Mitä olet saanut anopilta joululahjaksi?
Tähän nyt listausta anopilta saamistasi joululahjoista. Mitkä ovat olleet ne pahimmat ja mitkä parhaimmat? Miten anoppi muistaa lapsensa puolisoa näin jouluna?
Viime vuonna en saanut mitään. Lapsellista tiedän, mutta yllättävän pahalta tuntui aikuisestakin ihmisestä istua sohvan nurkassa ja katsoa kun muut availivat valtavia lahjaröykkiöitään... Oli nimeni sentään parissa yhteislahjassa, jotka oli osoitettu meidän koko perheelle. Ja sain luonnollisesti mieheltäni lahjoja, mutta appivanhemmiltani siis en.
Sitä edellisenä jouluna sain anopiltani hajuvettä. Lahja sinänsä oli hieno ja hyödyllinen, mutta hieman loistoa himmensi se fakta, että tuo samainen hajuvesiputeli oli nököttänyt pari edellistä vuotta anopin wc:n hyllyllä käyttöä odottamassa. Eli oli siis ilmeisesti saanut sen itse lahjaksi joskus tai ostanut itselleen, mutta kun käyttöä ei sille vuosien kuluessa tullutkaan, laittoi anoppi hajuveden kääreisiin ja lahjoitti miniälleen. Ei välttämättä mikään nappilahja tuokaan.
Kommentit (113)
miniälle kunnon lahjat ja sille turhan kitisijälle ihan vittuillessani kaikkea paskaa.
Niin muuten se turhan kitisijä miniä on pelattu pois testamentistä. Kuollessani hän ei tule saamaan mitään meidän puolelta. Toisen miniän kohdalla tätä rajausta ei ole tehty.
esim. rahaa/lahjakortteja vaateostoksiin, uunivuokia, keräämäämme astiasarjaa, Marimekon käsipyyhkeitä yms. ihanin lahja on kultainen medaljongi. Joskus myös tullut jotain joulukoristeita ja muuta krääsää.
koska ne on yleensä kalliimpia, niin osoittaa ne aika usein meille molemmille. Mies jää sitten tavallaan ilman lahjaa/vähemmälle.
Mutta mietitääs:
- Indiskasta ainakin joku vuosi sain aivan mahtavan sänkypeitteen ja siihen sopivat tyynyt.
- Joku vuosi sain kauniit lamput eteiseemme.
- Eräänä vuotena saatiin yhteiseksi lahjaksi videokamera
- joku vuosi sitten saatiin söötti pikkupöytä
- sitten on saatu upeita lakanoita, tyynyjä ja peittoja
- eräänä vuotena saatiin upea lasisetti
Meillä on anopin kanssa niin samanlainen maku sisustuksen suhteen, että niitä lahjoja odotan aina kuin pikkulapsi.
Edellinen anoppi osti minulle aina vaatteita Joululahjaksi. Sain mm neuleita ja joskus jopa ihanan satiinisen yöpaidan.
Jonka anoppi oli saanut Me Naisten tilauksensa kylkiäisenä. Yleensä suklaarasia ja hyvä niin, koska makumme ovat täysin erilaiset. Vaatelahjat olisivat siis katastrofi. Raskaana ollessani sain "äitiysmekoksi" semmoisen sairaalan kylpytakin näköisen koltun, joka oli "uusinta uutta", no , mummo-osastolla varmaan olikin. Minä olin silloin 23v.
en ikinä mitään. Eipä kun kerran sellaiset vähän pölyttyneet pitkät kynttilät (joita emme voi polttaa, kun on pöydälle hyppiviä kissoja talossa). Saa nähdä tuleeko lapselle mitään nyt kun on hänen ensimmäinen joulunsa.
joululahja oli itsetehdyt tosi kauniit villasukat. Oikeasti.
Ja sitten luonnollisesti muiden tyyliin tuota "kun ei sinulle mitään osaa ostaa" voivottelua. Ja muutamana jouluna olen saanut pelkät tavalliset nilkkasukat kokoa 36 (anopin koko on 36 ja minun lähempänä 39). Tietää minun kokoni ja tästä on ollut joskus puhetta aikaisemmin, kun yritti antaa minulle lähes väkisin yhdet hänelle turhat juhlakengät. Ja muutamana jouluna ollaan miehen kanssa saatu niput ässä- yms. arpoja.
Lapsille ovat hommanneet kivoja ja tarpeellisia lahjoja.
Itse kyllä hommaan aina sekä anopille että appiukolle huolella ja ajatuksella valitut lahjat.
Minä tykkään kupata anoppia aina tilaisuuden tullen. Niinpä hän saa joka joulu lahjakortin kuppaukseen =)
Itse saan häneltä ihania lahjoja, tyyliin kalevalakoruja yms. Ihan liikaa, olisin ikionnellinen vaikka joulukukasta.
Yhteiset lahjat on liian hulppeita. ollaan saatu pöytähopeita yms. todella arvokkaita.
Vai pitäisikö sanoa, että anopit ovat kamalia, huh huh.
Minä olen saanut nyt jo poisnukkuneelta anopiltani yleensä yhteisen lahjan miehen kanssa, pussilakanoita ja pyyhkeitä, joitain astioita. Ihan ok lahjoja, kun ottaa vielä huomioon, että anopin ainoat shoppailumahdollisuudet ovat olleet postimyynti, asui maalla.
Omalta äidiltäni sen sijaan voi tulla ian melkein mitä tahansa. Välillä kivaa ja hyödyllistä, mutta joskus jotain, josta ei tiedä, mitä pitäisi ajatella. Kun minulle ja miehelleni tuli neljäkymppiä mittariin, saimme vanhemmiltamme kirjat, joiden sisältö oli silkkaa terveysterroria. Mitä keski-ikäisen naisen tulee tietää, miten ehkäistä diabetes ja sydäntauti, vaihdevuosista... Meille oli juuri syntynyt kuopus, ja olimme onneme kukkuloilla, ja tunsimme itsemme ihan nuoriksi ja vetreiksi:)
Meillä anopin kanssa "huono maku" kohtaa ja annamme usaein toisillemme jotakin hörhelöä jota emme ihan viitsisi itsellemme ostaa(vaikka mieli tekisi), mutta jota salaa rakastamme "kun kerran lahjaksi saimme". Pidämme toisistamme hyvin paljon.
Tosiaan ex-anopilta tuli kerran joululahjaksi selluliitti voidetta ja hieronta kinnas...Olin 17 vuotias ja todella hoikka:D
Seuraavina vuosina tuli todella kalliita 50+ ryppyvoiteita, mummomallisia seksi alushousuja joissa oli jalkovälissä reikä (siis ilmeisesti jotain fetissi pöksyjä, se reikä kuului sinne..), suklaisen pippelin ym muuta mukavaa...Ollaan edelleen ex anopin kanssa hyvissä väleissä ja nykyään lahjat on onneksi tyyliin kaukahuivi tai lahjakortti vaateliikkeeseen. Mutta kyllä hieman huvitti nuorempana nuo lahjat:D
Nykyisiltä anopeilta( miehen äiti ja isänvaimo) antavat ihan mukavia lahjoja. nsiksi mainittu antaa yleensä jotain yhteistä minulle ja miehelle, viimeksi mainittu antaa muutaman satasen rahaa.
Onneksi kaikki muutkin aikuiset ovat sekä mieheni että minun suvussa samaa mieltä. Parasta on oikea läsnäolo, pelien pelaaminen, syöminen, laiskottelja rupattelu. : )
Kerran sain ompelukoneen.
Kerran sain hänen itsetehdyn villatakin joka on edelleen mun suosikki.
Eipä oo muuta ex-anopilta.
Tuleva anoppi taas lahjoo koko ajan pienimmästäkin syystä itse tehdyillä ompeluksilla ja neuleilla ja leivonnaisilla, ja itse kasvatetuilla puutarhan antimilla. :)
Eipä oo muuta ex-anopilta.
Tuleva anoppi taas lahjoo koko ajan pienimmästäkin syystä itse tehdyillä ompeluksilla ja neuleilla ja leivonnaisilla, ja itse kasvatetuilla puutarhan antimilla. :)
ja antaa parempia lahjoja. Kuka vittu tommosista itsetehdyistä marjasoseista ja leivonnaisista tykkää. Rahaa sen olla pitää, että anopista voi tykätä.
Tyypillinen av.miniä
Hän nimittäin on käyttänyt aikaa ja vaivaa saamiini joululahjoihin. Aina tulee jotain, josta olen vuoden aikana puhunut tai haaveillut. Hän on myös kauhean hyvin perillä tyylistäni ja maustani.
Komppaan täysin tuota edellistä!
Joka joulu saan jotain vaatetta, enkä vielä, 14 vuoden aikana ole saanut mitään mistä en olisi tykännyt. Lisäksi tulee jotain muuta "pientä" kirja, koru, kosmetiikkaa tms. sekä mulle ja miehelle joku yhteinen lahja.
En siis mitään, mutta ei saa mies eikä lapsetkaan mitään. Kahvit tarjoaa ja kaupan kääretorttua/keksejä kun käydään jouluna kylässä. Asuu satojen kilometrien päässä niin ei olla kovin läheisiä, välit kuitenkin ihan ok.
Anoppini on niin sairas ja hänellä niin pieni sairaseläke, että hänellä ei ole varaa paljoa laittaa. Laittaa silti vähistään lapsille suklaata ja minulle jonkin pyyhkeen tms.
Hieno ele sairaalta ihmiseltä.
sovittu, ettei aikuisille osteta lahjoja, anopille tämä ei tietenkään mene perille ja lahjoja tulee vuodesta toiseen:
-kirjoja (kysyy onneksi mieheltäni, ei osta summassa)
-lehtitilauksia (ok, hyviä lehtiä olen saanut)
-legginsejä, pyjamia, oloasuja, sukkia, alushousuja (sloggeja, mutta kyllä ne ulkoillessa menee)
-suklaata ja herkkukoreja
-käsivoidetta, shampoota ym. (shampoot onneksi ostettu kampaajalta)
-lahjakortteja ja veikkauksen arpoja
-itse tehtyjä villasukkia (tosi kauniita ja hyvin tehtyjä!)
Kiva anoppi, ei voi valittaa lahjoistakaan.
patakintaat. Nykyään en enää mitään kun meillä lapsia.