joudun ehkä synnyttämään yksin :(

neuvolasta tai sairaalasta tai netistä doulaa avuksesi. Siitä joutuu jotain maksamaan, mutta varmasti olis hyvä juttu!

En synntytksessä anna koskea kun sattuu, mutta tiedän että mies hoitaa esim. puhepuolen jos en saa kivuiltani puhuttua, niin kuin viimeksi kävi. .

Minkä puhepuolen, tai siis, jos sulla on kipuja, niin mitä sun mies osaa sun puolesta sanoa, mitä ei jo etukäteen ole kerrottu (synnytys-, kivunlievitystoiveet tms)

synnyttää, mutta oletteko kysyneet miehiltänne, mitä se läsnäolo on heille merkinnyt/antanut. Kyllä siinä mieskin herkistyy, kun näkee lapsensa ensimmäiset hetket, saa leikata napanuoran ja saa vauvan kainaloonsa.



Itse ainakin olin synnytyksen ja ensi-imetyksen jäljiltä niin heikossa kunnossa, että hyvä, että pystyssä pysyin. Yhden jugurtin ja veden voimalla olin vetänyt koko päivän. Hoipertelin suihkuun ja pystyin ajattelemaan vaan sitä, että tuokaa ruokaa. :) Isä kulki sitten kätilön matkassa ja pesivät ja pukivat vauvan ja vaihtoivat ekat kakkavaipat yms.

neuvolasta tai sairaalasta tai netistä doulaa avuksesi. Siitä joutuu jotain maksamaan, mutta varmasti olis hyvä juttu!

kandeisko palkata tolla rahalla ennemmin lapsenvahti, kuin joku ihmeen doula... MLL, ja joku nuori tyttö hoitajaks, jos tulee äkkilähtö? Sovitte jo aiemmin siis.

mutta toisen lapsen kanssa kävi niin ettei mies ehtinyt mukaan. Olin jo sairaalassa toisella paikkakunnalla kun tuli lähtö synnntyssaliin. Esikoisen hoito oli järjestyksessä ja mies lähti saman tien lumipyryyn ajelemaan, mutta ehti saliin juuri kun kätilö nosti lapsen mun rinnalle.



Pelottavaahan se tietysti oli, mutta kyllä siitä yksinkin selvisi. Mulle sattui aivan ihana kätilö, joka kyllä pelasti paljon ja sai mut pysymään luottavaisena ja rauhallisena. Ei mikään ihannetilanne, mutta eipä näitä voi aina etukäteen ennustaa.



Tsemppiä sulle, toivottavasti saatte jostain esikoiselle hoitajan, mutta vaikka ette saisi niin kyllä ihan varmasti yksinkin pärjäät! Eikä ainakaan meidän tapauksessa lapsen ja isän välinen suhde ole yhtään sen erilaisempi kuin isän suhde esikoiseen, jonka synnytyksessä hän oli mukana! Sitä ei ainakaan kannata pelätä!

Voin kertoa sen että ei siinä loppujenlopuksi kiinnosta että onko siinä ketään vieressä vai ei..



Oman kokemukseni kautta voin kertoa sen että jopa niiden kätilöiden kannustaminen alkoi ottamaan aika reippahasti päähän ponnistusvaiheessa ja lopulta tokaisin että voitteko puhua vain silloin kun on jotain tarpeellista kerrottavaa.

Itselläni oli kaveri mukana ja hänellekin piti sanoa että ole hiljaa tai mene pois.

lastenhoitajaa ei välttämättä saa niin nopeasti avuksi kuin doulaa...?

Itse mietin samaa vaikken ole vielä edes raskaana, ja lulen että menen synnyttämään yksin tai doulan kanssa. (ja onhans siellä kätilöt)

Paitsi esikoinen oli 2v. :) Oltiin juuri muutettu uudelle paikkakunnalle lähes toiselle puolelle Suomea. Ei ollut tukiverkkoja mailla halmeilla. Olin SYPE-äiti, joten yksin synnyttäminen pelotti Toisaalta miehestä ei ollut ollut ensimmäisessäkään synnytyksessä juuri apua. Lähinnä koin ihanaksi sen, että hän oli jakamassa suurta hetkeämme, sai katkaista napanuoran ja hoiti vauvaa, kun itse kävin suihkussa.



Kun toinen synnytys alkoi, mies lähti esikoisen kanssa viemään minua sairaalalle. Painelin reppu selässä synnyttämään ja muu perhe palasi kotiin. Tuo hetki tuntui oudolta, mutta itse synnytyksessä en enää osannut edes kaivata miestä. Sain aivan ihanan kätilöharjoittelijan mukaan synnytykseen, joten kovin montaa minuuttia en joutunut salissa yksin olemaankaan. Hankalinta minulle oli se hetki, kun vauva oli syntynyt eikä lapsen isä tiennyt siitä mitään!!! Tunne oli omituinen kerrassaan! Vaikka vauva oli ihana, minulla oli kova hinku puhelimeen... ;)

Mä synnytän, kätilö on siinä jeesaamassa ja osaa hommansa ihan yhtä hyvin ku mä. Ketä siihen ylimääräsenä hosumaan kaipais?



Toki parisuhteellisella eri toiveet ja mahdolliset pettymykset oletettavampia, mutta tsemppiä teillekin!

Ihan yksi yhteen tilanne oli nyt syksyllä - vähän ihmettelin ennakkoon että miltä tuntuu synnyttää yksin mutta en ottanut paineita. Oli jäänyt niin hyvä olo ekasta synnytyksestä joten arvelin että eipä tässä mitään, kai tämä menee jo rutiinilla : )



Ja loistavasti se menikin! Aamulla hyvästelin miehen ja lapsen (3v) ja otin taksin sairaalaan kun alkoi näyttää siltä että jotain tapahtuu... Kuuden tunnin kuluttua soitin kotiin että nyt täällä ois valmista, saa tulla kattomaan. Kätilöni ja koulutuksessa oleva avustaja olivat molemmat tosi hyviä, oli kotoisa olo ja sitten kun supistukset koveni niin en edes siinä ehtinyt miettiä mitään miehen tuen tarvetta kun oli ihan riittävästi hommaa siinä synnyttämisessä : )



Mulle oli tärkeintä se, että tiesin esikoisen olevan kotona rauhassa ja ettei tarvinnut hermoilla miten se pärjää jonkun tuntemattoman hoitoihmisen kanssa. Pelkäsin tosin että jos joku menee vikaan tai lapsella on hätä tai jotain muuta kamalaa niin on aika rankka paikka olla yksin siinä tilanteessa. Mutta onneksi meni kaikki hyvin.

Itsekin odotan toista lasta, meillä tosin ongelmia ei periaatteessa pitäisi tulla niin, että miehen on kyllä tarkoitus tulla synnytykseen.



Kun aloin lukea tätä ketjua, niin mietin, että olisi ollut kamalaa, jos mies ei olisi ollut synnytyksessä mukana, mutta kun luin muiden juttuja, niin itse asiassa uskon tosiaan, että ihan hyvin se synnytys itsekseenkin (siis sairaalassa) sujuisi. Itsehän sen homman joutuu hoitamaan eikä siitä miehestä tosiaan paljon apua ole, seuraa ennemminkin. Luulen, että kätilöt ja muu henkilökunta on sitten enemmän läsnä, jos synnyttää yksin, niin että juoksupoikanakaan sitä miestä ei sitten tarvita.



Hah! Alkoi melkein tehdä mieli lähteä synnyttämään yksin!

on sitä ennenkin synnytetty ilman ukkoja



onhan siel osaava kätilö ja hyväs tapauksessa opiskelijakin



tärkeempää on se mies hoitaa esikoista

En noin yleisesti suosittelisi sisarusten tuomista synnytyssairaalaan kun ei koskaan voi tietää miten hankalaksi synnytys muodostuu ja mulla isänä meinas mennä hermot kun ei saatu tyttöä alkuun nukkumaan. Lopulta nukahti synnytyssalin sänkyyn ja sen jälkeen alkoi synnytyskin sujua.



Isosisko oli kyllä melkoisen innoissaan kun herätettiin ja pääsi soittamaan papalle.

Seuraavien lasten kanssa saatiin muksut vanhemmille hoitoon kun lähdettiin BB:lle ajelemaan ja hyvä niin.



Toivon todella että löytäisitte hoitoratkaisun, sillä en olisi kyllä millään halunnut olla poissa lasteni syntymästä. Toisaalta eipä siitä kauaa ole kun ei isiä sinne synnytyksen aikaan edes huolittu..

Miten ne antoi sairaalassa esikoisen olla mukana? Itsestäni olisi kyllä huomattavasti ahdistavampaa synnyttää isän ja esikoisen läsnäollessa kuin yksin.

pieni kylä porvoon lähellä. ap

Oltais voitu tavata ja tutustua ja olisin voinut olla päivystävä lapsenvahti.

On melkoisen ikävää, jos lapsi tuleekin vaikka sektiolla, eikä isä olekaan ottamassa pienokaista ihokontaktiin sillä aikaa kun äitiä kursitaan kasaan ja herätellään...

Sinun kannattaisi ehkä soittaa sinne synnytyssairaalaan ja kertoa peloistasi ja siitä, että saatat joutua synnyttämään yksin, kun mies jää hoitamaan lasta.



Minulle kävi kakkosen kohdalla niin, että synnytys alkoi yöllä ja mies joutu jäämään esikon kanssa kotiin (ei haluttu herättää). Lähdin taksilla synnytyspolille ja mies tuli paikalle vasta n. viiden tunnin päästä, kun lapsi oli rauhassa herännyt ja viety mummolaan hoitoon. Alussa minulle sattunut kätilö oli aika kylmäkiskoinen ja olen näin jälkeenpäin miettinyt, että pitiköhän se minua jonakin "salasynnyttäjänä" joka ei paljasta lapsen isälle lapsesta mitään tms.. Mut siis kohtelu muuttui kuin seinään, kun kerroin, että mies on tulossa mukaan ja pystyiskö synnytystä mitenkään vielä jarruttelemaan jollain tavalla.



Muutenkin peloista puhuminen saattaa auttaa paljonkin. Voit myös kysyä sairaalalta vinkkiä ja neuvoa synnytyksen suhteen ja onko mahdollisuutta synnytyksen jälkeen päästä esim. perhehuoneeseen isän ja esikoisen kanssa.

Miten ne antoi sairaalassa esikoisen olla mukana? Itsestäni olisi kyllä huomattavasti ahdistavampaa synnyttää isän ja esikoisen läsnäollessa kuin yksin.

Ei ne nyt varsin innoissaan olleet ajatuksesta, mutta antoivat luvan kun lupasimme että isä hoitaa lapsen. Ongelmaksi muodostui se että kätilö olisi halunnut tyttömme nukkuvan eri huoneessa ja sitä koetettiin pari kertaa kävin nukuttamassa ja aina hetken päästä tyttö tuli uninallensa kanssa synnytyssaliin perästä ;) Sit ku kätilökin suostui että nukutan tyttäremme synnytyssalin sängylle alkoi synnytyskin edetä hyvin..

mitää hyötyä ollut, Ihan sama vaikka olisin ährännyt yksin.

mihinkään tarvitse. Kaikki ollaan erilaisia ja kaikilla erilaiset toiveet ja tarpeet. Jos jollekin mies on vain taakka niin toisille voi miehestä tukea tosiaan olla.