Onkohan vähän tekopyhää tämmönen?

vaikeaksi tai vaihtavat puheenaihetta heti. Ap.

Kuinka läheisistä ihmisistä suhteessa vainajaan nyt on kyse?

tätejä ja setiä. Vainaja on mun lapsi. Ap.

kuulemma minun vanhempieni haudalle kynttilän muutaman kerran vuodessa, vaikka ei soittele minulle ja kerro surevansa (asun 500 km päässä ko.paikkakunnalta emmekä ole pitäneet yhteyttä vuosiin). Olen ollut asiasta iloinen ja liikuttunut mutta nythän tiedänkin, että siinäpä vasta on tekopyhä ihminen!! Kyllä pitää ensin minulle tai sisarilleni ilmoittautua tosisurevaksi, ennenkuin sinne haudalle talsii kynttilöineen!

saa viedä kynttilän mutta miksi ei puhuta? Ap.

tätejä ja setiä. Vainaja on mun lapsi. Ap.

on aina niin vaikea asia, että monet eivät uskalla asiaa ottaa puheeksi. Miten itse olet puhunut aiheesta sukulaistesi kanssa. Puhutko avoimestivai vaikenetko? Jos et itse ota asiaa puheeksi, uskon että muut yrittävät vain olla lisäämättä tuskaasi.

voi SÄRKYÄ jotteivät voi puhua asiasta. Aina sanotaan että puhuminen auttaa mutta jos saa yksin puhua niin turhalta tuntuu. Ap.

minun kaksi veljenpoikaani on myös kuollut ja kyllä se on itsellekin hankalaa ottaa asia puheeksi. Silti pojat ovat mielessä usein ja huomaan myös, että pelkään puhua asiasta väärällä tavalla, jotten vain loukkaisi. Meillä veljen vaimo on kuitenkin pitänyt asiaa esillä ja hän myös on esittänyt suoria toivomuksia tai kertonut, jos hänestä jossain tilanteessa olisi ollut mukava, että pojat olisi jotenkin muistettu - näin on ehkä helpompi seuraavalla vastaavalla kerralla korjata asia. En tiedä auttaisiko, jos sanoisit, että haluaisit puhua asiasta enemmän, muistella lasta, ja kuulla mitä muut hänestä muistavat. Luulen, että vanhempien suru on aina suurin, mutta olen itkenyt monet itkut niin poikien kuin koko veljen perheen tilanteen takia. Luulen, että sinunkin sisaruksesi ovat menetyksestä tolaltaan, toivottavasti he oppivat olemaan tukenasi!