Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Masennuksesta parantuneita?

Vierailija
02.12.2010 |

Yli viisi vuotta kestäneestä keskivaikeasta- vaikeasta masennuksesta siis, onko se mahdollista?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta vie tosiaan vuosia.

Jos nyt pystyisin tekemään jotain uudelleen, olisin pyytänyt lääkitystä, ehkä olisin selvinnyt nopeammin.

Vierailija
2/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

veikkaan itseäni toiveikkaaksi toipujaksi. Pärjään ilman lääkkeitä, osaan elämän ja mielen hallintaa terapiasta saamillani oivalluksilla, koen onnellisuutta enemmän kuin onnettomuutta. Onnistuin tämän syksyn aikana pudottamaan ajattelutyöllä masennuspisteet 27:stä 11:een. Osaan käsitellä päätäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljon se kyllä vaati menneisyyden työstämistä.

Vierailija
4/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen ollut lääkityksellä ja sitten lopetin sen, lääkitykselläkään ei mennyt mahtavasti mutta nyt kun muistelen niin kuitenkin kävin töissä ja tapasin ihmisiä, nyt olen monta kuukautta lähinnä maannut sängyssä..ehkä lääkityksen lopetus ei ollut paras idea. Ajattelin vaan että ehkä lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä mutta tätä menoa päädyn varmaan jokeen.

Vierailija
5/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljon se kyllä vaati menneisyyden työstämistä.

se työstäminen käytännössä tarkoittaa? Mulla on sellainen ongelma että nimenomaan menneisyys ja erityisesti lapsuus pyörii mielessä koko ajan, en tiedä miten sitä sen kummemmin voisi työstää kuin terapeutille puhumalla mutta eipä se kyllä pahemmin auta, tapahtunut mikä tapahtunut. Silti koko ajan vituttaa että miksi juuri minulla oli niin kurja lapsuus, vaikka tiedän että voisi olla kurjempikin.

Vierailija
6/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

On sattunut kaikenlaista ja niiden seurauksena olen tietynlainen ihminen, mutta tästä eteenpäin päätän itse miten elämäni käytän. En takerru menneisiin enkä syytä tai kiitä ketään menneistä. 27-11p

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

se työstäminen käytännössä tarkoittaa?

Mulla se meni niin että opettelin ensin sietämään ahdistusta, aikaa myöten löysin itsestäni rauhallisen tarkkailijan joka tarkkailee kärsivää itseä ahdistuneena. Sitten päästin vähitellen traumoihin käsiksi. Kaava on aina sama, ahdistus nousee, kestää hetken ennenkuin sen huomaa, hetken taistelen vastaan (ei taas!!), sitten hyväksyn, ahdistus pahenee mutta tarkkailen sitä rauhallisena (vaikka se tuntuu pahalta), lopulta kun se on lähes sietämätöntä, menen peiton alle ja otan vastaan mitä sieltä tulee. Muistoja, kehon tuntemuksia jne. Koen vanhoihin traumoihin liittyvät tunteet sellaisina kun ne aikanaan työnnettiin pois mielestä, tulee mielikuvia, tieto jostain vanhoista tunteista syvenee. Tässä vaiheessa se kauhea ahdistus on poissa ja tuntuu hyvältä, puhdistavalta.

Ei ole helppoa oppia tämä ja tosi rankkaa. Mutta koko ajan elämä helpottuu. Olen saanut itselleni uuden elämän.

Vierailija
8/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen kyseisestä sairaudesta kärsinyt kymmenen vuotta. Vaihtelevasti on mennyt, keskimäärin puolet vuodesta menee pahemmin ja puolet paremmin. Opiskelut ja työt olen kuitenkin pystynyt hoitamaan. Moneen otteeseen olen käynyt myös psykologilla, mutta apua ei sieltä ole löytynyt (vaikka toisaalta menneisyydessä on erinäisiä ikäviä asioita). Nyt kolmannen lapseni syntymän jälkeen tilanne meni niin pahaksi, että minun täytyi jälleen hakea apua. Tällä kertaa päädyin aloittamaan lääkityksen ja myös sitoudun siihen (aiemminkin olen kokeillut lääkitystä, mutta kyseiset lääkkeet eivät sopineet minulle). Ja olo on parantunut huomattavasti! Omalla kohdallani uskon masennukseni johtuvan suurelta osin välittäjäaineiden epätasapainosta, ja lääkärin mukaan riittävän pitkällä "kuurilla" (puolesta vuodesta vuoteen) saadaan hyviä tuloksia. Lääkkeitäkään ei tarvitse siis syödä koko ikäänsä, kunhan vain tauti saadaan kunnolla hoidettua pois. Toisaalta en itse kokisi sitäkään ongelmaksi, jos vain olo pysyy hyvänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lääkitys sinulla on? Minä en oikein saa hoidettua mitään kun monta kertaa päivässä tulee itkukohtauksia eikä ole energiaa puhua kellekään tai tehdä mitään, pää on ihan tyhjä. Siksi mietinkin että kun tällaista on kestänyt monta vuotta niin voiko siitä enää edes parantua.

Vierailija
10/10 |
02.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tein rohkeita muutoksia elämässäni. Muutin sen sellaiseen suuntaan kuin itse haluan. Kävin terapiassa ja työstin ajatuksiani. En murehdi menneitä, en syytä niistä ketään. Tulevaisuus tietty vielä välillä pukkaa ahdistamaan, mutta normaalin ihmisen ajattelutyön avulla pärjään.



Elän ihan normaalia elämää, eikä mikään masenna enää.



Yli 6 vuotta kesti masennusta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme neljä