :(

Mutta aika muuttaa ehkä ajankäyttöä. Jos ei muuten kyllästy baareihin, niin viimeistään sitten kun kaikki kaverit ovat perheellistyneet, eikä ole baarikaveria.

Mitä tarkkailen omia ja miehen kavereita, niin ei kaikki "baarikärpäset" hanki perhettä lainkaan. Osa yrittää mutta eroaa pian jne. Aina on kavereita jotka ramppaavat viihteellä.

Mutta aika muuttaa ehkä ajankäyttöä. Jos ei muuten kyllästy baareihin, niin viimeistään sitten kun kaikki kaverit ovat perheellistyneet, eikä ole baarikaveria.

Olenpa elämäni aikana törmännyt sellaiseenkin mieheen, joka ennen lasta ja raskausaikana oli hyvin iloinen tulevasta lapsesta. Mies oli minusta tosi ihana ja huomaavainen ja hänen vaimonsakin kehui miestään. Aloite lapsen tekemiseen oli tullut mieheltä, omien sanojensa mukaan joutui vaimoaan houkuttelemaan muutaman kuukauden ennen kuin vaimo suostui.



Lapsen synnyttyä mieheen iski vissiin joku kriisi. Baari-illat ja toiset naiset tuli kuvioihin mukaan. Lapsen ollessa vajaa parivuotias sitten erosivat.

mutta kyllä jotenkin minusta hänelle oli vaikeaa tulla isäksi, vaikka oli sentään jo 25v. Yhdessä ollaan ja lapsia on jo enemmänkin.