Onkohan vähän tekopyhää tämmönen?
Kun jouluaattona viedään kynttilää vainajille joita ei muulloin muisteta. Ei syntymäpäivänä, ei puhuta hänestä eikä muistella muutoinkaan. Mitä varten jouluaatonakaan vaivautuu haudalle?
Kommentit (27)
jouluna. Joskus harvoin äitienpäivänä.
Ja silti muistelen häntä oikeastaan päivittäin itsekseni. Ja usein tulee kyynelet silmiin.
Mummoni kuoli 10 vuotta sitten.
mutta muistelen kuolleita läheisiä useinkin.Haudoilla käyminen on sitä elävää ihmistä varten,kai se jotenkin lohduttaa.Se kuolluthan ei tiedä käykö siellä kukaan vai ei.
hyvä jos joskus menee
ja tosiaan voihan sitä mielessään muistella vaikkei niin juttelisikaan
mutta eivät ainakaan mulle puhu hänestä eivätkä muistele.
Oma mummoni kuoli 3v sitten, harvoin vien mummon haudalle kynttilää tai kukkaa, en muistelekaan kovin usein, enkä hirveästi hänestä juttele, en oikeasti edes kaipaa, vaikka hänen eläessään näimme lähes päivittäin.
Mummo oli ihminen joka puhui kaikesta, kuolemasta paljon viimeisinä vuosinaan, sai haluamansa kauniin kuoleman, väsyneenä nukkui pois, vähin kärsimyksin, hänen elämänsä loppui, hän oli niin vanha että kovin suurta aukkoa ei jäänyt kenenkään elämään. Kotipalvelu pyyhki yhden nimen pois listoiltaan, nopeasti se tunti kuluu joka toinen päivä jonka ennen vietin mummon kanssa.
Jouluna ehkä vien kynttilän haudalle kun tänä vuonna satun ajamaan hautausmaan ohi, vaikka tiedän että ei mummo siitä paljon välittäisi, ei edes eläissään välittänyt.
muistelen lämmöllä. Hän oli niin iso osa lapsuuttani (äitini oli yksinhuoltaja) ja mummo minulle tosi rakas.
Olen muutenkin tunteellinen ihminen ja liikutun kyyneliin asti usein.
aleta riitelemään? Jos joku vie niin vieköön, ei se ole sulta pois.
varmaan tekopyhää, itse vien haudalle kynttilöitä muulloinkin ja nämä ihmiset ovat olleet sen verran läheisiä, etteivät ole unohtuneet.
viedään silti jouluna muualle haudatuille tarkoitettuun lehtoon kynttilät osalle isovanhemmistani (osa siis elää vielä) sekä isälleni ja kummisedälleni, lapset ovat mielellään mukana, ovat teinejä ja muistavat poisnukkuneet hyvin.
Itsesi takiahan sinä sen kynttilän viet, ja moni tahtoo juuri jouluna muistella omaisiaan. Minä käytän jouluna mummun ja isotädin keittiöpyyhkeitä; silloin tuntuu kuin olisivat jollakin tapaa läsnä.
muistaa vainajiaan eri tavalla ja eri aikaan kuin minä.
Lisäksi, mikäli kuollutta läheistään ei muistella minulle tai minun kuulleni, se tarkoittaa, ettei häntä muistella muuta kuin jouluna.
Aamen!
vainaja on mun läheiseni. ja mua loukkaa koska häntä ei muisteta kuin jouluna koska on tapana ollut viedä se kynttilä jouluna. Ap.
Oma mummoni kuoli 3v sitten, harvoin vien mummon haudalle kynttilää tai kukkaa, en muistelekaan kovin usein, enkä hirveästi hänestä juttele, en oikeasti edes kaipaa, vaikka hänen eläessään näimme lähes päivittäin.
Mummo oli ihminen joka puhui kaikesta, kuolemasta paljon viimeisinä vuosinaan, sai haluamansa kauniin kuoleman, väsyneenä nukkui pois, vähin kärsimyksin, hänen elämänsä loppui, hän oli niin vanha että kovin suurta aukkoa ei jäänyt kenenkään elämään. Kotipalvelu pyyhki yhden nimen pois listoiltaan, nopeasti se tunti kuluu joka toinen päivä jonka ennen vietin mummon kanssa.
Jouluna ehkä vien kynttilän haudalle kun tänä vuonna satun ajamaan hautausmaan ohi, vaikka tiedän että ei mummo siitä paljon välittäisi, ei edes eläissään välittänyt.
Vaatiiko se muistaminen aina sinne haudalle tavaran kiikuttamisen? Ei minun mielestäni.
Pointti on nyt se, että vainaja on mun läheiseni. ja mua loukkaa koska häntä ei muisteta kuin jouluna koska on tapana ollut viedä se kynttilä jouluna. Ap.
Vaatiiko se muistaminen aina sinne haudalle tavaran kiikuttamisen? Ei minun mielestäni.
Pointti on nyt se, että vainaja on mun läheiseni. ja mua loukkaa koska häntä ei muisteta kuin jouluna koska on tapana ollut viedä se kynttilä jouluna. Ap.
ja mulle puhu ?Ap.
pelkäävät ehkä jotenkin pahoittavansa mielesi tms.
Useimmiten kuolleita kyllä muistellaan ihan omissa ajatuksissa, näin ainakin minä teen. Siis joku arkipäivän tilanne saattaa tuoda esim. edesmenneet isovanhemmat mieleen. Ne ovat sellaisia ohimeneviä "haikeuden hetkiä", joista ei useimmiten puhuta.
No mik takia ne ei IKINÄ koskaan mun aikana
Vaatiiko se muistaminen aina sinne haudalle tavaran kiikuttamisen? Ei minun mielestäni.
Pointti on nyt se, että vainaja on mun läheiseni. ja mua loukkaa koska häntä ei muisteta kuin jouluna koska on tapana ollut viedä se kynttilä jouluna. Ap.
ja mulle puhu ?Ap.
Kuolleista puhuminen ei ole kaikille helppoa, ainakaan kuolleen lähiomaiselle. Monet puhuvat vasta kun lähiomainen tekee aloitteen. Puhutko sinä koskaan heidän kuultensa tai heille?
Jotkut eivät vaan uskalla ottaa puheeksi, jos eivät tiedä miten lähiomainen suhtautuu.
Mutta me ei voida tietää.
ihan itsekseni enkä suureen ääneen muille. Suru on mitä suurimmassa määrin yksityisasia. Hyvä siis tietää, että voin ne kynttilätkin poltella ihan itsekseni etten ole jonkun mielestä tekopyhä.
vaikeaksi tai vaihtavat puheenaihetta heti. Ap.
Mistä sä muuten tiedät, miten paljon ihmiset läheisiään itsekseen muistelevat tai heistä puhuvat?