Mitä olet saanut anopilta joululahjaksi?
Tähän nyt listausta anopilta saamistasi joululahjoista. Mitkä ovat olleet ne pahimmat ja mitkä parhaimmat? Miten anoppi muistaa lapsensa puolisoa näin jouluna?
Viime vuonna en saanut mitään. Lapsellista tiedän, mutta yllättävän pahalta tuntui aikuisestakin ihmisestä istua sohvan nurkassa ja katsoa kun muut availivat valtavia lahjaröykkiöitään... Oli nimeni sentään parissa yhteislahjassa, jotka oli osoitettu meidän koko perheelle. Ja sain luonnollisesti mieheltäni lahjoja, mutta appivanhemmiltani siis en.
Sitä edellisenä jouluna sain anopiltani hajuvettä. Lahja sinänsä oli hieno ja hyödyllinen, mutta hieman loistoa himmensi se fakta, että tuo samainen hajuvesiputeli oli nököttänyt pari edellistä vuotta anopin wc:n hyllyllä käyttöä odottamassa. Eli oli siis ilmeisesti saanut sen itse lahjaksi joskus tai ostanut itselleen, mutta kun käyttöä ei sille vuosien kuluessa tullutkaan, laittoi anoppi hajuveden kääreisiin ja lahjoitti miniälleen. Ei välttämättä mikään nappilahja tuokaan.
Kommentit (113)
mutta joka vuosi sieltä tulee lasten pakettien lisäksi meille miehen kanssa yhteinen tai yhteisiä lahjoja, ei ikinä henkilökohtaista.. Mutta tässä tätä satoa 22 vuoden varrelta:
- kynttilöitä
- kahvia
- rusinoita + pähkinöitä
- suklaata
- tuikkukippoja lukuisa määrä
- lakanat (siniset, väri, jota meillä ei muuten ole)
- pefletit (siniset, väri, jota meillä ei muuten ole)
- käsipyyhkeitä
- eriparisia mukeja
- "kuumajuomasetti" *aaarrggghhhhh*
- joulukoristeita, halpiksia myös ulkonäöltään
VArmaan jotain unohtuikin, mutta tällasta.. syötävät on ok, ne saa hävitettyä, mutta muuten... ei kaikkee vaan tarvii.
Anoppilaan useimmiten meiltä laitetaan viini-, viski- tai konjakkipullo sekä jotain kotona leivottua.
Emme ole kovin läheisiä, vaikkakin ihan hyvissä väleissä. Mutta tosiaan emme niin läheisiä että häneltä joululahjaa odottaisin...
on ollut Lontoon reissu ja lapsen hoitoon otto reissun ajaksi!
Lapsien lisääntyessä olemme saaneet ravintolailtoja.
Lisäksi olen aina saanut henkilökohtaisena lahjana kirjan. Siis melkein joka joulu.
Suukkoja mun ihanalle anopille
koska minulla pitkät hiukset (jotka lähes aina auki) ja anopin mielestä pitkät hiukset tulee pitää kiinni. Mielestäni taas on turhaa vaivannäköä pitää pitkiä hiuksia jos sitoo ne niskaan kiinni.
Hiustenkuivaimen. Sain sen juuri kun olin päässyt sanomasta etten koskaan käytä fööniä, koska se rasittaa pitkiä hiuksia...
Halvimmat mahdolliset vapaa valinnan tarjoussukat, joissa kiristävät suut, ei minkäänlaista resoria.
2 kahvikuppia, jotka *hups vaan* menikin ohi siitä sarjasta jota kerätään. Ovat kylläkin saman värisiä kuin sarjamme mutta täysin eri merkkiä ja sarjaa eli siis täysin vailla käyttöä.
Pörrösukkia en käytä ja kynttilöitä poltan erittäin harvoin, mutta saan edes sen. Synttäreinä en saa mitään (enkä kyllä tarviskaan). Omat vanhempani ostavat aina miehellenikin hyviä lahjoja. Siis sellaisia, mille on käyttöä ja mistä mies pitää.
saanut mm.;
-korvakorut (joista kovasti pidin)
-sukkia joka joulu, ja niitä aina odotankin koska tarvitsen niitä
-keittiötavaraa (mieluista)
-suoristusraudan (todella mieluinen)
-vartalonhoitojuttuja (rasvoja, suihkugeeliä ym.)
Anoppi on minulle yhtä rakas kuin oma äiti. En loukkaantuisi, vaikka hän ei ostaisi minulle mitään, enkä myöskään loukkaantuisi, jos saisin vaikka vain suklaarasian tai jotain muuta halpaa. Tiedän, että hän haluaa vain muistaa minua jouluna, lahjalla ei niin väliä, minun sydäntä lämmittää se miten hän ylipäätään minua kohtelee. On aivan ihana ihminen.
pörrösukkia (en käytä) ja paljon liian suuria vaatteita. Olen vaivihkaa yrittänyt kertoa minkäkokoisia käytän ja että en käytä yöpaitoja laikaan mutta silti taas viime jouluna sain kaksi numeroa liian ison Nalle Puh -yöpaidan. Joskus saan lakanoita, pyyhkeitä tai muuta käyttökelpoista ja kivaa.
Anopilla on pieni eläke joten toivoisin ettei hän laittaisi yhtään rahaa täysin käyttökelvottomiin vaatteisiin. Kysyin mieheltä kehtaako sanoa suoraan mutta kuulemma ei voi sanoa. Joten hymyillään ja kiitetään ja viedään kirppikselle.
Anoppi on vähissä rahoissa, mutta tekee aina ison haloon lahjoista. En muista oli burana minun vai mieheni paketissa, mutta se muistetaan ikuisesti. Hyvä lahja ja taatusti tarpeellinen :D Parhaat lahjat on sen neulomat sukat, nättejä ja lämpösiä. Anopille viedään yleensä konvehteja ja joulukukka, ja kuvia lapsesta.
saan joka joulu lahjaksi kirjan, dekkarin. Hän pitää niistä itse, minä en niin välitä mutta kyllä ne luettua tulee. Siis kirja sinänsä on hyvä lahja, en vain välitä erityisemmin dekkareista. Ajatus on kuitenkin hyvä, kaikki lapset ja miniät/vävyt saamme häneltä jonkin uutuuskirjan. Appi antaa joka vuosi meistä jokaiselle 50e lahjakortin.
"Paras" lahja on ollut hajuvesi yms. setti. Ei siinä muuta, mutta kun lahjan antajalle oli vuoden verran tolkutettu, että minua ottaa henkeen hajusteet. No, ei ole vuosien varrella vieläkään ymmärtänyt sitä... Kuulemma huijaan häntä enkä vain halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ei sen puoleen, hän tulee kylään kuin hajuvedessä kylpeneenä ja minä voin huonosti kolme päivää sen jälkeen. Koita siinä sitten ilahtua, kun rouva ilmoittaa tulevansa kylään :/
En minä kyllä apelta tai tältä wannabelta joululahjoja haluaisikaan. Aikuisia ihmisiä kaikki ollaan, mitä sitä suotta lahjomaan.
Hänen poikansa, eli mieheni, perustelee aina päätöksiään olla ostamatta mulle lahjoja sillä, ettei hän ole mun isäni tai äitini, joten hänen ei kuulukaan ostaa mulle syntymäpäivä- tai joulu- tai mitään muitakaan lahjoja. Samalla logiikalla toiminee anoppikin. Mun vanhempani taas ovat päätyneet siihen ratkaisuun, ettei aikuisille osteta lahjoja, paitsi miehelleni, jotta ollaan vieraanvaraisia ja huomaavaisia eikä mies vain kokisi itseään ulkopuoliseksi suvussa, joten mä olen se, joka aattoiltoina kerää roskat muiden avatessa paketteja.
En edes viitsi väittää, etteikö harmittaisi ja surettaisi.
Erilaisia lahjoja on tullut appivanhemmilta:
kamera meille yhteiseksi tietenkin,
itsetehtyjä hilloja ym,
suihkugeeliä ja dödöä,
en nyt muista muuta,mutta nyt kun on lapsia,niin lähinnä heitä kai muistavat.
Villasukat on ihan parhaita, mut tietty muutkin.
Kiitos ihana anoppi
Anopin lahja (niinä vuosina kun hän "muistaa" sen minulle miniälleen ostaa ja pystyy kaikesta vaikeudesta huolimatta tekemään, "sulle kun on aina niin vaikea keksiä mitään") on aina jotakin pientä ja ilman ajatusta ostettua, ettei miniä vain erehtyisi luulemaan, että hän kuuluu perheeseen. Muut avaavat lahjakasojaan, minä ilmeisesti olen se joukon ainoa aikuinen, jolle ei tarvitse ostaa mitään. Huvittavinta kaikessa on, että anoppi ostaa myös itselleen lahjoja (paketoikin ne oikein viimeisen päälle), joita sitten joukossa availee muka yllättyneenä. Kuinka säälittävää, ihan oikeasti? Huvittuneena olen katsellut hänen toimintaansa.
En toivoisi mitään lahjaa juhlapäivinä jos anoppi muuttaisi käytöstään arkena mukavampaan suuntaan. Mutta sitä häneltä on turha odottaa. No, jos ei ole annettu kuin lusikalla, ei kannata vaatia kauhalla...
Ovat olleet joo tosi kivoja. Kiva lukea täältä, että niitä saa monet muutkin. Vähän lieventää omaa pettymystä. =)
Olin kyllä ekana jouluna hieman ihmeissäni pörrösukat saatuani, mutta mieheni selitti, että ne kuuluvat jouluun. Ja näköjään sitten jokaiseen jouluun vuodesta toiseen...
Ihan kivat tosiaan, varsinkin kun olen itse uusinut parina viime jouluna anopin iän vanhat pyyhkeet Luhdan uusiin, oloasut pehmeisiin Nansoihin ja ulkoiluvaatteet Luhdan toppaan...
Taitaa olla aika sanoa tänä jouluna, että aikuiset eivät osta toisilleen mitään. Saa ostaa silläkin rahalla omaan kotiin tai lisää lapsille jtn
koska minulla pitkät hiukset (jotka lähes aina auki) ja anopin mielestä pitkät hiukset tulee pitää kiinni. Mielestäni taas on turhaa vaivannäköä pitää pitkiä hiuksia jos sitoo ne niskaan kiinni.
Hiustenkuivaimen. Sain sen juuri kun olin päässyt sanomasta etten koskaan käytä fööniä, koska se rasittaa pitkiä hiuksia...
Halvimmat mahdolliset vapaa valinnan tarjoussukat, joissa kiristävät suut, ei minkäänlaista resoria.
2 kahvikuppia, jotka *hups vaan* menikin ohi siitä sarjasta jota kerätään. Ovat kylläkin saman värisiä kuin sarjamme mutta täysin eri merkkiä ja sarjaa eli siis täysin vailla käyttöä.
Toisena jouluna saina pörrösukat, jotka anoppi oli saanut siskoltaan, mutta olivat olleet hänelle liian pienet. Toisena jouluna sain uskonnollisen seinäkalenterin, jonka hän myös oli itse saanut lahjaksi joltain toiselta, mutta ei halunnut seinällensä viritellä.